Mistä asioista arvostat itseäsi t a i toisia ihmisiä?

Itsessäni sitä,että olen kehittynyt siinä,että vaikka saatan suuttua nopeasti,pystyn myös pyytämään anteeksi ja sovittelemaan. Päihdesekoilun lopettaminen :slight_smile: . Lisää rohkeutta olen saanut, vaikka pelkoja tietenkin on. Pelko on inhimillinen tunne,eikä kai kokonaan voi kadota. Mut ei kaikkea tarvi yksin! Olen uskaltanut tehdä asioita,joita en aikasemmin olis voinut kuvitellakaan tekeväni. Nuoruusvuosina riivannu päteminen ja halveksunta on lientynyt. Tosin voin tuntea vihaa ja halveksuntaa tosi pahasti toisten oikeuksia loukkaavia kohtaan, mitä itsekin tein, kun olin ihan sekaisin. Tosin se oli a i n a sanallista. En vertaa itseäni yhtä paljon toisiin k.ennen. Luotan myös ihmisten perustunteiden yhtäläisyyteen, vaikka arvostan yksilöllisyyttä! Pyrkimystä tajuta ja pohtia asioita,sinnikkyyttä. Elämän monimutkaisuuden ymmärrystä,en usko tietäväni paljoa,sikäli kuin mitään :wink: . Samoja ominaisuuksia arvostan toisis, mut sen lisäksi rohkeutta, päättäväisyyttä, perusystävällisyyttä ja kunnioitusta,sitä ettei anna pelon estää. Kärvisällisyyttä,rajojen tajuamista,niin ettei kaikkeen tarvi reagoida. Tietoisuutta siitä mitä tekee ja miksi. Pettymyksen sietämistä. Näis parantamisen varaa mulla… Tietenkin myös yleisesti arvostettuja asioita: tietoja,taitoja. [mitä taas e n arvosta itses enkä muis on itsetunnon rakentuminen illuusioille,omasta ylemmyydestä,moraalisesta, älyllisestä yms. En tarkoita,ettei ihmisten välil ole eroja,mut ei sen vuoksi tarvitsi haukkua,nimitellä,vähätellä. Kateutta ja kilpailunhalua voi muuttaa myös arvostukseksi tai ihailuksi. Okei,ollaan v a i n ihmisiä,siis meil on kaikkia em.heikkouksia…] Kehukaa ihtiänne :slight_smile:

No mää jatkan sit ku kettää muut ei taira kiinnostaa. Suvaitsevaisuutta arvostan, vaikka se on vaikeaa. Eikä totisesti meinaa sitä,ett vääryys on hyväksyttävä. Arvostan ystäviäni, joitakin armeliaisuudesta ja siit ettei koko ajan ole tuomitsemas toisia. Yks on hillittömän hauska ja terävä,yks kuva- ja sanataiteellinen nero. Joitai auttavaisuudesta,ilman uhrautumista ja marttyyrinkruunua. Yks on t o d e l l a skarppi. Ja paljon monia arvostettavia asioita löytyy lähipiiristäni… Joustavuutta arvostan. Jos ihminen saa hyvät vasta-argumentit käsitykselleen, hän muuttaa uskomustaan,jos älyä ja itsetuntoa on. Ja last but not least: minä olen hyvä, sano kalifi Harun el Pullah :smiley:

No mää jatkan sit ku kettää muut ei taira kiinnostaa. Suvaitsevaisuutta arvostan, vaikka se on vaikeaa. Eikä totisesti meinaa sitä,ett vääryys on hyväksyttävä. Arvostan ystäviäni, joitakin armeliaisuudesta ja siit ettei koko ajan ole tuomitsemas toisia. Yks on hillittömän hauska ja terävä,yks kuva- ja sanataiteellinen nero. Joitai auttavaisuudesta,ilman uhrautumista ja marttyyrinkruunua. Yks on t o d e l l a skarppi. Ja paljon monia arvostettavia asioita löytyy lähipiiristäni… Joustavuutta arvostan. Jos ihminen saa hyvät vasta-argumentit käsitykselleen, hän muuttaa uskomustaan,jos älyä ja itsetuntoa on. Ja last but not least: minä olen hyvä, sano kalifi Harun el Pullah :smiley: (lisäksi tämä puhelin lentää kohta seinää,paska mikä paska.jaksa viittä kertaa kirjottaa samaa viestiä. Ja virta-aika ainaski 2 h. Ja olen s i t o u t u n u tähän kahreks vuareks)

Onko sinulla PP sellainen arvostuksen kohde, henkilö, jollainen haluaisti olla? Tai onko sinulla ollut sellainen henkilö joskus esim. laspuudessa?

