Minun elämäni ja minun päätökseni

Hei kaikille :smiley:
Olen lueskellut täällä jonkun aikaa ja ajattelin minäkin hiukan avautua alkoholistina joka yrittää pysyä raittiina (olen ollut raitis pisimmillään 7v.). Nuoruudessani join paljon, liikaa, silloin en tajunnut olevani alkoholisti sen tajuamisen aika tuli joskus 12v sitten.
Olin juomatta pienen lapsen takia, joka oli sillä hetkellä tärkeintä elämässä. Seurustellut alkoholistin kanssa 15-16 v ja hänkin oli muutaman vuoden raittiina kun lapset olivat pieniä(vai oliko vain minun harhakuvitelmaa ettei ottanut???).

Olen nyt 4v. aikana ratkennut minäkin sen 2-4 kertaa vuodessa juomaan, mutta onneksi ne ovat jääneet 1-2 päivään ja järki on tullut siinä vaiheessa kuvioihin kun nään sen toisen kännisen siinä vieressä ja ajatus on aina sama EN HALUA ENÄÄ TULLA TUOLLAISEKSI!!!(jolle on se juominen perhettä tärkeämpää ja se ykkönen elämässä, jopa omaa terveyttä tärkeämpää) Olen puhunut pari vuotta etten halua juoda, vaan olla raitis, koska tiedän että jossain vaiheessa voi muuten olla sama esissä kuin silloin nuoruudessa, ettei voikkaan olla ilman (ei kestä itseään ilman viinaa). Vastauksena vaan naljailuja ‘‘oo vaan absolutisti, mutta minä en tai uskoonko olet tullut’’
Tiedän olevani niin vahva ja velvollisuudentuntoinen että pystyn olemaan raitis jos elämänkumppanikaan ei juo. Hän on kuitenkin alkoholistin loppusuoralla, on juonut terveytensä jo (neurologisia oireita, maksa ja luultavasti pernakin, kun kuumetta rapulassa pukkaa ja on keltainen), pystyy olemaan juomatta 3viikkoa-3kk kun tiukka paikka tulee, mutta ei sen enempää, sitten retkahtaa, pakko saada juoda (vaikkei perheeltä lupaa saakkaan, vaikka kovasti sitä hyväksyntää juomiselle yrittääkin).
Pari vuotta ole puhunut ja puhunut ettei me jakseta, mutta eipä se häntä kiinnosta sen enempää kuin muitakaan alkkareita.
Nyt on tultu siihen pisteeseen hänen kuukauden aikaisensa juomisen kanssa (3-4päivän putket, pari päivää sairaana, pari päivää töissä ja sama uusiksi), että lopetin yrittämisen kaikessa, ei vaan jaksa.
Nyt on luvattu mennä ‘‘hoitoon’’ mutta onhan niitä lupauksia ennekin ollut ja jos ei ymmärrä oikeasti asiantuntija apua tarvitsevansa, ei yksin yrittämällä tule onnistumaan.
Kaikkein eniten sattuu se kun itse alkoholistina(toivottavasti entisenä) tunne kaikki metkut ja kujeet mitä on yrittänyt ja tulee yrittämään, ei se viinan liottama elimistö anna niin vain siitä viinanhimosta luopua ja tiedän melkein varmaksi että perhe tulee TAAS häviämään viinalle, niinkuin aina ennenkin, mutta vielä vaan epätoivoisesti jaksaa uskoa ja yrittää vaikka tietää että kesä tulossa ja on vain TAAS sitä ‘‘lisäajan’’ hakua tämä tuleva 3 kuukautta, niinkuin muillakin.

Minä halua ollla raitis! siis oikeasti mutta tiedän ettei minun henkinen kantti enää saata kestää kauaa tätä henkistä sotaa ja näitä ajatuksia mitä alkoholistille ja hänen läheiselleen tulee.
Nyt on hänellä raitista aikaa takana 1.5 viikkoa ja näkee että alkaa taas pinna kiristyä sinne kaljan pariin, niin tuttua, ei saa viinasta, ei kaljasta puhua, ei siitä mikä tressaa, pitää vaan olla hiljaa ja antaa omankin pinnan kiristyä kun onhan tulossa se viikonloppu. Sama kierre jatkuu viikonloppu lähestyy, kummallakin pinna kiristyy (hänellä viinanhimon takia ja minulla siksi kun pelkään taas pahinta).
En vaan jaksa taas lupauksia uskoa! Itselleni ja lapsille olen luvannut että meillä tulee olemaan raitis koti ja parempi olla, oli se sitten ilman sitä toista kumppania, tässä tai jossain muualla. Ei tulla enää hyväksymään tällaista elämää, minä olen sen itselleni tehnyt selväksi se on meille parasta. Nyt saa toinen osapuoli päättää itse omasta elämästään, mitä tekee tai on tekemättä minä, eikä kukaan muukaan voi hänen puolestaan tehdä näin tärkeää päätöstä.
Minun päätös on raitis elämä lasten kanssa että edes toinen vanhempi on heidän tukenaan nuoruudessa ja murrosiässä, en halua näille nuoremmille lapsille samaa lapsuutta mikä vanhemilla jo aikuisilla lapsillani oli (juoppo äiti :blush: )

Nyt kyselen itseltäni koko ajan, voiko tämä enää onnistua, kun kaikki se katkeruus ja joskus vihakin velloo vielä niin voimakkaana sisällä. Meneekö se taas siihen että kun viha ja katkeruus hellittää, heti saa ‘‘vettä niskaan’’ ja kierre alkaakin uudelleen, näihän se on aikaisemminkin mennyt. Jos oikeasti haluaa raitistua, riittääkö minun voimavarat kuitenkaan olla tukena ja kumppanina tässä pitkässä prosessissa(vuosia) kun itse olen niin rikki revitty ja katkera, vai onko yritys jo sen takia tuhoon tuomittu. Hänen kommentti laitoshoidosta on että on ottanut asioista selvää vaihtoehtoja on kuulemma muitakin :confused: Mutta mitä, se jäi tietysti kertomatta, kun eihän asiasta saa edes puhua. Humalassa on ongelma ‘‘olen juoppo, siksihän minä juon’’ ja selvinpäin sitten ei ongelmaa olekkaan…niin tuttua tuokin (siltä omalta nuoruusajalta). Kun on työ ja raha murheita on syy juoda ja niin vittumainen akkakin, pakkohan se on juoda. Ei niinkuin ole tajunnut, etteivät ne ole ongelma, vaan se alkoholin aiheuttama henkinen pahoinvointihan se tekee kaikesta ongelman ja syyn juoda.
Tekisi mieli huutaa että näistä on pakko keskustella, mutta eihän sitä voi/uskalla, ratkee vielä ryyppäämään taas kun ei oikeasti ymmärrä omaa tilannettaan, että elimistö pakoittaa noilla keinoilla (ajatuksen/henkisen) juomaan sitä viinaa kun ei voi ilmankaan olla. Eikä nyt enää muut jaksa ruveta ‘‘viinan’’ kanssa taistoon, on se pirulainen niin vahva kiistakumppani että sille häviää ihan satavarmasti jos ei ihminen itse osaa pistää ajatusmaailmaansa uusiksi. Itsestä se on lähdettävä ei ympäristöstä se ajatusmaailman muutos, MIKÄ OIKEASTI ON TÄRKEÄÄ ELÄMÄSSÄ ja MIKÄ ON ITSELLE HYVÄKSI.
Kumpa en olisi itsekkin alkoholisti, niin en ymmärtäisi tätä tilannetta niin selvästi ja tätä toivottomuutta, voisi edes ‘‘tietämättömuudessään’’ edes pientä toivon kipinää pitää yllä, mutta kun todellisuus on paiskattu niin monta kertaa silmille, alkaa se toivon kipinäkin hiipua jo olemattomiin.
Siinäpä se minun avautuminen, ehkä joskus laitan kumppanille linkin tähän keskusteluun, jos vaikka haluisi lukea minun ajatuksia kun en saa niistä hänelle puhua. Jos joskus olen puhunut, ei ole kuunnellut, yleensä lähtee ovet paukkuen pois tai sitten kännissä vaan syyllistää minua lisää :open_mouth:
Pahinta on kuiteskin etten tiedä mihin kastiin itseni lukisin, olenko toipuva alkoholisti, kuiva alkoholisti vai alkoholistin läheinen??? haluaisin olla raitis alkoholisti (mutta enpä taida olla kun olen sortunut vitutukseen, tyrkytyksiin ja muihin alkoholistin etsimiin ‘‘syihin’’ juomaan) :frowning:
Pelottaa etten kohta itsekkään tiedä kuka tai mikä minä olen, se ‘‘oma minä’’ katoaa näihin sekasortoisiin ajatuksiin.

Hei Deisi,

Tervetuloa palstalle! Täällä meitä on moneen junaan. Pakko kyllä nyt kärkeen sanoa, että olet mielenkiintoinen tapaus: samalla alkoholisti, ja alkoholistin läheinen. Uskon että tulet löytämään tältä palstalta vertaistukea, koska läheisiä meistä ovat kaikki ja osa myös itse raitistuneita alkoholisteja.

Oman ja puolisosi elämänkokemuksen perusteella sinulla on varmasti paljon ns. hiljaista tietoa alkoholismista. Tiedät, miten alkoholi pyörittää elämää ja ajatuksia pakonomaisesti, miten alkoholisti käyttäytyy, miten hän juonii, valehtelee, ja häpeää. Alkoholisti häpeää, kun ei loputtomasta yrittämisestään ja lupauksistaan huolimatta kykene hallitsemaan juomistaan. Läheinen pettyy, väsyy ja turhautuu.

Oletko käynyt AA:ssa tai muuten hakenut apua omaan alkoholismiisi? Oletko tietoinen, että alkoholismi on perinnöllinen sairaus, joka ei tee samanlaisia ihmisiä, vaan samalla tavalla käyttäytyviä ihmisiä? Olet mielestäni hyvällä alulla oman toipumisesi suhteen koska pysty sanomaan olevasi alkoholisti (asian kieltäminen on olennainen osa sairauden kuvaa). Usein ns. suurkuluttajan ja alkoholistin välillä ulkopuolisen onkin lähes mahdotonta tehdä eroa, mutta jos ihminen itse sanoo olevansa alkoholisti, on diagnoosi selvä. Tämän asian hieno puoli on se, että kun tietää mitä sairastaa, voi sairauteensa saada myös apua!

Pohdiskelit tuossa omaa rooliasi, että oletko toipuva alkoholisti, kuiva alkoholisti vai alkoholistin läheinen. Mielestäni olet sekä kuiva alkoholisti, että alkoholistin läheinen. Perustelen mielipiteeni seuraavilla asioilla:

  • alkoholismi on sairaus. Lääke alkoholismiin ei ole väkisin ja pakolla alkoholista irtipysyminen, vaan sen ymmärtäminen, että toipuminen alkaa siitä kun jättää “lääkkeen ottamatta” ja luovuttaa. Loputon pyrkimys kontrolloida juomista tai juomattomuutta ei tee elämästäsi mitään muuta kuin kurjaa. Kun opit, että saat olla ilman alkoholia, näkyy elämänlaadussa ero siinä mitä elämä on ja mitä se voi olla.
    AA:ssa sanotaan, että “ensimmäiset asiat ensin”. Tämä tarkoittaa, että raittiuden tulee olla sinun oma valintasi, jonka teet sinun itsesi, ei minkään muun syyn takia. Ei lasten, ei puolison eikä vanhempien painostuksen. Kysymys on sinun elämästäsi, ja siitä mitä siltä haluat. Kaikki muut asiat järjestyvät kyllä, kun pidät raittiuden tärkeimpänä asiana elämässäsi.

  • Sanonta kuuluu, että “raitis alkoholisti ei retkahda”. Toisin sanoen se, että 2-4 kertaa vuodessa juo, tarkoittaa että alkoholisti on kahden ryypyn välissä: joko entisestä toipumassa tai seuraavaan orientoitumassa. On nimittäin niin, että alkoholismi ei parane sillä, että on vuoden tai kymmenen vuotta juomatta. Sairaus on piilevänä elimistössä. Ainoa tavoite, minkä itsellesi annat on olla juomatta tänään. Ei meistä kukaan muukaan voi luvata, että vuoden päästä tästä olemme täysin terveitä emmekä esimerkiksi ole saaneet sydänkohtausta. Vain tämä päivä on tärkeä: mennyttä ei voi enää muuttaa, eikä tulevasta kukaan ole antanut lupausta.

Minusta ajatuksesi siitä, että kirjoittelet tänne tunteitasi ja tapahtumia, ja mahdollisesti annat puolisosi ne myöhemmin lukea, on erinomainen. Silloin teillä molemmilla on mahdollisuus nähdä, millaista elämänne on.

