Mistä apua tähän ahdinkoon?

Useat vuodet olen lukenut näitä sivuja, mutta nyt on pakko avautua.
Dokaamiseni alkoi urakalla n.3 vuotta sitten kun omainen teki itsemurhan. Yöllä tuli tieto ja aamulla jo odottelin alkon ovien aukeamista.
Duunissa olen joka pv.käynyt eikä kukaan ole ongelmaani huomannut, joka ilta salaa huikkaa ja pastillit suuhun ettei mukamas muija huomannut miten tokkurassa milloin mistäkin kellaritiloista itseni sisälle raahasin.
En vaan saanut huikkaa poikki, kerran kävin häpeillen jopa aa-kerhossa toisella paikkakunnalla kuuntelemassa rankkoja tarinoita mut ei ollut vaan mun juttuni, en myöntänyt itselleni kuuluvani siihen jengiin-ja taas sama ralli jatkui.
Ongelmia alkoi oikeastaan tulla n.vuosi sitten, himassa taistelua joka asiasta ja mitä enemmän sain viinan hajustani kuulla, sitä ripeämmin hakeuduin jemma pullojen luokse.
Vajaa vuosi sitten syntyi esikoinen, olin kaiketi ns. selvinpäin kuukauden verran lukkunottamatta niitä muutamia keskareita joita otin iltaisin-eli kusetin itseäni et nyt kun on lapsi kuningas alkoholi jääköön sivummalle.
Niin ei kuitenkaan käynyt, viinapiru vei mennessään vaikka duunissa kävinkin. Yritin itse lopettaa, mietin a-klinikkaa mut sekin oli vain sitä et sit kun mä menen joku päivä…
Pari viikoa sitten koko korttipakka kaatui–
Kävin perjantaina lekurilta hakemassa antabus reseptin oma-aloitteisesti, kerroin ongelmani ja sovittiin jatkoajat labroista, kävin tietysti samana päivänä labrakokeissa.
Ja sit himaan, näytin muijalle reseptin ja sovittin et nyt se on loppu, vedän loput mitä jemmoista löytyy ja aamulla haen lääkkeet apteekista. No, se ilta menikin erittäin kosteissa merkeissä.
Aamulla hirveä kankkunen, kipin kapin apteekkiin ja tietysti handelin kautta himaan päin, muutama bisse toki matkalla ettei kuole janoon-halusin vähän siirtää kuurin aloitusta-niinhän juopot tekee…
Vedin muutaman bissen ja muija yllätti mut jurrissa, otin aika jengat, en puhunut mitään, latasin taskuun antbukset ja hyppäsin rattiin-tarkoitus oli et menen duunipaikalle nukkumaan viikonlopuksi pääni selväksi ja eikun menoksi.
Lopputulos olikin jo ennustettavissa, törkeä ratti, törkeä liikenteen vaarantaminen, törkeä liikennepako, vamman tuottaminen.
Lukemat oli niin päätä huimaavat (3,3) et viranomaiset ihmetteli miten olen edes pystyssä-kerkesin siinä paikalla kietaista puolipulloa tiukkaa ennenkuin pilli lyötiin suuhun. (ns.ensikertalainen ratissa jurrissa)
Verikoe, ja 4 tunnin päästä taas verikoe, sellissä 22 tuntia ja siinä kelasin elämääni ja myös uhrin mitä hänelle oli käynyt. (luojan kiitos vain naarmuin)
Pääsin sunnuntaina pois sellistä kera kuulustelujen ja silloin päätin et nyt korkki jämähti kiinni.
Vapisin kuin haavanlehti seuraavan yön, morkkis on joskus ollut mut sitä olotilaa en osaa sanoin kertoa mikä oli/on valloillaan.
Ma.aamuna tasan klo 6 vedin antabuksen ja sitä linjaa olen noudattanut tähän hetkeen asti, viinaa ei tee mieli koska tiedän seuraukset mitä käy antabus-viina yhdistelmällä. Toki myönnän et ilman kuuria olisin nytkin pikku darrassa. Heti 9:ltä lekuriin ja pari pv. sitten olin a-klikalla, siellä oli ihminen kenelle pystyin purkamaan kaiken. Nyt lapsi huutaa tuossa vieressä, mutta kuinka kauan, pelkään ehdotonta vankeutta. Duuniin en voi mennä koska asun sellaiseesa paikassa ettei julkinen liikenne toimi ja matkaa o nyhteen suuntaan 50km.
Alkolukkoa toki haen ensi viikolla poliisilta, epäilen ettei myönnä vaikka vakituinen työpaikka on ollut jo vuosia ja kulku ilman autoa täysin mahdotonta. Jos duuni kaatuu, lähtee talo, muija lapsi ja kaikki mitä mulla on. Lainaa aivan helvetisti jne jne… Asianaja on pakko hoitaa mut mistä löydän sellaisen mikä hoitaa juoppojen asioita, saisin sanoa syyn ja seurauksen oikeudessa. Haluan parantua tästä tilasta ja olla raivoraitis.
Jos ehdotonta tulee, niin tiukkaa on pysyä ilman viinaa. Jos työpaikka lähtee alta, niin tiukkaa tekee olla ilman viinaa. Mistä voin saada apua tähän ahdinkoon, joudun kokoajan kelaamaan miten saisin työpaikkani pidettyä (nyt sairaslomalla 2vk).
Osaako joku sanoa tai kertoa miten kannattaa toimia, kokoajan pyöritän asioita päässäni ja tuntuu et nyt en enää jaksa pitää naruja käsissä.
Onko kenelläkään samanlaista kokemusta?
Jos on viina käynytkin mielessä niin olen hypännyt fillarin päälle et saan vieroituksia ja vanhoja tapoja vieritettyä pois.
Olen totaalisen kusessa, pelkään pahinta…
On pahaolo ja toivottavasti ei pahemmaksi voi enää mennä, mitä vielä voin tehdä ennenkuin tilanne pahenee??