Ehkä enemmän kiinnitän huomiota ominaisuuksiin… Sellasiin ihmisiin, joil on ominaisuuksia, joita toivoisin, ett mul ois,joista osa on sellasia, joita v o i saavuttaa. Ja tietenkin ihmisis on myös puutteita ja heikkoutta, ei kukaan ole pyhimys… Paitsi tietenkin toivoin lapsena olevani Agneta Fältskog :smiley: Pakenin monesti ahdistusta monenmoisiin päiväuniin,kuvitelmiin. Mut arvostan myös sitä,että välil pystyn tuottamaan mielikuvituksella jotain. Luomaan tuhoamisen vastakohtana :slight_smile: Joo ja tietenkin arvostan taiteilijoita,runoilijoita,kirjailijoita,laulajia,muusikoita,tiedemiehiä,opettajia, tutkijoita, aina silloin kun he pystyvät antamaan Merkityksiä…jotka mahimmissa nihilistisis ajatuksis katoavat.

Mä arvostan rehellisyyttä, luotettavuutta ja huumorintajua. Et osaa ottaa asiat suht rennost, vaik ne ois vakaviakin ja sen sijaan et valittais asioista, tekis jotain niiden eteen. Mun mielest se, et osaa myöntää olleensa väärässä tai tehneensä väärin, on upea ominaisuus; koska ihminen on inhimillinen ja tekee virheitä. Virheistä tulisi vain oppia joskus ja myöntää tehneensä väärin.

Koska oon ite impulsiivinen ja “räväkkä” arvostan rauhallisuutta ja tyyneyttä. Ettei mennä heti paniikkiin kuten mä vaan mietitään järkevästi. Eli järkevä ja käytännöllinen ehkä luova ihminen on kans mieleen. Persoonaa pitää kans olla. En mä tiedä, harvoin on ihmisiä kenen kans en tulis toimeen. Yks kaveri tosin on älyttömän rasittava, koska se valittaa kokoajan jostain ulkonäkö-asioista tms. ja kuvittelee et sil on maailman pahimmat ongelmat kuten kuiva, atooppinen iho (=ei voi lähteä baarii ku iho on niin karsea) ja et “olisit iloinen ettei sul oo tällast ongelmaa”. On mul, mut must se on pieninpiä mun ongelmista… Mulle ku tuo ulkonäkö ei oo tärkeä seikka, vaan ulkonäöstä tärkeää on ainoastaan se, et pukeutuu siistist ja huolehtii hygieniasta ja ulkonäöstää; miltä sit näyttääkin.

Must myös on todella upea ominaisuus jos ihminen tahtoo auttaa muita. Tääl kuivaukses on paljon tosi hienoja persoonia… :slight_smile:

Kokeillaanpa sit k ä r s i v ä l l i s e s t i 3.krt lähettää vastaus :wink: . Tos malibun kirjotukses oli monta hyvää asiaa. Virheen myöntäminen,huh,ei ole helppoa. Mut olen edistyny! Kun vedin pilsujani kaksin käsin ja olin lähes koko ajan vihainen ja turhautunut, jok’ikinen pettymykseni oli musta toisten syytä… Ja kyl mäki nauraa osaan, itsellenikin, vaikken huonoimpina hetkinä. Mut toisen kärsimykselle,never! Kyl mä ihailen kauneutta, vaik enämpi sanois,musas,taitees,luonnos,m y ö s ihmisis. Ei se ihmisarvon mitta ole, mut olen pyrkiny kääntämään kateutta ihailuksi, kun ei täs ny aivan Miss Universum olla, mut Miss xkatu x 40 kyl ku ei tääl muita asu ;-D. Tätä olen muuten oppinu systeriltä,jos on paljon jaloutta.

Lisäys viel edelliseen. Halu auttaa toista, helpottaa toisen oloa on hieno homma. Mut miusta on hyvä myös osata sanoa “ei”. Täs mä olin, heh toiveikas imperfekti, toivoton tapaus. Jos joku ystävä ehdotti jotain, siis sinänsä ihan normaalia ja ok juttua,mä suostuin vaik ei ois yhtään huvittanu, kun pelkäsin tuottavani pettymyksen. Uhrautua e i tarvi, vaik joustavuuskin on hyvä ja jopa älykästä. Tai sit en tehny jotain, mikä ei miellyttäny toista, vaik kysees oli ihan mun oma juttu, jopa haave…:frowning: En siis ohjannut itse elämääni tarpeeksi. Opettelen edelleen!

