minun tarinani

Hei!

Olen uusi täällä ja lukenut jo jonkun tovin tekstejä täällä.

Olen kolmisen vuotta käyttänyt opiaattipohjaisia lääkkeitä; Oxanest ja morfiini yms. Nyt tulin siihen pisteeseen, että työt meni alta lääkeriippuvuuden takia ja ammatinharjoittamisluvat menee varmasti myös. Mahdollisia oikeudenkäyntejä yms. Lääkkeet vein työpaikalta.

Vierotukseen menossa huomenna ja kaikki käytännössä menossa alta. Ehkä myöhemmin kirjoitan lisää, mutta nyt tämä kuilun reunalla keikkuminen pitää pään räjähtämispisteessä.

käytin aikoinani laidasta laitaan psyket, myssy stimut, benzot, opparit jakaikenmaailman “kokeilut” muutama vuos meni vähä lujaa eukko jätti, meni vielälujempaa ja nykyisen kanssa en käytä oikeastaan kun satunnaisesti lailliaset lääkkeet ja tilanteenmukaan jos on mahdollisuus mikä nykyään on aikia harvinaista. nykyään nautin enää satunnaisesti ja hyvä niin…

unohtu ihan tärkein kaiken alku alkoholi joka on sotkenut elämäni niin monta kertaa että taitaa tuon kuran juonti loppua

Et ole ainoa tässä maassa, mikäli lainkaan lohduttaa… :unamused: Ainakin olet nyt nähnyt pohjan kirjaimellisesti ja siinä on vain yksi hyvä asia; suunta ei voi usein enää alemmas mennä… Yksi lupansa menettäneistä dokaa päivittäin, en suosittele… Käytä aikaa toipumiseen, yritä olla stressaamatta tulevaisuuden vastuista, mieti mikä muu itseäsi kiinnostaa ja muista että myös pohjalta voi nousta menestykseen… Nämä prkleen luokkajaot käyttäjille mahdollistavat salaamiskulttuurin! On tästä pari ohjelmaa nähty, kylällä sana kiertää oli kyseessä kirurgi, lekuri tai hammaslekuri… Uusi ura voi olla muiden auttamisessa, kunhan ensin hoidat itsesi kuntoon…

Ennen kaikkea, toivu ITSESI tähden! Uusi alku on edessä, mutta vanha tuo mieleen helposti aiemmat kuviot… Tsemppiä hoitoon ja älä luovuta! Oletko yhä hoidossa? Alku on hankalinta… :neutral_face: Voimia!

Pääsin tänään “kotiin” katkolta. Ekat puolitoista viikkoa meni ahdistuksen kourissa, enkä saanut nukuttua. Tuona aikana mietin joka ainoa päivä aineita ja kotiinlähtöä, mutta sinnikkäästi pidin pääni, enkä lähtenyt. En kadu pätkääkään tuota 2:n viikon katkoa, päinvastoin. Aloin käymään NA-ryhmissä, ja mulle se oli oikea paikka. Vertaistuella on uskomaton vaikutus.
Huomasin olleeni kovin eristäytynyt ulkomaailmasta, ystäviin en jaksanut pitää yhteyttä ja lapsenkin sain vaivoin kouluun. Lähisukulaisiin menetin hermot hetkessä heitä tavatessani. Toisaalta äitiini suhtaudun varauksella. Koen hänen kyselynsä tungettelevina. Haluan koota itseäni omaan tahtiin ennen kuin pystyn asiasta vanhemmilleni puhumaan. Jos kerron koskaan kaikkea. Korvaushoitoa en halunnut, Tenoxin sain, jotta saisin nukuttua. Tällä hetkellä pidän purkkia hätävarana josko uni ei tulisi.
Tällä hetkellä nautin kuivana olosta ja huomaan suuntaavani energiani kaman käytöstä liikkumiseen. Kunto on aivan olematon, mutta josko se tästä pikku hiljaa nousisi. Onneksi tulee kesä ja koen saavani uutta energiaa elämään.

Eipä kaikki niin hyvin luistanutkaan niinkuin luulin. Työnantaja maksoi palkan, mutta ilmoittivat perivänsä sen takaisin. Nojoo voisin sanoa olevani PEEAA…3.7 alkaen vasta työttömyyskorvaukset alkavat luistamaan…

ite ollu joskus melkeen vastaavassa tilanteessa, meinas mennä työ alta, jos ois työterveydessä kussu positiiviset ni ois tullu “pakollinen” hoitoonohjaus eli työterveyden lähetteellä palkattomal sairaslomal katkolle ja sit päässy takas töihin mut onneks testerit näytti kaik negatiivistä… vähän tosin työterveystohtorikin ihmetteli ku oli kädet täyn reikii eikä mitään ois ottan…

jos oot menny katkol just tän “hoitoonohjaus”-suosituksen perusteella, ni työnantajalla ei oikeestaan oo oikeutta irtisanoo sua, tai ainaki niin mä oon käsittäny. jos saamas palkka on ihan peruspalkkaa, ei lomarahoi ym. ni pomollas ei oo oikeutta koittaa perii sitä takas.

suosittelisin soittamaan ammattiliittoon, ne kyl neuvoo ja soittaa voi nimettömänäki ja kysyy neuvoi. kannattaa, nimm. itsekin kokeillut…:slight_smile: