Minun on pakko lopettaa nyt.

Olen neljääkymmentä lähestyvä nainen, juomista eivät enää rajoita aikataulut tai raha.

Olen koko ikäni viimeistä yhtä tai kahta vuotta lukuunottamatta ollut toimiva, terve, todella timmi, hyväkuntoinen ja skarppi. Minulla on todennäköisesti vakava geneettinen sukurasite alkoholin käytön suhteen, useampi lähisukulainen on kuollut viinaan ja jokunen vielä sätkii elämässään jotenkuten. Oma näennäinen vahvuuteni on mukavasti mahdollistanut tolkuttoman juomisen, koska minä olen aina se, joka pystyy tuosta noin vaan tekemään muutoksen, lopettamaan tupakoinnin, aloittamaan tiukan ruokavalion tms. Kukaan ei varmasti ehkä äitiä lukuunottamatta voi kuvitellakaan, että dokaan aivan järkyttäviä määriä. Etten pysty lopettamaan.

Juon tällä hetkellä jopa 15 annosta päivässä, joka ikinen päivä. Viinipullo tai kasipäkki ei riitä, eikä juominen rajoitu viikonloppuihin, vaan on päivittäistä. Olen lihonut vuodessa reilusti yli 10 kiloa. Vietän usein koko päivän sohvalla tissutellen ja katsoen elokuvia, selaten nettiä tai lukien kirjaa. Jos joudun jostain syystä rajoittamaan juomista, olen ärtynyt ja odotan vaan, koska saan korkata oluen tai viinin.

Minun on pakko lopettaa kokonaan alkoholin käyttö.
En haluaisi, mutta minun on vaan pakko.
En pysty kohtuukäyttöön.

Ajattelin puhua asiasta miehelleni huomenna. Olen puhunut huolestani jo aiemmin, mutta nyt on kai aika sanoittaa se ehdottomaksi. Minä en voi enää käyttää alkoholia ollenkaan turvallisesti. Jokainen siemaus on valtava riski.

Tunnen surua ja pelkoa. Tunnen myös epäuskoa ja epävarmuutta, ei se kerralla onnistu kuitenkaan. Nyt jo tuntuu siltä, että haen jäähyväispullon, jotta olisi helpompaa kestää juuri silloin se luopuminen. Varmistelen ajatuksissani ja lykkään, kuten kuka tahansa samassa tilassa oleva. Käsittelen sen homman kännissä.

Valehtelisin, jos väittäisin päättäneeni asian absoluuttisesti ja nyt lähtee saatana.
Ehkä tämä on vain ensimmäinen askel, kirjoittaa tänne Lopettajiin.

Minun on pakko lopettaa juominen kokonaan.
Minun on pakko lopettaa juominen kokonaan.

Hyvä, että tulit tänne palstalle! Se on jo se ensimmäinen askel. Kun jaksat ja olet varmaan jo niin tehnytkin, niin lue täältä ihmisten “tarinoita”, kirjoituksia, niissä on paljon samaa kuin sinun hätähuudossasi. Toivon, että saat näistä itsellesi toivonkipinän, valon tunnelin päähän, että raitistuminen on mahdollista.
Tsemppiä!

Mitä miehesi on mieltä tästä alkoholinkäytöstäsi, ja käyttääkö hän itse miten paljon alkoholia? Nuo juomasi määrät on kuitenkin aika suuria, joten mietin vain, että eikö mieheltäsi ole koskaan tullut mitään kommenttia siihen suuntaan, että pitäisikö vähentää tai jopa lopettaa? Siinä tapauksessa ei varmastikaan, jos hän itsekin käyttää alkoholia päivittäin, mikä varmasti luo omat haasteensa sinun lopettamiselle, jos toinen kuitenkin kittaa vieressä. :neutral_face: Mutta hei, kiva kun olet löytänyt tälle palstalle! Oletko ajatellut hakea jutteluapua esimerkiksi A-klinikalta?

Hei!
Tervetuloa tänne!
Ehkä täällä yhdessä voidaan oppia elämään ilman alkoholia, vaikka se näyttääkin olevan aika hankalaa.

Hetki kerrallaan!

Moi Status,

Hätähuutosi kuulostaa ihan aiheelliselta, ottaen huomioon päivittäiset alkoholimääräsi. Voin vain kuvitella, miten pelokas ja ahdistunut olosi on.

Olet kuitenkin ottanut ensimmäisen, tärkeän askeleen myöntämällä itsellesi, että juomisesi on sinulle haitallista. Yritä muistaa, että aina on toivoa, etkä suinkaan ole ongelmasi kanssa yksin. Sinun ei tarvitse pärjätä yksin, aina löytyy apua jos on rohkeutta sitä pyytää.

Uskon, että tuntuu täysin mahdottomalta lopettaa juominen. Mikäli sinun kohdallasi juominen on eskaloitunut siihen tilanteeseen, että puudutat itsesi tunnottomaksi päivittäin, lopettaminen tuntuu varmasti hirveän vaikealta. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta.

Voin lämpimästi suositella sinulle AA-ryhmiin tutustumista. Myös minä olin kovin ennakkoluuloinen näitä toveriseuroja kohtaan, kunnes olin niin epätoivoinen että annoin niille mahdollisuuden. Olisinpa antanut niille mahdollisuuden jo vuosia sitten - niistä on ollut korvaamaton apu.

Mikäli sinusta tuntuu siltä, että juomisesi vuoksi sinun olisi kiireellisesti saatava stoppi, muttet selviä ilman apua, voin myös suositella katkaisuhoitoa. Olin tästä todella ennakkoluuloinen, mutta olin siinä pisteessä kaksi kuukautta sitten, että en yksinkertaisesti jaksanut enää päivääkään, ja minun oli saatava isosti stoppi koko elämälleni ja päästävä johonkin turvaan selvittääkseni ajatuksiani. Päivittäiset alkoholimääräsi ovat sen verran suuria, että pystyisit vieroittautumaan katkolla turvallisesti, sillä luultavasti juomisen lopettaminen seinään saattaa aiheuttaa sinulle kovatkin vieroitusoireet. Katkolle meno oli elämäni paras päätös.

Sydämeni särkyi tekstiäsi lukiessani. Tiedän osaltani, miten pahalta sinusta tuntuu. Mutta haluan sanoa sinulle, että aina on toivoa. Aina löytyy apua. Joku sanoi minulle P-linkissä joskus asian, minkä toivon myös sinun kohdallasi luovan valoa pimeyteen: Muista, että olet hyvä ihminen.

nuthin´

En lopettanut juomista kirjoitettuani tänne ensimmäisen viestin.
Se tuskin oli yllätys kenellekään, itselleni vähiten. Kirjoittaminen on helppoa, nielemättä jättäminen ei.

Puhuin silloin kyllä miehelleni, ja muutamalle ystävälleni. Kerroin, että kohta minulla ei ole enää valintaa jättää juomatta, vaikka vielä on toisinaan kivaakin. Pian juoma valitsee puolestani, ehdottomasti, vastaansanomattomasti. Miehelleni avasin myös ne todelliset määrät, mitä kulutan, jotta sain sen sanottua ääneen. Hän juo itse myös omankin käsityksensä mukaan liikaa, mutta me emme oikeastaan pyytämättä puutu toistemme valintoihin tällaisissa asioissa, ellei se ala vaikuttaa parisuhteeseen haitallisesti. Molemmilla on siis hiukan korostetun puhtaasti vastuu omasta elämästään ja henkilökohtaisista ratkaisuistaan. Hän kuitenkin lupasi, että kun lopetan, hän luonnollisesti tukee minua kaikin tavoin, ja on itse myös juomatta seurassani.

Olen nyt ollut viisi päivää juomatta, tämä on kuudes päivä.