Ehdottomasti ja tuo mitä lopus totesit; sana EI on EI! Mä tahtoisin nyt tänne sellasen auttavan ketjun jos kehityttäis ihmisenä; perustinkin sen jo. Siis et pers. häiriöstä kärsivät auttaisivat toisiaan ja pohtisivat asioita ja sit taas (mahtuuko edes samaan ketjuun) paniikkihäiriöiset auttais toisiaan. Vertaistukea, näkis enemmän omaa käytöstään ja täten oppis itestään enemmän.

Mä laitan nyt ihan offiks mut se mitä mä vihaan eniten ihmisis on kulissit. Meil on koton niin paljon vedetty kulisseja ja vedetään vieläkin, et voi huh huh… Kaikki on niin hienost vaik edellisen yön oltais nukuttu eri talois tai toinen sohval ja oltu räkäkännis…

Must on hienoa jos mies pystyy itkemään. Näkee et välittää oikeasti… et tuntee aidosti. Must itkeminen on enemmänkin rohkeaa kuin “säälittävää” tai lapsellista, kuten mulle kotona väitettii… :unamused:

Tänää teksti vaa häröilee paikast toisee, sori… :blush: Mä en saa ajatuksest kiinni…

Arvostan itsessäni ja toisissa suora puheisuutta, vihaan valehtelioita ja kaksinaamaisia tyyppejä joita valitettavasti on kohdalle sattunut liian paljon.

Itse olen myös auttavainen ja halu auttaa muita on luja, miesten kohdalla mulla on jonkin sortin hoiva vietti, tosin exä on tästä erimieltä mutta tää hemmetin hoivaamistarve onkin tullut vasta meidän eron jälkeen,

arvostan toisissa ihmisissä myls vastaavanlaisia piirteitä mitä itsessäni on mutta rehellisyys on kaikki kaikessa, tällä hetkellä ainakin… vaikka itse painin yhden tilanteen kanssa ollakko rehellinen vai vasta myöhemmin…

Mä arvostan ystävällisyyttä. Olin männä viikol tosi huonos kunnos mieleltäni ja myös kropaltani (liian vähän unta,huono olo), uuvuksis ja räjähtelin suuntaan ja toiseen. Mut onneksi ymmärsin toimineeni väärin, kaduin ja pyysin anteeksi. Ja sainkin :slight_smile: . Toivoisin, että pystyisin olemaan rauhallisempi, enkä purkais pahaa oloani toisiin; se on ominaisuus, jota taidan arvostaa ihmisis eniten… Ja hienotunteisuus…

“Minä arvostan ystävällisyyttä”,huh! Mä pystyn oleen ystävällinen, jos ihmiset ei tuu lähelle… :frowning: Läheisis ihmisuhteis en kykene. Olisko parasta vaan hyväksyä se… Muuttaa johki saareen asumaan ja rakentaa korkeat muurit ympäril ja piikkilangat muurin päälle ja miinottaa piha… (huoh!) Oi, sanoi siili, olen tunteellinen siili. Piikkikuoren alla siilin hellyys piili…

Kyl tosiaan vanhoja kirjotuksia lukies huomaa mielen epävakaan aaltoilun. Tietty kaikil on huonoja päiviä. Perusystävällisyys ja hienotunteisuus on kyl edelleen ne, mitkä taitaa olla listalla ylimpänä. Jos j o s k u s oppis, että vaik olis suorapuheinen, ei tarvi pottuilla. Kun on ne tunteet muillakin… Toivoisin voivani edes joskus pystyväni olemaan hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, jollei asia ole tosi tärkeä. Arvostan Kuivaushuoneen “henkeä”, tsemppaamista, tukemista. :slight_smile:

Taidan vaihtaa värin joulun-punaiseen :smiley:

Mä meikkaan nyt vkloppuna yhden kaverin. Tää kaveri on äippä eikä oo koskaan alkoa kovempaa käyttäny; silti mä en jaksa sitä! Sen elämä on aina huonosti. Muksu ei tottele, sil on atooppista ihottumaa, ei oo rahaa, saa liian vähän rahaa tukityöllistettynä; duuni on paskaa ja ei pidä myöskään työ-ajoista ja ei pääse tarpeeks usein etelään tms.

