Mistä itseni löydänkään?

Joulu tuli ja meni raittiina ja rentoutuneena voi palata huomenna töihin.

Lueskelin tuolla kotikanavassa ja siellä nousi esiin alkoholin käyttö ja aivastelu. Tätäpä olen itsekin pohtinut, kun iltakaljoittelu tahtoi aiheuttaa aivastelua, jota ei kyllä kahvin tai limun kanssa esiinny. Jouluna join ihan alkoholitonta olutta ja kas kummaa aivastutti sen oluen ottamisen lomassa, joten pelkkä alkoholi yksistään ei voi olla syy. Voiskohan syy olla ohrapohjaisessa juomassa tai jossakin muussa. Onko kukaan muu kiinnittänyt tällaiseen huomiota?

Hei taas Lumikulkuri!

Aivastelua olen minäkin miettinyt! Minulla se tosi esiintyi aina viiniä juodessa… Joku sanoikin joskus, että punaviini aivastuttaa… En kyllä tiedä onko sille väittämällä mitään tieteellistä perää.

Tsemppiä taas töihin huomenna! Minulla taas alkaa vapaapäivät jippijee!

Ja neljättä päivää raittiina vietetään :slight_smile:

*tinky

Pirteä herätys 6.00 ja pienessä lumipyryssä kulkuri lähti kohti työmaata :slight_smile:

Olen ollut tietoisesti laskematta juomatonta aikaa, ei päiviä, ei viikkoja, ei kuukausia. Tänään kuitenkin tinkyn laskurin jälkeen piti ihan kalenterista tarkastaa, että moneenko armon päivään ei ole tarvinnut juoda alkoa, kohta alkaa 3 viikkoa olla täynnä.

En ole siksi laskenut, ettei tarvi keneenkään vertailla aikaa tai itselleen todeta, että vasta noin vähän aikaa…minulle tämä on ylivoimaisesti pisin aika juomatta juomishistoriani aikana ja siksi jokainen päivä on suuri voitto.

Olen elämästäni elänyt yli 75% raittiina, joten se ei ole uutta, eikä tule yllätyksenä, että raittiiseen elämään kuulu arki, vastoinkäymiset ja myötämäet.

Elämäni pahimmat kriisit, vastamäet ja menetykset ovat sattuneet raitiina aikana, eikä silloin tullut mieleenkään hakea pullosta lohtua, ei sellaista mahdollisuutta edes kuulunut elämääni, sitä ei ollut.

Ne reilut 8 vuotta, jolloin alkoholi on kuulunut elämääni, ovat vuosi kerrallaan tuoneet lähemmäksi sen totuuden, että alkoholi ohjasi elämääni, enkä kyennyt hallitsemaan sitä ohjailua, vaikka menneen elämän edellytyksillä se järjen valossa olisi pitänyt olla helppo nakki heittää vain juominen pois. Ei se mene niin, eikä käy niin helposti, kun aivot ei tottele, mitä järki sanoo…se on niin mukava juoda(=humaltua).

Viimeinen syksy juodessa oli tuskaa, kun ei oikeasti tehnyt mieli juoda, mutta se oli jo pakonomaista, ei pystynyt lopettamaan, kun aloitti ja piti vain juoda äkkiä, nopeaa ja määrältään sen verran, että se mahdollisimman nopeasti alkoi mennä vinttiin. Maulla ei ollut väliä, vaikka homeen kuorruttama viini kelpasi, pääasia, että sisälsi alkoholia. Vertauskuvallisesti tuo homeinen viini, en siis todellakaan ollut mikään viininlipittäjä, enkä viinin ystävä, mutta kuvaa sangen hyvin sitä, mitä vaatimuksia alkoholiannokselle asetin. Jos olisin ollut rahapulassa, niin en ollenkaan ihmettelisi, vaikka Nesteeltä olisi se lasolipullo ollut kourassa.