En ole kärsinyt minkäänlaisista fyysisistä vieroitusoireista ja olen nukkunut hyvin, mutta henkisesti olen todella lopussa. Oloni on joko turta tai itkuinen ja ahdistunut, riitelin mieheni kanssa aamulla mitättömästä asiasta ja olin varma, että suhde loppuu tähän. Emme ole riidelleet koskaan aikaisemmin. En jaksa tehdä yhtään mitään, mutta nyt joudun aiemmasta poiketen katsomaan selvin päin tätä omaa tuttua sohvannurkassa kyhjöttämistäni. Se on lähes sietämätöntä. En koe varsinaisesti halua juoda, mutta haluaisin päästä edes hetkeksi irti ja lepäämään tästä tuskaisesta olosta. Tekisi salaa mieli aloittaa tupakanpoltto uudelleen, tai kokeilla rauhoittavia, ehkä testata ahmimista ja oksentamista, mieli hakee itseinhossaan äärettömän vahingollisia tapoja kiertää tämä pakollinen silta. Ne eivät ole onneksi kovinkaan todellisia mielitekoja, vaan ajatuksia, joita tarkkailen ja havainnoin. Mieleni on näin solmussa, aivokemiani ovat näin pahasti vinossa. Minua pelotti lopettaa juominen, ja näköjään oli syytäkin.

Yritän ajatella, kuten aina vaikeissa paikoissa: tämä menee ohi, aivan varmasti.
Tämä kestää aikansa, mutta se menee ohi.
Riittää, kun siihen uskoo yhden päivän kerrallaan.

Olet aivan oikeassa, se menee ohi.
Joskus tilanteet ovat niin tiukkoja että tulevaisuuteen ei ole helppo uskoa, mutta on aivan varmaa että edessä on myös iloa. Usko pois, se menee ohi.

Ja kun jaksat katsella niin huomaat että pieniä mukavia asioita on maailmassa paljon. Ja kunjaksat hiukan enemmän niin huomaat että isompiakin mukavia asioita on aika paljon.

Ota niin rauhallisesti kuin pystyt ja muista juuri tuo, pahat hetket menevät ohi.

Status hyvä!
Nyt kun pahin fyysinen krapula on ohi, on sopiva aika hakea apua, koska vain osa alkoholin väärinkäyttäjistä pystyy luopumaan juomisesta pelkällä omalla päätöksellään. Ja juomisen jatkaminen käyttämilläsi määrillä johtaa vääjäämättä ennenaikaiseen tuhoon.

Apuja on. Tänne kirjoittelu ja muitten kirjoittajien käyttämien tapojen lukeminen ovat yksi. A-klinikat ja A-killat toimivat, Kalliolan tapaisia hoitopaikkoja on useita, Itse olen tuhansien muiden tavoin saanut avun AA;sta. Suomen AA:n ryhmien kokoontumisiin voi mennä etukäteen ilmoittamatta.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Mies metsanreunasta kirjoitti hyvin ja lomapuisto myös.
Itselleni tuli mieleen ajan peluu ja olotilojen tarkkailu.
Jakaa tuon päivän pahimpina hetkina tunteihin, minuutteihin.
Itse tarkkailin omia himoimpulsseja. Noita tulee ja menee. Erilaisia eri hetkinä. Toistaa ehkä joka kerta samantyyppista kaavaa. Jossain vaiheessa huomaat, että viinan himo katoaa ja jää taka alalle. Yleensä puolenvuoden kohdalla sen tajuaa selvemmin, että nyt se ei vainoa minua. Ehka jo 5kk. Niin muistaakseni mulla sellainen helpotus tapahtui. Yksilöllistä on, mutta hitaasti aivot korjaa ja huomaat tosiaan sen, että viina on vain yksi juttu muiden joukossa millä elämään saa jotain. Siitä tulee turha.
Ja joo raitistuneita ihmisiä on muuallakin kuin plinkissä, mutta kyllä sinä pystyt siihen. Kirjoittelin tuntojani tänne paljon ja tein myös niin, että otin avoimin mielin kaiken avun ja otin ne itselle sopivimmat jutut käyttöön.
Tsemppiä kovasti!
Jonkun tsemppilauseen kuulin joskus, että kovat ajat ei kestä, kovat mimmit ja kundit kestää! :wink:
Ei myrsky loputtomiin kestä. Se taukoaa ja sit paistaa aurinko.
Joku voimaa antava lause toimii myös siellä jääkaapin ovessa. Yritä keksiä hyvä. Sellainen vahvistaa uskoa itseesi.

Moi taas Status,

Hyvä että kirjoitit tänne taas, vaikka juominen jatkuikin. Kuusi päivää juomattomuutta on jo todella hyvä saavutus.

Kirjoitit, että En jaksa tehdä yhtään mitään, mutta nyt joudun aiemmasta poiketen katsomaan selvin päin tätä omaa tuttua sohvannurkassa kyhjöttämistäni. Se on lähes sietämätöntä. En koe varsinaisesti halua juoda, mutta haluaisin päästä edes hetkeksi irti ja lepäämään tästä tuskaisesta olosta. Edelleen suosittelen katkaisuhoitoa, ja mikäli tuntuu siltä että haluaa lopettaa taistelun oman päänsä ja mielitekojensa kanssa, Antabus on yksi vaihtoehto. Suosittelen sinulle että varaisit ajan pikimiten A-klinikalle, jotta saisit nyt alkuun neuvoja ammattilaisilta, miten sinun tilanteessasi kannattaisi edetä. Siellä kyllä osataan auttaa ja saisit tietoa, minkälaisia tukiverkostoja on tarjolla ja miten niitä omaan elämääsi pystyisit sisällyttämään.

Niitä ihan peruselämän tukimuotoja mitä itse koen parhaiksi minulle, on avanto, kävely ja kuntosali. Tietenkin päihdepuolelta sitten AA ja P-linkki. Käyn myös Kelan tukemassa psykoterapiassa, ja otin siihen vielä lisäksi A-klinikan maksuttoman sosiaaliterapian kerran kuukaudessa. Sinne sohvannurkkaan ei kannata ahdistuneena jäädä, eikä sinun tarvitse selvitä tästä pelkästään omin voimin!

Lomapuisto on täysin oikeassa siinä, että Nyt kun pahin fyysinen krapula on ohi, on sopiva aika hakea apua, koska vain osa alkoholin väärinkäyttäjistä pystyy luopumaan juomisesta pelkällä omalla päätöksellään. Ja juomisen jatkaminen käyttämilläsi määrillä johtaa vääjäämättä ennenaikaiseen tuhoon. Olen tässä täysin samaa mieltä. Sinä tarvitset apua, ja sitä kyllä on saatavilla, pitää vain olla hitunen rohkeutta nousta ylös sohvannurkasta. Kun saat tarvitsemaasi apua, kaikki helpottuu varmasti.

Kovasti tsemppiä sinulle Status!

Seitsemäs päivä, toistaiseksi pahin.

Ajoin tänään asioimaan pankkiin, samassa rakennuksessa on Alko. Jo autoon noustessani tiesin, että ostan punaviiniä samalla reissulla. Se ei tuntunut siltä, että en pysty olemaan ostamatta viiniä, vaan siltä, että en ole sittenkään valmis olemaan ostamatta. En ole vaan vielä valmis, on vielä laseja juomatta, on juomattomia pulloja, koreja. Viinikellareita. En ole valmis lopettamaan, en halua alkoholitonta elämää. Minä haluan juoda. Ja minä juon.

Tajusin, että en ole valmis tekemään päätöstä juomattomasta elämästä, en nyt, enkä ehkä koskaan. En edes halua tehdä sellaista päätöstä, enkä pystyisi siihen. En tee mitään muitakaan pysyviä päätöksiä, jotka kattavat lopun elämäni, koska haluan tehdä vain päätöksiä ja lupauksia, joista pystyn pitämään kiinni. Valehtelisin itselleni, jos väittäisin haluavani olla raitis. Se ei pidä paikkaansa. Se sen sijaan pitää paikkansa, että haluan olla tänään juomatta, koska olen luvannut sen itselleni, kropalleni, mielelleni ja elämälleni.

