missä on "vanhat" kotikanavalaiset?

Lasketaanko minut vanhaksi? :slight_smile: Käyn lukemassa melkein päivittäin, mutta sanottavaa on harvemmin :slight_smile:

Kyllähän tuo Tytteli käy välillä sanasen sanomassa, ja Tähtiksellä taitaa olla just nyt sellainen vaihe ettei kirjoittelemaan ehdi… Almatsun lie tie vienyt tai jokin, kun ei vaan oo kuulunu? Niin ja Malluhan poistui taustalle, ihan omasta ilmoituksesta. Jouluenkelillä liihottaa viimekuuleman mukaan hyvin, Sirenan oloista en tiedä. Weera ja Mimmukka? Koskas Tuiskusta on viimeksi merkintöjä?

Mutta on se vähän niinkin, että kaikki kiertää. Samassa kierron vaiheessa olevat immeiset auttavat ehkä toisiaan parhaiten, vertaisina. Ja jos kovin rupeaa rehottamaan, niin kainommat eivät tajua ruveta itse kirjoittelemaan.

Valoisaa on välillä ikävä. Mielenhallintaharjoituksen ohjeet on yhä tulostettuna tuohon koneen taakse ilmoitutaululle. :wink:

Ei tässä hävitty olla, vähemmän vain tulee kirjoiteltua. Tunnen itseni jo rikkinäiseksi gramofoniksi jolla on levy jäänyt pyörimään, niin paljon on tullut samoja asioita vatkattua täällä. Siksi ei oikein ole enää sanottavaa. Lueskelen silti silloin tällöin.

Kiva kuulla että sinulla pyyhkii nyt hyvin!

Ihan sama gramofoniongelma minullakin. Käyn kyllä lueskelemassa harvakseltaan ja kommentoin silloin kun on alkoholistin paikka jotakin sanoa. Olen iloinen, että sinulla menee hyvin.

Hei Nezumi ja Sigge ja muut!

Tosi ihana kuulla Nessu, että sulla on mennyt hyvin!!
Ja myöskin erittäin mukavaa jos Sigge käy välillä “kyyläilemässä”, tiedän että olet siellä jossain sinäkin.

Meillä poika ollut lyhyemmällä hoitojaksolla ja tuntuu olevan hyvin motivaatio löytynyt/tallella. Tulevasta intervallistakin suunnitelmia oli. Niin että ei valittamista. Olen vähän enemmän keskittynyt itseeni nyt enkä soittele kummemmin kenenkään ison aikuisen ukon perään. Huomasin, että alan olla liian rasittava ympäristölleni ja stressi- oireiluni häiritsevää, esim neljän viikon loma ei tuntunut yhtään missään…eli pyrin tekemään oman elämäni juttuja ja antaa aikuisten elää omaa elämäänsä vaikka eläisivätkin päin helvettiä.
Olen nöyrtynyt.

Mutta kuten sanoin, eipä valittamista tältä pohjalta.
Olen tässä viime aikoina pistänyt merkille, että valittamista löytyy niiltä vanhemmilta joiden lapsi valmistuu juuri di-insinööriksi, jatkaa vanhempiensa yritystä, kirjoitti 6 ällää ja pääsi eläinlääkikseen…jne jne, kyllä naurattaa kun ovat noin hölmöjä eivätkä tajua onneaan.

Niin ja olen ollut jo kaksi päivää polttamatta tupakkaa!!!
Täytyy olla helpompaa jättää tupakka kuin piri, jos mun poika pystyy oleen ilman piriä niin kai mä pystyn oleen ilman tupakkaa.

Nyt kun täällä tunnustellaan, niin minäkin olen ollut ilman tupakkaa alkaen 2.8. Tosin muutama lipsahdus muttei kai niitä lasketa :smiley: .

Nyt tuli paineita. Minä kun en edes aio yrittää lopettaa tupakanpolttoa. Suoraan sanoen pelkään lihomista. Kertoilkaapa jatkossa miten käy painon kanssa. Ehkä sitten dinosauruskin yrittää jos ei muoto muutu.

Morjens Sigge!
Minä en onneksi osannut pelätä lihomista, ja siinä kävikin sitten niin, että kun lopetin polttamisen niin sain samalla myös tiputettua painoa n. 14kg alaspäin :smiley: Yllättävän helppoa oli lopettaminen minun osaltani, kolme ensimäistä viikkoa oli vähän hankalaa ja silloin käytin myös jonkun verran korvikkeita, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia eikä tupakan himoja. Voihan se
tietysti olla, että olin niin totaalisen kyllästynyt siihen tupakan orjana olemiseen, että lopettaminen oli siksi niin helppoa.

Mulle kävi niin, että ehdin polttaa liian pitkään ja liian paljon, ja minulla todettiinkin n. vuosi lopettamisen jälkeen lievä keuhkoahtauma (sain tuhottua n. 28% keuhkoista). Se tuntui jotenkin epäreilulta kun olin kuitenkin jo lopettanut polttamisen, mutta ei tuo onneksi enää juurikaan kaivele.

Kun lopetin alkoholin käytön vajaa kolme vuotta sitten, huomasin todella paljon yhtäläisyyksiä tupakan polton lopettamiseen ja käytinkin paljon samoja metodeja molemmissa lopetuksissa.