Terveisin Ellis

Kiitos Ellis kun jaksoit lukea viestin :smiley:

Nämä asiat tiedän omakohtaisesti, omasta kokemuksesta ja siksi on vaikeaa kun tietää aina jo ennakkoon mitkä on puolison tulevat sanat tai teot kun alkaa viinahammasta kolottaa, ei hän ole sen parempi eikä hunompi kuin muutkaan vaan tekee just ne samat asiat mitkä olen itsekkin joskus tehnyt sanonut.

Kaikista näistä olen ottanut selvää. Ramppasin silloin aikoinaan lääkärissä hakemassa apua kun muisti pätki, eikä jalat enää toimineet pitkän ryyppyputken jälkeen, mutta eipä nuo kyselleet juomisten määrää, enkä tietysti siinä vaiheessa olisi edes tunnustanut että aika pohjalla jo olen. En ennenkuin aloin tajuta mistä kaikki johtuu. Elämäntilanne oli silloin vaikea(pitkä seurustelusuhde loppunut, yksin lasten kanssa).
Olin jo aikaisemmin ollut suurkuluttaja(viikonloput viinan kanssa seurustelua) ja sitten se vain lipesi käsistä kun tämä uusi kumppani oli juonut koko ikänsä ja tietysti menin ‘‘virran mukana’’ kun oli jo riippuvuus alkoholista tullut. Itse älysin lopulta että viinan aiheuttamaa kaikki oireet ja henkiset vaivat, mutta sen tajuamiseen menikin muutama vuosi ja en tiedä olisiko järki tullut itselle jos ei perheenlisäystä olisi ollut tulossa. Tunnollisena lopetin juonnin kun asia selvisi ja kun vauva oli 6kk pistin kumppaninkin valinnan eteen (muutin juuri silloin isompaan asuntoon). Silloin teki valinnan perheen hyväksi (en ainakaan huomannut että olisi humalassa ollut 3 vuoteen), mutta nyt pelottaa että on jo niin riippuvainen ettei pysty ominavuin luopumaan viinasta tai siis viina ei hellitä otettaan mielestä.

Kaikki nämä on sisäistetty ja ei ole edes tehnyt alkoholia mieli ennenkuin nyt henkisen paineen alla. Yöt meni valvoissa ja alkoi olla univelkaa niin paljon (silloin 4v. sitten). Kävin lääkärissäkin keskustelemassa elämäntilanteesta (läheisten vakavat sairaudet, jopa oman lapsen vakava sairastuminen) ja pyytämässä nukahtamislääkettä, että saisi edes nukuttua, mutta kun ei niin ei saanut. Lopulta kun ei muu auttanut, litra viiniä naamariin, niin sai jotenkin nukuttua (oli ihan harkittu teko, vaikkei mieli tehnyt ‘‘ryypätä’’)…Ajatus kyllä se perkuleen uni jossain vaiheessa tulee ja kyllähän se tulikin, mutta eipä se seuraavan aamun morkkis sitten parantanut oloa yhtään :unamused: Luultavasti jos kumppani olisi ollut tukena tänä aikana, ei varmaan masennus ja henkinen pahoinvointi olisi mennyt tuohon pisteeseen, mutta hänellähän oli se viina seurana just silloin kun ei olisi sitä murhetta enää tarvinnut. Purin kihlauksenkin just samoihin aikoihin kun tajusin että hänellä on mennyt alkoholinkäyttö samaan kuin silloin seurustelun alkuaikoina ja alkoi perhe elämä kärsiä hänen juonnistaan, oli vaan minulle yksi murhe lisää.

Tämänkin olen ajatellut vähän samalla tapaa. Ei ole himoa enää juoda, mutta muutamana iltana on kuitenkin tullut otettua kun on oikein tyrkytetty, joko muutama siideri tai jos vitutuskäyrä on noussut sen toisen myötä (lähtenyt ryyppäämään, saatuaan ensin minut raivon partaalle) ja monta unetonta yötä on ollut takana on tullut taas otettua vaikkei se oloa parannakkaan. Viimosin oli että kavereita tuli käymään ja tietysti oli isännällä varattu juomia, otin sitten seurana vähän (loppuajan olin ottavinani) ja onneksi pidin kohtuuden ottamisessa vaikka käyrä olikin korkeella kun katto niitä muita kännisiä ympärillä, järki sanoi että antaapa muilla olla kankkunen seuraavana päivänä, vaan eipä minulla. Muut jatkoi juomista pari päivää vielä sen jälkeen, minä en, ei tehnyt mieli. Pystyn ottamaan kuitenkin muutaman siiderin tai yhtenä iltana reilummin, ei tee kuitenkaan mieli sen pidempään jatkaa, koska tiedän itsekkin että sillä voi olla huonot seuraukset. 2 kertaa olen kankkuseen juonut muutaman oluen seuraavana päivänä, mutta en ole halunnut kankkusta siirtää, koska tiedän itsekkin että jos siirtäisin, joisin monta päivää olisi se taas menoa. Onneksi se moraalinen krapula tulee pahempi kuin ruumiillinen jos vähäkin juo, eikä ole mukava kantaa huonoa omaatuntoa siksi että otin sauna oluen ja kumppani sai siitä kimmokkeen juoda viikon, jopa monta viikkoa. Eikä olekkaan järkeä edes juoda sitä yhtä tai kahta saunaolutta minun alkoholi taustalla, se totaalinen repsahdus voi olla lähellä jos ajatukset harhailee.

Siksi kirjoitin, sain purettua enimmät ajatukset tänne (ei tarvinnut mielessä pyöritellä ja vatvoa) ja oli jo eilen illalla helpottunut olo, että täällä ne nyt omat päätökset on luettavissa jos alkaa taas tuntua että mitä minä nyt teen. Tuossahan se on selvästi sanottu ‘‘raitis koti minulle ja lapsille’’ muuta me ei tarvita, muu kaikki meillä jo on, paitsi se raitis isä ja elämän kumppani :smiley:

Vieläkin vain jaksaa toivoa, onneksi :smiley: siis sitä raitista kotia, olipa se missä tahansa, tässä tai jossain muualla. Sanoinkin yhdelle läheiselle (joka on raitis alkoholisti) että minä en juo ja jos kumppani haluaa juoda, meidän yhteinen taival päättyy. Kysyi että mitäs nyt olet ajatellut tehdä, vastaukseni oli että ‘‘elää päivän kerrallaan’’
Tänäänkin iloisilla mieleillä ja huomaa kumppanistakin että tunnetila on tarttuvaa, ei ole samaa äreyttä kuin eilen. Positiivisella mielellä eteenpäin ja askel kerrallaan, yritän olla murehtimatta huomista ja nauttia tästä päivästä. Nyt on juostava töiden pariin, ei ne sieltä netissä istumalla katoa, tehtävähan ne on, mutta tänään ainakin ovat mieleisiä töitä eivätkä tunnu ‘‘pakkopullallta’’

Joopajoo :confused: onneksi tulee ajatukset kirjoitettua ylös.

Eihän nuokaan kirjoitukset ole muutakuin alkoholistisen mielen selityksiä miksi piti ottaa tai juoda :blush: tekisi mieli nauraa itselleen :laughing: . Tuon selityksen jos joku muu antaisi, olisi oma vastaus tuohon että ‘‘seli, seli, nuo selitykset on jo kuultu’’ :unamused: :imp:

Laitetaampas ylös, eli viimeksi juonut sen muutaman oluen 17.3.-11 ja tästä se lähtee sitten oma raittius (eli jo kuukausi menty eteenpäin).

:frowning: Miten mulle tuli sellainen enteelinen olo, vaikkei viime yönä ollutkaan niitä painajaisia(joita poikkeuksetta tulee ennen ‘‘ryyppyputkea’’ ei siis ennen omaa vaan ennen kumppanin).
Ei ole luvannut olla juomatta, vaan hakeutua hoitoon, mutta nyt näyttää siltä ettei taida olla tarkoitus mennä sinnekkään. On ihan kuin olisi asettanut jo jonkun päämäärän ‘‘silloin repäisen’’—toivottavasti ei nyt pääsiäisenä— onhan nyt pitkät vapaat tiedossa, eikä mitään suunnitelmia olla tehty.

Onneksi edes tänne voi ajatuksiaan purkaa.

Minusta tämä on mahtava analyysi! Olin nimittäin aikomuksissa kirjoittaa tähän, että juomiseen löytyy kyllä aina joku syy jos syiden etsimiselle antaa ajatusta. Minusta tuntuu että tämä asia liittyy siihen omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen: kun pitää huolen siitä että itsellä on asiat kunnossa, tunnistaa omat tunteet ja ymmärtää että toisen tunteet eivät ole omia tunteita, niin ei tarvi itsekään “turhaan” provosoitua toisen huonoista hetkistä tai päivistä. Ei siis ole tunteiden vietävissä. No, sitten heti pitää sanoa että ainakin omalta kohdalta tuo totuus on teoriaa ihmeellisempää. Vanhoja tapoja on vaikea muuttaa, ja kyllä minulla helposti toisen mielentila vaikuttaa omaanikin ja myös vice versa, kun olen pahalla tuulella siitä tietää koko perhe. Mutta, yritän tähän kiinnittää huomiota, ja toisinaan se jopa onnistuu :laughing:

Lääkkeettömissä päihdehoidoissa (onkohan tämä nyt oikea termi… kuulostaa kummalta) on sellainen ajatus, että koska alkoholi on keskushermostoon vaikuttava aine, niin muutkin keskushermostoon vaikuttavat aineet (kuten PKV-lääkkeet) aiheuttavat elimistössä saman reaktion kuin alkoholi. Käsittääkseni tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi käyttää diapameja tai muita rauhoittavia tms PKV-lääkkeitä, ja vaikka ei joisi sillä hetkellä mitään, niin juomishimo on ja pysyy. Noita lääkkeitä on määrätty aika monelle tuntemalleni alkoholistille juuri siksi, että he ovat käyneet hakemassa apua erinäisiin väsymys, ahdistus, masennus, pelko jne tiloihin lääkäriltä, eikä heitä ole tunnistettu alkoholisteiksi (mikä olisikin ollut vaikeaa) tai vaikka on tunnistettukin, ei ole ymmärretty että alkoholisti jää herkästi PKV-lääkkeisiin koukkuun.

Samaan asiaan liittyy jo raitistuneiden alkoholistien yllättävä “juomishimo”. Tiedän eräänkin, joka oli 6 vuotta juomatta ja eli hyvää, terveellä tavalla raitista elämää. Sitten yhtäkkiä alkoi taas juomaan. Hän oli kaikin keinoin vältellyt alkoholia sen kaikissa muodoissa (karkeissa, suuvedessä, varsinaisista juomista nyt puhumattakaan), mutta oli sitten tietämättään saanut elimistöönsä jostain annoksen. Hänen mielestään alkoholiin pitää suhtautua niin kuin pähkinöille allergiset suhtautuvat pähkinöihin: välttää sen kaikissa muodoissa! Elimistö kumminkin tunnistaa aineen samaksi, vaikka mieli ei tunnistaisikaan.

Tämmöisiä ajatuksia tänään. Hyvää raitista pääsiäistä sinulle, ja mukavaa nähdä tuon havaintosi perusteella, että kirjoittamisestasi on ollut välitöntä hyötyä!

-Ellis

Kyllä auttoi tajuamaan että samanlainenhan sitä itsekkin on niine selityksineen, mutta muutosta yritetään.
Huoh tajunnut myös sellaisen asian että minä taidan olla ainoostaan se joka tahtoo raittiina pysyä ja vain minä suunnittelen raitista tulevaisuutta. Taitaa olla itsepetosta luulakkaan muuta :confused:

Hyvää pääsiäistä kaikille ja iloista mieltä :smiley:

Tilasin Al-Anonilta alkoholismista esitteitä ja myös läheisille tarkoitettuja esitteitä tuli samalla. Ne luettu ja huomattu että itse tehnyt juuri niinkuin ei olisi pitänyt tehdä. Olisi vaan pitänyt antaa vajota vielä syvemmälle, eikä ruveta toppuuttelemaan. Taas ollaan sitten siinä tilanteessa varmaankin että ei vajottukaan tarpeeksi alas(paljosta se ei enää puutu) :unamused:
No odotellaan sitten vaan seuraavaa kertaa, ei apua tipu, ohjeiden mukaan pitää ettiä itse se apu ja minä hömö ettin jo kaikki valmiiksi ja eipä sitä muuta tietoa niistäkään tarvinnut kuin putken katkasu. Ne mitkä oli raittiuteen tähtääviä apuja, ne jouti sitten roskiin laput heittää ja sähköpostikin suoraan roskiin lukematta kun hölmö kerroin että viesti sisältää linkkejä joista voi vertaistukea ym. muuta hakea :unamused:
Iloisin mielin kuitenkin kesää odotellessa ja pihatöitä tehdessä, eipä jää aikaa miettiä ja surra koko asiaa :smiley: Sitten kun ajankohtainen sitten vasta murehditaan, tai siis en enää murehdi vaan elän omaa raitista elämäääni ihan muualla lasten kanssa, upotkoon sinne viinasuohonsa ihan yksinään ja sieltä nouskoon jos kattoo sen aiheelliseksi.