Onhan tämä tuolla AA:n puolella ihan jokapäiväistä kerrontaa. Toivottavasti se tuotettu vamma ei ollut mitään kovin vakavaa. Sitä vakavampaakin on joku onnistunut tuottamaan. Teet paketin aika suuresta määrästä ongelmia, kun niitä ongelmia oikeastaan on vain yksi. Sen ongelman nimi on viina.

Tuntuu, että jotenkin haluaisit edelleen pitää kulisseja kunnossa. Haluasit käydä töissä, pitää auton, vaimon ja asunnon, sekä välttää vankilatuomion. Ei sinun näitä asioita kannata miettiä, vaan pelkästään pohtia sitä yhtä tärkeää asiaa. Sen tärkeän asian nimi on viina.

Jos haluat viinasta eroon hanki apua. Paras paikka on AA.

Tuo morkkis menee aikanaan ohi ja sen jälkeen voi lopettaa antabuksen ottamisen. Näin se vain menee. Toinen vaihtoehto on ryhtyä tavoittelemaan sitä raittiutta kaikin voimin ja kaikkialta. Tarttua jokaiseen oljenkorteen, joka apua tarjoaa. Kyselemättä.

Onpahan soppa :frowning: Jää sanat kyllä aika vähiin niin oli koskettava kirjoitus.

Omasta kokemuksesta suuntaisin A-klinikalle, katkolle ja sitä kautta kuntoutukseen.

