Minun pelini

Moikka kaikille !
Elikkä aloitin kirjottelemaan tuonne toiseen keskusteluun mutta alotan nyt alusta purkamaan omia tuntoja . Olen siis 22 ja aloittanut pelaamisen pari vuotta sitten . Tähän mennessä velkaa on kertynyt varmaan reilu 30K. Aloitin osa-aika työt kesällä 2015 , töissä pelit oli suuri puheenaihe ja ajattelin että jos kerran niistä voittaa niin voin ihan hyvin kokeilla, vaikkakin he jotka pelasi oli jo ylivelkaantuneita mutta ajattelin etten ole niin tyhmä että tollaseen lähden , mitään velkaa ottamaan ! Jossain vaiheessa huomasin töistä lähteväni kiireellä kotiin ,odotin vain pelaamista . Minulla olisi 5 h aikaa ennen kuin mieheni tuli kotiin . Eihän rahani riittäneet mitenkään joten otin pieniä lainoja minkä jälkeen tilanne eteni isompiin lainoihin jottai sain muut maksettua. Puoltoista vuotta sitten sain vakituisen työpaikan . Siinähän oiva tilaisuus velkaantua lisää! Sain silloin pankista 3500€ millä pystyin vielä kuittaamaan aiemmat velkani ja ajattelin tämän olevan tässä, otin lainauskiellon osaan paikoista . Se ei kumminkaa toiminut alkuunkaa ja nyt olen tässä pisteessä. Ahdistaa, syyllisyys on iha älytön , koska olen koko ajan tiennyt miten pitäisi toimia ja mikä on ongelma mutta en siltikään tehnyt niin , huoh :confused: nyt alkaa 3 päivä pelaamatta, pelihimo on kova ja kohta on palkka päivä .Ajattelin nostaa kaiken käteiseksi laskujen jälkeen , en ole varmasti tarpeeksi vahva muuten … luin paljon tuosta GA:sta onko joku käynyt sielä ja millaiseksi on kokenut paikan?

Kaiken hyvän alku on myöntää rehellisesti ongelma ja hakea siihen apua. Omalla kohdallani juurikin GA-ryhmä on ollut se mistä sain riittävän tuen, opetellakseni pelaamattomaan elämään. Pelirajat’on ryhmät ovat toinen hyvä vertaistuki peliongelmasta kärsivälle. Molemmat paikkoja jossa jokainen osallistuja tietää omakohtaisesti sen mitä elämä peliongelman kanssa on.

Toivotan onnea uudelle tiellesi, jota nyt olet lähtenyt taivaltamaan. Tärkeintä on aina muistaa se, ettei pelaamalla saavuta enää muuta kuin enemmän kurjuutta. Kun taas pelaamaton elämä varmistaa sen, että ainoa minkä siinä menettää, on juurikin tuo kurjuus mitä pakonomainen pelaaminen mukanaan tuo.

Pelasin tänään . Nyt ahdistaa ja ärsyttää … suljin tilin se taisi olla viimeinen mitä en ole sulkenut. Pakko varmaan hakea jotain ulkopuolista apua.

Uusi päivä . En pelaa , en pelaa enää ollenkaan . Maanantaina soitan terveyskeskukseen jos sieltä saisi jotain ulkopuolista apua. Ongelmani on mobiilikasinot . Pelaan aina tupakalla töissä tauoilla aina kun oli tilaisuus , puhelimessa tunnusluku sovellus ei tarvitse edes pankkitunnuksia . Tästä on tehty liian helppoa , rahan siirrosta . Ärsyttää todenteolla oma tyhmyyteni. :imp: mikä tässä on niin vaikeaa , miksi mieleni on niin heikko ! Olen ihan loppu teen pitkää päivää joka päivä 10-13 h . Nyt pitäisi taas lähteä tunnin päästä töihin , se on toisaalta terapeuttista koska teen käsillä töitä mutta olen vain henkisesti ihan loppu. Harkitsen vielä tuota Ga:ta , pelottaa näyttää itseni muille , mitä jos itken sielä , itken helposti kun olen ahdistunut , ajatus olla rehellinen kaikille ja ennenkaikkea ITSELLE on pelottava .

Tänään 4. päivä pelaamatta . Mieli tekee kovasti pelata , mutta tilillä ei ole edes rahaa mitä pelata nostin kaiken käteiseksi. Enkä halua pelata ei siitä hyvä mieli jäisi kumminkaan vaikka voittaisikin , pelaisin nekin . Eilen sain tehtyä pari maksusopimusta perintään pienemmistä lainoista . Tuntuu hyvältä hoitaa asioita . Kyllä tämä tästä vielä !