Taas huokailen yksinäni tai oikeastaan lapsetkin taitaa huokailla tulevaa kesää. Meinasi vetää mielen apeaksi nuoremman lapsen mietiskelyt eilen illalla. Läksyistä ja koulun loppumisesta keskustellessa sitten mainitsi ettei varmaan ensi kesänäkään ole kivaa kesälomalla. Tuli kyllä ihan yllätyksenä tuo toteamus, aiheellinen kylläkin.
Tietysti varovasti kyselin miksi ei ole lomalla hauskaa (ilmankos odottaa aina sitä koulun alkua ja siitä selvästi iloitsee). Kun kuulemma minä huudan ja isi sitten juo (siis juuri tuossa järjestyksessä asian ilmaisi), ei ole hauskaa kesällä riitojen takia ollut.
Minä kyselemään että mitenkäs me voitaisi asiat tehdä toisin että olisi kivaa kesälläkin :open_mouth:
Lapsi toteaa siihen että kaikki olisi hyvin jos isi ei joisi ja äiti ei huutaisi.
En luvannut mitään, sanoin vaan että yritetään tehdä kesästä erilainen kuin aikaisemmin, ilman huutamista tietysti (sitä juomattomuutta en toisen puolesta luvannut). Tää ketä syytettiin juonnista, ei virkkanut mitään, liekkö edes kuullut koko asiaa, luultavasti korvat suodatti sen jonnekkin taka alalle ja jäi vaan se minun huutaminen hänelle mieleen :open_mouth:

Uskaltaisikohan nuo esitteet jättää esille jos haluisi niitä lukea, vai masentavatko vaan sitten mieltä ja tarttee sitä masennuslääkettä sitten ottaa?
Onko kenellä kokemusta asiasta miten alkoholisti suhtautuu tuollaisiin ‘‘alkoholistin perheelle oppaisiin’’, jos ei vaikka ole vielä sisäistänyt omaa ongelmaansa vielä täysin?

Itse ainakin päätin ettei katota yhtään päivää sitä juomista, koska tiedän että minä huudan kuitenkin sen verran äkkipikainen olen, ettei kielenkannattimet kurissa pysy.
Viisaampi sitten tehdä asia selväksi ja muuttaa kokonaan erilleen jos juomaputki alkaa nyt. Kokemuksesta tiedän että kesä on pahaa aikaa ja ei sen putken katkaiseminen ole sitten helppoa, kun kesälomakin on silloin ja ei ole työesteet haittamaassa juomista.
Lapsille kuitenkiin tuntuu olevan se rauhallinen ilmapiiri kuitenkin tärkeämpi kuin juomattomuus, mutta sitähän ei ole tiedossa jos pakoitetaan sitä juomista vierestä katsomaan. Vanhempi lapsi kuitenkin on jo sisäistänyt sen ettei kotona ole kivaa jos juodaan ja aina keksii kaikkea kavereiden kanssa menoa ja yökylää jos huomaa että isä on juonut tai aavistaa edes että meinaa juoda :unamused:
Tästäkin riidelty kun vanhempi sitten käyttää isäänsä hyväkseen kun kysyy lupaa jäädä kaverin luo(isä tietysti antaa luvan kännipäissään). Muutaman kerran ei sitten ole minulle muistanut ilmoittaa (ei muista edes koko puhelua) ja minä olen sitten pitkin kyliä etsinyt että missä lapsi on (huolesta mykkyrällä, onko jotain sattunut kun ei koulusta ole kotiin tullut). Kyllä olen raivostunut siitä ettei minulle ole koko asiaa ilmoitettu :imp:

Deisi: yhtä vähän kuin olet vastuussa miehen raittiinapysymisestä, niin ihan yhtä vähän olet vastuussa miehen juomisesta. Älä nyt ainakaan ota omille niskoillesi syytä siitä, ettet ole antanut miehen vajota omalle pohjalleen :smiley:

Ensinnäkin tosi hyvä, että tilasit Al-Anonin materiaalia. Myös AA:n ja Al-Anonin päiväkerrallaan kirjat ovat hyviä, antavat paljon ajattelemisen aihetta. Minä tulkitsen tuon Al-Anonin ohjeen hieman toisella tavalla. Asia on oikeastaan ilmaistu Päivä Kerrallaan Al-Anon perheryhmässä 25.4. tekstissä:
Olen voimaton alkoholiin nähden ja myös sen vaikutuksiin toisessa ihmisessä. En voi saada alkoholistia raittiiksi, sen paremmin kuin olen vastuussa hänen juomisestaankaan. Ensimmäinen askel kertoo minulle tämän…ensimmäinen tehtäväni on hoitaa omaa elämääni, joi alkoholisti tai ei”.

Mielestäni tähän kysymykseen sopii sama vastaus kuin edelliseenkin. Alkoholisti juo, koska hän juo. Ei ole merkitystä sillä mitä teet tai jätät tekemättä, sillä jos alkoholistia janottaa, hän juo. Syiden keksiminen ja etsiminen, toisten syyttäminen ja kykenemättömyys nähdä oma tila ovat kaikille alkoholisteile yhteisiä piirteitä, riippumatta siitä miten järkeviä ja johdonmukaisia ihmisiä he muuten ovat. Me täällä emme tunne miestäsi emmekä tiedä hänen henkilökohtaisia piirteitään, mutta tietenkin se että tiedämme hänet juovaksi alkoholistiksi kertoo meille jo paljon. Todennäköisesti hän väheksyy kaikkia yrityksiäsi lähestyä juomisasiaa. Tosiasioiden kieltäminen ei kuitenkaan muuta mitään. Jos sinä haluat läheisenä apua alkoholismiin, sinä saat hankkia avun itsellesi juuri niillä keinoilla jotka koet hyviksi, alkoholistin mielipiteistä riippumatta. Jos jäät odottamaan alkoholistin lupaa tms, et tule sitä ehkä koskaan saamaan. Melko varmaa sen sijaan on, että saat osaksesi halveksuntaa ja ehkä pilkkaa näiden Al-Anonin esitteiden vuoksi. Mutta älä välitä. Vähän kerrallaan sinne harmaisiin aivosoluihin voi alkaa mennä viestiä. Oma esimerkkisi on tärkeä: onko esierkiksi oikein vaatia alkoholistia AA:han jos ei itse ole käynyt Al-Anonissa.