Ei se silloin ennen ollut ollenkaan vaikea elää ilman alkoholia, eikä tämä raitusmisen tie edelleenkään tunnu ollenkaan pahalta tai vaikealta. Edelleen on todella helpottunut olo, että ei tarvitse enää uhrata aikaa ja energiaa juomisen ajatteluun, hankintaan tai mihinkään alkoholiin liittyvään. Aina on ajokunnossa ja jos tekee mieli lähteä “fiilistelemään”, niin ei ku autoon ja katselemaan viikonloppuyönä puol neljältä taksijonoja pakkassäässä. Äkiä muistuu mieleen, ettei tuolla todellakaan niin hauskaa ollut ja varsinkaan sen taksimatkan päätyttyä ja seuraavana päivänä herättyä, kun nosti päätä ja ihmetteli, että kenenkähän vessaan olen tällä kertaa sammunut housut kintuissa… :unamused:

Sikäli tämä matkani raittiuteen on vähän tätä: Ei paluuta edelliseen, mutta paluuta entiseen raittiiseen elämään.

Nyt kun ei ihan vielä uni tule silmään tukevien päiväunien takia, niin raapustetaan niitä mietteitä, mitä yleensä puolen yön jälkeen aletaan sanomaan ääneen.

Ihan perusarkipäivän suolistotoiminnassa ja luonnollisissa tarpeissa on selkeä muutos. Eipähän tarvi enää paskantaa löysää ohravelliä, vaan tulee ihan rehellistä miehen paskaa pönttöön. Kirjaimellisesti siis aamupaskalla istuminen on jäänyt pois kalenterista :smiley:

Ihan samoilla tulilla, kun riippuvuuksia vastaan taistellaan, on tupakointi myös jäänyt lähes kokonaan pois. Johtunee pitkälti siitä tapapolttamisesta ja kun tietoisesti koittaa tehdä asioita toisin, niin eipä sitä tupakkaa ole enää juuri kaivannutkaan. Satunnaisesti saatan aamulla polttaa yhden, mutta sekin lentää pois jo ennen puolta väliä, eikä taskuissa tarvi tupakkaa olla ollenkaan.

Vaimo tykkää silloin tällöin juoda viiniä tai siideriä, joten juomaa on koko ajan ollut kaapissa raitusmisen aikanani. Vaimo myös polttaa, joten riippuvuuksien houkutukset ovat tuossa ihan vieressä koko ajan.

Niillä houkutuksilla ei tarvi kiusata itseä, on vaan tehtävä itselle selväksi, että minä sen houkutuksen selätän, ei kukaan muu. Voihan sitä heikkona hetkenä lähtä kauemmaksi houkutuksesta, sillä lankeemuksen hetkellä sitä on jo tietoisesti mennyt sinne, jossa mahdolistaa lankeemuksen(retkahduksen).

Paluuta juomista edeltävään elämäntapaan jäin vähän miettimään, että miten se omalla kohdalla on mennyt. Ylipäätään on varmasti niin, että tietyt rakenteet, rutiinit ja rytmi ovat minua kantaneet juomattomana ja juovanakin aikana. Ehkäpä myös hidastaneet alkoholismin kehittymistä.

Paluusta entiseen ei kuitenkaan kohdallani voi puhua. Ei oikeastaan kuitenkaan ole nähtävissä sellaista taitekohtaa omassa historiassa mihin olisi sitten pitänyt palata, jos sellainen olisi ollut mahdollista. Jollakin tavalla siihen juomiseenkin päädyttiin ja omalla kohdalla ei varmastikaan paluu sinne jonnekin juomista edeltävään aikaan tuottaisi muuta kuin pahimmassa tapauksessa uudelleen juomista.

Itselläni ei ollut kokemusta sellaisesta asiasta esimerkiksi, että miten negatiivisia tunteita pitäisi käsitellä ja sietää, muuta kuin hyvin heikosti ja väliaikaisesti, aina odottaen, että milloin sen voi lääkitä humalalla, jos ja kun se ei ollut aina heti mahdollista. Olisin siis palannut samaan mahdottomaan pattitilanteeseen. Ihan uusia taitoja on pitänyt opetella eli tunnetaitoja.

No, tämäkin taas vain osoittaa, että konstit on monet ja ihmiset erilaisia. Siitä se erilaisten keinojen tarvekin syntyy.

Kiitos basi kommentista!

Kyllä tuo vertaukseni paluusta entiseen oli vertauskuvannollinen, etten missään tapauksessa kaikkea sieltä juomattomasta elämästäni haluaisi takaisin, en edes rutiineja. Lähinnä sitä halusin tarkoittaa, että eläminen raittiina on sitä paluuta ja totuushan on se, ettei juomisen jälkeen juomisaikaa voi unohtaa, sen kanssa on opittava elämään osana mennytä elämää.

Hyviä muistoja raittiina elämiseen liittyy ja niitä raittiusmuistoja on hyvä palautella mieleen aina välillä.

Sehän on vain hyvä, jos historiassa on positiivisia muistikuvia raittiudesta, mistä ammentaa. Yksi väline ja voimavara lisää.

Totta minunkin osalta tämä, että mikä tahansa kelpasi juotavaksi. Kotona minulla onneksi ei ollut yleensä mitään, kun aina ostin vaan illan tarpeet. Eli ei homeisia viinejä tai lasolia :slight_smile: Joskus perjantaina erehdyin ostamaan “koko viikonlopun” viinit ja ne menikin sitten yleensä vahingossa kaikki jo perjantaina, jollen sammunut ennen sitä.
Juotavaa lähdin myös aina hakemaan lisää jos kello oli vain ennen klo 21 ja joskus montakin kertaa saman illan aikana kun koetin säännöstellä juomistani. En samaan lähikauppaan aina kehdannut mennä, vaan vaihtelin kauppoja ja r-kioskejakin välillä.

Jotenkin se pakonomainen juominen on se kaikista kauhein! Ettei pysty vaan nauttimaan oluesta tai viinistä vaan miettii vaan jos ja miten voisi juoda lisää. Jos olin muiden kanssa, mietin kehtaanko ottaa vielä toisen. Jos yksin, koetin jotenkin estää pidätellä juomistani samalla kun itse juotavaa maanisesti kaupasta haalinkin.

Itse olen myös ollut juomatta 75% elämästäni, jollen enemmänkin. Kuitenkin luulen, että alkoholisti olen aina tai siis ekasta juomasta asti ollut. Sen takia uskon, että alkoholistin tapoja ja ajattelumalleja on minulla ollut raittiinakin… Vasta nyt kun on uskaltanut myöntää olevansa alkoholisti, tai alkoholistiluonteinen, voi alkaa sitä työstämään. En kyllä tiedä miten mutta kai se tässä matkan aikana selviää!

Tuttua :smiley:

Meillä löytyy näköjään muutakin yhtäläisyyttä elämässä, mikä ei liene ollenkaan huono asia.

Tuo juomisen pakonomaisuus minuakin jatkuvasti kalvasi ja herätteli kyselemään itseltä, että onko se terve piirre ja viimein se oli vaan todettava, ettei se ole tervettä. Perjantaina töistä tullessa oli kaljaa haettava, enkä ennättänyt edes sisällä käydä tai postia hakea, kun piti ensin peräkontista ottaa ensimmäinen kalja ja vetää se ykkösellä huiviin, sit sisällä mutka, posti hakemaan ja siinä samalla toinen huoviin.

Välillä oli todella yököttävä tunne, kun piti oksennusta pidätellä ja juoda…kovasti koitti potkia takaisin, vatsa turviksissa vaahdosta ja siinä sitten varovasti röyhtäillä happoja vähemmäksi, ettei laatta lennä samalla. Eihän sitä kallista juomaa sovi hukkaan oksentaa…samalla sitä tuli kustua naapurin pensasaitaan ja ajateltua, että siinä se naapuri pappa sitten rappaa niitä pensasjuuria ja nautiskelee puutarhan hoidosta…“mitenhän tuo yksi pensas niin pirteästi kasvaa…” :confused:

Kohdallani tuo riippuvuus on sekä alkoholin, että tupakoinnin kanssa monella tavalla samankaltainen, pakonomainen.

Tupakoinnissa joko poltan tai sitten en! Välimuotoa ei ole ja monesti sitäkin kokeilin, että jos sitä pystyisi joskus sen yhden polttamaan. Kestihän sitä sen yhden poltamista pari viikkoa max ja siitä eteenpäin se olikin jo jatkuva tapa. Välimuotoa ei siis ollut, eikä tullut ja väliin mahtuu jopa 5 vuotta polttamattakin, mutta jos vähänkin alkaa leikkimään, niin ei yhtään tarvitse harjoitella tupakointia uudelleen, se tulee heti selkäytimestä vanhaan totuttuun malliin.

Siispä otan todella vakavasti myös alkoholin kanssa tämän taipumuksen riippuvuuksiini, minulla ei ole alkoholinkaan suhteen mitään välimuotoa(=kohtuukäyttö), joko juon tai en, enkä juo. Piste.

Muistan aikanaan, kun lopetti tupakoinnin, niin sitä joutui puolustelemaan ja tupakan tyrkyttäjiä riitti “Ota nyt yksi, kyllä sitä yhen voi poltella”. No mitä enemmän tyrkytettiin, sitä varmemmin en ottanut. Saatoin sitten vahvuudessani vuosien tupakoimattomuuden jälkeen ajatella, että kyllä sitä nyt jo kestää sen yhden polttaa näin vapun tms. kunniaksi…ei kestänyt, siitä se aina lähti lipsumaan.

Näitä kokemuksia nostan mietittäväksi, jos tulee tunne, että kestää sen yhden oluen ottaa, en todellakaan usko itsekään, että kestää ottaa ainuttakaan.

Huomenta kaikille!

Eilen oltiin illanvietossa ystäväpariskunnan luona ja luonnollisesti autolla mentiin, miksipä sitä taksilla huvikseen ajelemaan. Siinä iltaa aloiteltiin ja ystävä totesi, että sinustahan on tullut vakiohovikuski ihan huumorilla, koska edelisellä kerrallakin heillä pikkujouluun saavuttiin autolla ja myös silloin menin vissylinjalla.

Siitä sitten päästiin aiheeseen ja kerroin ihan avoimesti heille, että kun tuo alkoholi pakkaa aiheuttamaan enemmän ja vähemmän ongelmia joka kerta, kun sitä nauttii, joten on parempi, etten juo sitä ollenkaan. He ymmärsivät heti tilanteen, eiväthän he koskaan ole lasiin sylkeneet ja myös he tietävät omasta kokemuksesta, mitä tarkoittaa alkoholin liiallinen käyttö. He ja vaimoni pystyvät kohtuukäyttöön, minä en. He sanoivat, että hienoa, eihän ihminen sitä alkoholia oikeasti tarvitse mihinkään.

Saunottiin lämpimästi, syötiin hyvin ja laulettiin karaokea pitkät tovit. Kun tuli pienten snapsien aika, niin ystäväni laittoi pöytään 3 lasia, eikä edes kysynyt minulta, että otanko, hän tiesi jo etukäteen, etten ota. Näin selväpäisenä matemaatikkona laskin, että heillä muilla jäi juominen alle 5:een annokseen ja olimme kuitenkin siellä 7-8 tuntia, eli sangen kohtuullisesti ottivat, humalasta ei voi puhua. Itse olisin ottanut entisinä aikoina vähintään 2-3 kertaisesti tuohon verrattuna ja kotona vielä lisää, ellei baarii olisi kutsunut.

Ilta oli vähintäänkin mukavampi kuin ennen, ei tarivnnut juoda, se ei latistanut kenenkään tunnelmaa, eikä tullut kohdallani mitään mokailuja tai jälkikiukuttelua, kun juotavaa oli liian vähän…

Ei kyllä harmita tämä aamukaan, nousin jo ennen kahdeksaa ja olo on sangen pirteä :slight_smile:

Huomenta! On varmasti hieno kokemus tuollainen, että ymmärtävät eivätkä tyrkytä mitään. Karaokea selvinpäin ja muuta mukavaa. Hauskanpito selvinpäin on jonkinlainen haave minullakin ja varmasti olisi hieno kokemus herätä aamulla ilman kankkusta hauskan illanvieton jälkeen. Itselläni on tupannut olemaan vähän väkinäistä kun joskus olen yrittänyt. No, ehkä sekin aika koittaa, että nauttii asioista selvinpäin. Voimaa antavaa on lukea tuollainen “selvinpäin oli mukava ilta”-kokemus.

Kyllä itsekin muistan, että joskus aiemminkin on ollut selvänä juhlimista ja silloin se tuntuikin vähän väkinäiseltä, kun mieli olisi tehnyt juoda, mutta jostakin syystä ei voinut.

Nyt tilanne oli aivan toinen, osasi nauttia ihan oikeasti, eikä siihen mitään alkoholipitoista juomaa tarvinnut. Se jokin on tapahtunut korvien välissä, tiesin etten juo, eikä ollut kademielistä kärvistelyä juomatta, niin kuin ennen. Ei tuntunut ollenkaan väkinäiseltä ja varmasti oli kaikilla muillakin mukavampaa, kun ei kukaan örveltänyt :smiley:

Minulla oli myös tosikiva raitis ilta eilen ulkona ravintolassa! Kaveri otti yhden ja olisi ottanut enemmänkin mutta kun en ottanut seuraksi… Selitin myös rehellisesti, etten pysty nauttimaan siitä yhdestä/parista, kun elimistö/halut alkavat sitten huutamaan lisää… Kaveri sanoi, “onko sullakin tuo tilanne”? Eli hän tiesi tasan tarkkaan mistä puhuin. Kerroin myös etten halua ottaa morkkiksen riskiä, kun ne masentavat niin kauheasti ja mulla muutenkin ollut vähän masis-syksy. Kaveri vaan, ettei tarvii enempiä selitellä, hän tajua vallan mainiosti.

Syötiin mekin hyvin ja naurettiin ja heitettiin läppää… Kivempaa kuin pitkään aikaan alkoholin kanssa, must say!

*tinky

Jäi se vielä sanomatta, että aiemmin muilla oli vähän tarkoitus lähteä baariin, itse ilmoitin jo etukäteen, ettei kiinnosta nyt baareilu, mutta te muut voitte mennä jos haluatte ja saatte kyydinkin sinne.

Eipä sitten baariinlähtöaikana kukaan ollut lähdössä ja sanoivat, että on niin mukava ilta menossa, ettei huvita baariinkaan lähteä, olin iloinen, että meillä oli niin mukava ilta :slight_smile:

Kirkkaan kaunista ja samalla vuoden viimeistä talvipäivää toverit!

Tässä töissä kun on ollut aika rauhallista, niin on kerennyt hiukan ajatuksia pyörittelemään ja lueskelemaan teidän historiaoitanne ja matkaanne tälle puolelle plinkkiä. Itselläni olisi varmasti ollut täysin vastaavia kirjoituksia, kuin monilla tuolla vähentäjien puolella, mutta ne osaltani puuttuvat, koska en silloin kirjoitellut tänne. Minulla oli silloin vielä liikaa juomatonta juomaa ja omassa vahvuudessani katselin asioita ylhäältä päin.

Jotenkin tämä kirjoittaminen tänne lopettajiin tuli luonnollisesti, ei kynnystä, ei suuria tunteita, ei luopumisen tuskaa, ei ylimielisyyttä, ei uhoa, ei teennäistä päättäväisyyttä. Kun mietin tilannetta, jolloin tänne palasin rekisteröitynä lukemaan ja kirjoittelemaan, niin olo oli todella tyhjä, olin juomani juonut ja taistelut vähentämisistä käynyt, itselle ja muille petetyt lupaukset koettu. En ollut juonut perhettä, taloa, työpaikkaa, enkä mitään materialistista elämästäni, mutta olin juonut henkisen minäni kuolleeksi, mikään ei tuntunut miltään, millään ei ollut oikeastaan merkitystä, suoritin vain totutun kaavan mukaan “arkea ja elämää”.

Nyt on aika lähteä eheyttämään se henkinen kadotetu minäni, kuori on kunnossa, mutta sisin ollut pirstaleina jo pitkään. Periaatteessa kaikki elementit minussa on kunnossa enemmän kuin hyvin, paitsi minä itse en ole kunnossa.