Ehkä se lieventää tuomiotasi, jos haet ja menet esim Minnesota-hoitoon hoidattamaan ongelmaasi. Tilanteesi toivottomuus tuntuu juuri nyt pahalta ja suoraan sanottuna niin pitääkin, koska jos niin ei tapahtuisi, niin mehän kaikki joisimme vielä, jos olisimme hengissä. Mutta juuri nyt sinulla on todellisia mahdollisuuksia toimia sen eteen, että raitistuisit ja saisit sen suurimman ongelman pois itseäsi kiusaamasta. Puhut, että juot lisää, jos menetät työn, vaimon, talon,…, vaikka sehän lisäisi tuskaasi entisestään. Tilanteessasi voidaan tehdä tosiaan se asia, että hakeudut heti hoidattamaan itseäsi ja näin saatat saada sen parhaimman avun mitä ikinä tarvitset voidakseni korjata syntyneitä vahinkoja. Ne kaikki mitä nyt on sattuneet on ja pysyy, mutta juuri nyt sinä ratkaiset sen mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Minnesota-hoidon kautta saat lääkärin myöntämän sairaslomankin, sille kuukaudelle mitä siellä ollaan ja pidempäänkin, jos tarve vaatii, mutta sinne on mentävä. Ajokorttiasiaan sillä hoidolla voi olla myös puoltavat perusteet, mutta sinne on mentävä.

Hae apua vaikka heti huomenna, kun vastaavat puhelimeen, niin kertovat sitten sinulle lisää. Peli ei ole tosiaan menetetty ja vaikka juuri nyt kaikki kaatuu päälle, niin voisin vaikka vannoa, että asiat muuttuvat parempaan suuntaan, kunhan löydät painavemmat syyt lopettaa tuli sitten mitä tahansa asian tiimoilta vielä vastaan, kuin jatkaa juomista ja saat otettua apua vastaan.

Rohkeasti hakemaan apua.

Toki tiedostan et tuo viina on kaiken pahan alku ja juuri.
Mulla on kaatunut omaisia ja tuttuja kuin talvisodassa brenkun takia.
Tietysti mua pelottaa et jos käy huonosti.
Joka päivä taistelen nyt viinaa vastaan ankarasti, mut mun pitäisi saada jostain se lanka mistä saan pidettyä tän paketin kasassa (ja nyt on mielestäni se et saisin pidettyä työpaikkani) ja tän kaiken itsekusettamisen pois jota olen vuosia jo tehnyt.
Vuosiin jopa muijakin on ollut tyytyväinen ku mä olen ollut kaiken tapahtuneen jälkeen kuin lapanen himassa, ei riitoja eikä muita turhia kädenvääntöjä.
Tää on mulle yllättävää ettei oo pinna tiukalla vaik ei huikkaa ota, en tiedä mitä se on jonkun viikon päästä mut huomaan et osaan hieman hallita kiukunpuuskia.
Luin heti tosta minnesota-hoidosta. Matka on turhan pitkä, mutta, pakko harkita asiaa vakavasti.
Ja sit tuo aa-juttu, silloin kun joskus käväsin siellä sen kerran, niin olisikohan mun parempi vaihtaa toiseen paikkaan kun eka kerta ei mua saanut syttymään, eli ns.toinen jengi eteen?

.

Kyse on aika pitkälti siitä, kuinka paljon haluat saada apua vaivaasi. Nykynuoret sanovat, ettei nielemätön lääke vaivaa paranna. Jos ajattelet, että vika on hoidossa kun se ei kerran sinua sytytä, niin mietihän tuo asia vielä kertaalleen. Minä en ole virheetön ihminen, sinä et ole virheetön ihminen, eikä virheetöntä hoitoakaan ole tarjolla. Sinulla ei nuo omat konstit ole vaivaan purreet. Eikä olisi helpompi vain mennä sinne ihan vanhaan ryhmään kysymymään, olisiko niille pussillinen jotain muita konsteja. Sen jälkeen vain teet mitä käsketään. Eikö olekin helppoa? Ei tarvitse edes ajatella itse.

Omasta kokemuksesta, jäin myös ratista kiinni ja siinä ei tullut henkilövahinkoa, mutta naapurin auton korjauskulut tuli, samoin kolhitun roskakatoksen. Molemmat laskut on nyt maksettu ja hoidettu, ajan kanssa.
Sain ratista ehdollista tuomiota ja kortin takaisin saamikseksi oli puoltavaa, että olin A-klinikan aktiivinen asiakas ja hoitanut itseäni, pysynyt raittiina.

