Mistä itseni löydänkään?

Mieleeni tuli yksi juttu muutaman vuoden takaa, kun töissä heitin käytännöllisesti pihalle oman esimieheni, koska oli maistellut töissä. Aikoi lähteä itse autolla kotia, mutta ärähdin, että et mihinkään rattiin lähde. Otin sen auton avaimet vein esimieheni autoineen kotiin ja nolona hänen vaimonsa toi minut takaisin työpaikalle. Sanoin vielä autossa esimiehelleni, että tällä viikolla et näyttäydy töissä tai soitan toimitusjohtajalle välittömästi. Ei näyttäytyt, vaan haki saikkua.

Nyt näen sen, että olin itse tätä tapausta aiemmin mahdolistaja ja ummistin silmiä työpailalla, vaikka kyseessä oli “julkinen” salaisuus, sitä ei vaan tajunnut silloin.

Tuohon aikaan itse olin kaiketi satunnaisempi sairastava suurkuluttaja ja riippuvuus eteni, vaikka en silloin mitään ongelmaa asian suhteen omalla kohdallani nähnyt. Nyt kun mietin tuota tilannetta, niin se olisi ollut vain ajan kysymys, milloin itse olisin ollut esimieheni paikalla, kun minut heitetään työpaikalta pihalle ja viedään kotiin selviämään…

Päihteetöntä päivää kaikille.

Edelliseen kertomaani vielä lisäksi, ettei esimieheni tuon episodin jälkeen koskaan enää minun aikanani ollut päihteiden vaikutuksen alaisena töissä. Sittemmin olen vaihtanut vajaa vuosi sitten työpaikkaa, enkä tämän hetken tilannetta tiedä.

Vuosi sitten työhaastattelussa kysyttiin alkoholinkäytöstäni ja silloin vastasin, että otan joskus suomalaiseen tyyliin vähän reilummin, siis valehtelin.

Olen nyt ollut pidempää selvänä, kuin koskaan viimeiseen 8 vuoteen. Rajapyykkejä kaadetaan yksi kerrallaan. Eilinen perjantai ei ollut tuskainen, pikemminkin levollinen. En tuntenut hermostuneisuutta, ei tarvinnut vaeltaa ympäri taloa tai muutenkaan tepsuttaa jalkoja tai käsiä. Vähän pidempään valvoin, kun lueskelin tarinoita täällä ja tein sellaisen havainnon, että väsyneenä olossa oli jotain samaa, kuin pienen kaljamäärän jälkeen.

Tänään en juo, seison vaikka paskakasassa päälläni, mutta en juo.

Hyvä homma Lumikulkuri. :smiley:

Ikävähän se kyllä paskassa on päällään seistä tai edes housuunsa paskoa raittiuden tähden, kuten tuolla eräässä ketjussa asiasta vitsiä väännettiin. Huomattavasti siistimpiäkin keinoja on, mutta tarkoituksesi oli tietenkin ilmaista, että olet valmis tekemään kaikkesi raittiuden eteen tänäänkin. Se on kyllä eittämättä mitä parhain lähtökohta.

Nythän eletään melkoista juomisen kulta-aikaa pikkujouluineen, glökeineen, punaviineineen ja lupa myös vähän hienompiin/kalliimpiin väkeviin liittyy joulun aikaan. Tai sitten mennään tasaisesti halvimmalla mitä löytyy ja ympäri vuoden. No eipä siinä lopulta paljoa eroa ole, rahalla saa ja voi juoppoutensa kääriä hienoon ja hyväksyttävämpään pakettiin, aikansa. Sama on lopputulos kuitenkin valitettavan usein. Alkoholi on siinä mielessä aika tasa-arvoinen juoma, vaikkakin se esim. syntymättömien vauvojen, naisten ja nuorten terveyden tuhoaakin usein nopeammin, kuin aikuisen miehen. Maalissa ollaan kuitenkin tasa-arvoisia, viinan vammauttamia tai tappamia.

Sellainen kevyt, veitikkamainen, pikku pahe ja arjen yläpuolelle nostaja tuo alkoholi on. Toki vain meille, joille se tuottaa enemmän kiroja kuin iloja se ei sitten sovi. Muuthan eivät ole vaarassa ollenkaan… Ja täytyyhän ihmisellä nyt joku pahe olla…olettekos sen kuulleet arvoisat raitistujat, kun olette ratkaisuanne joillekkin valoittaneet.? :stuck_out_tongue:

Kiitos basi kommentista.

Tässä on koko lailla päivärytmiä ja totuuttuja toimintamalleja vastoin toimittu. Tähän asti on päivä mennyt täällä lueskellessa ja samalla kuuntelen vanhoja joululauluja(harrastan nimittäin yksinlaulua) ja joitakin äänitteitä löytyi 11-vuoden takaa, jossa itsekin laulan. Silloin ei olut alkoholi kuvioissa ja palauttelen mieleen sitä aikaa, ei se elämä silloin huonoa ollut, päin vastoin :slight_smile:

Syksyllä taas pyöräytin rakkaan yksinlauluharrastuksen täyteen vauhtiin ja se on kyllä antanut voimia ja motivaatiota työstää itsensä ja ääni kuntoon. Kyllä sen vaan on kylmä totuus, että pöhnäinen, väsynyt ja epäsäännöllinen rytmi valvomisineen ja tupakointineen vaikuttaa ääneen niin perkeleesti, etten halua ääntäni tuhota.

Tässä samalla on jäänyt myös tupakointi lähes kokonaan, nyt saattaa mennä 1-3/päivä, mutta aion myös tupakoinnista(riippuvuudesta) eroon. Riippuvuutta vastaanhan tässä kaikilta osin taistellaan, niin samalla menee 2 yhdellä iskulla. Tapajuomiseni liittyi vahvasti myös tupakkaan. Iltasella saattoi mennä pari tölkkiä kaljaa yhden tupakan aikana…

Teen päivän asioita ja touhuja tarkoituksella ihan eri tavalla, kuin ennen.

Tänäänkään en juo.

Oli tänään pikkujoulut ja kävimme siellä, kuten olimme luvanneet. vissylinjalla mentiin ja autolla liikenteessä. Pikkujoulukoetinkivi on käyty tältä erää läpi, eikä ollut sellainen olo, että olisi tarvinnut alkoholipitoista juomaa.

Olen tytyväinen ja hauskaa pystyy pitämään tuttavien kanssa myös ilman alkoholia.

Huomenta plinkkiläiset

Kyllä nämä selvät aamut tuntuu todella mukavilta herätä ilman pöhnää ja krapulaa :slight_smile:

Tässä kahvia juodessa otin jääkaapista kylmän tölkkivissyn(koska pitää juoda lasi vettä/kahvikuppi :wink:). Onnistuu ne vanhat tavat jäämään selkäytimeen, kuten vissytölkin avaaminen hiljaa, ilman sitä äänekästä suhahdusta, ettei kukaan kuule tölkin avautuvan :smiley:

Tämä ei tänään juo.

Kotikanavalla lueskellessani läheisten kertomuksia elämästään nousi esiin useammin seuraava toteamus:

“Alkoholistin tunnistaa siitä, että hän puhuu usein juomisesta ja milloin vois taas järjestää jotain jotta voidaan ottaa”

Ehkä jossakin vaiheessa näin on, mutta pidemmälle mentäessä oman kokemani mukaan kaikki puhuminen juomisesta tai sen suunnittelusta lähinnä sai vaikeaksi(puhumattomaksi) tai nosti vähän ärsytystä pintaan, en puhunut juomisesta lainkaan, enkä kyllä jälkeenpäinkään niitä muistellut(tai en muistanut).

Itselleni on ollut viime vuodet täysin vierasta puhua suunnitellusta juomisesta, mutta mielessä juominen tai juomiseen liittyvät tapahtumat oli mielessä lähes koko ajan. Saatikka että olisi juomisen jälkeen alkanut retostelemaan, et kuinka paljon sitä taas on juotu(kova jätkä syndrooma).

Nyt olo on onnellinen ja seesteinen, kohta koiran kanssa pariksi tunniksi ulos ja illalla konserttiin kuuntelemaan jouluisia laulutunnelmia.

Viikonloppu oli ja meni juomatta ja tämä maanantai on käynnistynyt aivan eri tavalla, kuin ennen. Ei sitä muistakaan, milloin olisi ollut normaali maanatai töissä :slight_smile:

Helpotuksen tunne on edelleen todella vahva oman päätökseni jälkeen ja toivotaan sen antavan voimia kohdata myös ne heikot hetket, joita saattaa tulla ja joita vastaan taistelu on käynnissä.

