Mistä itseni löydänkään?

Tervehdys kanssasisaret- ja -veljet!

Tämä paikka ei ole minulle uusi, jotain 2-3 vuotta sitten jo täällä nimettömänä lueskelin kirjoituksia ja arvatenkin jo silloin aavistelin, että jonakin päivänä olen itse täällä kirjoittamassa omaa stooriani…tänään on se päivä, kun rekisteröin nimimerkin ja astuin joukkoon hurjaan. Tämä lienee ainut ennustukseni, joka on käynyt toteen vuosia sitten ennustamani perusteella, jotain hyvääkin pitää asioista aina löytää :smiley:

Silloin aiemmin ajattelin, että en ole vielä ihan niin pahassa jamassa, kuin te(me) täällä ja luulin hallitsevani tilanteen, tosin tiedostin jo silloin, etten hallitse, mutta en sitä itselleni tunnustanut. Olenhan päättäväinen ja vahva, ei minulle pääse ongelmaa kehittymään, koska voin lopettaa jos haluan, en silloin halunnut. Nyt päättäväisyyteni haluan todella kohdistaa yhteen ainoaan asiaan, alkoholin käytön lopettamiseen.

Viikko sitten tein päätöksen lopettaa kokonaan, silloin en muistanut enää, että olin tilannut pari salkkua halpaa tölkkijuomaa kaverilta. Keskiviikkona varovasti raotin toista laatikkoa ja ajattelin, että nämä saavat jäädä tänne varaston hyllylle. Uusi tunne oli se, että suorastaan vitutti, kun kaveri soitti ja sanoi, että voit käydä hakemassa juomat…en ollut yhtään iloinen saadessani varastoon täydennystä, kadutti koko tehty tilaus, mutta eipä ollut voimia heittää vesilintua niillä juomilla. Jokainen osaa jo arvata, paljonko niitä tölkkejä säästyi sine varaston hyllylle.

Viime kesä oli jonkinlainen käännekohta, kun uskalsin tunnustaa itselleni ja vaimolle, että minulla on ongelma nimeltä alkoholi ja minu täytyy kerätä voimia tehdä asialle jotain. Olen päätökseni tehnyt ja todellinen taistelu “voitamattomasta” kilpakumppanista alkakoon. Olen päättänyt varata ajan lääkärille, jolle haluan kertoa ongelmastani ja samalla avata oven häpeän voittamiselle kertomalla asiasta myös perheen ulkopuoliselle. En aio sulkea mitään keinoa pois voittakseni alkoholin himon ja katselinkin tuossa jo AA:n sivuja, jossa aion myös vierailla.

Elin yli 30-vuotiaaksi lähes absolutistin elämää satunnaisia kertoja lukuunottamatta. Viimeinen vuosikymmen, tarkalleen 8 vuotta elämästäni on alkoholi näytellyt pala palalta suurempaa roolia elämässäni.

Olen siis 40-vuotias mies, hyvin koulutettu, päällikkötason työtehtävissä, elämä rullaa hyvin, työt hoituu, kaikki on päällisin puolin paremmin kuin hyvin. Kaikki muu on hallinnassa, paitsi alkoholi ja haluan todella tehdä kaikkeni sen eteen, että se ei enää hallitse minua.

Menneen elämän onnistumiset eivät auta tähän päivään, pikemminkin saattavat tuudittaa väärään luuloon, että hallitsen tilanteen, koska hallitsin sen silloin ennenkin. Nöyrästi on todettava, että homma on lähtenyt lapasesta ja piste.

Tämä työpäivä on mennyt suurilta osin plinkin lueskeluun ja asioiden miettimiseen, mutta se sallittakoon, sillä onhan päätökseni ehdottomasti myös työnantajan etu :slight_smile:

Lumikulkuri tervetuloa. :smiley:
Tässä näitä vihan ja rakkauden hedelmiä pohtiessa, meinaa jäädä huomaamatta kaikki muu, paitsi omat hirrrrrveän tärkeät mielipiteet. :laughing:
Asennetta ja mietintöä jo sinulla takana ja nyt olet lähtenyt tuumasta toimeen, hyvä juttu. Onnea matkaasi, tämä on hyvä paikka kirjata tuntoja ja jutella vertaisten kanssa.