Olen juonut n. 5 työpaikkaa ja tämäkin meinasi mennä, mutta hoitoonohjauksella olen nyt samassa työssä ja samalla hoidan itseäni sekä A-klinikan että työterveyden kanssa.

Paljon olet saanut täältä hyviä opastavia neuvoja, asiallisia ja paikkaansa pitäviä.

Huomenna vaan heti tuumasta toimeen ja aloita itsesi hoitamisprosessi, sitä kautta nuo muutkin asiat sitten lähtevät selviytymään. Omakohtaisella kokemuksella näin voin sanoa.

Voimia taisteluuun!

Kirjoitit: " Duuniin en voi mennä koska asun sellaiseesa paikassa ettei julkinen liikenne toimi ja matkaa o nyhteen suuntaan 50km.
Alkolukkoa toki haen ensi viikolla poliisilta, epäilen ettei myönnä vaikka vakituinen työpaikka on ollut jo vuosia ja kulku ilman autoa täysin mahdotonta. Jos duuni kaatuu, lähtee talo, muija lapsi ja kaikki mitä mulla on."
Minulla ei (luojan kiitos) ole kokemuksia ratista kärähtämisestä, joten alkolukosta en tiedä. Mutta ainahan on keinoja:

  • voiko vaimosi ajaa sinut töihin? - voitko ajaa polkupyörälle jonnekin, josta julkinen liikenne toimii? - voiko joku työkaveri poimia sinut kyytiin? - voitko ottaa työpaikaltasi lomaa (kesä tai vaikka palkatonta) kunnes pääset taas paikalle? Rehellinen tilanneraportointi saattaa toimia jopa työpaikalla, varsinkin kun kirjoitat olleesi siellä vuosia.
    Olet saanut tuhannen taalan paikan järkiintyä. OTA niitä antabuksia ja hakeudu hoitoon! NYT! Kyllä sinä itsekin tajuat, että viinalla voit vain pahentaa asioita.

Huomenta Puolestani !

Melekonen soppa on keittynyt !
Keitoksesta kun ottaa alkoholin pois jää jäljelle elämä hyvine ja huonoine puolineen .

Hakeudu ny ihmeessä lekurille jolta pyydät esim`saikkua siks aikaa et saat edes jotenkin asiasi järjestymään.
Olet oikeutettu apuun, muista se .
A-klinikalta pitää saada neuvot kui menetellä työpaikan suhteen. Muista ettei terve pää juotata järjettömyyksiin. Hyväksy ongelmasi ! Siitä se lähtee .

Alkoholismi on perseestä mutta sen kanssa voi elää tarvitsematta juoda !

T… Kanthoona !

käsittääkseni nimim.elämä hukassa oli käsityksessä, että
ensi viikolla voisi ajella alkolukon avulla…NO EI VOI;VITTU
tuollaisen törmäilyn jälkeen kortti on pois kauemman aikaa
ja JOUTAA OLLAKKIN.

Joo, sikäli yhdyn edelliseen että jos kortti menee niin sitten se menee, ja syystäkin. Sen asian kanssa on sitten vaan elettävä jotenkin.
Mutta kun asiat on saanut oikein kunnolla umpisolmuun, ne voi raittiudella lähteä aukeamaankin sitten ihan nopeemmin kuin uskoiskaan.

Sulla on velkaa? Niin mullakin, viimesen tiedon mukaan 35 000 euroa. Kaikki ulosotossa. Sou what; koska olen toipunut ja asia on sillä lailla kunnossa etten saa enää lisää velkaakaan, asiat on vain hyväksyttävä niin ja iloittava siitä on itse selvinnyt ehjin nahoin ja raittiiksi. :smiley:

Joku sanoi tässä ketjussa simppelin tuntusen patenttiratkasun: katkolle, sieltä kuntoutukseen ja sieltä elinikäseen jatko-itsehoitoon vaikkapa AA:han. Sepä ei huonolta ehdotukselta kuulosta minustakaan!
Katkolla saisit aikaa funtsia ja rauhottua, ja sieltä saat pähdelääkäriltä lähetteen kuntoutukseen; oli se kuntoutuspaikka mikä tahansa. Lähetteen tarttet saadaksesi Kelalta maksusitoutumuksen. (esim. minnesota-malliset hoidot maksaa n. 6000 - 8000 euroa).

