Mistä energia rähjäämiseen

Olen muutaman vuosi tapahtumien jälkeen alkanut miettimimään, mistä juoppo saa rähjäämiseensä energian. Ex vaimollani oli melko paha alkoholiongelma. Työt hoituivat joten kuten, mutta illat ja pidemmän vapaat menivät pahenevan tissuttelun parissa. Olimme niihin aikoihin noin nelikymppisiä. Vähänkin pidemmällä vapaalla alkoi putki, joka kesti pahimmillan viikkoja. Muutaman päivän ryyppämisen jälkeen hän sai aina jostain hillittömän raivokohtauksen, usein syy jäi täysin epäselväksi. Raivarin ymmärrän, mutta en sitä, että se saattoi kestää jopa viikon. Yötä päivää, vain lyhyeiden torkkujen ajan oli hiljaista, sen jälkeen järjetön raivo jatkui. Astioita lenteli, kimppuun käytiin ja tavaroita rikottiin. Rähjääminen kohdistui lähes aina minuun, mutta joskus myös täysi-ikäiseen lapseemme, tai satunnaisesti jopa sivulliseen. Mikään ei auttanut, ihan hillitöntä raivoa. Lähes kaikki ryyppämine tapahtui kotioloissa. Olisi ollut loogista, että hän olisi raivoissaan lähtenyt pois niin hirveäksi kokemastaan paikasta. Usein tuntui siltä, että hän haki ryyppämisellä nimen omaan raivotilaan pääsyä ja jotenkin nautti siitä. Exä ei ole mitenkään eron jälkeenkään suostunut kommentoimaan tilaansa. Olen jälkeen päin miettinyt, voisiko kyseessä olla jonkunlainen alkoholipsykoosi. Normaali ihminen ei jaksa edes selvinpäin raivota montaa tuntia, se on erittäin raskasta myös fyysisesti. Onko kellään vastaavia kokemuksia?

tervehdys mister-md.

Kuulostaa hurjalta, onhan se totta että “normaali” ja “terve” ihminen ei noin toimi. Raivota ei todellakaan jaksa montaa tuntia putkeen, saati sitten montaa päivää… Tuntuu että exälläsi oli todella paha olla, alkoholismi on kuluttava ja satuttava sairaus. Hän varmasti tarvitsi/tarvitsee apua, mutta ongelma on siinä, että jos ei itse osaa/pysty/ymmärrä apua hakea, niin silloin auttaminen on mahdotonta.

Itse yritän olla antamatta neuvoja kenelläkään eroamisen suhteen, mutta jos kuulen että suhteessa on väkivaltaa, astun tämän rajan yli, ja kehotan aina lähtemään. Suomessa on niin hyvät olosuhteet, että kenenkään ei tarvitse taloudellisen tilanteen ym vuoksi jäädä väkivaltaiseen suhteeseen.

Alkoholismi on sairaus, ja ihmistä siellä sairauden takana saa ja pitääkin kunnioittaa ja rakastaa. Mutta väkivaltaa ei saa sietää, itseään pitää rakastaa enemmän, pitää uskaltaa lähteä pois.

Hurjalta se myös tuntui, suorastaan epätodelliselta ja epätoivoiselta. Mikään ei auttanut, kokeilin kaikkea, paitsi väkivaltaa. Yritin olla hiljaa, lähteä pois, selittää rauhallisesti ja ärähtää kunnolla vastaan, kaikki turhaa. Mikä saa raivostuneen naisen käymään itseään monta kertaa vahvemman miehen kimppuun, ilmeisesti takaraivossa oleva tieto siitä, että vastaväkivaltaa ei tule. Vaikka asiasta ei enää ole minulle suoranaista haittaa, haluasin jälkikäteenkin löytää syyn lasteni äidin uskomattomaan käytökseen. Selviäkin jaksoja hänella oli, jopa viikon. Selvänä hän oli/on varsin asiallinen, mutta kiisti totaalisesti kaiken kännireuhumisensa, asiasta ei saanut edes puhua. Kaikesta huolimatta hyvää on se, että nyt jo nuoret aikuiset lapsemme ovat kutakuinkin raittiita.

Eiköhän tuollanen raivoaminen ole ihan suoraan alkoholistin oppikirjasta sivulta nro Xyz.
Mä veikkaan, että vaikka olisit tehnyt mitä, niin raivoaminen jatkuu koska sillä ei mitään syytä ole,
niin eisitä mikään syy saa loppumaankaan. Aivosairaus nimeltä alkoholismi, sekä kemikaali vaikutus aivoihin.

Olen itse todistanut näitä raivokohtauksia ja harhakuvitelmia, aivan kuin toisesta maailmasta. Meillä menee samaa rataa, ja vain pahenee nyt viime vuoden aikana. Kait aivot ovat aivan muussina jo nyt, juodaan tyhjään vatsaan ilman mitään ruokaa koko päivänä, kymmenisen olutta ja luojaties mitä muuta ne sille tarjoaa.

Raivokohtaukset saavat minut aivan vapisemaan ja ainaiset huudot, jota jatkuu tuntitolkulla koko yön, ja vielä aamullakin. Sitten nukutaan iltapäivään asti jotta ollaan selvinä yksi päivä, ja taas jatketaan.

Tällainen ihminen ei halua apua etsiä, sitä eletään vain omassa maailmassaan, jonka keskipiste on alkoholi ja jatkuvat humala, paetakseen todellisuutta. Kerran mies humalapäissään sai tosi raivokohtauksen kun vierailimme äitinä kotona, ja huusi että tappaa hänent kun oli valehdellut hänelle jostain asiasta. äiti aina ratkaisee nämä riidat laittamalla takin päälle ja pakenemalla naapurin luo. Seuraavana päivänä hän on muka loukkaantunut, vaan asiasta ei keskustelle sen enempää. Kummaa käytöstä tämäkin.

En usko että tämä ihminen pystyy muuttumaan, itsensä lopulta tuhoaa ja löytää kadulta tai sillan alta.