Juuri mietin, että viimeisen 8 vuoden aikana taitaa olla 4 päivää pisin jakso ilman alkoholia. Satunnaisia 1-3 päivän jaksoja väliin mahtuu, mutta pääsääntöisesti alkoholin käyttäminen on ollut lähes päivittäistä, joskus määrältään enemmän toisinaan vähemmän.

Tottakai sitä pyrki itseltäänkin salaamaan juomisen määrän ja toisinaan piti aamupöhnässä käydä kurkkaamassa, paljonko se viinapullo on vajennut illalla tai montako kaljatölkin hylsyä löytyy kumottuna, kun on taas tällainen olo. Ainahan se määrä ylitti reilusti kohtuukäytön rajat, niin että paukkui. Kohtuukäyttäjäksi minusta ei ole, sitäkin olen kokeillut huonolla menestyksellä. Sitä jonkin aikaa pysyy kohtuudessa, ikään kuin näyttääkseen itselle ja muille, että kyllä tämä homma on hanskassa.

Yleensä se johti aina siihen, että kohtuudella juotiin muiden nähden, mutta salassa otettiin tuplasti lisää, jotta edes jossakin tuntuisi. Lähes pääsääntöisesti on ollut se tunne, että alkoholia pitää olla saatavilla ja jos ei varastossa ollut yhtään, niin sinne oli pakko käydä ostamassa lisää, jotta ei vaan pääse pahaan aikaan loppumaan kesken juotava.

Ne 2 viimeisintä viron tuliaislaatikkoa lonkeroa(5,5) ja kaljaa(5,2) tuhosin viiden päivän aikana, joka on keskimäärin vajaa 10 tölkkiä päivässä. Eihän tuollainen määrä paha ole, kun koko päivän käyttää aikaa, eikä edes humalassa ollut, sehän oli ihan kohtuudella otettu??? Niinkö? Näin jopa sorruin jälleen ajattelemaan. Kohtuuden rajahan kulkee siinä, että ei ole humalan tunnetta, mutta promilleja saattaa silti olla kohtalaisesti ja satunnainen käyttäjä olisi niillä promilleilla aika tuiskeessa.

Työterveystarkastuksen lomakkeessa kysyttiin alkoholinkäytöstä ja eipä siitä oikein löytynyt kohtaa, johon ruksin olisi voinut rehellisesti laittaa, piti taas vähän huijata itseä ja muita.

Kiitos basi

On kyllä aika nöyrä asenne tulla tänne kirjoittajien puolelle, kun muistelee niitä lueskelukertoja, jolloin koitti katsella vähän ylempää meitä orjuuden kurimuksessa eläviä. Kyllä sen muistaa, kuinka raskasta ja nöyryyttävää oli kohdata todellisuus alkoholin käytön suhteen ja tunnustettava itselleen, että ongelma on läsnä, ollut jo pidemmän aikaa. Ensimmäinen helpotus lähti siitä, että sen sai tunnustettua ja alkoit työstäminen asian kanssa uusin ajatuksin, että ongelma täytyy uskaltaa kohdata ja sitä on alettava hoitamaan, itsestään se ei parane.

Nyt koen olevani valmis aloittamaan taistelun ja uuden suunnan rakentamisen elämässäni. Onni on ollut mukana, sillä en vielä ole elämässäni hävinnyt kovin paljon alkoholin takia, mutta ne pienetkin tappiot ovat menneet väärälle herruudelle. Pelastetaan kaikki muu ja ennen kaikkea itsensä.