Eli periaattees sil on kaikki hyvin. Se pääsee hierojalle, kampaajalle, kosmetologille ja käy mm. laitattaas kulma-karvat kerta kuukautee kosmetologil. Silti se ei koskaa oo tyytyväinen. :smiling_imp:

Mun mielest ihmisen pitää optimistinen eikä kaikki saa pyöriä oman navan ympärillä. Ei saa kuten tää frendi laittaa aina myöhästymistä miehen tai lapsen piikkii; jos ei osaa sanoa et nyt lähetää ni sen vika. Sit jos mä sanon et se on AINA myöhäs, ni valitan!!! Sama en ymmärrä sen ongelmia; se on tyhmä ja sen elämä on paskaa enkä tiedä siitä mitään. Mä oon tunten sen 10 vuotta ja tiedän et sil on vain asenne-ongelma.

Muuten ihan yleisenä tällanen kysymys et mitä mieltä olette et jos ihminen on parisuhteessa ja toinen tahtoo seksiä vaikka kerran kaks viikos ja toinen kerran kuussa; ni pitäiskö asiasta olla kompromissia? Monilla tuo ongelma ja must puoliso on itsekäs jos ei tee kompromissia. Ja ihan aina ei oo kyseessä edes nainen… Must ei aina voi vedota et “raskas viikko, tahon katsoa telkkaria ja olla rauhassa”, sit ei pitäis olla suhteessa???

Mä arvostan mun oikeita ystäviäni siitä, että ne kestää mua, eikä hylkää, vaik mä joskus olisin sanallisesti aggressiivinen - en heitä kohtaan, mut muuten. Siitä, että heidän kanssaan voi nauraa vaik pahal ololleki, löytyy sitä sarkasmia. Ne on tosi oman tiensä kulkijoita, ei kiinnosta olla niinku muutki, ei tarkota sitä, että tekisivät jotai hirveetä, vaan ovat Yksilöitä. Kai me kaikki ollaan, mut jotenki ne kamut, mitä täs iäs on, lienevät niitä, että aika paljon sais tapahtua, että ne ihmisuhteet katkeis… :smiley:

Arvostan itsessäni sitä, et yritän aina auttaa muita, ja jos joku lähipiiristä tulee pyytää apua, niin autan. Oon myös oppinut sanomaan, jos on huono fiilis tai ongelma, en enää haudo niitä itsekseni. Tai eihän sitä aina saa sanottua, et on ongelmia, mut yhä useammin pystyn vaikeista jutuista puhumaan. Oon myös tosi huumorintajuinen ja heitän läppää aika tiuhaan. :smiley: Koen myös tärkeäksi sen, et oon yleensä oma itseni kaikkialla, ja otan asiat rennosti, joskin en useinkaan tiettyjä asioita itsestäni tuo esille. Arvostan myös sitä, et osaan puhua itseni kuiville, jos oon jotain säätänyt ja olis vaikeuksia tiedossa.

Oon tutustunut viime vuosina tosi kivoihin tyyppeihin, ja heissä arvostan rehellisyyttä ja sitä, etteivät tuomitse mua päihdetaustan tai muiden ongelmien perusteella. Ne myös auttaa mua paljon, ja mä niitä. Arvostan myös niissä sellaista rentoa asennetta, et mikään ei oo kuolemanvakavaa. Naurua pitää olla elämässä paljon! :laughing:

Arvostan muita siitä, et osaavat pitää mölyt mahassaan, k u n se on tarpeen. Mua siitä, et olen auttanu kamuja ja autan edelleen. Mut k a i k k e a ei voi! Kyl mul huumorintajuaki löytyy, ja o s a a n olla ystävällinenkin, en vaan aina. Joskus tuntuu, et mus on niin monta persoonaa, et pelkään jopa identiteetin hajoamista. Mut ei! Ne on vaan erilaisia puolia mus, ja joskus tulee ne hyvät esiin, joskus huonot. Mä olen vain ihminen… Tyyniä, tasapainoisia, pelottomia ihmisiä joskus kadehdin… Mut kyl musta se jellonaki löytyy…

Mä arvostan ystävääni hänen pohjattomasta hyväntahtoisuudestaan, oikeamielisyydestä -ei hyväksy heikomman kiusaamista, herkän ihmisen tunteiden loukkaamista, puhumattakaan oikeuksien - ja sosiaalisesta rohkeudesta. Jos sataa vettä, musta jätesäkki on vallan mainio sadetakki. Ihanaa kun on lähel joku, joka tykkää musta sellasena kuin mä olen. Ja mä hänestä. :slight_smile:

Kun lukee kyseisen ihmisen ominaisuuksia, niin tulee ns. hyvä olo.