Mutta teet nyt niinku itse parhaaksi katsot. Jaksamista ja voimia, ja parempaa tätä päivää.

Joo, siinäpä kannustava vinkki. En ole typerä vaikka viinaa juodessa sitä olenkin ollut.
Tiedostan et kortti on narulla pitkän aikaa, syystäkin.
Häpeän tekojani ja sitä ei dumaamalla ainakaan saa kaadettua.
On kiva et on vinkkejä antavia ihmisiä täällä, tietävät kokemuksesta milaista on olla alkoholisti, susta en osaa sanoa koska koen et toi sun lauseesi ei ainakaan kirjaimellisesti sano yhtään mitään.
Taistelua tuota viinapirua vastaan jatkan,en perkele uskalla edes suuvettä suuhuni kaataa ennenkuin olen jotenkin saanut asian käsiteltyä itseni kanssa.
Pyrin totaaliseen raittiuteen, on varmasti pitkä ja tuskien taival mut muuta uloskeinoa tästä tilanteesta ei ole.
En ole ensimmäinen ja viimeinen rattijuoppo tässä maailmassa joka ryssii asiansa kertaheitolla, sitä päivää vaan en saa muutettua ja sen kanssa nyt on vaan elettävä.

Tämä meidän lopettajien yhteisö on aika karu yhteisö. Armollisuutta meillä on kovin paljon, mutta sääliä ja sympatiaa niukalti. Niitä kukkahattutätejä kyllä riittää tuolla ihan muualla, jotka silittää päätä, antaa pillereitä ja sanoo, että kyllä se siitä. Koeta vähän vähentää, jooko.

Tunnenpa tapauksen, joka illalla leikki puukkohippaa ja aamulla huomasi, että kaveri oli pahasti kylmennyt. Morkkis oli kuulemma ollut kova, mutta ei ollut vielä riittänyt aukaisemaan silmiä tälle alkoholistisen elämän raadollisuudelle. Poliisi oli kuulemma ollut pikkumainen, kun teki työtään tapauksen ympärillä. Selvä merkki siitä, että häntä kohdellaan väärin - kuin jotain ihan tavallista murhamiestä.

Tämä alkoholismi on julma vaiva ja karut ovat lääkkeetkin. Sen takia varmaan f&f kannustaa sinua aivan omalla tavallaan. Opettele vain nielemään tämäkin lääke ja kiitä auttajaasi rohkaisusta, sillä rohkaisusta on kyse.

Silläkin murhamiehellä meni pitkään ymmärtää, ettei sillä oikein ole oikeutta vaatia auttajiltakaan kovin suurta täydellisyysttä. Kun kerran itsekään loppuviimeksi ei ole murhamiestä kummempi. Tuosta oivalluksesta se alkoi tuonkin miehen toipuminen ihan ihmisen oloiseksi kansalaiseksi. Vuosien saatossa on sitten hyvittänyt tekostaan auttamalla useampaakin ihmistä alkoholin kynsistä irti.

Vähän tällaista tämä elämä on :smiley:

PS.

Ja saattoihan se olla niinkin, että loppujen lopuksi teki palveluksen tuolle kylmenneellekin miehelle. Viinamäen miehiä oli sekin ja aika surkea se on se viinamäen miehen elämän lopputaival.

Karu tarina, mutta kokonaisuutena odotettavissa oleva alkoholistin käännekohta. Eikä sellaista peruuttamatonta ole tapahtunut, mitä ei raittiilla elämällä oikaistaisi. Nykyiseen kiirastuleesi verrattuna raitis elämä on yhtä juhlaa, joten viinan kaipaminen ei johdu kuin pääkopan sairaudesta, jota myös alkoholismiksi kutsutaan.

Suuvesien yms. kanssa en leikkisi, enkä myöskään ruokien, joissa on alkoholia. Hommat olen ottanut siinä mielessä itse vakavasti, että alkoholia ei yksinkertaisesti käytetä missään formaatissa. Itsetutkiskelu ja alkoholin nollatoleranssi, niillä olen pärjännyt.

Mutta ei todella kannata yksin yrittää sinnitellä. Toipuneet alkoholistit ovat ehtymätön vinkkien lähde, koska he ovat löytäneet viisasten kiven. Heitä löytää mm. Lapualta, Avominnestä ja AA-kerhoista. Ensimmäinen on kuukauden tehopaketti, toinen tehokas avohoito ja kolmas ilmainen legendaarisen maineen saavuttanut yhteisö. Kahdessa ekassa ei juoda tai lentää pihalle, Avominnessä hoito kestää yhteensä vuoden joten vuoteen ei saa juoda, jos hoitoa meinaa saada…ja se on aika mielenkiintoinen juttu, että melko pian on saavuttanut pisteen, jossa ei tarvitse juoda. Loppu on oppimista elämään.

Motivaatio avun hakemiseen (ylpeys yms. typeryydet) on alhainen juuri juomisen loputtua, sillä sairas alkoholistin mieli vaikuttaa taustalla. Jonkin ajan kuluttua tajuaa ettei alkoholismia tarvitse hävetä. Tosin en itse kerro asiasta työmaalla, koska raittiit ihmiset eivät ymmärrä asiaa. Sen sijaan toipuneelle alkoholistille on helppoa puhua asioista.

Toivotan hyvää alkua raittiuden tiellä. Ota rauhallisesti päivä kerrallaan, äläkä yritä korjata kaikkia vaurioita heti. Kuten S&S tuossa edellä totesi, alkoholi on ainoa ongelmasi, mutta se on täysin korjattavissa.

No, mä luulen että nimimerkki Elämä hukassa kyllä ymmärtää alkoholismin luonteen ja tilanteensa ihan hyvin, ilman “rohkaisuksi” kutsuttua lyödyn lyömistäkin.
Kyllä alkoholismi ja viinanpiru itse huolehtii siitä lyömisestä, ei vertaistukijoiden enää sitä tarvitse tehdä.
Emme me AA:ssakaan räävi toisiamme ja kutsu sitä “rohkaisuksi”, emmehän, raitis toveri Smokki_ja_Sikari? :slight_smile:

Sitäpaitsi en pidä käsitteistä kuten “kukkahattutäti”, varsinkin kun niiden kukkahattutätien takana voi olla esim. ne maksusitoumukset hoitoihin joita pulassa olevat ihmiset tarvitsee.
Ainoa kukkahattu jonka tiedän, on Pekka Puupää mallinen päivänkakkarahattu, joka sopisi paremmin päähän monille meille alkoholisteille. :smiley:

Moisia kukkahattu- termejä käyttävät mielestäni ihmiset, joita on elämässään hyysätty niin paljon etteivät he itse edes ole huomanneet sitä saati ymmärrä olla kiitollisia.

Kiitos raittiista päivästä ja raittiuden tuesta minun puolestani tänäänkin. :slight_smile: Novamobin hoitopaikkalistaan lisäisin vielä ehdottomasti Kalliolan klinikat, eli patentoidun Myllyhoidon (R). Minnesota-hoitomallin uranuurtaja maassamme. Helsingissä muitakin laadukkaita saman tyylisiä, mm. Sillanpirtti.

Nähdään paltsuissa!

Ps. Toivottavasti ketjun aloittaja jaksaa vielä kirjoitella ja kertoa tilanteensa edistymisestä.

Näinpä tämä asiaa juurikin on. Kuningas alkoholi kyllä huolehtii siitä kurittamisesta ja koulimisesta, eikä meidän tehtävämme ole lyödä lyötyä. Meidän tehtävämme on kertoa siitä kuningas alkoholista ja sen tekemisistä. Ennenkaikkea siitä, miten sen alkoholismivaivan kanssa on elettävä, ettei tuon viinan kanssa uudestaan joudu vaikeuksiin.