Hienoa Lumikulkuri! Hyvin pohjustettu on jo…noh…vähän voitettu. :smiley: Tervetuloa meidän nöyrien maan matosten joukkoon!

Tänään en ole juonut, eikä ole käynyt mielessäkään hakea juotavaa. Lähdin iltasella autolla ajelemaan ja ajelin lumista metsätietä kilometri tokulla jutellen itselleni ja kuunnellen musiikkia. Peräkontissa oli ne 2 vitun viron tuliaislaatikkoa ääriä myöten täynnä tyhjiä tölkkejä. Heitin ne laatikot sellaisenaan metsään(sori ei mikään ekoteko) ja sanoin niitä heittäessä, että katoa sinne piru ja sinä pirun kaveri.

Omatunto vähän kolkuttaa luonnon roskaamisesta ja saatan tulla katumapäälle ja hakea roskat pois. Antakoon luontoäiti anteeksi, siivoan kyllä jälkeni, mutta en tänään.

Huomenna tehdään jälleen päätös raittiista päivästä ja eletään sen päätöksen kanssa.

Ehkäpä luontoäiti ymmärtää ahdistavan tilanteesi ja säilyttää tölkkejä hetken. Kun olotilasi paranee ehdit siivota vielä toistenkin roskia hyvitykseksi hetken ajattelemattomuudesta.

Alku ottaa aina lujille, ei kukaan ole sanonut että tämä on helppoa. Ei ainakaan sellainen joka on tosissaan yrittänyt. Psyykkinen irtautuminen on paljon vaikeampaa ja pidempikestoisempaa kuin fyysinen. Krapula menee ajallaan ja elimistön palautuminen alkaa välittömästi, mutta tuttujen tapojen ja käyttäytymismallien muuttaminen voi viedä vuosikausia. Se ns viinapiru kuiskuttelee olkapäällä hyvin yllättävissä tilanteissa. Usein silloin kun tuntee mielensä tasapainoiseksi, onnittelee itseään selviytymistään ja tuntee olevansa vahvoilla. Se on sitkeä sissi se.

Mutta sinä olet sitkeämpi. Sinulla on kohta viikko raittiutta takana (laskinko oikein?), se on vaikeinta aikaa kun oma elimistösi, mielesi ja ulkopuolinen maailma ihmettelevät suureen ääneen mitä ihmettä oikein hulluttelet, tule jo järkiisi ja lähdetään kaljalle. Mutta sinä pidät puolesi, olet päättänyt voittaa tämän painiottelun. Täällä koko plinkin väki pidättää hengitystään ja toivoo voittoasi.

Jos sinulla on luotettavia ystäviä joiden tiedät aidosti kannattavan sinua raitistumisessa, pyydä heiltä apua. Pienikin rohkaisun sana kiperässä tilanteessa on todella suuri apu. Mutta älä pyydä apua entiseltä juomaseurueeltasi, siellä ei sinua ymmärretä. Joka tapauksessa kirjoita tuntojasi tänne, vaikka kuinka monta kertaa päivässä. Minäkin yritän olla taas aktiivisempi kannustaja.
Voimaa tähän päivään Lumikulkuri.

Viime kesän töppäilyjen ja ryyppyreissujen jälkeen onnistuin sen verran vähentämään, ettei alkoholia mennyt enää niin paljon ja muistikatkoksia ei pahemmin ole, eikä kyllä töppäilyjäkään. Päätös muutoksesta syntyi kesällä, mutta valmius raittiiseen elämään otti vielä aikansa. Uskoin vielä hitusen, että tahdon voimalla onnistun vähentämään kulutuksen minulle “kohtuullisiin” lukemiin, jotka kuitenkin ylittävät suurkulutuksen rajat niin, että paukkuu.