Luen täällä joka päivä näitä juttuja, joka päivä tulen varmemmaksi ettei pelaaminen kannata. Vaikka työstettävää on vielä paljon ekaa kertaa tuntuu että pystyn tähän . Jotenkin on tarve puhua tästä jollekkin että saisin ehkä itse varmuuttaa asiaan . Puhun miehelleni ,selitän vaihtoehtoja hoitomuodoista, omista tunteista. Tuntuu ettei hän jaksa kuunnella tai ettei oikeasti edes kiinnosta… ehkä se johtuu hänen tietämättömyydestä asiaan? Tai ei tiedä miten auttaa? Eikä hän varmasti ymmärrä miltä musta tuntuu … en halua ylikuormittaa häntä omilla ongelmillani silti olisi kiva jutella jonkun kanssa. Tänään tuntuu että olen vahvempi kuin muina päivinä . Onneksi tänne voi kirjoitella .

Kirjoittele vaan tänne Jemu, minua ainakin se auttoi niin paljon että pääsin eroon erittäin kovatsa pelikierteestä viime vuoden lopulla. Alku on tietysti vaikeinta mutta siitä selviää voit olla varma. Nykyisin ei enää tule mieleenikään alkaa syytää rahaa johonkin peliin tai kasinoon , on paljon parempiakin paikkoja johon voi rahansa laittaa, Saat varmasti myös muita tukea täältä kun kerran olet päättänyt lopettaa pelit. On aivan ymmerrettävää ettei tuo ole puolisostasi mieluisaa kuultavaa ja vaatii häneltäkin aikaa sopeutua tilanteeseen. Mennään päivä kerrallaan eteenpäin ja ollaan illalla nukkumaan mennessä tyytyväisiä pelittömistä päivistä! Tsemppiä Jemu!

Kiitos vastauksesta ja tsempeistä! Päivä kerrallaan tosiaan mennään ja pitää muistaa olla iloinen aina yhdestä pelittömästä päivästä . Kohta on viikko takana. Päätin etten puhu miehelleni nyt vähään aikaan kirjoittelen tänne ennemmin , minun pitää tosiaan antaa hänelle oma aikansa hyväksyä asia. Jostain syystä menin lukemaan läheisten kirjoituksia… se ei olisi kannattanut enkä mene enään …joku sielä kirjoitti ettei pelurin kanssa voi elää. Ei voi luottaa eikä hän ikinä parannu mutta en lannistu tästä tiedän että voin parantua, Onhan täälä monta ihmistä jotka on parantunut !

Hyvä kuulla Jemu että hyvin on mennyt. Tuo pelurin kanssa eläminen on varmasti vaikeaa silloin kun pelikierre on pahasti päällä, siinä mielessä olen omaisten kanssa samaa mieltä ja sen me pelurit tunnustamme itsekkin ettei se ole normaali olo tila. Mutta kun me pelit saadaan poikki alkaa elämä pikku hiljaa muuttua tasaisemmaksi, joidenkin mielestä liiankin, mutta on se sentään 100 kertaa parempaa elämää kuin pelihuumeissa olo. Silloin me ollaan myös hyvää seuraa lähimmäisillemme.
Hyvää pelitöntä päivää sinulle Jemu!

Pelasit vain pari vuotta elämässäsi, ja kun nyt pääset tästä eroon, se on todennäköisesti siinä se pelivaiheesi. Se ei tee sinusta peluria loppuelämäksesi. Minä aloitin pelaamisen vasta viisikymppisenä. En pidä itseäni pelurina, mutta tiedän syyt, jotka pelaamiseen silloin ajoivat ja tiedän, että en voi enää koskaan pelata mitään pelejä. Toisaalta en näe niissä mitään hohtoa enää. Kuten PP kirjoitti: tämä täysin pelaamaton elämä on moninkertaisesti parempaa kuin pelaaminen. Loppuvaiheessa tänä vuonna pelasin enää veikkauksen ns hitaita pelejä. Nekin jäivät kolme kuukautta sitten kokonaan.

Mielestäni sinun kannattaisi harkita terapiaa myös. Niinuska kertoi, että hyvää terapeuttia voi olla vaikea löytää, Minua toisaalta auttoi se keskusteluapu, jota sain terveyskeskuksen kautta. Sen rinnalla joku ga-ryhmä voi olla hyvinkin toimiva. Voisit myös hakea pelipoikki-ohjelmaan tai miettiä a-klinikkaa. Heilläkin on vertaistukiryhmiä.

Mukavaa päivänjatkoa teille!

Toivon nimenomaan sitä tasaista elämää , kun voi olla rehellinen ja avoin joka asiasta eikä itse ole koko aikaa hermostunut. Terapiaa olen harkinnut ihan vakavasti , rahaa minulla ei ole yksityiseen terapiaan mutta jos sellaiseen pääsee kunnan kautta se olisi hyvä vaihtoehto. Ajattelin kertoa hyvälle ystävälleni asiasta , en tiedä hyväksyykö hän sen mutta olen ollut häntä kohtaa etäinen ja haluaisin kertoa syyn ja pyytää anteeksi. Sain eilen palkan ja jostain syystä 600€ “ylimääräistä” rahaa , nyt pitää pitää tiukka linja tässä pelaamattomuudessa. Tästä tulee 8. Pelaamaton päivä .

