Minun juomiseni

Olen aina juonut paljon. Ensimmäisen kerran vedin kännit n. 15-vuotiaana. Siitä asti olen rakastanut alkoholia. Olen juonut aina kun siihen on ollut mahdollisuus. Olen suodattanut paljon asioita juomiseni kautta. Olen sietänyt huonoja parisuhteita, sillä kännissä kaikki ongelmat ja epäkohdat on voinut unohtaa… kunnes ne taas selvinpäin palaavat entistä pahempina. Ja sitten on juotava taas. Olen silottanut, tai kuvitellut silottavani tieni juomalla. Kännissä olen voinut unohtaa epävarmuuteni ja ujouteni, sillä kännissä en ole sellainen. Olen sanavalmis, puhelias, itsevarma. Olen ajatellut, että minusta ei pidetä selvänä. Minun on oltava kännissä, jotta ihmiset jaksavat katsella minua. Juominen on tehnyt minusta coolin, vaikka viime vuosina olenkin enemmän jo hävennyt sitä kuin ollut siitä ylpeä.
Olen aina pystynyt hoitamaan asiani. Juomiseni ei ole koskaan vaikuttanut esim. kykyyni käydä töissä ja opiskella. Olen pystynyt hoitamaan jokapäiväiset arkiset asiat kuten kuka tahansa muukin, niin ainakin luulen. Olen elänyt niitä hetkiä varten, niitä iltoja varten, kun voin juoda, ilman että kukaan katsoo minua tuomitsevasti, koska kaikki muutkin juovat, toiset enemmän ja toiset vähemmän, joten kukaan ei kiinnitä huomiota minun juomiseeni. Olen vihannut ihmisiä ja tilanteita, jotka estävät minua juomasta. Olen uhrannut joka päivä suurimman osan ajatuksistani sille, missä ja milloin voin taas juoda. Ja jos olen todennut, että en voi, on se ollut lähestulkoon katastrofi. Juominen ja juomiseen liittyvät hetket ovat elämäni parhaimpia. Joskus nuorempana ajattelin, että alkoholi on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut, paras asia jonka olen löytänyt. Että alkoholi on minua varten, kuin minulle tehty. Ja olen ihmetellyt, miten jotkut voivat elää ilman alkoholia. Itse en osaa ottaa lasillista viiniä saamatta siitä viinanhimoa, saamatta himoa juoda lisää. Jos otan lasillisen, on raittiuteni jo katkennut, joten sama vaikka juon koko pullon. Tai jos otan yhden lonkeron, voin samaan konkurssiin juoda kymmenen. Mitä väliä. Eihän yhdestä tule kuin vihaiseksi. Olen ihmetellyt niitäkin, jotka ottavat vain yhden. Mitä hauskaa siinä on? Aloittaa juominen ja sitten lopettaa. Älytöntä.
En tiedä miksi minusta on tullut tällainen. Onko vika minussa, vai geeneissäni, vai molemmissa. Mikä on ajanut minut tähän? En haluaisi olla tällainen, mutta toisaalta en tiedä muustakaan. Olen vielä hyvin nuori, reilusti alle kolmekymppinen nainen, ja olen uhrannut elämäni ja itseni viinan kanssa läträämiselle. Olen juoppo. Ja kaiken lisäksi erittäin paha kaappijuoppo. Voin esittää juovani vain yhden, mutta todellisuudessa juonkin salaa lisää. Valehtelen itselleni ja muille juomisestani. Olen ajatellut, että ei minulla ole ongelmaa alkoholin kanssa, ei voi olla, pystynhän hoitamaan asiani. Pystyn käymään töissä, pystyn opiskelemaan, pystyn huolehtimaan itsestäni ja kodistani. Ei minun kotini ole siivoton, eikä ulkonäköni rähjäinen. Kaappini ovat vaan aina täynnä tyhjiä pulloja. Niin se on aina ollut. Ostan siideriä ja olutta samoin kuin muut ostavat maitoa. Joka päivä. Joka ilta.
Tästä tulisi vaikka kuinka pitkä juttu, mutta en taida tällä kertaa nyt kirjoittaa enempää, tai kukaan ei jaksa enää lukea…

Tehdään tästä yhdessä päivä kerrallaan juttu, jos kiinnostaa. Raitistuminen näyttää sinullakin olevan se juttu, jotta kaappi lakkaa kummittelemasta elämässäsi. Kaappi monessa mielessä, siinä ettei siellä ole enää luurankoja ja siinä ettei siellä ole enää viunojakaan.
Ikäsi puolesta olet ihan “normitapaus”, mutta kelpaako se vielä sinulle, vai löytyykö vielä muutamaksi vuodeksi juomahimoja joka taas kelpaa addiktille. Päihderiippuvuus on kumma urheilulaji, kun siinä ei ole voittajia, vaan ainoastaan häviäjiä, jos sitä kilpailee vielä sinne loppuun asti, menettäen kaiken jopa useampaan kertaan. Henkeä ei voi menettää kuin yhden kerran ja ainakin minä tiedän, että jos nyt alkaisin juomaan, niin oikeastaan on parempi mennä hirteen ensiksi, kuin kiusata sillä turhalla juomisella sen viikon tai kaksi, minkä jälkeen olisin valmis siihen muutenkin.

Tervetuloa toivotan näillä muutamalla sanalla joilla tahdon sanoa, ettet ole ongelmasi kanssa yksin ja mitenkään poikkeus tapaus, vaan meitä on paljon ja paljon on myös niitä jotka on saaneet myös raittiuden. Siihen sinullakin on kaikki mahdollisuudet, jos vain annat luvan itsellesi. Tänään on hyvä päivä raitistua.

Tervetuloa joukkoon Gina! Aika samankuulosta tekstiä ku oma elämäni. Itekin suhteellisen nuori vielä, vähä päälle 30v. Mäkin hoidin työni ja muutkin pakolliset hommat suurin piirtein, mutta vapaa-aika menikin sitte ryypiskellessä melkein päivittäin. Jonkinlainen herätys tapahtu, en oikein osaa sanoo mikä sen aiheutti, mutta viis viikkoo raittiutta tulee huomenna täyteen :slight_smile:

Tsemppiä, olis kiva kuulla lisää :slight_smile:

Tervetuloa joukkoon. Tarinasi on aika lailla, kuin omasta suustani. Sinun iässäsi taisin jo itselleni tunnustaa, että minulla on alkoholiongelma. Jaksoin silti jatkaa päivittäistä juomista vielä yli 20 vuotta. Ja aika pitkään jaksoin myös hoitaa asiani, mutta kyllä se totaalinen uupumus lopulta tuli minunkin kohdalleni. Viidenkympin iässä oli jäljellä kaksi vaihtoehtoa. Luopua juomisesta tai luopua oikeastaan aivan kaikesta muusta. Onnittelen sinua, että olet tullut palstalle. Tämän ongelman kimppuun on helpompi käydä, kun sen kimppuun käy ajoissa. Pistä korkki kiinni. Se on hyvä valinta, vaikka varmaan sinulta menisikin vielä vuosiakin, ennekuin itsepetos ei enää ole mahdollista. :smiley:

Eilen päätin, että nyt sen on loputtava. Otin maanantaina kuppia kaverini kanssa, ja eilen riitelin mieheni kanssa. Hän sanoi, että en muuta tee kuin juo ja valitti piilottamistani pulloista ja tölkeistä. Hän sanoi, ettei voi ymmärtää miksi piilottelen niitä. Miksen voi juoda hänen silmiensä edessä!
Tämän on pakko loppua, sillä pelkään, tai tiedän, että tuhoan itseni tällä. Isäni kuoli keväällä, se ei ollut hänen kuolinsyynsä, mutta hänellä oli kuollessaan maksakirroosi. Eikä sekään saanut minua lopettamaan juomista. Päinvastoin, kallistin kuppia samaan tahtiin ellen enemmänkin.
En voi jatkaa näin. Pelkään olevani haudassa kolmekymppisenä, jos jatkan tätä rataa. Ja lisäksi pelkään tämän vain pahenevan kokoajan. Ennen olen ajatellut, että ei minusta koskaan tule niin rapajuoppoa, etten pystyisi asioitani hoitamaan. Mutta enää en ole siitä niin varma. Viina vie kaikki ajatukseni ja energiani. Se on mielessäni aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi. Tämän on pakko loppua. Vaihtoehtoja ei ole. Toisaalta tiedän myös sen, etten voi olla kohtuukäyttäjä. En pysty siihen. Tiedän että jos otan yhden, otan toisenkin, eikä se jää siihenkään. Juon niin kauan kunnes olen humalassa. Niin se aina menee. Ja niin se tulee menemään jatkossakin. Minun on pakko raitistua täysin, koska tiedän jo etukäteen etten pysty kohtuukäyttöön.

Ikävä kyllä viina ei ole noin armollinen. Kyllä se tarjoaa sinulle vielä parinkymmenen vuoden ajan toinen toistaan kurjempia elinpäiviä. Loppupäästä toki lähtee kolmisenkymmentä hyvää elinvuotta pois, mutta ei niitä vinan kanssa jaksaisi elelläkään.

Hei Gina,
Smokki hiukan tylyttää tuossa, mutta näinhän se jatkuu, jos jatkuu. Eihän sitä tiedä, jos sinullakin olisi ne juomat nyt juotu loppuun. Miten ikimuistoista olisikaan aloittaa raitistuminen juuri joulun aikaan. Ei olisi vaikeuksia muistaa uudelleen syntymisensä päivää. :smiley:

Päätöksesi tueksi kannattaa hakea tukea/ apua. Suosittelen etsimään ihmisiä ympärillesi, joilla on oma kokemus päihderiippuvuudesta ja siitä toipumisesta. Kukaan ei kiellä myöskään puhumaan läheisillesi ratkaisustasi, kuten ei myöskään etsimään muita ratkaisuja, kuin ne entiset itsekkäät jutut, kuten yksin yrittäminen ja omavoipainen asenne ongelmaan, joka tosiasiassa aina vaatii puhumista ja kuuntelemista sekä kaikkensa tekemistä, jotta raittius olisi totta.

On olemassa auttavia puhelimia, AAta, hoitolaitoksia ja avohoitoja sekä päihdeterapeutteja yms, mutta mitä sinä valitset ja mitenkä ratkaiset ongelmasi, niin käytä hyödyksesi mitä ikinä sitten teetkin, kun apua kerran on ja sitä saa, kunhan vain hakee.

Mikä ettei pinkkikin voi auttaa, mutta aina se fyysinen ihminen f2f on parempi ratkaisu. Oletko ajatellut vielä noita juttuja?