Kun viikko oli kulunut ja katsoin tyhjää tölkkisäkkiä, niin aina iski suunnaton morkkis, taas meni noin paljon tällä viikolla. Sitten tuli vaihe, että juomat alkoi ällöttää, vaikka maistuikin taivaallisen hyvälle. Ällötys tuli itseinhosta ja siitä, ettei vakaasta aikomuksesta huolimatta kyennyt hallitsemaan omaa juomistaan läheskään kohtuuden lukemissa.

Näissä syksyn vaiheissa syveni koko ajan päätös ja henkinen valmius tehdä oikeasti päätös raittiudesta ja pyristellä kokonaan irti orjuudesta. Syksy oli osittain myös sitä surutyötä, eikö enää koskaan…

Viimeisinä kertoina, kun kaljaa lipittelin, niin ei tehnyt mieli juoda, teki mieli vain alkoholia ja siinä kyllä kestää pienet vatsapotkut, muuta kuin kertalaakista tölkki kurkkuun mitään ajattelematta.

Kiitos Lumituuli kannustuksen sanoista.

En ole vielä kertonut päätöksestäni edes vaimolle, kerron sitä koko ajan ensin itselleni, olenhan siihen sentään etuoikeutettu. Kyllä aion myös tulla ulos ongelmani kanssa ja kertoa siitä läheisilleni, he ovat ansainneet tietää ongelmastani, jonka haluan nyt ehdottomasti voittaa ja poistaa elämästäni.

Vielä ei ole puhdasta viikkoa takana, mutta kohta on :slight_smile: Ne 2 metsään lentänyttä viron lähetyslaatikkoa oli viimeinen pisara.

Tuo pieni-suuri ajatus: “Tänään en juo”, on minustakin erittäin hyvä ajatus, sopivan pieni käsitellä ajatuksissa, mutta sitäkin suurempi vaikutus teoissa. Huominen tuo tullessaan omat murheensa, joten miksipä niitä tänään vielä vatvoisi.

Koetinkiviä on tulossa, itse asiassa niitä on joka päivä. Jokaisen päivän muuttuneet tavat ovat koetinkiviä ja jos ajattelisin, että joku tietty tapahtuma olisi jotenkin erityisempi koetinkivi, niin tavallaan lataisin itselleni siihen hetkeen jotakin sellaista turhaa, mitä siinä ei oikeasti ole olemassakaan.

Päätös pitää, tänään en juo.

Tämän iltapäivän tuntemuksia on pääsääntöisesti ollut onnellisuus tehdystä päätöksestä elää raitista elämää. Pikkuisen tuntuu kropassa lieviä vilunväristyksiä, jotka ei sinällään ole mitenkään outoja, nyt ajattelen vain, että ne on viimeistä kertaa.

Lueskelin kirjoituksianne ja aloin etsiä vastausta sille, miksi join? Jospa se ajan kanssa rakentuu ja täsmentyy vielä enemmän.

Silloin alussa muistan juoneeni siksi, koska tuli hyvä fiilis ja määrät olivat todella kohtuullisia, olin “normaali” kohtuukäyttäjä. Pala palalta se hyvänolontunteen saavuttamisen halu vaati enemmän ja enemmän juomaa, eikä sitä alkumetrien hyvänolontunnetta koskaan enää tullut. Syy oli tietenkin omasta mielestä siinä, että joi liian vähän ja siksi piti juoda enemmän ja väkevämpääkin.

Enemmän juominen toi kömmähdyksia lasten ollessa vielä piniä(nyt jo molemmat täysi-ikäisiä), sammuminen tietokoneen ääreen(näkkisten kuva otsassa), vessaan, takkahuoneen matolle alasti ja milloin mihinkin. Seurasi häpeä, jota koitti korjata osoittamalla, että vaikka juo, niin hallitsee tilanteen, eikä sammuile mihin sattuu…arvata saattaa onnistuiko se.

