Mistä apua, saako sitä jaksanko enää

Hei!

Kerron tarinani niinkuin sen osaan, sekavaa tämä varmasti tulee olemaan. Olen 38vuotias nainen ja olen juonut avioliittoni, työni, lapseni kaiken.
EN halua tätä helvettiä, en todellakaan mutta olen siinä kuitenkin ja syvällä. Demonit huutaa korvaan juo juo juo ja minähän juon. Joka päivä. Kohta tulee tosin pakko raittius kun loppuu rahat ja en tiedä milloin saan lisää.

keskiviikkona yritin epätoivoisesti itsemurhaa, join ja söin pillereitä, kaikki mitä lääkekaapista löysin. Ambulanssilla sairaalaan, alkot verestä pois, kävin tyrkyllä psykkan polilla, anelin että ottavat minut vaikka suljetulle osastolle, en jaksa enää. Eivät ottaneet. Olen käynyt siellä kerran aiemminkin, en päässyt ja silloinkin ongelma oli alko veressä. Menin sieltä suoraan katkolle, yksi yö ja lähdin pois. Katkolla en saanut mitään apua, yksin pyörin omassa huoneessa ja kuuntelin muiden älinöitä yön. Sieltä lähtiessä lääkäri sanoi että mennä A-klinikan kautta hakemaan lähete ja tulla sitten kuntoutukseen. Tein työtä käskettyä, menin A-kilinakalle, tekivät lähetteen ja passittivat kotia odottamaan. Soitin päihdekuntoutukseen milloinpääsen sisään…menee ehkä kuukausia ennenkuin pääsen.

Itku tuli…en minä jaksa odottaa!!! Juon juon juon juon juon juon juon…lapsia on ikävä niin että sydän halkee silti minä juon…en mennyt sovittuun tapaamiseen lastensuojeluun sillä minähän juon! Jos tiestäisin keinon millä lopettaa, jos olisi joku temppu millä lopettaa…tosta noin vaan en siihen pysty, olen kokeillut. Päivä menee sinnitellessä sitten on jo pakko hakea juotavaa, en muuten kestä seuraavaan päivään.
Miksi tällaista pitää olla? Miksi minä? Ei naiset ja äidit toimi näin!! Olen aina ollut se joka huolehtii ja hoitaa…nyt vain juon…tämä on helvetti joka pitää minut pauloissaan. Kuinka ikinä kukaan on tästä selvinnyt ilman apua?! Kertokaa! Minä olen riuhtonut siellä ja täällä saamatta apua. En jaksa enää.

Ei taida ihmetemppua löytyä monellekkaan…on vain yritettävä opetella ottamaan apua
vastaan…ulkopuolinen ei voi toista pelastaa, ellei itse sitä halua…ja halua todella, senkin jälkeen
kun pahin olo alkaa helpottaa…

Nomutta foo, pieni moite sinulle; ennamariskahan nimenomaan hakee sitä apua mutta on pistetty siihen kuuluisaan jonoon… harmi

Ennamariska; kysypä voisitko käydä siellä a-klinikalla jonkun päivystäjän/hoitajan kanssa juttusilla sitä kuntoutuspaikkaa odotellessa. Toiseksi, onko mahdollista pyrkiä sinne suljetulle nyt kun alko on verestä poistunut? Vai onko se poistunut? Kyllä itsarin yrittäminen pitäisi avata ovet hoitoon. Muita hätäapuja tulee mieleen se AA, jotkut ovat sieltäkin sinnittely-apua saaneet, kannattaa se ainakin kokeilla. Ehkä saisit sieltä tukihenkilön pahimpiin päiviin? Ja sitten on vielä seurakunta. Siellä ei uskontoa kysytä, sinne voi mennä pakanakin.

Pääasiahan on haluta raitistumista itse, vielä sittenkin kun alko verestä on hävinnyt ja rapulakin alkaa hellittää. Kirjoittele nyt ainakin tänne, kyllä täältä käsiä ojentuu. Voit vähän purkaa pahaa oloasi. Ja sitten noista paikoista, kaikki ei sovi kaikille mutta kaikkia kannattaa kokeilla. Löydät varmasti sen paikan joka on sinulle on paras. Älä nyt jää kotiin suremaan, mene rohkeasti ja sisukkaasti etsimään apua. Olisiko sinulla ketään ystävää joka voisi tulla/olla kanssasi ainakin alkuun? (Ei niistä juoja-kavereista, ne eivät ole oikeaa seuraa nyt.)

Jaksa jaksa, se on ainoa tie.

Juu, ja sitten kokeillaan taas uudestaan. Monta kertaa yleensä täytyy koittaa, ennen kuin onnistuu. Ei voi lyödä hanskoja tiskiin ja sanoa, että kokeilin jo. Tämä ei sellainen asia ole. Uudestaan vaan, ja uudestaan.

Varmaan tiedätkin, että toimivat. On meitä naisia alkoholisteissa yhtä lailla. Tarvitsisit ihan todellista ammattiapua, olen samaa mieltä, älä luovuta. Mutta on myös ilmaista vertaistukea saatavilla, oletko AA:ta koittanut? Ei ilman apua tarvitsekaan kenenkään selvitä, tiedä se. Toivon sinulle kovasti jaksamista.
Nykyisin, kun käyn plinkissä enää harvakseltaan, kirjoitan yleensä omaan ketjuuni ja luen yhden tai kaksi muuta tarinaa. Tämän päiväinen tarinani on sinun tarinasi, ja kannattelen sitä ajatuksissani viikonlopun yli.

Ennamariska,

Hyvä että kirjoitit tänne, sillä juuri vaikeuksissa olevat ja tukea tarvitsevat ihmiset ovat minusta tärkeimpiä tällä foorumilla!

Ei täällä kellään tosin varmaan ihme temppuja ole tarjota, mutta luultavasti ainoa ratkaisu nyt just tähän hätään olisi hakeutua takaisin sinne katkolle. Luuletko että jaksaisit mennä, ja pysytellä siellä kauemmin kuin yhden yön? Osaavat varmaan jo ottaa huomioon että sulla on alttiutta keskeyttää hoito, niin huomioivat sen.
Jos rahat loppuu ja juotava loppuu, joudut kuitenkin kohtaamaan ne vierotusoireet ja krapulat sun muut, niin ehkä katko olisi kuitenkin parempi paikka käydä ne läpi kuin oma koti.

Tuossa tilassa sinun olisi jopa vaarallista jäädä hautomaan tilannettasi yksinäsi ja jatkamaan juomista kunnes tulee pakollinen loppu.

Voimia ja toivoa!

Ota heti yhteyttä vaikka auttavaan puhelimeen ja saat puhua ongelmistasi jonkun kanssa, sillä jo sekin auttaa. Varmasti kunnassanne on jokin ryhmä jolla on sellainen palvelu, ja jos ei ole, niin löytyyhän niitä muitakin.

Ps. Sinulla on kaikki mahdollisuudet saada asiasi kuntoon ja vaikka nyt tuntuu miltä tuntuu, niin en usko, että mitään ole menetetty. Voimia ja rohkeutta.