Minun tarinani.

Kun loin tänne tilin kauan sitten, valitsin nimimerkikseni Voimakas Mieli kuvaamaan sitä, että olen päättänyt ja pysyn päätöksessäni. Kuitenkin 13.4.2021 pelasin 1400€ ennakkoverojen maksua varten varaamiani rahoja.

Tuon kaiken takana on 10 vuotta ja 100K rahapelejä, vaikka minulle annettiin paljon paremmat eväät elämään. Korkeasta koulutuksesta, vakinaisesta virasta ja auttavaisista vanhemmista huolimatta 13.4.2021 laskemani velkasaldo on 44.877,38 €. Velkoja ja laskuja olen aina maksanut palkalla, mutta kun niiden jälkeen ”kokeilen 50€” on johtanut tilin totaaliseen tuhjentymiseen, velkaa olen ottanut elämiseen. Tosi kuitenkin on, että ilman rahapelejä en koskaan olisi lainaa tarvinnut.

Useasti olen yrittönyt irti päästä. Uran vuoksi muutot uusille paikkakunnille johtivat kuitenkin yksinäisyyteen, yksinäisyys puolestaan ensin pelikoneille, sitten pelisaleille ja vihdoin nettiin. Pitkiä taukojakin on ollut, mutta jotenkin se alkaa aina salakavalasti uudelleen. Alkuun hallittuna, sitten sumussa ja viimein heräämistä edeltävänä, pakonomaisena pelaamisena.

Välillä ahdistuksen määrä jalostuu itsetuhoisiksi ajatuksiksi.

10 vuoteen mahtuu hirvittävön monta valhetta vanhemmilleni siitä, miten hyvästä palkasta huolimatta rahaa ei ikinä ole. Koskaan en ole voinut vanhempiani satuttaa kertomalla totuutta elämästäni ja rahatilanteestani. Ajatus siitä häpeän määrästä, miten työelämässä menestynyt luottotytär on pilannut elämänsä, on pitänyt minut hiljaisena. Ainoa, kuka tietää, on viime syksynä tapaamani uusi kumppanini.

Tänään on 5. päivä ilman ”Talletus” -valintaa. 5. päivä ilman pelivoittoja, ilman mahtavaa tunnetta voitoilla ansaitusta ”ilmaisesta” rahasta, mutta toisaalta 5.päivä ilman ahdistusta hävityistä rahoista, jotka eivät tuoneetkaan onnea ”anna olla pöljä päivä” -rukouksista huolimatta.

Olen oppinut, että pahinta ja vaarallista on unohtaa, että minulla on riippuvuus. Sen kun olen unohtanut pitkien taukojen johdosta, olen alkanut hiljalleen uudelleen uskoen, että minulla on hallinta tilanteesta. Siksi ajattelin, että kirjoittaisin tänne tarinaa matkastani, että en vaan unohtaisi.

Unohdin, juuri niin kuin pelkäsinkin.
Kokeilin vähän, kokeilin enemmän, asia taas tyylikkäästi kustu.

Tämä itsevihan määrä on suunnaton.
Miksei sitä muista ennen kuin pelaa?

Vihaan tätä.

Tänään minä en pelaa.

Ihana työ ja ihana perhe ympärillä.
En halua pilata kumpaakaan niistä enää yhdelläkään pyöräytyksellä.

[size=85]Miksi kaiken tämän kirjoittaminenkin tuntuu niin raastavan tyhmältä? Sen kaiken pitäisi olla itsestäänselvyys, jota ei ”normaalin” ihmisen tarvitse edes tiedostaa.[/size]

Pidä tosta asenteesta kiinni! Alkuun on hyvä suoltaa yksinkertasemmatkin lauseet pihalle kunnes niistä tulee itsestäänselvyyksiä itselle. Tee se muutos sun vuoks!

Tsemppiä

-MS

Kiitos, ihana :smiling_face:

Reilu viikko sitten pelailin muutamana päivänä ja otin turpaan sekä taloudellisesti että henkisesti. Sen jälkeen vetäisin 323 sähköpostia kaikille kasinoille tuon Peluurin listan kautta. On ollut jotenkin helpottunut ja helppo olo.

Tuosta listasta vielä sen verran, että hieman arveluttava moraali joillakin putiikeilla - pelieston sijaan alkoi tulla sähköpostiin mainoksia. Eihän toki minun ongelmani ole heidän, mutta jokseenkin shadya.