Eilenkin oli varsin hyvä keskustelu alkoholistista, jolla oli kovin vittumainen akka. Sen akan takia piti sitten juoda työpaikat, talot, maat ja mannut. Ei ollut päässyt juomalla akasta eroon, ja kokeili juomattomuutta. Lopulta jopa raitistui. Edelleenkin sillä on se sama vittumainen akka, mutta selvin päin senkin kanssa jotenkin pärjää. Nykyisin kuulemma sen verraan tuota akkaa kiitteleekin, että vuosikaudet se akka oli ihan hyvä tekosyy juoda viinaa, kun kerran teki viinaa mieli juoda.

Yksi tämän vaivan surullinen piirre on, ettei meillä oikein ole varaa sellaiseen ylellisyyteen, kuin kiukustuminen ja loukkaantuminen toisten sanomisista. Kyllä tämä asia ihan selvästi ja suorin sanoin mainitaan siinä alkoholistien oppaassa.

Tuon alkoholismin luonteen ymmärtäminen on kovin vaikea asia. Monella siitä alkoholinkäytöstä ja sen seurauksista on paljonkin kokemusta. Hyvin harva silti ihan aikuisten oieasti aavistaakaan, mitä on kysymys.

Kyllä toki, ja kertomus “vittumaisesta akasta” on tuttu minullekin. :smiley: (Missä viipyy kertomukset vittumaisista ukoista, muuten?)

Siitä olen kyllä eri mieltä, etteikö ole varaa kiukustua muiden sanomisista. Kyllä mielen saa pahoittaa jos loukataan, se on ihmisyyteen ja normaaliin tunne-elämään kuuluva tunne.

Tasapaino ja mielen harmonia ei tarkoita tunteiden tukahduttamista ja nielemistä, vaan niiden oikeanlaista käsittelemistä.

Tunteiden nieleminen ja liiallinen kiltteys on pikemminkin monien, etenkin naispuolisten alkoholistien ongelmien alkujuuria. (kts. “Kiltteydestä kipeät”)

Mitä tulee kertomiseen, me voimme kertoa vain omia kokemuksiamme alkoholismista. Vain omia kokemuksiamme. :slight_smile:
Sillä on sellanen se luonne, nääs.

Hei elämä hukassa,

Laitoin sulle viestin pari päivää sitten, mutta katosi avaruuteen, kun yhteys katkesi.
En osaa sanoa muuta kuin että laita kaikki peliin raitistumisesti puolesta. Etsi paras tapa itsellesi. Tärkeintä, että et unohda mitä huonoa juominen on elämässäsi aiheuttanut. Et kykene enää kohtuukäyttöön.

Päivä kerrallaan oli aluksi minulle täysin utopistinen ajatus, mutta voin vakuuttaa, että se toimii.
Lopettamalla menettää vain kurjuutensa. En vähättele alkuvaikeuksia, niitä riitti minullakin. Kuitenkin jatkamalla menetät ennen pitkää nekin asiat, jotka ovat vielä jäljellä. Alkoholistiksi tullaan juomalla, raittiiksi lopettamalla juominen.
Paljon rohkeutta aloittaa elämä uudelta pohjalta :smiley:

Tekeepä mieli kommentoida tuohon

"rohkaisuksi kutsuttuun lyödyn lyömiseen "

Tässä kohdassa voisimme puhua myös realismista. Varmasti raitis alkoholisti tai toipunut alkoholisti tuntee tuon sairauden todella hyvin ja tuntee " sielunkumppanuutta" toiseen alkoholistiin. Raitistuttuaan näkee selvemmin ne holistisen ajan selitykset, tapahtumut jne.

Vaikka ne kommentit pahalta saattaa tuntua,kun täältä apua hakee, ne annetaan veljellisenä kädenojennuksena.

Kyllä minä ainakin tunnen suurta myötätuntoa alkoholistia kohtaan ja toivon jokaisen löytävän raittiuden, kun vaihtoehtona on kaks metriä multaa päällä.