Kun edellinen ei onnistunut, niin seurasi häpeä ja itseinho juomisesta, johon piti juoda, jotta sen voi hetkeksi unohtaa ja samalla todistella itselle, että kyllä se tästä paremmaksi kääntyy, eipä kääntynyt. Sen jälkeen alkoi vetäytymienn yksinäiseen kuoreen “kaverin” kanssa, jonka kanssa se oli helppoa kotona muiden häärätessä arkisia asioita. Alkoholin avulla sitä pääsi omaan maailmaan “rentoutumaan” ja hukuttamaan menneet pettymykset itseltä. Kalsarit lisääntyivät koko ajan ja kohta ne olivat pääsääntöisesti jokailtaisia ja aamulla töihin.

Join myös siksi, koska join ja koska join join lisää, jotta ei tarvi liikaa miettiä, miksi join. En halunnut miettiä, miksi en joisi, vaan ainoastaan sitä, miksi pitää tänään ottaa “muutama”. Töistä tullessa alkoi päivittäin ensimmäiset askeleet suuntautua kaljavarastoon, jos vedettii n heti ykkösellä ensimmäinen tölkki alas. Kun se ensimmäinen oli korkattu, niin voihan sitä illan mittaan “pari” ottaa, eikä ne “muutama” vaikuta mihinkään. No aina siinä kävi niin, että se muutama oli väliltä 10-20. Tätä ei vaan koskaan “muistanut” ja tunnustanut, että kuinka se kaava tulee etenemään. Seuraavana päivänä aamulaskurin osoittaessa totuutta ja perusoloisessa aamupöhnässä sitä jälleen katui illan siivuja, mutt apäivän aikana sen kerkesi jo unohtaa.

Toki joskus oli päivä välissä, etten juonut yhtään tai päivä, jolloin oikeasti juominen jä kahteen annokseen. Yleensä sen rankemman eilisen illan jälkeen sitä jaksoi yhden tai kaksi iltaa skarpata itsesyytöksissä ja osoittaessaan itselle, että kyllä mä tän homman hanskaan. Vitut, kierre oli jatkuva, josta ei ollut ulospääsyä. Join, koska en pystynyt olla juomatta.

Tänään en juo.

Kiitos tarinastasi, Lumikulkuri, ja tervetuloa mukaan jakamaan ajatuksiasi alkoholin käytön lopettamisesta!

Paljon oli tuttuja elementtejä tarinassasi: kotona juominen, kuinka se vähitellen karkaa käsistä, häpeä kaikista kännimokista (varsinkin lasten nähden), syyllisyyden tunne läheisten kärsimyksistä, tuhoon tuomitut yritykset todistella itselle ja muille että homma on vielä hallinnassa jne. jne.

Pian olet kuitenkin katsellut tätä elämää raittiina jo ensimmäisen viikon verran ja siitä on hyvä jatkaa! Monet sanovatkin, että juuri se ensimmäinen viikko on vaikein. Itse en tosin kokenut asiaa niin, koska olin niin suunnattoman helpottunut, kun sille vuosikausien sekoilullle ja häpeälle tuli vihdoinkin stoppi. Siinä sitten fiilikset nousivatkin sellaisella kohinalla, että jo toisen viikon jälkeen retkahdin… No, tulipahan vielä kerran kokeiltua, etten tosiaankaan kykene mihinkään “kohtuukäyttöön”. :unamused: Nyt on kuitenkin tavoitteena jatkaa raittiina porskuttelua vastaisuudessakin, vaikkei se aina helppoa olekaan. Raitis perhejoulu tuntuu tällä hetkellä aika hienolta ajatukselta. Sitä kohti siis!

Juuri noin alkoholismi kehittyy. Aloitetaan parista saunakaljasta tai juhlatilaisuuden shampanjalasista. Täysin hyväksyttävää. Pikkuhiljaa vain saunaillat lisääntyvät kertaviikoisesta jokapäiväiseksi samoin kuin rentouttavan kaljan määrä lisääntyy koska rentoutuminen siirtyy kauemmaksi. Juhlatilaisuuden taso laskee parhaan ystävän häistä palkkapäivään tai siihen että palkkapäivään on enää viikko. Lopulta unohdetaan lämmittää sauna mutta saunakaljat juodaan silti jne.