Eilen juteltiin vaimon kanssa juomisesta ja kaikkeen siihen liittyvistä tuntemuksista puolin ja toisin. Puramme yhdessä mennyttä elämäämme ja käymme läpi siellä tapahtuneita asioita, aina kun siltä tuntuu.

Itseäni on auttanut todella paljon avaamaan tuntemuksia ja näkökantaa vaimon puolelta katsottuna, kun olen kotikanavalla lueskellut alkoholstin läheisten kirjoituksia. Asioita ei voi haudata, ne täytyy uskaltaa kohdata ja käsitellä loppuun.

Hyvää ja raitista maanantaita kaikille.

Sinulla on erittäin hyvä asenne raitistumiseen ja todella hienoa, että käsittelet asioita vaimon kanssa.

Hyvää ja raitista joulua palstalaiset!

Viikko on vierähtänyt työreissun merkeissä ja hotellimajoituksissa. Takana hyvin nukuttuja öitä, valvomattomia iltoja ja ruoka/viihdejuomana suomalainen vesi :slight_smile:

Näin se vaan menee, että pala palalta sitä murtaa totuttuja käytäntöjä ja tapoja, sekä muuttaa niitä tietoisesti. Toki välillä pitää SELITELLÄ juomattomuutta perkele, mutta selittelystä ei koskaan ole tullut rapulaa :smiley:

Tätä rataa jatketaan ja olen muutamana aamuna unohtanut luvata itselleni, etten juo, enkä siltikään ole juonut(alkoholia). Lupaus on silti taustalla koko ajan, vaikka sitä ei erikseen aina muistakaan itselle vakuuttaa.

Hyvää joulun odotusta ja kirkkaita ajatuksia.

Onnittelut Lumikulkuri, elämänmuutoksesi on lähtenyt hienosti käyntiin. Vaikutat tehokkaalta ja päättäväiseltä ihmiseltä, mistä ominaisuuksista on taatusti etua myös raitistumisessa. Tässä raitistumisessa on hienoa se, että jokaiselle päivälle on asetettu sama tulostavoite :smiley: , joka toteutuu kun saa illalla painaa selvän pään tyynylle. Itse olen nauttinut näistä tuloksista jo kohta neljä kuukautta, sivutuotteena sain työn ohella tekemäni opinnot päätökseen ja valmistuin eilen. Valmistumista tärkeämpänä pidän kuitenkin tätä raitistumistani. Yhtään raittiina vietettyä päivää en ole katunut enkä pois vaihtaisi. Näillä ajatuksilla ja samoilla tulostavoitteilla aion suunnata kohti pian alkavaa uutta vuotta.

Mukavaa joulun aikaa sinulle ja perheellesi!

Kiitokset Kehä23 kannustavista sanoista ja onnea valmistumisen johdosta :slight_smile:

Kyllä sen huomaa jo lyhyessä ajassa, kuinka paljon enemmän energiaa ja ajatuksia on kaikille muille asioille, kun ei tarvi juomiseen käyttää aikaa ja energiaa. Juomattomuus toki hivenen verottaa ajatuksia, mutta vähenee sekin sektori koko ajan.

Tuossa töröttää meidän jouluviinit ihan silmien alla, vaimo ja pojat ovat ne iselleen hankkineet. Sellainen pieni alitajuinen välähdys kävi silloin mielessä viinien ilmestyessä kaappiin, että onpa se mukava maistella kinkkua hyvän viinin kanssa. Samalla hetkellä kuitenkin hyppäsi jo ajatus viinimielikuvan eteen, että enhän mä aio enää juoda. Pari kertaa kävin katsomassa pulloja ja kummallakin kerralla sanoin itselleni, etteivät ne ole minulle, osta itsellesi jotain muuta juotavaa. Tunne meni kyllä ohi aika nopeasti, mutta en voi kieltää, etteikö kaohimielen poikasta olisi mielessä ollut siinä tilanteessa.

