Minun tilanteeni

Vilpola
1

Niin. Olen seurustellut kohta kolme vuotta maailman ihanimman miehen kanssa, jolla on ollut/on päihdeongelma.

Eli historia: hän käytti n. 7 vuotta kaikkia mahdollisia päihteitä. Lopetti pidennetyn myllyhoidon ym. avulla, meinattuaan menettää henkensä, n. 11. kerran. Tämän jälkeen hän oli kolme vuotta täysin absolutisti, kävi aikuislukion loppuun (9.9 keskiarvolla (oikeasti!)), tapasi minut, kun olimme kemian tunneilla ne eturivin parhaat hikarit. Pyrimme yhdessä TKK:lle, pääsimme 10% parhaimmistossa (laaja oppimäärä) sisään. Ja nyt…

…niin nyt tilanne ei ole niin ruusuinen. Opiskelemme nyt kolmatta vuotta TKK:lla, olemme molemmat pärjänneet aika lailla keskiverrosti opintopistesaldon ja arvosanojen perusteella. MUTTA viimeisen vuoden ajan elämäämme ovat varjostaneet mm. liiallinen alkoholin käyttö ja nyt mukaan ovat astuneet myös subutex ja bentsot. Aluksi tilanne oli vain satunnaista kokeilua ja “seikkailua”, itsekin vedin nokkaan. Mutta nyt tässä on ollut kaiken laista. Olin mm. matkalla yksin reilun viikon, jolloin poikaystäväni oli varma (tai sitten se on tekosyy), että olin siellä erään naapurini (poikamies) kanssa. Tämän reilun viikon hän veti subutexiä/subuxonea noin 2 mg / pv. Eli tilanne, kun tulin takaisin oli, että rakkaani oli täydessä subukoukussa, vetäen suoneen.

Eli mitä teen? Mitä voin tehdä? Kaikki hänen ja minun ystäväni, jotka jotain asioista tietävät, ovat sanoneet, että rahahanat kiinni (minä olen se, joka tienaa taloudessa enemmän). Nyt olen sen tehnyt. Hänen tulonsa ovat: opintotuki (300 e), opintolaina (300e), asumistuki (180e) ja sossusta vielä (135e) tai aika tarkkaan noin. Minä tienaan vuokra (1200e)+palkka (1500e).

Hän on nyt nostanut etukäteen opintolainojaan (niitä voi nostaa, etukäteenkin) ja käyttänyt rahojansa mihin lienee. Minä olen tehnyt selväksi, että en tue millään tavalla. Subu on nyt hänen rakkaansa: kaikenlaisia selityksiä, lopetuspäätöksiä, laskusuunnitelmia ja vaikka mitä olen nyt kuullut. Tällä hetkellä hän on hakemassa subua lisää “vielä niihin yksiin vetoihin” (tuonkin olen kuullut jo aivan liian monta kertaa). “Huomenna hän lopettaa, kestää reflat ja sitten kaikki on taas hyvin”. Mitä olette oikeasti mieltä?

Minulla voisi olla toisenlainenkin tulevaisuus. Huoli on vain niin suuri, tuntuu, ettei sitä, jolle joskus itsensä lupasi, voi yksinkertaisesti jättää yksin pärjäämään, vaikka kaikki sanoisivat, että niin on paras. Tuntuu, todella tuntuu, että olen vastuussa hänestä. Voin pitää rahahanat kiinni, olla rahoittamatta ja hänellä on oma kämppä, jonka vuokran hänen isänsä maksaa (tosin velaksi hänelle). Silti lipsun ja ostan ruokaa, tupakkaa jne. aina välillä, kun on tarve. Hän itse sanoo, että tekisi mitä vain, ettei uudelleen ajautuisi siihen subukoukku-helvettiin, josta on jo kerran päässyt. Silti hän on tällä hetkellä siinä taas koukussa. Koukku ei ehkä ole niin paha, kuin ennen (vetänyt päivittäin vain joitakin viikkoja), mutta tilanne on se, että se on aina “huomenna”, kun “kestän ne reflat”. Olenko oikeasti vain täysi idiootti, kun uskon kerta toisensa jälkeen, että “ehkä sittenkin tällä kertaa”, vaikka kerta on mutu-tuntumalta laskettuna reilusti yli sadas, vai olenko luuseri, jos sanon, että ei enää.

Itse olen läheisriippuvainen = lyhyesti sanottuna: en voi olla kolmea tuntia yksin kotona ilman, että joudun sellaisiin oloihin, joita en yksinkertaisesti pysty mitenkään kestämään. Tilanne on siis todella hankala. En vain voi elää yksin. Tämä mies pysyy kanssani about 24/7, jolloin en joudu itse olemaan yksin, mutta sitten kaikki tämä, jota en kestä… Tahtoisin keskittyä opiskeluun (minusta tulee vielä hyvä fyysikko, olen sen päättänyt!), omaan tulevaisuuteeni ja positiivisiin asioihin elämässä. Voimat ovat vain aivan totaalisen loppu tällä hetkellä. Olen niin rikki, etten enää tiedä mikä on järkevää ja mikä ei. Mielialani menevät taivaasta kattoon pitkin päivää, enkä tiedä mikä milloinkin olisi se oikea tie.