[size=85]Minun kokemuksia voi lukea tuolta ketjusta “Kuka meitä voi auttaa (alkoholismista)”.[/size]

-Ellis

Totta varmaankin :confused: Edellinen kerta kun yritin keskustella ‘‘itseni auttamisesta’’ eli kerroin etten enää jaksa hänen juontiaan ja olen henkisesti aivan lopussa, haen nyt apua ihan ekana vaikka lääkäriltä. Eli kerroin että käyn keskustelemassa vaintoehdoista lääkäirin luona ja sanoin kertovani rehellisesti mistä itseni jaksamattomuus johtuu (molempien alkoholismista). Kannusti ensin menemään, mutta sitten kun olin varaamassa aikaa, muuttuikin mieli että jospa vielä yritettäisi parantaa elämän laatua muilla keinoilla.
Varmaan paniikki iski että tuleekin ilmi myös hänen juomisensa :unamused: sekin avun hakemine jäi sitten siihen…no menihän se taisi reilu 3 kuukautta kun taas ratkesi ja taisipa juoda sitten reilun kuukauden yhteen putkeen.
On se kumma noidenkin pitkien putkien katkaisu vaatii aina minun läsnäolon, ei yksin onnistu vaikka mitä yrittäisi, mutta en vaan enää jaksa sitä viikkojen vatvomista, huomenna en ota ja seuraavana päivänä sitten kuitenkin kielletään, ettei mitään sellaista ole tullut luvattua—otan mitä otan ja tänään ainakin otan—. Viikko samaa rumpaa kuitenkin.
Kauhulla taas odotellaan, nyt tulee kohta se 3 viikkoa täyteen ja aina on alkanut ‘‘viinahammasta’’ kolottaa. Eilen jo alkoi olla ‘‘oireet’’ sellaiset. Liian kuuma ilma pisti kärttysäks (‘‘helle’’ alkaa janottamaan kummasti) ja ei enää miellyttänyt minun naamavärkin ilmeetkään enää :laughing: Kuulemma outoja ilmeitä, mikä nyt on tai mikä kiukuttaa (eli hakee taas kiistan aihetta, että saisi hyvällä mielellä aloittaa juomisen :unamused: ) Nyt ei passaa sanoo että mikään harmittaa, toivoa vaan että itsellä pokka pitää näytellä iloista :frowning: Saattaahan se olla että minusta näkyy oikeastikkin läpi se epävarmuus joka puskee pintaan heti kun havaitsen näitä viinahampaan kolotuksia.
No onneksi tuo hänen olotila menee ohi ensi viikon alkuun mennessä jos ei juo…‘‘kärvistelyn’’ poikasta ilmassa kuiteskin havaittavissa.

Tarkoitus on vielä joskus tutustua noihinkin kirjoihin, mutta nyt ei vaan jaksa kirjoja lukea, liikaa tekstiä ja asiaa kerralla sulateltavaksi. Vähän myöhemmin meinasin kyllä tilata muutakin luettavaa, katellaan nyt miten menee.

On se outo juttu tuo alkoholi, miten se pistää elämän ja mielen sekaisin :unamused:
Vaikka kukaan ei moneen viikkoon ole juonut, mutta silti se kummasti ajatuksia pyörittää ja tunkee sieltä pintaan.
Aamullakin saattaa ensimmäiset ajatukset liittyä juomiseen (ei nyt ole kylläkään omasta juonnista kyse, onneksi).
Jotain tässä on päivärytmiin keksittävä lisää touhua, ettei mieli karkaile omille teilleen. Onneksi kohta lapset tulee koulusta, saa muuta ajateltavaa ja onhan noita tekemättömiä töitäkin vielä, eli töiden pariin kiiruusti. Lennetään ‘‘tukkaputkella’’ niin ei jää ikäville ajatuksille aikaa :laughing:

Musiikkia kuuntelen, sekin rauhoittaa näköjään kun keskittyy sanoja kuuntelemaan. Suvi Teräsniskalla sellaisia koskettavia kappaleita…

Kyllä tuntuu ettei tästä nyt tuu mitään. Just kun alkaa hiukan helpottua, valheita, pieniä valheita, isoja valheita, peittelyä ja salailua, siinäpä eilisen illan saldo kun tänä aamuna selvisi asioita.
Miksi pitää ihmisen edes niistä pienistä asioista valehdella ja jättää huomioimatta toisen tunteet :frowning:
Tietää tasan tarkkaan tilanteen ja tietää kyllä ettei minua enää voi niin tyhmänä pitää että kaiken nielisin asian todenperäisyyttä tarkistamatta (tiesin että valehtelee, mutta oman mielenterveyden kannalta sitten tarkistin asia, etten taas ‘‘omiani’’ kuvittele).

Kyllä tällainen syö ihmistä kun vielä kaveri piirikin osallistuu näihin salailuihin ja valehteluihin, vaikka asia minulle on jo ennestään tuttu ettei voi pitää paikkansa, ei ole pitänyt ennenkään, niin miksi tämä kerta olisikin toisin. Vaikka kuin sanoisi ettei heidän kannata toisen puolesta valehdella, etten usko kuitenkaan, silti silmät kirkkaina väitetään ihan muuta :imp:
Taitaa nekin kaverit pitää mua tyhmänä, antaapi vaan lisää vejättää, ihan vapaasti :imp: luulin että ovat minunkin ystäviä, mutta eivät näköjään.

Katkeruus ja viha taas puskee esille, vaikka mitä yrittäs. Onneksi kohta tulee sukulaisia käymään saa muuta ajateltavaa ainakin aamupäiväksi ja koottua iltapäiväksi itsensä.

Jos en olisi päättänyt olla juomatta, antaisin samalla mitalla takaisin, ravintola ja yökerhokäynteineen (olishan minunkin hoidettava viimeiset työkiireet vaikka yökerhon baaritiskillä siideriä vedellen ‘‘ystävien’’ kanssa ) :imp:

Vinkkasin joskus aikaisemmin sinulle Lars Söderlingin kirjasta. Oletko etsinyt/löytänyt sitä vielä? Painos on loppu eikä sitä voi ostaa, mutta kirjastoista se voi löytyä. Kirjassa kuvataan alkoholismia varsin puhuttelevalla tavalla. Samaa kirjallisuutta on käytetty lähteenä ainakin parissa suomalaisessa Minnesota-malliin perustuvassa hoitolaitoksessa. Toisen hoitolaitoksen sivulta nappasin sinulle seuraavan kuvauksen:

KOKONAISVALTAISEN SAIRAUDEN OIREET

Vaikka tietäisimmekin, että alkoholismi on lähtökohdiltaan hermosolutason sairaus niin mitkä ovat tämän kroonisen aivosairauden oireet? Ohessa muutamia oireita, joista selviää, että alkoholismi on kokonaisvaltainen sairaus, käsittäen kaikki ihmisyyden osa-alueet mukaanlukien tunne-elämä.

Fyysiset oireet

  • voimakkaat vieroitusoireet, tarve päihteelle
  • ruhjevammat, murtumat, venähdykset yms.
  • vatsavaivat, ruokatorven tulehdukset, diabetes
  • iho-oireet, ihottumat
  • puutostilat, kouristukset, rytmihäiriöt, kohonnut verenpaine
  • kosmeettiset, ulkonäölliset vauriot, pöhötys yms.
  • hermovauriot, vapina
  • muistin häiriöt ja muut aivovammat

Psyykkiset oireet

  • masennus
  • mielialahäiriön oireet
  • oman tilan kieltäminen
  • himo päihteelle (addiktio)
  • unettomuus
  • paniikkihäiriö
  • ahdistuneisuus
  • persoonallisuuden muutokset
  • vapina yms.

Sosiaaliset oireet

  • suhteet läheisiin ihmisiin epänormaalit
  • ihmissuhteet perustuvat kulissien ylläpitämiseen
  • etsitään itsen ulkopuolelta juomisen mahdollistajaa
  • työssä ongelmia juomisen aikana, sairauslomat
  • sosiaalinen verkosto muokkautuu päihteiden käytölle sopivaksi (työ, ystävät)
  • avioerot, erot lapsista
  • taloudelliset oireet

Hengelliset oireet

  • sielun myyminen päihteelle
  • ”eläminen pullon kautta”
  • moraalinen rappio
  • itsesyytökset ”eikö kukaan auta?”
  • oman arvomaailman romuttuminen
  • oma itse kokonaisvaltaisesti hukassa

    Tunne-elämä

    Edellä mainittujen oireiden lisäksi alkoholistin tunne-elämä on kemiallista ja kemiallisuuden puolustamista. Ulospäin hän näyttäytyy moraalittomana ”Helppo-Heikkinä”, joka ei halua ottaa vastuuta sanoistaan ja teoistaan. Sisältä häntä jäytää tuska, ahdistus, syyllisyydentunne, häpeä, viha, kelvottomuuden tunne ja pelko, koska hän ei ymmärrä omaa käyttäytymistään sairauteen kuuluvan kieltämisen takia. Hänen on suojeltava juomistaan eikä siitä saa keskustella. Hän elää omassa illuusiossaan, jossa ongelmat ja vaikeudet eivät liity millään tavalla hänen juomiseensa. Hän ei tiedä, miksi muut voivat juoda, mutta hän ei. Hän näkee ja kokee itsensä uhrina haluten löytää lähelleen ymmärtäjän, joka mahdollistaa juomisen jatkumisen. Ymmärtäjä voi olla läheinen, työkaveri tai ammattilainen, jolla ei ole käsitystä sairauden luonteesta.

Käyttäytyminen
Tunteidensa ja hämmennyksensä verhoamiseksi alkoholisti käyttäytyy kuin mieleltään sairas ihminen. Hän käyttäytyy pakonomaisesti, on kriittinen, vaativa, kieltää, eristäytyy, syyttää muita, valehtelee ja keinottelee saadakseen sen, mitä hän eniten tarvitsee eli päihteen. Päihde täyttää siis tarpeen, joka on kokonaisvaltainen, johtuen alkoholistin päihteille valjastetusta hermostosta. Hermoston voi aktivoida mm. totuttu käyttäytyminen, aivojen muistijäljet, hermostollinen eli fyysinen tarve, itsensä palkitsemisen halu (dopamiini) ja ns. ”kuiva humala”. Hermoston aktivoi aina pienikin määrä alkoholia tai pääasiallisesti keskushermostoon vaikuttavaa lääkettä. Kun hermosto aktivoituu, tunteet ja elimistö huutavat päihdettä. Tämä tarve poistuu, kun ihminen ymmärtää päihteen tuomat suunnattomat haitat hänen elämälleen niin järjellisesti kuin tunnetasollakin ja pysyttelee erossa päihteistä. Tämä vaatii usein riittävän hyvän ja pitkäaikaisen hoidon, missä puretaan alkoholistin kieltämisen muuri ja opitaan näkemään elämänkulku realistisesti, tiedon ja terapian avulla.

Kirjassaan Juoppohullut vallankahvassa James Graham kuvaa alkoholistien käytöstä näin (s. 78):

Lähes kaikki käyttäytymispiirteet, jotka eivät suoranaisesti liity juomiseen, ovat vain eri puolia alkoholistin ensisijaisesta tarpeesta hankkia ja väärinkäyttää valtaa. Vallantavoittelu on alkoholisin tärkein keino kompensoida ankaran isännän - alkoholiriippuvuuden - hallitsevaa otetta minästä.

Graham listaa myös ratkaisevan tärkeät vallanahalun oireet, joina pitää:

  • kieltämistä
  • valehtelua 1)
  • ylisuorittamista
  • moraalin rappeutumista,
  • ongelmia
  • juonittelua
  • vääriä syytöksiä
  • mahtailua
  • “kynnysmattojen” tarvetta
  • jatkuvaa muiden vahingoittamista
  • toistuvia avioitumisia ja eroja
  • ystävien hylkäämistä
  • agressiivista seksuaalista käytöstä
  • järjettömiä kaunantunteita 2)
  • pinnallisia tunteita 3)
    jne…

Luettelo on pitkä, ja Graham liittää listaan kuvauksen lisäksi myös käytännön esimerkkejä oikein vallassa olleiden ihmisten elämästä. Havainnollisuuden vuoksi lainaan Grahamia muutamasta kohdasta

  1. Valehtelu
    Psyykkisesti terveet ihmiset saattavat tietyissä tilanteissa valehdella itsepuolustukseksi tai korostaakseen omaa tärkeyttään, mutta useimmat ovat enimmän aikaa rehellisiä. Tähän on järkevä ja yksinkertainen selitys: ihmisillä ei oel mitään syytä valehdella aiheettomasti. Mutta alkoholistit ovat toinen juttu. Heille elämä on yhtä pitkää valhetta. Rehellinen arvio omasta tilasta saisi heidät tunnustamaan riippuvuuden tosiasiaksi. Rehellisyys pakottaisi heidät lopettamaan juomisen tai aloittamaan päivittäisen juopottelun… alkoholisti oppii nopeasti, että valeheet tuovat valtaa, sillä valehtelu saa toiset näyttämään hölmöltä ja ruokkii alkoholistin egoa.

  2. Järjettömät kaunan tunteet
    Alkoholisteilla on taipumus suuttua pikkuasioista ja kantaa perusteetta kaunaa asioista, joihin kohtuukäyttäjät suhteutuvat olankohautuksella. Liioiteltu vikojen etsintä saa heidät tuntemaan olonsa paremmaksi.

  3. Pinnalliset tunteet
    Samat ihmiset, jotka joutuvat äärimmäisen kuohuksiin kuviteltujen loukkausten vuoksi tai saavat juodessaan itkukohteuksia, ovat kyvyttömiä reagoimaan normaalisti todellisiin tapahtumiin. Alkoholistien kenties häiritsevimpiin piirteisiin kuuluu se, että he vaikuttavat kyvyttömiltä tuntemaan surua. … Sairauden kolhimat egot eivät voi ottaa vastaan yhtään enemää murhetta tai mitään muutakaan aidosti inhimillistä tunnetta … Tämä normaalien ihnimillisten tunteiden ja mielialojen huolestuttava puute poistuu onnistuneen hoidon jälkeen."

Toivottavasti tämä pitkähkö sepustus auttaa sinua etsimään vastausta kysymykseesi.

Ellis

Kiitos Ellis !

Koitan löytää, jos vaikka käytettynä löytyisi jostain tai kirjastosta…meenkin heti nettii selaamaan :smiley:

On se mieli kumma, vaikka kuinka yrittää ettei riitaa haasta ja antaa asioiden olla.
Mutta niin vaan se harmitti nuo pienet valheet (en edes kysynyt tiettyä asiaa, piti kuitenkin itse kertoa huuhaata), että riidanhan siitä sai ennen vappua aikaiseksi pe iltana. Lopulta läksi kävelemään ja minun aivoihin jäi kaikumaan vaan sanat ‘‘oisit antanut olla, nyt on myöhäistä mie lähen ei auta mitkään anteeksipyynnöt, ei miktään syytä itseäsi’’ :frowning:

Olin ihan sata varma että ryyppäämään lähtee kun pitkät vapaat on tiedossa ja olikin sitten yllätys kun tuli takaisin ja sanoi vain pyörän hakeneensä. Piti kuulemma päästä kävelemään yksin ajatustensa kanssa kun ei jaksa minua kuunnella. Ei halua mistään keskustella.
Ei ikinään ennen ole tullut selvänä takaisin kun kävelemään on lähtenyt, oli ensimmäinen kerta ja minä tietysti sanaton hämmästyksestä. Kysyi kyllä miksi olin aloittanut sen riidan ja minä selitin että kaipa se minun oma ‘‘alkoholistinen’’ mieli oli tehnyt sen että hakemalla hain riitaa, jotta hän olisi ruvennut juomaan ja olisin itse saanut sen ‘‘kuvitteellisen’’ syyn sitten juoda. Meni hiljaiseksi tuosta ja asioista ei enää ole sen jälkeen keskusteltu.

Jäin kuitenkin miettimään että oliko se syy just tuo vai oliko siinä myös taustalla se alkoholistin läheisen syykin että ajetaan sitten omilla teoilla se alkoholisti juomaan, kun ei itse kestetäkkään tilannetta että selvä olisi, vaan olisikin se tutumpi tilanne että juopi nyt (juopihan se kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin)kun ei jaksa itse sitä epätietoista odottelua milloin taas pulloon tarttuu.
Jotenkin alkoi itsestä tuntua kun omia tunteita yritin tutkailla että molemmat syyt oli ainakin itsellä käytössä kun yritin ‘‘ajamalla ajaa’’ kumppania sinne pullon pariin.

Vieläkin olen epätietoinen ja itseä tressaa eniten se ettei asioista pysty puhumaan, eikä tiedä mitkä ovat toisen tulevaisuuden suunnitelmat. Ajatteleeko taas vain että ‘‘nyt en juo vähään aikaan’’ vai onko tarkoitus raitistua ihan kokonaan. Nuo vähään aikaan paussit kestävät yleensä muutaman kuukauden.
Positiivinen asia ja hatun noston arvoinen suoritus (ei varmaan itseltä olisi onnistunut, jos tuolla mielentilalla olisin lähtenyt) ettei juonutkaan vapun pyhiä putkeen, ei edes aloittanut.
Vai oliko tuossa kävelemään lähdössä se ajatus, kun on minun huomannut tekevän sitä kun alkaa masentaa., että on ajatellut sen auttavan ja kokeili sitten samaa.
Itse nyt viimesimmät ajat olen tuota harrastanut, kun en ole jaksanut niitä kännisen naljailuja kuunnella, olen pienelle kävelylle lähtenyt ja siellä itkuni itkenyt ja paljon tyynempänä kotiin tullut. Toki yhtenä iltana piti jopa 3 kertaa käydä kävelemässä, oli sen verran raskas ilta.

Niinpä! Sitäpä minäkin monta vuotta mietin, että mitä jos se onkin oikeassa siinä, että minä ajan sen juomaan olemalla vaan niin tyytymätön kaikkeen… kumpi oli ennen muna vai kana?!
Mutta eksä otti toisen, se kirpaisee mutta… positiivista, että että ainakin olen saanut huomata että vaikka minä en ole puoleen vuoteen yhdelläkään ilmeellä häntä häirinnyt niin juominen on jatkunut (ja uudella kumppanilla alkanut :stuck_out_tongue: )
Eli vastaukset tulevat joskus jälkikäteen.
Jaksamista sinne!

^ Lisäys edelliseen: olihan se totuuden nimessä monta kertaa niinkin, että kivampi sitä oli katsoa kännisenä kuin sinne tänne poikkoilevana hermokimppuna tai sitten diapamilla tainnutettuna sänkynsä pohjassa… Kyllä mä varmaan joskus sanoinkin, että joisit edes ni tietäisin että olet elossa

No, niintai näi, aina kuitenkin jotain. Kännissä ei jaksa kattoo sitä ja selvinkinpäin ei aina jaksa kuunnella niitä naljailuja ja pientä vittuilua. Muutama päivä menee hyvin vaan sitten taas naljaillaan ja mielihän siitä pahoittuu. Eikö sitten itse tajua mitä aiheuttaa, vai onko se joku hallitsemiskeino, kun näkee että toisella alkaa olla parempi olo, niin pitää sitten naljailulla masentaa toinen.