Tässähän tuntee itsensä vallan raittiiksi kun ei enää polta eikä juo, ja kahvikaan ei minulle maistu kuin kerran vuodessa :smiley:

Hyvät voinnit tänne kaikille!

Siggeseni, vanha konkari raitistumisessa, ei edes ajattele tupakoinnin lopettamista, kun pelkää lihomista. Hmmm, tuohan kuulostaa ihan… TEKOSYYLTÄ! :laughing:

Tunnustan minäkin lopettaneeni tupakanpolton kaksi viikkoa sitten. Kuulun niihin siunattuihin 20 % ihmisistä, joille ei synny nikotiiniriippuvuutta, joten lopettaminen on aika helppoa eikä aiheuta mitään vierotusoireita. Tupakointi on ollut minulle sosiaalinen rituaali ja tapapolttamista.

Ja alkuperäiseen aiheeseen; käynpä minäkin täällä melkein päivittäin katsomassa, mitä kenellekin kuuluu, mutta sama gramofonineuroosi vaivaa minuakin.

Mulla nyt on aina jotain mässyä. Tosin toi makuaistin parantuminen vei ainakin mun “perusmättö”-remixit. Ei vaan pysty enää samalla tahdilla, kun on niin ällömakeeta. Suklaasta ei ikävä kyllä saa tehtyä pahaa… Kerron sitten jos lievä ylipainoni muuttuu sairaanloiseksi :smiley: .

Tämäkin vanha varis ilmoittautuu.

Niin, mun massiiviset “jäähyväiset” ovat tuolla “tukea” -ketjussa. En mä lähtenyt täältä sillä mielellä, etten enää koskaan mitään kirjoita, mutta mäkin olen ne juttuni niin monta kertaa kirjoittanut, että tunsin itseni jo ihan typeräksi niitä toistellen. Toki mä olen kirjoittanut ne eri ihmisille vastaukseksi, mutta kuitenkin.

Kyllä mä käyn täällä lukemassa välillä ja kirjoitankin toki jos sellainen olo tulee. Ja teidän kuulumisianne on kyllä mukava lueskella täältä välillä, kyllähän teistä minulle melkoisen tärkeitä ihmisiä muodostui.

Sähköpostia sa lähetellä edelleen, sitä käyn kurkkimassa useamminkin.

Tosi kiva kulla nezumi, että sulla menee nyt paremmin. Sä olet usein ajatuksissani, niissä lämpimissä.


Nikotinisteille on omat sivunsa tiedän, mut vielä tuosta aiheesta;

About viikko tai melkein ilman röökiä. Nikotiinikorvikkeilla, auttavat oikeasti.
Ja luopuminen on armotonta, kamalaa.

Tupakka on mun paras ystävä, aina läsnä. Kun tulee hermoromahdus tupakka on siinä ja rauhottaa. Kun on ilon tai nautinnon hetki on tupakka sen kunniaksi taas siinä. Tupakka antaa minulle tekosyyn hetkeksi istahtaa ja siirtää seuraavaa tehtävää tai työtä, se antaa “oikeutetun” hetken olla “rauhassa”.

Ja tästä ystävästä pitäisi luopua :cry:

Olisi niiiiiin helppo mennä ostamaan se tupakka-aski ja ah mitkä “ensisavut”.
Mutta minua estää sitä tekemästä vain yksi, siis vain yksi ja ainoa asia, se, että tämä tuskallinen ero on edessä jokatapauksessa. Siirtäisin sitä vain ja ehkä se olisi entistä tuskallisempaa. Eli siis on pelkkää valhetta olla lopettamatta nyt, koska kuitenkin tupakan poltto jossain vaiheessa jokatapauksessa alkaa ahdistamaan minua niin paljon fyysisesti että henkisesti, että tiedän luopumisen olevan edessä kuitenkin.

Lihomista minäkin aina olen pelännyt. Olen kuitenkin lihonut ihan muista syistä, siksi, että väsyin/väsyn ja masennun lasteni takia. Ajatukset ja keskittyminen on kiinni niissä enkä saa tehtyä/aloitettua mitään mikä ennen kuului rutiiniini kuten esim lenkkeily. Kun kuulen huonon uutisen voin istua sohvalla tyyny sylissä miettimässä sitä puoli päivää ja menetän otteeni jotenkin tarttua toimeen. Ja tästä olen itse vastuussa ja sitähän tämä työ täälläkin on, että minäkin muiden muassa parantuisin tästä päihdeongelmaisen myötäsairastamisesta ja alkaisin elää omaa elämääni enkä lapseni.

Tapasin tänään muuten ryhmän toipuvia ja he olivat tupakalla, menin viereen ja nuuskin syvään ihanaa tupakansavua ja hajua…kundi sanoi, että “ei oo kannabista”…nauratti kun sanoin et eiku sori mut mä yritän haistella teiän röökejä tupakanhimossani :mrgreen: .
Sitäpaitsi en oo enään kyttäysvaiheessa.

Että sellaista, muuten elämä on epävarmaa ja minulla on kärsimyskohtaus kaikesta huumemaailmassa vellovasta väkivallasta ja hyväksikäytöstä. Siitä oli hieman puhe tänään ja otan sellaisen valtavan raskaasti.
Ajatus lapsesta niissä tilanteissa…niin ahdistavaa.