Nämä viikonloppujen kirkkaat, krapulattomat, pöhnättömät ja aamukaljattomat aamut ovat kyllä todella nautittavia ja niitä osaa arvostaa heti kun herää :slight_smile:

Moi lumikulkuri! :slight_smile: toivottelen hyvää raitista joulua sinne. Voin hyvin uskoa, että viinipullot hieman kuiskuttelevat, mutta anna niiden kuiskutella. Itse kirjoitin aiheesta “juomia kotona kaapissa” juuri taas eilen omaan ketjuuni. Itse olen kokenut parhaaksi sen, että jos se hirveä viinahimo iskee päälle niitä katsellessa niin annan tunteen tulla ja vaikka itken, huudan ja hakkaan päätäni seinään. Myönnän siis tilanteessa itselleni, että kyllä tekee mieli ja paljon ja käsittelen asian. Se on osoittautunut paremmaksi taktiikaksi kuin se, että yrittäisin kieltää juomien ajattelun ja ne omat tunteeni. Kun käyn sen kaiken ehkä epätoivon, vihan, ärsyynnyksen, kaiken läpi, niin ne tunteet ja alkoholihimo menee ohi nopeasti. Sitten asia on tavallaan käsitelty ja olen huomannut, että hetken päästä onkin ihan levollinen olo. Se tunteiden tuleminen (minulla se on joskus aika voimakasta ja nolottaa ihan miten iso ihminen vääntää itkua kaljapulloa katsoessa) toimii osaltaan apuna, koska siinä todella huomaa sen addiktionsa voiman ja se omalta osaltaan vaan vahvistaa päätöstä siitä, että EN HALUA JUODA TUOTA MYRKKYÄ. nimenomaan en useinkaan oikeasti halua juoda, mutta alkoholistinen mieleni janoaa alkoholia. On se aikamoista…

Tsemppiä! Kyllä nämä krapulattomat aamut on sitten mukavia, eikä selväpäisissä hiprakattomissa illoissakaan ole valittamista :slight_smile:

Huomenta Jilla!

Sitähän se on alkoholin kanssa, kun se pullo jossakin on, kaupassa, alkossa, ärrällä, kotikaapissa…aina törmätään siihen yhteen asiaan pullon edessä, mikä on oma valintani. Mitä lähempänä ja helpomin se pullo on saatavissa käteen, sitä konkreettisemmin pitää päättää olla ottamatta sitä käteen, saati juoda siitä. Juomaa on aina saatavilla ja tarjolla, joten siitä et taatusti jää kiinni, etteikö juomaa saisi, kun valitsee juomisen.

Minulla ei todellakaan ollut mielessä, että olisipa mukava nauttia hyvää viiniä lasillinen, vaan nimenomaan se, että olisipa mukava tuntea päässä nousevaa humalaa ja tässähän se ero tulee selvästi esille. Ensimmäinen ajatus on normaali, toinen ajatus on se sairastavan ajatus, jota vastaan nyt taistellaan.

En ole koskaan ollut läheskään näin pitkään selvänä juomishistoriassani ja kyllä tämä selväpäisyys tuntuu edelleen todella hyvälle, vaikka ajoittain pientä ajatusten ristiaallokkia kohtaakin. Aina ne kuiskuttelut on menneet ohitse ja turha niihin on liikaa jäädä vatvomaan. Ajattelun kääntäminen asiasta toiseen on myös sitä työtä, jolla riippuvuutta koko ajan torpataan pois mielestä ja etäämmälle arkipäivästä.

Muistelin juuri, että milloin sitä on viimeksi jouluna käynyt esim. hautausmaalla ihailemassa lukemattomien kynttilöiden määrää…siitä on aikaa, sillä enhän mä ole ollut ajokunossa yhtenäkän jouluna juomiseni aikana. Tänä jouluna haluan mennä katsomaan sitä kynttilöiden loistoa ja nostamaan ylös perinnettä, joka joskus aikanaan meillä on ollut.

Olen jo melkein vuoden ajan vatvonut juomistani ja tuntenut, että pitäisi lopettaa. Ahdistuneenakin olen vain jatkanut juomista kun en muuta osaa, olen itselleni hokenut.
Olen netistä etsinyt tietoa mistä voi saada apua, aa:n kokoukset olen merkinnyt kalenteriinkin mutten vaan koskaan uskaltanut mennä.
Viime viikolla uskalsin viimein soittaa a-klinikalle ja varata ajan! Se oli niin hermostuttava kokemus, että päätin juhlistaa sitä ostamalla viiniä… Sain ajan vasta ensi viikolle (28.12). Enhän sitten pystynyt juomisputkea lopettamaan joten nyt taas viikon olen juonut joka päivä/ilta.
Tänään lopetan uudelleen ja olen tänään juomatta. Menen yövuoroon joten tiedän, etten juo. Enhän nyt töihin voi kännissä mennä.