Yllättävää, miten helposti raha pysyy tilillä, kun ei pelaa. Ei näillä veloilla tilillä paljoa varallisuutta kyllä lötkötä, mutta yllättävän pitkään ja hyvin ne riittää, kun ei lähde satasia sieltä täältä joka päivä.

Ehkä pahinta on se, että negatiivisista vaikutuksista huolimatta aina koin, että pelaaminen on mukavaa ja viihdyn siinä. Saatoin joskus pelata 6 tuntia putkeen ja hemmetti, niin sairaalta kuin se kuulostaa - se oli KIVAA itsessään. Siitä huolimatta, että lopputulos oli useimmiten elämää suurempi ahdistus.

Tuntuu, että elämästä puuttuu nyt jollain tavalla särmä. Nyt kun en pelaa, on kyllä tullut syötyä turhan monta ”cheat mealia” viikkoon. Eikö sitä hemmetti voi vaan olla normaali?

Noin 30vuotta Minullakin peliuraa takana, nyt vihdoinkin saanut pelaamisen kontrolliin.
Suljin Trustlyn, pääsy enää veikkaukseen ja pafille jonne voi siirtää verkkomaksuna. Näihinkin kahteen talletusrajat jotta en voi paljoakaan pelata kuukaudessa. Päätin jättää pienen pelivaran koska muuten päädyn pelihimoissani pelaamoon jossa ei tarvitse tunnistautua. Veikkaus kortin hävitin jotta en voi kaupoissa pelata, koska vaatii nykyään onneksi tunnistautumisen. Kiva kun rahaa edelleen ja palkkapäivästä 8 päivää?Tsemppiä

Pakollinen tunnistautuminen tulossa myös Pelaamoihin nyt kesällä :slight_smile: Osassa koneista voimassa jo nyt.

” Tuntuu, että elämästä puuttuu nyt jollain tavalla särmä. ”
Tuttu tunne, ikäänkuin myös olisi menettänyt jotain. Kuitenkin kun asiaa miettii, niin helvetti en todellakaan ole menettänyt mitään kun en pelaa, sen sijaan aika ja rahat riittävät paremmin- vaikka sitten siihen syömiseen :laughing: eikä tarvi miettiä, milloin saa taas pelata ja ennenkaikkea, voitanko ja kuinka paljon on vara hävitä. Koska niin siinä aina käy, häviää.

Jos nyt oikein ymmärsin, olet reilu kuukauden aikana retkahtanut ainakin 3-4 kertaa pelaamaan? Tuolla menossa seuraava retkahdus odottelee jo nurkan takana. Hyvä siis että laitoit estoviestit, Toi spostilista on hyvä, mutta ei ehdoton ja kasinoita valitettavasti silti löytyy millä pelata. Rahansiirtojen estot kasinoille niin moneen palveluun kun vaan ikinä keksitään, kannattaa myös laittaa, se blokkaa pelit tehokkaammin.

Hyvä että tulee myös Pelaamoon pakollinen tunnistautuminen?Trustlyn sulkeminen oli kyllä mun osalta elämäni paras päätös. Kun se pelihimo iskee niin muistaa että aj niin enhän mä pääse siirtää rahaakaan?Nopeesti unohtuu se pelihimo

Ymmärsit oikein. Yksi päivö ja yksi parin pöivön putki. Uskon kuitenkin itseeni, vaikka ennusteesi poikkeaakin olennaisesti omasta suunnitelmastani.

Itseasiassa estin Trustlyn kautta siirrot, Euteller ei puolestaan ikinä vastannut.

Pari viime päivää mun on ollut todella hyvä olla.

Töissä saan enemmän aikaan ja keskittymiskyky on ylipäätään parempi, kun ei ole edellisen päivän tuomia tappioahdistuksia tai jopa pelituokioita katkaisemassa päivää (oh yes, pahimpina aikoina pelasin myös töissä).

Jokainen päivä ilman tuo lisää itsetuntoa -ja varmuutta. En oikeastaan tiedä parempaa tunnetta kuin tehdä jotain, johon ei uskonut pystyvänsä. En tosisaalta ole näin lyhyessä ajassa unohtanut sitä huonommuuden ja alempiarvoisuuden tunnetta, jota koin kaikkina niinä hetkinä, kun en hallinnut elämäöni.

Koskaan ei kai ole liian myöhäistä olla sitä, mitä halusi olla.