Minulla olisi yksi ihminen, joka on luvannut tukea minua joka hetkessä. En vain tiedä kykenisikö hän siihen töittensä ja muitten vastuittensa takia. Minusta myös tuntuu, että olen saattanut laittaa hänet kokemaan takiani jo aivan liikaa. Ehkä hän ei jaksa enää kauaa… Sitten olisin aivan yksin, joka on minulle yksinkertaisesti täysin kestämätön vaihtoehto = ei vaihtoehto.

Miten ihmeessä saisin tämän yhden ihmisen, jolla toisaalta tuntuu olevan motivaatiota, mutta ei lainkaan itsekuria, kestämään, selviämään ja pärjäämään elämässään? Miten pääsisin tästä vastuun tunteesta? Miten selviäisin ihan itse? Miten voisin rakentaa terveen ja hyvän suhteen ihmiseen, joka on jaksanut kahlata kanssani läpi tämän kaiken huumehelvetin ja silti pysyä tukenani? Mitä niin hyvää minussa on, että niin hyvä ihminen haluaisi jakaa elämänsä kanssani, vaikka olen itse näin rikkinäinen, yliherkkä ja liian paljon asioita ajatteleva ihminen?

Nyt olen elämässäni ehkä ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa tunnen todella olevani täysin voimaton yksin. Tällä kertaa asiat eivät vain tunnu järjestyvän itsestään. Tällä kertaa en todella itse tiedä mitä tehdä. Ehkä tämä on liian vaikea ja liian monta kysymystä sisältävä tilanne, mutta jos edes johonkin saisin edes jotakin vastakaikua… Jos osaisit edes johonkin asiaan sanoa edes jotakin, joka toisi lohtua… Voisit todella auttaa! Olen niin lopussa, kuin vain ihminen voi olla, ja pienikin toivon ja ymmärryksen kipinä saattaisi olla minulle niin iso asia, ettet voi ehkä sitä ymmärtääkään. Eli KIITOS, JOS VASTAAT, edes jotakin pientä!

Ystävällisin terveisin
Hyvin epätoivoinen olento tällä, joka niin kiitollinen kaikesta, joka auttaisi edes ihan pikkiriikkisen!

2

Tervehdys siriusthebe!

En nyt ehdi kovin pitkästi kirjoittaa, mutta jatkan myöhemmin.

Siis miehesi on aloittanut nyt ensimmäistä kertää subun vedon? Vai onko hän käyttänyt sitä jo aiemmin? Siis kysyn tätä siksi, että lopettaminen on aika mahdotonta ainankin lähi vuosina, mikäli rakkaus aineeseen on vasta syntynyt.

Olen itse myös ollut läheisriippuvainen. Ahdistunut yksin olosta, pelkäsin jopa pimeää. Nyt olen kuitenkin aika pitkälti toipunut. Sanoisin, että sinun kannattaa nyt ensisijaisesti hakea apua läheisriippuvuuteesi ja sen jälkeen on päätöksien tekokin helpompaa.

Voimia. Ei ole helppo katsoa rakkaansa muuttuvan kylmäksi subunistiksi. :frowning:

3

Hei siriusthebe,

kun miehesi tietää entisestä kokemuksesta, että subu ei pitkään anna oloja vaan koukku tulee äkkiä niin pistä hänet seinää vasten. Sinä tai subu. Ehkä tämä muutaman viikon retkahdus sitten loppuu. Koukku ei ole niin paha, jos nyt vasta muutaman viikon käyttänyt. Sen jälkeen, jos pääsee eroon subusta, tee sama bentsojen suhteen. Kaikki paras, jos suostuisi katkolle tai hoitoon. On muuten paha yhdistelmä alko, subu ja bentsot :imp: Voit todella jäädä yksin :frowning:

Jos ei suostu lopettamaan, lähde. Muuten elämä muuttuu helvetiksi. Eniten autat häntä, jos pistät kovan kovaa vasten.
Jos ei ole halukas hoitoon, et voi tehdä muuta, kun antaa vajota ja löytää kenties joskus hoitomotivaatio.