Olen kohta kolmekymppinen nainen ja töissä sosiaali-alalla. Eli autan ihmisiä (lapsia ja nuoria) työkseni. Silti olen alkoholisti. Jotenkin tosi noloa. Ehkä sen takia se kynnys pyytää apua on ollut niin korkea.

Nyt aion pyytää joka paikasta vaan apua ja tukea, aloittaen a-klinikalta. Ja täältä.
Haluan vapaaksi viinasta! Ja häpeästä, jonka se on tuonut elämääni.

Tänään en juo. Mutta krapula on. Ikävä kyllä.

Ihana on ollut lukea tarinoitanne ja varsinkin sinun, lumikulkurin, taistelustasi vapauteen. Kaikilla meillä varmaan ne omat keinot selviytyä ja raitistua.

*tinky

Hei tinky!

Kuulostaa erittäin tutulta tuo oman juomisen vatvominen, morkkikset, ahdistus, syyllisyys, häpeä ja kaikki muu, mikä juomisesta seurasi. Itse kiemurtelin 2-3 vuotta ajatellen, että otan itseäni niskasta kiinni, vähennän ja otan juomisen hallintaan päättäväisyydellä, mutta paskat siitä mitään tullut. Saattoi mennä joitakin aikoja, että selitin itselleni vähentäneeni, koska en ollut enää niin humalassa, kuin yleensä. Juomamäärät olivat silti kaukana kohtuukäytöstä tai normaalista. Minulle vähentäminen tarkoitti lähinnä tätä: 10 kaljaa tunnissa → 10 kaljaa 10 tunnissa=vähentää(eli vähemmän humalaa) :smiley:

Mitää apua ei kannata sulkea pois, vaan koittaa löytää itsestään voimia hakea apua mistä vaan, siitä se lähtee ja alkaa paremmin täsmentymään itsellekin, mikä auttaa parhaiten. Mitä menetettävää avun hakemisessa on?

Tsemppiä ja voimia lopettamiseen tinky, kyllä se päätös kypsyy ja vahvistuu koko ajan, kun ei anna lannistuksen viedä erävoittoja. Sitä on mahdotonta sanoa, milloin sitä on valmis tekemään aidosti lopullisen päätöksen ja se on täysin yksilöllinen asia. Sen on ainakin omalla kohdallani huomannut heti alkutaipaleella, että itsekunnioitus kohoaa silmissä ja sen myös tunee sisällä.

Päätä myös huomenna, että tänään en juo :slight_smile:

Huomenta ja hyvää aattoaamua kaikille!

Eilen tuli kinkku paistettua, laitoin jo päivällä uuniin, jotta on iltasella valmis ja pääsee ensisiivut maistelemaan. Hyväähän se oli :stuck_out_tongue:

Aiempina jouluina kinkunpaisto on ajoittunut iltaan ja alkuyöhön. Kypsymisen odotteluun on ennen liittynyt vahvasti olut, jota odotellessa lipitteli ja koitti luoda kinkunpaistotunnelmaa. Kyllä siihen kinkunpaistoon eilenkin liittyi olut, mutta Nikolain 0%, eikä se latistanut kypsymisen odottavaa tunnelmaa ollenkaan.

Jännä oli huomata, kuinka piti alitajuisesti juoda muka Nikolaitakin piilossa, vaikka tiesin, ettei sen juomista tarvi ollenkaan peitellä keneltäkään :smiley: Varmaan liittyi vahvasti mielikuva olueen ja piilojuomiseen, jota harrastin ennen. Tölkki piti myös avata hiljaa, jottei kuulu kovin jumalaton posahdus tai sitten avata silloin, kun muut olivat vähän etäämmällä. Eipähän kukaan pysty laskemaan, montako nikolaita juon, kun salaa aukaisee ja piilossa juo :smiley:

No aatto tuli selvään pöhnättömään päähän, mikä ei haittaa ollenkaan. Pakkasta -25 ja kohta koiran kanssa ulkoilemaan raittiiseen talviaamuun.

Hyvää ja juomatonta joulua kaikille :slight_smile:

Huomenta hei ja ihanaa jouluaaton aamua!