Olet tarkkaan analysoinut oman alkoholisoitumisesi. Oivaltanut rehellisen totuuden, se on hyvä asia. Niin kauan kuin pettää itseään ei ole mahdollista selviytyä. Tiedät että sinulla on vain yksi suunta, ylöspäin. (No onhan se toinenkin suunta, mutta sitä et halua edes ajatella.)

Tänään et juo. Et vaikka olet juuri päässyt töistä ja vapaa on alkanut. Koska eihän se ole vapautta jos annat alkoholin hallita aikaasi. Sinun tarvitsee sinnitellä vain tämä päivä, huomenna teet uuden päätöksen. Usko pois, helvetti menee ohi. Jokainen uusi päivä on parempi - selvänä.

Kiitokset vastauksistanne!

On kannustavaa ja ilo lukea teidän muidenkin taivalta, pidemmällä ja lyhyemmällä olevat. Ne kyllä luovat vahvasti uskoa, että alkoholiongelma on voitettavissa ja sen kanssa voi oppia elämään ihan täysipainoista elämää. Kertomukset ja kokemukset myös auttavat ymmärtämään alkoholismiin liittyviä asioita, ilmiöitä, pakkomielteitä ja käyttäytymistä, joiden kautta voi peilata omaa menneisyyttä.

Ongelma on alkoholi ja sen tuomat seuraukset. Ongelma johtaa sairastumiseen ja sairautta pitää hoitaa tai se hallitsee minua. Ongelmaa on mahdollista oppia hallitsemaan, eikä siten sauraus ole akuutissa tilassa ruokkimatta. Alkoholi on sairauden polttoaine, joka pitää sen käynnissä ja silloin on voimaton.

Viime kesästä mielen sopukoissani on tapahtunut 2 suurta asiaa. Vielä viime kesänä ajatuksissa piili pieni toivo, että saan ehkä jutun hallintaan(asia 1) ja viime kesänä tuntui kauhistuttavalta, että kertoisin jollekin ulkopuoliselle ongelmastani(asia 2).

Nyt tiedän ja tunnustan, että en hallitse alkoholin käyttöä ja nyt minulla on erityisen suuri tarve päästä puhumaan ongelmastani ulkopuoliselle ihmiselle ja saada apua.

No niin ja sitten se matemaattinen todellisuus avattu vasten kasvoja!

Kävin läpi tiliotteet kesäkuun alusta tähän päivään, joka on n. puoli vuotta. Poimin sieltä kaikki ostot, jotka liittyivät alkoholitoimintaan, summa oli n. 3200€ ja syksyllä olin jo vähentelemässä…näin siis äkkiä laskien vuositasolla rahaa on mennyt juopotteluun ja siihen liittyviin kuluihin n. 6500-7000€

Summa yllättää kyllä itsenikin, vaikka en mitään pikkulukemia odottanutkaan. “Ei siihen ole noin paljon voinut mennä”, mutta näin vaan on. Mitäs se tekee, kun alkaa vuosia laskemaan taaksepäin ja mitä siitä on jäljellä muuta kuin, hajonnut sisin?

Poika tienannut hyvät taskurahat, kun palautellut mun tölkit. Itse en kehdannut niitä palauttaa.

“Syvä huokaus” ja tänään en ole juonut!

Karaoke, mukava harrastus ja sitä tuli harrastettua tuossa lähibaarissa. Lähibaariin en enää kiusauksiin astele, joten raittiina oloa ei tarvi kovinkaan kauaa harrastaa, niin voi hankkia kotiin ihan kohtuulliset karaokelaitteet.

Iltaa toverit!

