Missä menee raja?

Koska se mitta on niin täysi, että edessä on oikeasti valinta lopettaa/vähentää juomista tai jatkaa entiseen malliin? Olisko se mun kohdalla just NYT! :frowning:
Kerronpa taustaani, olen hiukan yli 4-kymppinen perheenäiti, lapsia on kaksi, toinen vielä pieni. Työssäkäyvänä en voi perseitä vetää arkena, mutta viikonloppuna sitäkin varmemmin. Aloitin juomaan 16-vuotiaana, joten nyt laskin juoneeni 25 vuotta. Olen juonut joka ikinen viikonloppu lukuunottamatta raskauksia ja muutamia ryhdistäytymisiä, jotka ovat olleet seurauksia jonkin järkyttävän känniörvellyksen morkkiksista. Juon yleensä kotona, baareista en niinkään välitä. Jos on olemassa ns. ilmaista viinaa vaikkapa pikkujouluissa ym. tilaisuuksissa, yritän selvästi joka kertaa tyhjentää koko viinavaraston ihan itsekseni. En juo kirkkaita, vaan mukahienosti viinejä. Siidereitä myös ja nyt järkytyksekseni olen havainnut, että kun viini on loppu, maistuu konjakki oikein hyvältä :unamused: olo on sen mukainen, juuri nytkin. Eilisen vuoksi on aikamoisen huono olo.
Olen aina ajatellut, että en minä mikään alkoholisti ole, koska juon vain viikonloppuisin ja hoidan huushollin ja työn. Vaikken olisikaan alkoholisti (mitä se oikeastaan tarkoittaa??) on suhteeni viinaan kyllä melkoisen vääristynyt. Vielä en ole piilopulloja harrastanut, mutta eilen illallakin hiivin hipihiljaa konjakkipullolle, kun muu perhe nukkui. Mitä helvetin järkeä on juoda konjakkia vielä kello 24.00, eihän siitä edes nauti.
Olen kännissä loukannut itseäni, loukannut muita, sammunut, oksennellut, tapellut, aiheuttanut pahennusta, nolannut itseni totaalisesti, pettänyt, varastanut, hävittänyt lompakot ja kännykät. Putkassa en ole ollut enkä autoa ole ajanut kännissä, muutaman kerran kylmässä hiessä ajanut kyllä seuraavana aamuna. Alkaa kyllästyttää koko plutaaminen ihan tosissaan. Ja ottaa päähän, että alkoholilla on niin suuri vaikutus ajatuksiini, että aamulla mietin, mitä viiniä tänään joisi ja sen mukaan tekisi esim. ruokaa. Tai sitä, että mies lähtee työmatkalle, niin minä voin sitten ilman kyttäämistä juoda vapaasti…
Onko siis ainoa ratkaisu se korkin kiinni pistäminen kokonaan? En tiedä, jos saisin edes vähennetyksi…
Kauheaa ajatella, mitä tuhoja tämä on jo kropassa tehnyt…Kaiken huipuksi minun jos kenen pitäisi tietää liiallisen alkoholin käytön vaarat, äitini joi 10 vuotta päivittäin erittäin runsaasti ja tappoi itsensä alkoholilla ja lääkkeillä…

.

Mitä jos päättäisit valkaista nenääsi vaikka määräaikaisesti ja katsoa, onko siinä enemmän hyviä vai huonoja puolia? Varmasti tiedät itsekin, että juominen todennäköisesti lisääntyy jos sitä ei edes yritä vähentää. Valitettavasti se, että on alkoholistin tytär, ei välttämättä suojaa alkoholismilta. Lisäksi geneettinen kuorma lisää todennäköisyyttä alkoholisoitua pienemmälläkin juomisella. Onneksi on mahdollista havahtua tilanteeseen ja vaihtaa kurssia! Voimia sinulle päätöksentekoon.

Join eilen yhden siiderin illansuussa, mutta siihen se jäi. Mies tissutteli punaviiniä itsekseen, en ottanut tippaakaan.
Ja se hyvä mieli, joka oli aamulla, ettei särkenyt päätä tai huimannut tai muuta, voi että, olipa mahtavaa.
Nyt olen tosiaankin päättänyt pitää korkkia kiinni hetken (ei kyllä ole ensimmäinen kerta, toivottavasti viimeinen)
Tästä päätöksestä suivaantuneena lähdin elämäni ensimmäiselle zumbatunnille, jotta saisin ajatukset pois siitä puolikkaasta punaviinipullosta, joka oli miehen jäljiltä keittiössä. Zumba se vasta olikin tehokasta ja tunnin jälkeen niin hyvä olo, että miksi pilata sitä viinillä? Olen lueskellut täällä muiden juttuja ja addiktoitumisesta oli pari viestiä, eli miksi ihminen on addiktoituva sitten viinaan, ja jos siitä pääsee irti, niin elämän täyttää syöpöttely, pakonomainen liikunta tai vaikka mikä. Tunnustan kuuluvani tähän ihmisryhmään, toivon, että tuo liikunta nyt jäisi addiktiona päälle, jotta saisin muuta tekemistä. Täysin kuntoilulle en voi ajatuksiani pistää, siitä pitää tuo pienin lapsi kyllä huolen…
Ensi viikonloppuna tulee muuten äidin kuolemasta 3 vuotta…ehkä sekin on tässä taustalla peikkona pyörinä ja tämä alkoholi saanut liian suuren jalansijan elämästä…Jatketaan myöhemmin,kiitos kaikille vastanneille :slight_smile:

niin. en edelleenkään ole mikään ketään neuvomaan mutta, ehkä lapsesi on todella hyvä syy lopettaa :smiley: osanottoni äitisi poismenosta :frowning: mutta hänkin varmasti katselisi (pilven reunalta)tyytyväisenä lapsensa "hyviä"valintoja elämänsä suhteen :neutral_face:

jotenkin musta tuntuu että katkaisen jokaisen ketjun kommenteillani :cry: sori ei ollut tarkoitus :neutral_face:

Huomenta kaikille, viikko sitten oli aivan järkyttävä olo, taisin jopa olla humalassa vielä :blush:
ja nyt on olo täysin erilainen…Huomasin selvästi loppuviikkoa päin mentäessä, että
alan selitellä itselleni kaikenlaisia hyviä selityksiä, miten voinkin taas juoda. Tai edes vähän maistaa.
Ettei yksi lasi viiniä nyt niin vaarallista ole. Että miten muutkin normaalit ihmiset juovat sen viinilasillisen eikä
siinä mitään pahaa ole. Sepä se. Pitäis ajatella, että ne muut on muut, mutta minä olen minä. Enkä ota sitä
lasillistakaan nyt. Aikaa kun kuluu noista huonon olon aamuista ja aika muutenkin kultaa muistot, niin yhtäkkiä sitä
taas luulee pystyvänsä juomaan fiksusti sen viinilasin, mutta ei…nyt mun mitta on alkoholin voimalle NIIN täynnä,
että hammasta purren olen juomatta!!! Onneksi on tämä palsta, jonne voi purkaa oloa.
Miehelle en ole tästä sanonut muuta, kuin että ei nyt maistu, juokoon hän, jos haluaa.
Helposti se menee siihen, että mies avaa viinipullon ja kommentoi, että voit sinä nyt yhden lasillisen ottaa. Juu, eipä se jäis siihen lasilliseen, hän kyllä pystyy siihen.
Tänään on äidin kuolemasta kulunut 3 vuotta, voisin vaikka senkin kunniaksi yrittää olla tänään juomatta…

Minulla on niin samat fiilikset juuri nyt… Viikko juomatta ja suunnittelen jo pääsiäistä ja miksi silloin täytyy ottaa pari lasia viiniä vieraitten seuraksi… vai täytyykö??? Minulla on niin hyvä olo juomatta, ja nyt alan laihdutuskuurinkin ihan oikeasti, ennen yritin laihduttaa kaikin keinoin, mutta eihän se paino laskenut kun joka ilta meni pullo viiniä myös…:frowning:
Halu on kova lopettaa, mutta juuri nyt en voi luvata sitä loppuelämäksi… otan nyt päivän kerrallaan, ota sinäkin!
Ei me siihen huonoon oloon kuolla, ja kai se menee ohi joskus - ajattelen kuinka paljon rahaakin säästän nyt.
Tsemppiä, sinulle - ja minulle :wink:

Tuo oli kyllä erinomaisesti sanottu! Yleensä sitä keksii tekosyitä juomiseen, mutta ehkäpä otan sun tyylin ja keksin aina vain uusia syitä olla juomatta.

moi! kirjauduin vasta viikko sit tänne ja nyt ekaa tekstiä kirjoitellen. olen pienen ikäni juonut 14v asti. eli puolet alämästäni, enemmänkin nyt 29v. kaikki viikonloput, paitsi lasteni odotus ajat 3 suloista tyttöä olen ehtinyt pyöräyttää, en juonut pulloakaan odotus/imetys aikana, ei tehnyt edes mieli. mutta viimeisetkolme vuotta on alkanut olla jokapäiväistä, tissuttelua, viikonloppuisin enemmän, aamut krapulas ja taas ehtoolla lisää. mies on alkanut huomauttelemaan, mut alkaa häiritä itteäki! aina keksii tekosyitä minkä nojalla vois taas juoda. aina seuraava päivä pilalla. mut ensimmäinen kerta pitkiin aikoihin sain oltua perjantain juomatta(viikonloppu) viikonloppuisin on helppo muka juoda, juohan muutkin (ei tarvitse tekosyitä). viikolla kun taas vaikka kissanristiäisetkin on muka hyvä tekosyy ostaa mäyris kaupasta. isäni oli alkoholisti, kuoli kun olin nuori.
nyt aion ottaa niskasta itteäni kii ja päiväkerrallaan. tsemppiä muillekkin, emme ole yksin

Niin se aika kuluu juomattakin eteenpäin, taas on kärvistelyjen paikka, kun perjantai koittaa…
Poikkeuksen tästä viikonlopusta tekee se, että olen huomenna töissä, joten helppoa on jatkaa juomattomuuden linjalla. Muutenkin arki-illat menee helpommin juomatta. Selkeä parannus entiseen, joskus aiemmin oli nimittäin tapana jo tiistaina avata pullo punkkua illalla. Joskus se pullo meni miehen kanssa jo tiistaina, joskus harvoin siitä riitti keskiviikolle asti. Ja jollei riittänyt, niin keskiviikkona sitten oli juotava ainakin yksi siideri. Helpostikin saattoi olla viikkoja,joiden ainoa alkoholiton päivä oli maanantai…
Tällä kertaa tämä juomattomuus on ollut sillä lailla erilainen, etten edes ole ehtinyt laskea, montako päivää tässä ollaan oltu juomatta, ja hälyttävän vähän olen edes ehtinyt tiedostaa asiaa. Ainakin viikolla on ollut sen verran kiire, ettei aihe ole tullut mieleen.
Nyt vaan viikonloppu on edessä, joten voi tulla vaikeuksia…ja selvästi huomaan minäkin ajattelevani sitä, että pääsiäinen tulee, olen kotona yksin toisen lapsen kanssa, silloinhan voisi kivasti kenenkään huomaamatta juoda…
ahdistavaa huomata, että ajatuksissani mietin tämänlaisia edelleen… :imp: