Minun pieni elämäntarinani ihmisenä

Pienen elämäni palaset
11 vuotiaana paljastui että minulle oli valehdeltu elämäni ajan, toinen vanhemmistani oli adoptoitu, isovanhempani eivät olleet isovanhempiani, kaikki serkkuni eivät olleetkaan serkkujani… Aihe oli arka isovanhemmilleni ja näin ollen sain tietää asiasta vasta 11-vuotiaani mikä romutti maailmani, ja vei luottamusta ihmisiin.

koulukiusaamista(elämäni pahin päivittäinen helvetti)
, 13 vuotiaana aloitin alkoholin käytön, anoreksiaa(14-vuotiaasta noin 21-vuotiaaksi),
alottaessani lukion käyttäen alkoholia edelleen ongelmien tullessa heikkoitsetuntoisena, hengissä selvinneenä kun lopetin kokonaan syömisen yhdessä vaiheessa enne lukiota…

Lukion ollessa aluillaan isovanhempani kuolivat kuukausi toisen jälkeen, sain myös selville toisen vanhempani pettäneen vanhempaani ja minun oli päätettävä tuonko asian ilmi, erotanko perheeni toisistaan…
Kerroin asian ilmi ja pettäjä-vanhempani sanoi haastavani minut oikeuteen, koska olin lukenut hänen yksityisviestejään.
Henkisesti se oli vaikeaa tajuta, ettet voi koskaan tuntea läheistäsi 100% sekä päätös kertoako vai ei asiasta. Kaikki oli lapsen ikäisen mielen käsissä…

Kävimme joka vklp “juhlimassa” ja yllättäen olin ihastunut, pilven polttelijaan…

Vanhempani erosivat, muutin maalta kaupunkiin, karkasin usein kotonta ja vanhempani, ja muutimme pois pettäjä puolison luonta keskustaan maalta…

16-vuotiaana menetin neitsyyteni hyväksikäytössä alkoholin ollessa osallinen ja tekijä oli elämäni suurin rakkaus pilven polttelija…
Sanoin ei koska ei ollut ehkäisyä, mutta sei mennyt kuuleviin korviin…
Tämän jälkeen peloin sekaisin tuntein pelkäsin raskautta…
Meidän “juttumme” kuitenkin jatkui.

Olen/olin kiltti ihminen enkä ikinä voinut ottaa asiaa hänen kanssa puheeksi muutenkin jatkoin kun tätä ei olisi koskaan tapahtunut. 1,5 jutun jälkeen hän valitsi pilven minun sijasta.

Lukion ensimmäinen vuosi meni siinä ja siinä. Paljon alkoholia, juhlia, miehiä(huomionhakua, koska en saanut isältäni koskaan välittämisen tunnetta)
Se oli varmaan toinen vuosi kun pikkuhiljaa aloin vaipua vakavemman masennuksen syövereihin.
En halunnun muuta kuin nukkua pois… Yritin nukkua kaikki päivät, makasin vain sohvalla ja katsoin televisiota… Kävin vklp juhlimassa ja miehiä kyllä riitti(ei seksikumppaneita/ vaan huomiota ja hyväksyntää)
Olin todella kaunis nuorempana ja liikunallinen.
Erikoisin kommentti kerran oli kun yritin avautua asiasta, että ei ton näköisellä mitään ongelmia ole.
Elin hyvin pitkään kulissi elämää…
Voin huonosti ja kasvatukseni, kuten tavallista, oli huumevastainen ja loppujen lopuksi minun teki mieli maistaa… Onneksi puhuin asiasta veljeni kanssa ja hän sanoi vain, YKSINKERTAINEN EI…
Sanoin, mutta… VEljeni vaan vastasi YKSIKERTAINEN EI…
Tätä asiaa aina toistin päässäni, kun istuin nistien kanssa jossain kotipileissä ja jotkut yritti pakottaa minua polttamaan( luultavasti että en voisi laverella poliiseille yms.) Pidin pääni. Ja skippasin vuoroni bongista.

Näin huumeet hetkellisenä pakotiena.
Näin kun komea ja hauska ihminen tulee kalpeaksi ja hitaaksi, jonka elämä pyörii vain kannabiksen ympärillä…

Lähdin ensimmäisen kerran kotoa asumaan poikaystäväni luona 17-vuotiaana
(ONKIN YLLÄTTÄVÄN VAIKEAA MUISTAA JUURI OIKEEAA AIKAJÄRJESTYSTÄ)
Näin myöhemmin ymmärsin, että poikaystäväni oli viikonloppualkoholisti
Pettämisen ja alkoholin idiottimaisen käytön jälkeen pakkasin kamani ja lähdin takaisin kotikaupunkiini.

Asuin taas vanhemmillani, yritin ehkä suorittaa lukiota, siinä onnistumatta.
Tapasin taas vuoden päästä elämäni sielunkumppanin… Taas lähdin uuteen kaupunkiin ja taas tapailemani ihminen oli päihderiippuvainen.
Pilvi, selitykset voisin lopettaa jos haluaisin,ja kerran sen myöntäminen, että se asia oikeasti pelottaakin häntä että pystyisikö…
Olin muistaakseeni vielä alaikäinen vai olinko jo täysikäinen…
Hän kuitenkin huolehti laskuista, hygieniasta, ja kävi töissä eikä käynyt hitaalla.
MInun teki mieli taas maistaa, mutta jätin edelleen välissä…

(jätin lukion kesken jossain vaiheessa. )
Jätin sielunkumppanini joistain syistä, olin nuori eikä ollut rahaa enää kaukosuhteeseen.
Jätin miehen ja särjin oman sydämeni.

Palasin taas kotiin ja vihdoin 2009
muutin lopullisesti pk-seudulle, eka kaverin sohvalle sitten hankin työpaikan,
taas sain elämääni pilven polttelijan. Mikä tuuri!
Suurin elämäni rakkaus ja minua käytettiin ovimattona, otin ihan mitä vain vastaan kun olin särkenyt sydämeni niin pahasti jo. itkin joka ilta, mutta pelkäsin niin kovasti menettää… Läheisriippuvainen??
Seurustelimme noin 5kk ja sen jälkeen on offia vuoteen 2012 kevääseen asti…
Hänkin olin amk, asunto, ja hoiti laskunsa.

Keväällä olin valmistumassa koulustani 2012 olin matkustelemassa ja ensimmäistä kertaa pilveä oli tarjolla enkä kokenut itseäni painostetuksi. En saanut sen suurempaa kiksejä, mutta sosiaalista käyttöä siihen asti että silmäni olivat punaiset. Palasin taas pk-seudulle ja en täällä polttanut.

Tapasin taas uuden rakkauden. yllätys… pilvenpolttaja… Muistin jo hänet tavanneeni, että ensimmäistä kertaa kun tapasin miehen jo samana iltana olin tietoinen pilven poltosta. Oli hauskaa että hän toi minusta huolettomamman puolen, mutta toisaalta elämäni kun en matkustelu on vakavempaa ja olen kunnianhimoinen…

Aloitimme kuitenkin tapaamisen ja meistä tuli parhaat kaverit, seurustelimme ja puhuimme jo yhteen muutosta. Asioita tapahtui ja niin, myös tämäkin suhde oli etäsuhde…
Erosimme ja yllättäen tajusin, että olin seurustellut riippuvaisen kanssa.
Hän ei polttanut kun oli luonani käymässä, oli kuitenkin jatkuvasti pilvessä kun olin hänen luonaan kotikaupungissaan…
Poltin joskus hänen seurassaan mutta seurauksena paranoiaa ja epäluottamuksena. en koskenut enää toiste hänen seurassaan pilveen ja luultavasti en enää koskaan muutenkaan…

Hygienian poisjättö, taustalla masennus, asunto oli luola.
Aloin muistelemaan kokaiinin, hapot,lsd, ekstaasi( EI KÄYTTÄNYT NENÄNI EDESSÄ) enkä ollut mielestäni tietoinen seurassani muusta kuin kannabiksen käytöstä…
Miten olin niin sokea, että olin seurustellut riippuvaisen kanssa huomaamatta sitä.
En ollut oikein osaanut ennen tätä päättää mieltäni huumeiden suhteen, olen kiltti ja haluan tehdä asioista omat mielipiteet enkä kuunnella muiden valmiita mielipiteitä…

Hän on hyvällä matkaa kokeilemassa kaikkea mitä saa käsiin, ei vielä niin suuria takapakkeja ilmeisesti.
Hänkin on hyvästä perheestä, vanhemmat insinööri ja opettaja)

Ennen yhteenmuuttoa meillä oli suuri riita ja sen jälkeen siinä eron paikkeilla kun aloin puhumaan läheisilleni mitä oikeasti elämääni kuuluu. Läheiseni saivat minut vaatimaan täyden päihteettömyyden.
Pidin sitä liioiteltuna, mutta pikkuhiljaa aloin itsekin tajuamaan. No mies jätti mut ja tässä sitä taas ollaan.

Tunsin hiipivää tarvetta saada tietoa huumeista niiden vaikutuksesta.
Tunsin että kannabis tekee hitaaksi ja tyhmäksi ihmisen.

Mietin yhteenpalaamista ja olin kiitollinen lukiessa tätä listaa, pitää yrittää muistutella itseäni faktoista huumeidenkäyttäjien kanssa elämisestä. Koska olisin ollut hänen tukena auttamassa hänet pois mutta tosiaan kun hän jätti minut ehkä teki ehkä suurimman mahdollisen palvelun minulle.
Olen kiitollinen kaikille teille, jotka myös olette auttaneet minua tarinoillanne, kommenteilla toinen toisillenne helpottamaan taakkaani.
Olen myös tajunnut tarpeeni. Ilmeisesti huumeidenkäytöstä tarvitsee tukea myös lähiomaiset.
Olen lukenut monia tarinoita täällä ja tehnyt sen päätöksen etten aio hyväksyä huumeita enää millään tapaa elämääni enkä mitään väärinkäyttöä asioissa.

Huumet ovat laittomia Suomessa, ei ole minun asiani päättää asiasta eikä kukaan halua mielipidettäni.
Tästä eteenpäin vaadin itselleni päihteetöntä elämää.

Hankin koulupaikan, valmistuin, tällä hetkellä olen jo vakipaikan saanut, ja hyvällä alueella asuva,
seuraavaksi amk, unelmatyössäni…
Kokemukset ovat tehneet minusta empaattisemman ihmisen.

Koin, että olin tehnyt niin paljon työtä elämäni eteen ja sanonut ei huumeille(YKSINKERTAINEN EI) :smiley: niin kauan ettei ne enää saaneet viedä multa kaikkea, ja haluan älykkään miehen joka hallitsee hygienan, rahankäytön ja joka pystyy olemaan luotettava isä ja puoliso tulevaisuudessa.

Tässä oli osa tarinaani, ja miksi sen teille kerroin? Koen, että avoimuudesta on apua, jos tarinassani on jotain mikä voi antaa kelle tahansa mitä tahansa apua, on siitä jotain hyötyä.
Koen tämän yhteisön myös äärettömän terapeuttiseksi ja ehkä joku voi tuoda jotain elämästäni esiin mitä minä en ole tajunnut vielä.

En ymmärrä miten löysin kaikki nämä päihteidenkäyttäjät elämääni, mutta jatkossa pitää tarkemmin vaalia omaa elämääni ja tulevaisuutta, koska tunsin että nyt minut todella pistetettiin selkä seinää vasten miettimään millaista olisi jatkuva pelko puolison huumeidenkäytöstä, rahakäytöstä, veloista yms…

Eyeswideopen: hieno selviytymistarina ! Ja hienoa että olet saanut apuja täältä pl:stä. Käsitin että olet vielä nuori ja on upeeta että olet oivaltanut asioita joiden oivaltamiseen joillakin menee vuosikymmeniä ja jotkut eivät oivalla koskaan.

Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti löydät päihteettömän kumppanin vierellesi. Mikään pakko se ei ole. Tärkeintä on löytää mielenrauhan itselleen ja pystyä elämään itsensä kanssa sovussa tyytyväisenä. On sit vain plussaa jos löytää joskus myötätuntoisen ja arvostavan elämänkumppanin. Kompromisseja päihteiden kanssa ei tarvi kenenkään tehdä.

Kiitos Voimaton ja täältä lähetän sinulle niin paljon voimia kuin mahdollista on :slight_smile:
Täytän 24 ja tosiaan joskus helpottaa niin kummasti kun saa asioita vähän paperille…
Olen samaa miltä mielenrauhasta ja itse olen löytänyt budhhalaisuuden tielleni tueksi, jotta pysyn itse erossa enkä enää hyväksy elämääni väärinkäyttöä.
Silloin aikoinani tajusin itse että väärinkäytän alkoholia kun jouduin sen alaisena hyväksikäyttöön…

Nämä sivut ovat aukaisseet silmäni huumeidenkäytön todellisuudelle, ei tilastoille, ei väitöksille vaan arkea huumeiden käytön kanssa.
Mitä ne aiheuttavat puolisolle, vanhemmalle, tyttärelle, veljelle, itselleen.

En uskonut ennen tilastoja että “vaivaton” :imp: kannabis veisi kovempiin huumeisiin.
Sen kun näkee läheltä vasta nyt aloin tajuamaan… Jälki on tuskallista ja jo kannabis riippuvaisen kanssa, kyllä muistan edelleen ex-puolisoni velat, huolettoman rahankäytön, hygienian huolehtimatta jättämisen, kannabispersoonan… :astonished:

Onko mitään mitä minä voin asialle tehdä? Olen alkanut sisäistämään huumeiden käytön vaarat yhteiskunnallemme… Yhteiskunnalla tarkoitan meitä kaikki, lapsia, sisaruksia, serkkuja… Läheisiämme.
Kuinka estää tämän tapahtumista, sinun minun ja meidän läheisille?

one love, one mind

Kiitos elämäntarinastasi. Sinä olet voimakas ihminen! Toivottavasti saat päihtettömiä ja luotettavia ihmisiä ympärillesi :slight_smile:. Isäsi toimi kertakaikkiaan väärin sinua kohtaan siinä pettämisasiassa. Olet ollut sinnikäs ja sitkeä ja osaat sitä varmasti olla jatkossakin :slight_smile: <3

Yks mahdollisuus on lähteä tekemään vapaaehtoistyötä johonkin huumeidenvastaiseen järjestöön. Ainakin
Irti huumeista yhdistyksellä on vapaaehtoistoimintaa. Kannattaa ottaa yhteyttä.

irtihuumeista.fi/yhdistys/al … istoiminta