Täällä ollaan ja joka aamuinen lupaus olla juomatta on pitänyt. Olo on tällä hetkellä hyvä ja juomaa ei ole tehnyt edes mieli(varmaan tulee vastaan jossakin vaiheessa sekin asia). Alku on tuntunut helpolta, pelottavan helpolta ja menee varmaan helpotuksenolontunteen voimalla tällä hetkellä. Ei sillä niinkään väliä, millä voimalla missäkin vaiheessa mennään juomattomasta päivästä toiseen, kunhan vain mennään raittiilla voimalla.

Kun olen paljon täällä lueskellut, niin tuntuu oman päätöksen pohja aivan eriltä, kuin monilla muilla. Enhän ole vielä mitään konkreettista elämässäni tuhonnut. On koti, perhe, työ, ystävät ja kaikki(paitsi minä), olen onnellisessa asemassa. Välillä tulee mieleen, että kannattaako mun edes omaa stooria tänne kirjoitella, kun tuntuu niin vähäpätöiseltä omat asiat monien muiden kokemuksiin verrattuna. Mutta jos jutun ydin piileekin siinä, että muiden kokemukset ovat koskettaneet syvältä ja havahduttanut minut tajuamaan oman tieni suunnan tässä vaiheessa.

Tuon minän palauttaminen raittiiseen elämään on työ, joka menee edelle kaikesta muusta. Ilman raitista minua ei ole ajan kuluessa jäljellä niitä muitakaan, joita vielä tässä hetkessä on.

Jatka vaan kirjoittelua. Onhan se hienoa, että löytyy edes joku, joka ennen pahempaaa tuhoa ymmärtää tehdä korjausliikkeen.

Jossain kohtaa tuntui kuin olisit kirjoittanut minun ajatuksiani. Minustakin lopettaminen oli pelottavan helppoa tällä kertaa. Historiassa kuitenkin olin yrittänyt lopetusta useamman kerran ja olin kerinnyt sössiäkin elämääni jonkin verran( en vain tiedä oliko sössiminen 100%sti juomisen syytä, muitakin syitä oli). Tämä viimeinen kerta vaan tuntui niin varmalta asialta etten oikein uskaltanut ääneen sanoakaan tai tänne kirjoittaa, pelkäsin retkahdusta ja takapakkia koko ajan vaikkei varsinaista juomishimoa ollutkaan. Alussa oli jonkinlainen kaipaus entiseen tuttuun elämään, mutta samalla helpotus siitä ettei siihen kuitenkaan tarvinnut palata.

Mutta näiden kirjoitusten lukemisesta on hyötyä jos osaa soveltaa kertomukset omaan elämäänsä. Aina löytyy tuttua tunnetta, tai huomaa että noinkin olisi voinut käydä. Päivitä silloin tällöin omia kuulumisiasi, haluamme tietää että kaikki on hyvin. Jos ei ole hyvin, tiedät että täältä monenkirjavasta joukosta löytyy aina joku jolla on konstit ongelmaan. Kokemuksesta voin sanoa että vaikeita päiviäkin on tulossa. Taisin niistä jo varoittaa tuolla aikaisemmin. Älä tuudittaudu liikaan itsevarmuuteen. Varmista että turvakeinot ovat olemassa kun niitä tarvitaan.
Hyvää ja raitista oloa toivotan.

Iltaa ja vesiselvänä ollaan tänään.

Kiitoksia vastauksista.

Tämä on hyvä pitää mielessä koko ajan, sillä kyllä se mennyt 2-3 vuotta “vähentäjänä”, itselleen valehtelijana ja roolin vetäjänä on osoittanut, että se “päätös” ei riitä, tarvitaan enemmän ja nyt uskon vahvasti, että enemmän on löytynyt.

Tuolla kotikanavan puolellakin olen lueskellut aika paljon, jotta saa perspektiiviä myös toisen näkökulmasta asioihin, sangen tuttuja kuvioita sieltä löytyy, kuin omasta elämästäni.