Tsemppiä. Käy kirjoittelemassa, jos se helpottaisi hieman…

Muuten, mun poika 20v on subukoukussa. Sanoo, että jos olisi uskonut/tiennyt, ei olisi koskaan vetänyt :cry:

4

No niin nyt vähän paremmalla ajalla ja lukutaidolla. :wink:

Hyvin olet tilanteestasi selvillä ja pohdit asiaa nimenomaan omalta kannaltasi. Usein haetaan apua vain miehelle, eikä itselle ollenkaan. Muutama kohta kirjoituksestasi herätti erityisesti huomiota:

Siis miehen päähuume on ollut aikaisemmin opiaatit/subutex ja hän on ollut kuivilla noin kuusi vuotta. Ymmärsinkö nyt oikein? Minun exmieheni lopetti subun käytön noin kuusi vuotta sitten. Tänä aikana hän on retkahdellut muutamia kertoja. Koukkuun ei ole kuitenkaan enää jäänyt. Bentsoja sen sijaan on mennyt välillä aika runsaastikin. Oikeastaan bentsot ovat nyt enemmänkin se ongelma.

Kirjoitat, että miehelläsi on jo refloja. Kun on pitkään ollut ilman, täytyy myös käyttää pidempään, jotta refloja taas tulee. Mun ex on nyt viimeisen retkahduksensa jälkeen käyttänyt satunnaisesti vuoden verran. Olen asiasta erittäin huolestunut. Kuitenkaan refloja ei vielä ole tullut. Vaatii jokapäiväistä käyttöä pidemmän aikaa. Oletko varma siitä, että tiedät kuinka usein hän todellisuudessa on subua vetänyt?

Kertooko mies tosiaan, kuinka monta milliä on vetänyt päivässä? Aika erikoista sanoisin. Pistää miettimään motiiveja. Ehkä hän on sitten tosi rehellinen tai sitten haluaa jollain tapaa kostaa sen, että olit matkalla. Hän on mahdollisesti itse todella läheisriippuvainen ja yrittää manipuloida sinua syyllistämällä.

Et mitenkään. Vain käyttäjä itse voi muuttaa elämäänsä. Kyllähän hänellä on ollut joskus itsekuria, kun on kerran pystynyt olemaan kolme vuotta absolutisti. Subukoukku on kuitenkin paha ja voimakas. Se vie helposti kaiken itsekurin mennessään.

Itse voit elämästä selvitä vain toipumalla omasta läheisriippuvuudestasi. Niin kauan kuin tämä riippuvuus varjostaa elämääsi, et pysty tekemään loogisia valintoja. Minusta tuntui joskus siltä, että vaikka elän helvetissä, on se silti parempi kuin olla yksin. Näin ollen myös kaikki uhkaukset lähtemisestä olivat turhia. Mies tiesi heikkouteni ja käytti sitä hyväksi. Älä siis turhaan uhkaa miestä valitsemaan joku sinut tai subun, jos et oikeasti ole valmis lähtemään. Hoida ensin itseäsi.

Toivon kovasti, että miehesi ymmärtää lopettaa subun käytön, mutta jos niin ei käy… No edetään nyt päivä kerrallaan.

5

Ääh unohtui vielä tämmöinen asia:

Kun rahoitat miehesi perus tarpeita ( ruoka, tupakka ym.) niin ruokit samalla läheisriippuvuutta teissä molemmissa. Jotta miehesi voisi olla vastuullinen ja ottaa vastuuta omasta elämästään ja kehittää sitä selkärankaa, täytyy myös osata hankkia itse rahansa. Nyt olette kuin äiti ja lapsi. Et usko miehen pärjäävän ilman sinua, mutta et toisaalta usko myöskään itse pärjääväsi ilman häntä. Olen siis samaa mieltä ystäviesi kanssa, mutta eri syystä. Rahahanat kiinni! Helppoa se tosin ei ole. Itse syyllistyn edelleen samaan. Ostan toisinaan miehelle ruokaa ym. :blush:

Ja et ole idiootti, kun uskot mieheen kerta toisensa jälkeen. Olisi helppo lähteä, jos suhteessa ei olisi mitään hyvää. Kuitenkin usein sitä hyvää löytyy ja paljon. Se on sellainen tunnevuoristorata, johon uppoaa helposti ja syvälle.

6

Hei siriusthebe,
Dahlia vastaili moniin kysymyksiisi samoin kuin itsekin olisin vastannut. Mitä ajatuksia ne sinussa herättivät?
Oletko lukenut muita viestiketjuja Vilpolassa? Monessa vaimot ja avovaimot ovat keskustelleet samoista teemoista.
Mikä tilanteesi on tänään?

7

Iso kiitos vastauksista! Olen lukenut niitä paljon ja samoin muita alueen viestiketjuja ja tuntuu, että niistä on ollut todella paljon apua.

Dahlia ja Tumati: Vastaan teille, kun saan sopivamman hetken. Nyt täytyy rientää, mutta tahdoin vain sanoa, että on merkinnyt paljon, että olette vastanneet! Kiitos siitä!

8

Moi!

Kun minä tein eroprosessia nyt jo eksästäni, niin tuo sama tunne oli minullakin (voit lukea siitä ketjusta “ei pysty nukkumaan”). Vastuuntunto ja huoli. Sinusta tuntuu ettet voi jättää miestäsi yksin pärjäämään. Faktaa kuitenkin on se, että hän on jo jättänyt sinut pärjäämään yksin. Et ole vastuussa hänestä, eikä hän ota vastuuta itsestään eikä sinusta.

Tämä kolahti ja kovaa eron jälkeen. Kuukauden verran näin miehestä painajaisia, joissa hän veti aineita, vtuili minulle ja aina välillä sitten kuoli tai sairastui pahasti. Heräsin useana aamuna omaan huutoni ja itkuuni.

Ennen omaa suhdettani en ollut tajunnut, että suhteen lopettaminen päihderiippuvaisen ihmisen kanssa on kenties jopa vaikeampaa kuin ihmisen kanssa, jolla kaikki menee hyvin. Itsestäni tuntui kuin olisin jättänyt auton alle jääneen ihmisen yksin lojumaan maahan.

Mutta kappas. Ei hän kuollut. Hän elää ihan prikulleen sitä samaa elämäänsä edelleen.

Mietiskele tarkkaan näitä ja muita kommentteja, joita tällä palstalla kuulet.

9

Hei,
Kiva kuulla Uusitäällä, että olet voimissasi. Kuten sanoit, miehemme, jotka käyttävät/vit ovat aikuisina ihmisinä tehneet oman valintansa eikä meistä naisista tule heidän äitiään, vaikka haluaisimme tai he alitajuntaisesti sitä haluaisivat. Olkaamme ihan aikuisia naisia ja huolehditaan itsestämme ja jos olemma äitejä - lapsistamme. Miehemme on myös aikuinen ja tekee omat valintansa. Se koskee, mutta muutos tapahtuu vain omasta tahdosta ei siitä, mitä me teemme tai haluamme. Voimme yrittää vaikka mitä akrobatian temppuja käytöksessämme, sillä ei ole merkitystä. Ikävä kyllä :frowning:

Voimia tehdä kovia päätöksiä.

10

Hei!

Minun exmieheni lopetti aikoinaa subun kotona. Yrityksiä oli useita, mutta viimeinen kerta oli sitten onnistunut. Tuolloin mies veti noin 4 mg päivässä. Hän laski annoksen hitaasti alas. Aikaisemmilla kerroilla oli ollut särkyihin panacodia, mutta viimeisellä kerralla ei mitään. Muistaakseni saattoi olla jotain rauhoittavia.

Kyllä nyt on niin, että jos miehellesi tulee pahat viekkarit, niin ei noista sinun suunittelemistasi apukeinoista ole mitään hyötyä. Säryt ovat sitä luokkaa, että ei kestä mitään ääniä, ei valoa, ei mitään. Mun mies makasi pimeässä melkein kaksi viikkoa. Luin ainoastaan kerran päivässä hänelle yhden luvun kirjasta siinä kaikki. Toki, jos miehelläsi ei ole vielä niin paha tilanne, saattaa hän pystyä jotain muutaman päivän jälkeen tekemään.

Miksi ette pysty kekustelemaan siitä millaista katko tulee olemaan? Mies kuitenkin tietää itse tasan tarkkaa, mitä tuleman pitää.

Sääntöjä toki katkopaikoissa on. Ne liittyvät oikeastaan noihin tapaamisiin. Eritystä ohjelmaa ei ole. Toki, jos jaksaa, saa käydä vaikka pelaamassa pingistä.

Oma exäni on ollut kaksi kertaa lyhyellä katkolla. Molemmilla kerroilla hän on tullut sieltä ulos huonommassa kunnossa, kuin sinne mennessä. Valitettavasti sieltä saa aikamoiset lääkkeet ja vielä toistenkin, jos haluaa. Niitä vaihdellaan ihan vapaasti. Henkilökunta ei kerkeä asiaa valvomaan.

Hyvä, että teillä on kuitenkin tuo avokatko myös lopettamisen tukena. Onnea yritykselle ja suosittele, että haet myös itsellesi tukea. Helppoa ei tule olemaan.

11

Olette miehen kanssa molemmat riippuvaisia. Hän huumeista ja sinusta, sinä hänestä. Olet nuori ja sulla voi olla hyvä tulevaisuus edessäsi. Yksinäisyyttä joutuu joka tapauksessa joskus elämässään kestämään, sen kanssa täytyy tulla sinuiksi. Voit löytää itsellesi vielä uuden, hyvän miehen. Sanoisin että lemppaa tuollainen ongelmatapaus ja elä omaa elämääsi. Ja älä vaan missään nimessä itse enää käytä!!

HAE APUA, ITSELLESI.