Kävelin tänään kauppaan ja sinne mennessäni kiinnitin huomiota ainakin 35 metriä pitkään pelikonejonoon. Nuoria, lähes lapsia, parikymppisiä, +30, keski-ikäisiä, vanhuksia ja henkihieverissä -vanhuksia. Katselin heitä, tein puolituntisen ostoskierroksen ja kävelin saman pelikonejonon ohi. Tunnistin samoja tuulitakkeja, Penguins -lippalakkeja ja pellavapäitä, jotka kohtasin jo tullessani kauppaan. Mietin, miten montaa tämä peliongelma koskettaa, joitakin enemmän ja joitakin vähemmän. Jotenkin vaan niin hirvittävän surullista.

En kuitenkaan pysähtynyt. Ei tehnyt kyllä mielikään. Kuitenkin kiitin ajatuksissani Veikkausta vastuulluullisiudesta pakollisen tunnistautumisen ja peliestojen osalta.

Ilman suljettuja tilejä sekä talletus -ja peliestoja en ehkä kuitenkaan pystyisi olemaan pelaamatta. Ne highs & lows -hetket olivat vaarallisia, normipäivät ei lainkaan pahoja. 12. päivä ilman minkäänlaista pelitoimintaa ei anna vielä aihetta pörhistellä, mutta uskon vahvasti, että avain alkuun on sen pelaamisen tekeminen teknisesti mahdottomaksi.
Kun rahaa ei ole tilillä tai jos sitä ei voi tallettaa tai tietää, että ilmoitettuaan kasinolle peliriippuvaisuudesta pelaaminen olisi petostoiminta eikä mahdollisia voittoja saisi ulos, on helppo olla. You just can’t do it.

Viimeisestä merkinnästäni tänne näkyy olevan jo useampi kuukausi aikaa! Miten se elämä meneekään niin lujaa?

Pelaaminen on onneksi ollut kesän poissa. Olen oppinut, että pahin ”triggeri” mulle on aina ollut yksinäisyys ja toimettomuus. Kun mulla on ollut muuta mielekästä tekemistä, ei pelaaminen ole tullut edes mieleenkään.

Tosin hetkinä nyt kesälläkin, jolloin on ollut yksinäistä, en voi kieltää, etteikö ole mielessä käynyt. Sivustoillakin olen vieraillut, mutta kovasti kiitellyt itseäni tekemistäni estoista.

Rahatilanne on samalla seesteistynyt, eikä hätää ole ollut. Jotenkin pelkästään se tunne, että on varaa ostaa ruokaa ilman, että pitää laskea kaurapuuron ja kananmunien määrää, rauhoittaa. Pelivelkaahan mulla on reilusti edelleen, mutta ne pienenee joka kuukausi. Kiitollinen olen, että minulla on vakituinen työ ja pärjään, vaikkei sitä rahaa ylimääräiseen velkojen vuoksi olekaan.

Kiitollinen olen myös siitä, ettei pelaamisen ja rahan häviämisen aiheuttama ahdistuneisuuden sekä itseinhon tunne ole unohtunut eikä stressi ja paniiikki siitä, jääkö joskus saadut voitot saamatta. Elämä ilman 200 verkkopankkikäyntiä päivässä on niin paljon kevyempää.

Tosi hyvä kuulla, että pelitön elämä on sulla jatkunut! Mulla pelaamiseen on aivan samat triggerit kuin sulla, eli yksinäisyys ja toimettomuus. Lisäksi myös jännityksen haku näyttelee isoa osaa.
“Elämä ilman 200 verkkopankkikäyntiä päivässä on niin paljon kevyempää.” - Se on kyllä taivaan tosi :exclamation:

Oot ihana, Msdreamer, kun jaksat käydä kaikkia tsemppaamassa :smiling_face:

Olen viime päivinä lukenut paljon täällä tekstejä ja jotenkin tuntuu, että usealla on ollut vaikeaa. Niin myös itsellöni, vaikken olekaan onneksi pelannut. Mutta tänään jopa googlettelin kasinoita sellaisilla talletusmenetelmillä, jotka voisivat olla käytössä. Ei näin.

Olen miettinyt paljon, että paitsi kaikki muut addiktoitumiselementit niin varmasti myös yksiselitteisesti TAPA ohjaa sinne pelien äärelle. Kun näitä itsekin on hakannut enemmän tai vähemmän 10 vuotta, onko se nyt sitten niin ihme, että se pelaaminen ja sen mukanaan tuomat tunteet sinne päivään tuntuu kuuluvan.