Tuntuu kuin tämä alkoholiongelmakin on kuin irrallinen tumake aivoissani, kuten moni muukin tumake siellä ja siitä tumakkeesta on heiveröinen lanka minuun itseeni, joka olen se musta sammunut tumake sen kaiken keskellä. Käsittelen asioita ikään kuin itseni ulkopuolella, mutta silti sisäpuolella.

Oma juomattomuuteni on loppujenlopuksi hyvin tylsä tarina luettavaksi, siinä ei ole mitään äxöniä, ei tunnekuohuja äärilaidasta toiseen, ei himoja suuntaan, eikä toiseen, ei mielihaluja, joita vastaan oikeasti pitäisi taistella. Tuntuu, kuin tämä vaihe elämässäni kulkisi tasaisen harmaana arkena, eikä siinä ole mitään erityistä tai ihmeellistä. En ole juonut, ei ole tehnyt edes mieli, kaljahyllyjen ohi voi kävellä samalla tavalla, kuin maustehyllynkin ohi, ei mitään taisteluita, ei edes mielikuvia juomisen kuvitelmista. Minua ei haittaa, vaikka muut juovatkin, ei tee mieli juoda heidän kanssaan, eikä tee mieli edes haistaa juoman tuoksuja pullon suusta. Tais oikeasti tulla kuppi täyteen juomariaikaa.

Mietinkin, että tämähän on minun tarinani juomattomana, eikä minun edes tarvitse yrittää löytää samaistavaa tarinaa teidän muiden tarinoiden kanssa, paitsi siinä, että emme ole juoneet. Juovana aikana tarinani oli sellainen, että pystyi samaistumaan melkein kenen tahansa tarinaan suurilta osin, niin samankaltaiset ajatus- ja toimintamallit sitä elämää ohjaili.

No jatketaan tylsää ja harmaata tarinaa edelleen, pääasia, ettei tarvi juoda :slight_smile:

Kyllä se vaan monella on niin että 30+ sinkun KAPAKKILASKU on 3000-6000eur /v…=(…“mutta riitä KAPAKKAlaskuun” laulaa Irwinkin… Alkoholismi on tuottava sairaus…;o) pienikin kapakki saattaa tuottaa yli 100-000Eur /kk…=) sen ovat laskeneet päättäjätkin…siksi alkoholismia poistavaa lääkettä ei keksitä=) Olen vannoutunut salaliittoteorioihin uskoja ja uskon että monen asian takana on salaliitto…X_FILES on enemmän totta kuin luulemmekaan…

Nyt kun aletaan hehkuttaa tipatonta tammikuuta, niin eikö se jo kerro, että juomattomuus on normista poikkeavaa ja tipaton kuukausi on jopa saavutus tässä yhteiskunnassa?

Sen pitäisi olla tavallinen tammikuu, tavallinen helmikuu, tavallinen maaliskuu jne. Sitten voisi puhua normista poikkeavasta “törpöttely tammikuu” tai “keppana kesäkuu”… jolloin saisi ihan luvan kanssa juoda julkisesti kenenkään paheksumatta juomakuukautta.

Tuli vaan mieleen :slight_smile:

Hei Lumikulkuri!

On ollut mukavaa lukea tarinaasi ja rehellistä pohdintaasi alkoholismista ja raitistumisesta. Paljon hyviä oivalluksia myös saamissasi kommenteissa.

Silti olen samaa mieltä kanssasi, että itseämme vartenhan me tänne kuitenkin kirjoittelemme. Sinun tarinasi on sinun tarinasi, sama se löytyykö siitä “vauhtia ja vaarallisia tilanteita”… Jatka siis kirjoittelua. Meitä on täällä monia muitakin ihan tavallisia perheenisiä ja -äitejä, ja jollekin toiselle juuri sinun tarinasi lukeminen voi antaa sen viimeisen sysäyksen alkoholin käytön lopettamiseen.

Tsemppiä sinulle! (välillä myös siihen tasaisen harmaaseen arkeen :wink: )