Olin yön töissä ja nyt kohta nukkumaan. Ihan ilolla olen töissä nyt muutaman yön, antaa helpon alun raittiudelle. Eli kyllä Lumikulkuri, olen myös tänään juomatta! Ja toivottavasti monen monta päivää tämänkin jälkeen. Illalla joulukirkkoon ja lasten kanssa joulunviettoa.

Rauha maassa!

*tinky

Tässä joulupöytää laitetaan ja samalla pari riviä tännekin, jottei ihan kokonaan jouluksi hiljene tämäkään kanava.

Mennä viikolla vaimon kanssa juteltiin alkoholista ja siitä, kuinka hänen tulisi suhtautua päätökseeni oman käyttönsä kannalta. Sanoin hänelle, että elä kuin olet ennenkin elänyt alkoholin suhteen, nauti siitä, äläkä ala elämään sitä minun kautta sen takia, etten itse juo. Jos hän haluaa hyvää viiniä joulupöytään, niin hänellä on siihen täysi oikeus ja saa tehdä sen vapaasti, enkä minä voi alkaa vaatimaan, että tässä talossa mennään nyt minun ehdoilla…ei ei.

Ainut pyyntö, minkä hänelle esitin alkoholin suhteen oli se, ettei hän pyytäisi minua hakemaan pulloa alkosta, lupasin kyllä häntä käyttää siellä autolla, mutta hän saa itse pullonsa hakea :slight_smile:

Minähän se oman kurkkuni vartija olen mitä suurimmassa määrin ja vaikka edessä olisi 100 avattua pulloa maailman parhaimpia joumia, niin kukaan ei niitä kurkkuuni kaada, ellen itse sitä tee ja jos joku muu tekee sen vasten tahtoani, niin silloin se on kidutusta/pahoinpitelyä ja meemmä käräjille selvittämään ne juottamiset loppuun :slight_smile:

Hyvää joulupäivää kaikille!

Eilen suuntasin askeleeni illalla joulukirkkoon ja sieltä vielä yön päälle hautausmaalle katsomaan kynttilämeren loistoa. En kuulu enää edes kirkkoon, enkä ole mitenkään uskonnollinen, mutta siitä huolimatta halusin mennä kirkkoon istumaan, kuuntelemaan joulun sanomaa, laulamaan ja nauttimaan aattoillasta. Kirkko oli täynnä väkeä ja kun katselin ympärille niin ajatuksissa oli, että näin moni ihminen on täällä tänään ihan selvänä, rauhallisena ja onnellisen näköisenä. Suurin osa oli viellä varmasti samasta syystä kuin itsekin olin ja oli todella tunne, että sain kokea joulun tunnelmaa siellä vertaisteni joukossa.

Vuosi sitten jouluaattona lähdimme työkaverin kanssa baariin ja heräsimme seuraavana päivänä, eli joulupäivänä työpaikkamme käytävältä kännissä, kello oli herätessämme jotain 13.00 ja vähän ylikin. Oliko siinä mitään järkeä, nauttiko kotiväki, kun ukko häipyy omille teilleen jouluna viinan viemänä…ei ollut mitään järkeä. Samaisen kaverin kanssa eilen viestiteltiin, että ei oteta uusintaa viime joulusta, ei todellakaan oteta.

Joulusaunassa vaimon kanssa keskusteltiin elämästä alkoholin käyttöni kanssa ja nyt ilman alkoholia, niin vaimo sanoi: “Mieli on niin rauhallinen ja tyyni, ei tarvi jännittää mitään, eikä hermoilla mistään.” Totesin siihen perään, että ei tarvi jännittää, mitä se ukko saa taas päähänsä tänä jouluna :slight_smile:…vaimo siihen: “Niinpä”.

Nämä joulupyhät ja vapaat tuntuvat niin rennoilta ja vapauttavilta. Aaamulla herää pirteänä ja pää kirkkaana, päivä tuntuu paljon pidemmältä ja rikkaammalta, kun ei tarvitse kellon kiertoa nopeuttaa ja säädellä alkolla, saa paljon enemmän vapaasta irti ja on aikaa olla vaan ja levätä, katsella vaikka elokuvaa tai lueskella ja kirjoitella tänne plinkkiin.

Nautinnollisia hetkiä kaikille.