Hyvä asia on myös se, että tapoja voi muuttaa, vaikka ne sitkeässä ovatkin.

Tykkään aamuista ilman ahdistusta edellisen päivän pelaamisesta.

Eihän pelata, eihän?

Hemmetti, kun pelaaminen on pyörinyt mielessä.
Vaikka täältä löytyykin loistavaa tukea, huomaan, että lukeminen muiden voitoista ja voittorahojen käyttämisestä sen ja sen velan maksuun on tuonut mulle sitä ”jospa kokeilis” -oloa vaarallisen paljon.
Ehkä pitää pysyä täältä hetki poissa ja keskittyä enemmän omaan tekemiseen ja ennen kaikkea tekemättä jättämisiin :heart:

No tätä mä pelkäsinkin, kun menin kirjoittamaan tuollaisia. Pidin kauan turvan kiinni, ettei kenellekään juuri heräisi himoja. Mainitsin asiasta, jotta saan itsellenikin hakattua päähän, että lopeta hyvä ihminen ajoissa. Noh, se lista ei enää pidä paikkaansa… Olin kirjoittanut siihen, että vähensin 2k luottokorttivelkaa. No arvaa kuka pelas ne just takas?
Anna olla pelaamatta vaan. Ihan täyttä paskaa tää on. :unamused:

Nyt luin tämän sinunkin tarinasi. Karua luettavaa, itse siis pystyn vielä välttämään saman, kunhan kehiin tulee täysi pelaamattomuus. Yksikin sortuminen, se vie mennessään. Se on nähty tänä vuonna useasti. Jokohan sitä nyt oppisi ?

Triggerit meillä aika samoja. Yksin olo. tylsyys.yms.

Noh itse ainakin nyt kaikki rahat menettäneenä on helppo tehdä päätöksiä. Ei tunnu missään sulkea noita välityspalveluita. Illalla otin itsestäni passin kanssa selfien. Tyhmältähän se näytti, mutta ai että se helpotus kun tietää, että yksi taakka pois selästä. Usko pois vaikka voitat isosti se ei tuo helpotusta. Tai ehkä tuokin, mutta vain hetkeksi. Ei se poista sitä peliongelman syytä, päin vastoin. Vähän kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Alan olla nyt jo kiitollinen, etten voittanut eilen isoa summaa rahaa. Se levoton ja itsesyyllistävä olo on hirveä. Toivottavasti sinäkin saat palvelut estettyä ja pysyttyä pelaamattomuuden tiellä. Se on paras tie. Tsemppiä.

Enpä ole hetkeen tänne kirjoittanut, mutta pitkästä aikaa ajattelin pysähtyä kirjoittamaan muutaman rivisen omasta tilanteestani.

Pelaaminen on onneksi pysynyt edelleen pois elämästäni. Ei sillä, etteikö se ole mielessä käynyt, mutta se on ollut mahdotonta. Olen kiitollinen, että jossain vaiheessa ymmärsin olevani siinä määrin riippuvainen, ettei omaan päähän tai sisuun ole luottamista. KAIKEN estäminen on siis sen takana, että illat ei enää kulu bonuskierroksia rukoillessa. Eikä niinkään kasinoiden estäminen, sillä niitä tulee A-I-N-A uusia, vaan talletusmenetelmien blokkaaminen.

Tuntuu hyvältä, kun voi ääneen sanoa, mihin viime kuun palkkakin on mennyt. Tulee tietynlainen vapauden tunne, että vaikka raha menee, se näkyy jossakin, eikä tarvi kenellekään enää valehdella, miksi ei juuri nyt ole varaa tehdä jotakin.

Pienin askelin, päivä kerrallaan.

Mulle välittyy sellainen ajatus, että pidät itseäsi jotenkin heikkona tai tyhmänä, kun olet pelannut. Eihön kyse ole siitä, vaan aivan järkyttäväs riippuvuudesta, joka on sairaus. Tuolla toisessa ketjussa avasinkin, että itsellä tuli aivan älytön himo pelaamiseen yhden lääkkeen sivuvaikutuksena, mutta onneksi sen tajusin. Ihminen kun addiktoituu ja sairastuu, niin kyllä ne asiat johtuu dopamiineista ja seratoniineista, eikä siitä, että tahallaan mokaisi ja vetäisi 100 000 casinolle. Mun puolesta kaikki pelifirmat sais haastaa vaikka oikeuteen ja lopettaa.