Moi Jemu Hyvä lukea, että olet ollut nyt pelaamatta :slight_smile: En halua olla negatiivinen, mutta varmasti tulee olemaan vaikea kun “rahaa poltaa taskussa”. Tasaista elämää… se on loppujen lopuksi oikein hyvä asia. Itse ja varmasti kaikki muutkin, jotka ovat jättäneet pelit, voivat vahvistaa, että se elämän laatu hurjasti paranee. Pelaaminen vie vaan niin paljon voimavaroja, ja se on aina jostain pois. Sanoit se itsekin, että olet ollut esim. etäinen sun ystävälle. Totta kai velkataaka painaa edelleenkin päällä, minulla ja muillakin, mutta siihenkin ajan myöten osaa suhtautua oikein. Ja vielä kun huomaa, että velka alkaa lyhentyä kun lopettaa pelaamisen, niin mieli entisestään rauhoittuu.
Nyt vaan alat keskittyä kaikkiin hyviin asioihin, mitkä sinulla on elämässäsi. Opi kärsivälisyyttä rahan suhteen. Menetettyjä rahoja että saa takaisin. Olet vielä tosi nuori, niin koko elämä sinulla on vielä edessä saada raha-asiasi kuntoon.
Tsemppiä!!

Viikonlopun aikana tapahtui itselle tärkeitä asioita , sain kerrottua ystävälleni ja hän ei tuominnut minua . Oli kannustava ja lupasi että selvitään tästä yhdessä , sain muistutuksen taas etten ole yksin. En ole pelannut vaikka raha on poltellut taskussa paitsi kaupan pelikoneeseen muutaman kerran laittanut pari euroa, mutta sekin pitää nyt lopettaa , himo siirtyä casinolle pelaamaan käy liian suureksi. Velka painaa mutta yritän keskittyä nyt muihin asioihin. En ole vastannut yhteenkään puheluun perinnästä moneen viikkoon , se pitäisi vielä hoitaa :neutral_face:

Olen kipeänä yksin kotona . Olin tallettamassa pelitilille rahaa mutta peruutin tapahtuman. Huh onneksi en pelannut . Nyt pitäis keksii jotai muuta tekemistä tai yrittää nukkua.

Iso peukku päätökselle olla pelaamatta! Yritä vaikka täällä lukea joku pidempi ketju läpi jollei uni tuu. Parantavia ajatuksia ja tsemppiä taisteluun!

Voi kunpa 67anne67 olisin toiminut ohjeittesi mukaisesti ennen pelaamista , en sen jälkeen. En tiedä mitä tapahtu. Miksi pelasin kun ahdisti koko pelaaminen jo etukäteen , homma lähti ihan käsistä. Nyt olen taas samassa pisteessä kaikki oli turhaa .luulin kaiken menevän hyvin , liian hyvin jotta voisin pelata vielä yhden kerran , en voi enkä tiedä edes mistä tuli tuollainen pelisivu mikä on auki. No nyt sekin on kiinni mutta enää se ei auta . :cry:

Hei Jemu. Mulla oli kans ne ekat 3 viikkoo liki päivittäistä taistelua pelipirun kaa. Edellinen mun vähä sitkeempi yritys kaatui kans vähä ennen ku 3 viikkoo tuli täyteen. Tällä kertaa rämmin sen alkuajan läpi kirjoittaen liki joka päivä, enimmäksee peluurin puolella. Ja Raipeen. Siitä tuli mun raamattu :wink: Olin syöttäny takautuvasti mun pelisummat sinne ja niitä yhteenvetoja kun sit tuijotti niin eipä tehny mieli pelata. Mä pelasin tän loppuajan pelkästää netissä, niin kaikki pelisummat sai tiliotteesta sinne Raipeen naputeltua. Nyt vaa leuka pystyyn Jemu ja uusin voimin kohti uutta alkua! Tsemppiä!

Taidan itsekkin sinne alkaa kirjoittelemaan . Liityin tehostartti ryhmään niin nyt pitääkin sitten kirjoitella ahkerammin. Huomasin että ne päivät kun jaksoin kirjoitella helpompi oli olla pelaamatta. Uusi tsemppi on päällä ja tuo oli ensimmäinen noinkin pitkä ajanjakso pelaamatta. Raipenkin aloitin mutta en mitään summia ole sinne laittanut enkä mitään kirjoitellut. Eilen soittelin varmaan 10 eri paikkaan ja pyysin siirtää velkani oikeudelliseen perintään . Se oli pelottavaa. Ystäväni kannustuksesta uskaltauduin soittamaan. Itkin ja soitin , itkin ja soitin. Kaikki yritti sanoa puhelimen toisessa päässä ettei se ole järkevää mutta päätin silti tehdä niin , enkä enää tiedä oliko se järkevää mutta nyt se on tehty . Kiitos anne tsempeistä ja tsemppiä sinnekkin , olet kovasti panostanut pelaamattomuuten ja pyrin siihen samaan itsekkin . Mukava lukea että olet siihen pystynyt!