Visualisoin autossa istuessani mielessäni punaviinipulloni, sohvannurkan, tutun rutiinin lasi toisensa jälkeen, ihanan nousuhumalan tunteen, lämmön nenänvarren takana, ilon, helpotuksen, keveyden - sitten ensimmäisen nousemattoman, tunkkaisen kulauksen, laskuhumalan tunteen, kiireen juoda lisää, taustalla itseinhon ja itsesäälin vaimean puhalluksen, vihan, väsymyksen, elämän hukkaamisen ajatukset. Jep, haluan olla tänään juomatta. Ja olen.

En siis ostanut punaviiniä, vaan ajoin kotiin, tein hyvää ruokaa ja keitin kahvia. En voitonriemuisena, en edes ylpeänä itsestäni, vaan helpottuneena siitä, että minulla on ensimmäinen työkalu. Huomenna kartoitan hieman tukipalveluja ja perehdyn antabukseen.

Hyvältä kuulostaa. Itse dumppasin konjakkisinapin roskikseen kun ei se maistu hyvälle. Muutenkin alkoholin maku ei aiheuta tuollaisia visioita päässäni. Siis, että aah, ihanaa vaan on niitä parempia makuja olemassa. Nyt lepään patjalla aika kova treenin jälkeen. Olo on nousuhumalainen, endorfiinit virtaa.

Visualisointia jostain päihteetöntä elämän tapaa viettävästä ihmisestä lähtisin mielessä rakentelemaan. Alkoholin kuvittelu turhaksi aineeksi auttaa. Kaikenlainen itsesuggestio on hyvästä. Nykyään itse käytän just noita lappuja vahvistaen jotain mielikuvaa.

Voimia sinne, kyllä se siitä.

Tuo, että haluan olla juomatta kuulostaa oikealta suunnalta. Juuri noin.

Sain eilen lepopäivän kaikesta ahdistuksesta ja kuormituksesta, jostain syystä oloni oli aamusta iltaan aivan oivallinen ja sain hiukan siivoiltuakin. Se päivä tuli tarpeeseen, aloin olla vähäisen kestokykyni rajoilla. Nyt jaksaa taas hetken hankalampiakin hetkiä, levänneenä ja tietäen, että kaikki päivät eivät ole yhtä tervassa tarpomista ja väsytystaistelua.

Tänään on yhdeksäs päivä, ja tuntuu siltä, että haluan olla tänäänkin juomatta. Ja olen.

Hyvää joulukuun alkua, Status!
Hesassakin on nyt, perjantaina, valkoista lunta.

Sulla on terve asenne: alkoholistllle raitis päivä on pikemminkin kiitoksen kuin ylpeyden aihe. Ja raitista päivääsi vahvistaa toiminta, sillä etsivä löytää, kolkuttavalle avataan ja kysymyksiisi vastataan.

Hiljaa hyvä tulee

Yhdestoista juomaton päivä rullaa yllättävän vaivattomasti kohti iltaa, viikonloppu alkaa olla takana. Ensimmäinen ilman pisaraakaan vietetty viikonloppu pitkään, pitkään, pitkään aikaan. Oloni on hyvä, akuutti ahdistus on helpottanut. On vaikeaa katsoa kaikkea tekemättä jätettyä, ja ajoittain tunnen kummallista pelonsukuista tunnetta siitä, että jos en pidäkään elämästäni selvin päin. Se asia selkiytynee ajan kanssa, kuten kaikki muukin.

Olen lukenut tarinoitanne ja kokemuksianne paljon, ja pohtinut omaa motivaatiotani lopettaa juominen. Minulla ei ole sitä vipuvartta, mikä monella muulla on - karmeiden krapuloiden, häpeän, ylilyöntien, loukkauksien ja mokailujen muistoa. Vaikka olen juonut järkyttäviä määriä yli vuoden, en ole joutunut häpeämään itseäni tai käytöstäni, enkä kärsinyt kuin pari kovempaa darraa. Tiedän, että ne asiat ovat minullakin edessä, jos en nyt tee muutosta, mutta se tieto ei ole omakohtaisen kokemuksen väärti. Ei, kun vaakakupissa painaa punaviinilaatikko. Toistaiseksi ainoat todelliset motivaationlähteeni ovat kai epämääräinen halu olla riippumaton mistään aineesta, halu uskaltaa elää samassa todellisuudessa, missä muutkin, oma ulkonäkö ja säästynyt raha. En tiedä, riittääkö se - häpeä olisi parempi pakote.

Olen kiitollinen näistä helpoista päivistä, mutta pelkään valmiuksieni ja määrätietoisuuteni heikentyvän. Olen varsin varma, että haluan olla huomennakin juomatta ja silloin myös olen, mutta jos siirrän ajatukseni viikon päähän, olen melko varma siitä, että silloin jo juon. Se tuntuu väistämättömältä, kuulen mieleni jo kehittävän strategioita hallita väistämätön repsahdus ja sanoittaa se oikein, aivan kuin se ei olisi vältettävissä. Aivan kuin odottaisin sitä. Olen myös kiitollinen tästä foorumista. En olisi pystynyt aloittamaan tai jatkamaan näitä kaikkia päiviä ilman tätä.

Minulla ei ole voimaa ja valtaa vaikuttaa viikon päästä olemassaolevaan itseeni riippuvuuksineen, joten parempi kai jättää ne ajatukset huomioitta ja keskittyä vain yhteen päivään kerrallaan.

Status kirjoitti

Tuo tulevaisuuttasi kuvaava tieto on hyvä pitää mielessä. Jonain päivänä, ehkä vielä tänään, ehkä vasta juomavuosien helvetin kärsimysten jälkeen, saatat olla valmis muutokseen.

Päivä kerrallaan

Niinpä.
Olen jo alkuun hiukan miettinyt ketjusi otsikkoa, pakko -sanaa.
Sen lisäksi että ihmisen on kovin vaikeaa hyväksyä pakkoja, ne kun aiheuttavat aina vastarintaa aivoissa, juomisen suhteen niitä pakkoja tulee eteen aika harvoin.
Pääasiassa silloin kun sisäelimet poksahtavat ja viinaryyppy merkitsisi lähtöä. Ja silloinkin moni huomaa ettei pakkoa ole vieläkään, ja valitsee sen viinaryypyn, kun kerran vapaus on.

Tuon pakon puuttumisen voi nähdä juomiseen yllyttävänä tekijänä, mutta ei sen tarvitse olla niinpäin.

Ei minullakaan mitään pakkoa ollut. Kyllä tämä ruumis olisi kestänyt ehkä vielä pitkäänkin samaa menoa, ja kun muuten olen melko asiallisesti käyttäytyvä ihminen niin en minä olisi itseäni hankkinut sen enempää vankilaan kuin naapurien ja ystävien vieromaksikaan vaikken olisi juopottelua lopettanutkaan.

Itse asiassa uskon, että on helpompaa lopettaa vapaaehtoisesti just hiukan ennen kuin se pakko tulee vastaan.
Omaan vapaaehtoiseen päätökseen on valmiimpi satsaamaan voimia ihan eri tavalla kuin pakkotyötön. Ei tule niitä vastustusreaktioita, kun tuntee tekevänsä jotain siksi ja vain siksi että itse haluaa.

Vapaaehtoisuus siis voi olla merkittävä voimavara!

Pidä vaan kiinni siitäkin, ja usko siihen että se toinen voimavara, aika ja etäisyys, tulee myös avuksesi.
Niillä pärjää jo aika hyvin.