Minunkin tyttäreni kuoli

Sain kuolinviestin äsken.

Voi ei… :frowning: Mä otan osaa… Mä en löydä sanoja, tää on vain niin väärin… :cry: :frowning: Paljon voimia teille… <3 :frowning: :cry:

Voi ei. Otan osaa.

Osanottoni suruusi,A:n äiti! Voimia!
Sattuu,koskettaa,pelottaakin niin suuresti nämä suru-uutiset!

Osanottoni A:n äiti,
Olen sanaton, mutta toivon sinulle voimia ja jaksamista. Kirjoita tänne jos jaksat ja sinusta tuntuu että siitä on apua.
Soilisko

Voi surku, näinkö tyttärellesi sitten piti käydä, olen todella pahoillani. Suruviestisi kosketti syvältä, poikani on samanikäinen kuin tyttäresi oli ja samanlaisen hädän ja pelon olemme jakaneet. Se on nyt loppu sinun osaltasi, jäljelle jäävät vain muistot, suru ja kaipaus. Voimia ja jaksamista sinulle ja perheellesi!

Minun tyttäreni siis kuoli hirttäytymällä. Hän oli kuollut kun ensivaste saatiin paikalle. Pulssi saatiin takaisin, mutta hänen sydämensä sitten hiipui sairaalassa. Menen tänään katsomaasn ruumista ja huomenna lähden järjestämään hautausta. Nyt otin sen sairasloman.

Kävin viime yönä häntä katsomassa, kunhän vielä oli “hengissä”, raotin luomia ja näin, ettei enää ole ketään kotona. Sain kuitenkin vielä silittää tyttäreni tukka ja tänäänkin saan, vaikka hän on kuollut ja tukka on oksennuksesa, jolleivat ole siistineet ruumista.

A:n äiti,
voi sentään, mitä sinäkin saat kestää. Otan syvästi osaa suruusi ja kärsimykseesi.

Voi A:n äiti … kumpa nyt voisin oikeasti olla sinun vieressä, halata ja lohduttaa … paitsi että yhtään lohdun sanaa en löydä. Sinä ja sähäkkä tyttösi olette tulleet niin läheisiksi. Luin viestisi enkä voinut kuin sulkea koneen, paimentaa lapset ulos ja nyt olen tässä takaisin. Itken sinun kanssasi. Voimia ja rohkeutta toivotan :cry:

Syvimmät surunvalittelut sinulle A:n äiti myös täältä!

Huumehelvetti ja sitä seurannut lapsen menetys vieläpä oman käden kautta on varmaan kovin kohtalo mitä vanhemman kohdalle voi sattua. Vaikka meillekin lapsen menetys on ollut todella kova paikka (ja on edelleenkin) niin jonkinlaista lohtua olemme saaneet siitä että tapahtuma oli ikäänkuin vahinko, ts. pojallamme oli todistettavasti loppuun asti halu elää. Pojan lähtö jätti jälkeensä suunnattoman määrän kysymyksiä, mutta vielä enemmän niitä olisi jäänyt ja syyllisyyden tunne olisi varmasti moninkertainen jos hän olisi päättänyt elämänsä oman käden kautta. Nyt sinulle ei annettu edes tätä lohdutuksen mahdollisuutta.

Paljon halauksia läheisten tukea sinulle näinä äärimmäisen vaikeina aikoina!

Osanottoni äärettömään suruusi. Jospa sinuakin lohduttaisi pahimmasta shokista päästyäsi sama kuin minua. Koko ajan tunnen poikani olevan läsnä, aivankuin ei mitään kuolemaa olisikaan välissä. Kun mieli on elänyt niin liki toista, tuntuu että se sama side pysyy, mutta jotenkin levollisena. En tiedä, mitä tapahtuu siunaustilaisuuden jälkeen, mutta nyt ainakin tuntuu olevan vierelläni.

Kamalaa, kaksi tapausta näin lyhyen ajan sisällä.

Paljon voimia A:n äidille surussa ja käytännönasioiden järjestelyssä. Olette mielessäni, vaikka olenkin vain tällainen sivustaseuraaja. Rintakehässä oikein jysähti kun luin tämän uutisen.

Ei tällaiseen ole sanoja. Olen pahoillani.

Kävin sairaalassa. Näin tyttäreni, hän oli niin kalpea ja kylmä. Hän oli alkanut jo vähän haista ja käsiini tarttui se haju, kun silittelin häntä. Niin kaunis ja niin peruuttamattomasti poissa…

Paluumatkan pidin käsiä nyrkissä, koska halusin pitää hajun. Kesti monta tuntia, ennen kuin kotona pystyin pesemään kädet.

Otan osaa syvään suruusi:(

Poikani kuoli 7.6 eilen tuli kuukausi siunauksesta ja ikävä on edelleen suuri.

Yleensä vain luen täällä viestiketjuja mutta nyt haluan jakaa surusi ja osanottini sinun tuskaasi. Itselläni on kolme lasta joista kaksi elää päihdehelvetissä. Lapsilla takana hoitoja,vankilatuomioita ja minulla äitinä pelko kuolemasta. Itken kanssasi!

He Heltsu, ikävä kuulla tilanteestasi.

Haluaisitko kertoa tarinaasi täällä Vilpolassa? Se voisi helpottaa itseäsi, antaisi meille muille yhden tarinan lisää ja mahdollistaisi vertaistuen itsellesi.

Aamulla heräsin tyttäreni ruumiin kuva silmissäni. Selviytyminen tuntuu ylipääsemättömältä. Haudatakkaan en saa ennen ruumiinavausta.

Zurussa; joutuiko sun poika ruumiinavaukseen, kun kuoli kotona? Oli hyvä kuulla, että koet poikasi läsnäolon. Minulla ei ole sitä lohdullista tunnetta.

Aivan kamalaa. En voi uskoa tätä todeksi. :cry: Niin väärin, niin monesta syystä… Osanottoni A:n äiti. Toivottavasti kuva kuolleesta vaihtuu vielä muistoksi elävästä, iloisesta tytöstä. Vaikka välinne eivät olleet nyt hyvät, on teillä varmasti ollut sitä hyvää ja paljon.

Voi ei oo totta! Ihan järkyttävä uutinen! Voi sua A:n äiti, toivoin niin kovasti koko ajan, että tyttösi selviäisi. Vaikka tiesin, että hänellä on äärimmäisen vaikea ja kriittinen tilanne. Ja meni pahemmaksi koko ajan tämän vuoden aikana. Otan osaa suruusi. Voimia ja jaksamista! t. NM

Järkyttäviä uutisia. Osanottoni molemmille, Zurussa ja A:n äiti.