Minulle hyvää! muista ei väliä.

Ammuskelu baarin edessä
ryöstetty kotimatkalla
varastettu auto
puukolla uhattu
ikkuna rikottu
lasia pyörätiellä
huumeneuloja
juoksukaljaa
oksennettu hissiin
lyöty nyrkillä
kiristetty rahaa
metelöity koko yö
asunto palanut naapurit evakkoon

Tuoreita otsikoita missä viina ja huumeet mukana.

Päihteet tekevät pelkoa.

Eikö kiinnosta?
Ei.

Tai plinkin keskustelu ei tavoita niitä mitä pitäisi.
Onko täällä vain niitä joille päihteet teki haittaa vaan itselle ja omalle lähipiirille?
Niitä kenelle ei ole ollut haittaa kuin omista päihteistä eikä muista?

Totta.
Päihteet ovat ongelmana turvallisuus- ja yhteiskunnan hyvinvointiongelma enemmän kuin mitään muuta.
Ei tietenkään pidä näissäkään keskusteluissa unohtaa tai vähätellä kaikille viattomille yhdessä syntisten kanssa koituvia maksuseuraamuksia terveydenhuollon ym. kuluissa, mutta kun ne on upotettu muun välittömän ja ennenkaikkea välillisen verotuksen joukkoon, niin emmehän me niitä niin huomaa, emmekä ymmärrä asiasta vaivautua. Niitä on helppo pitää ikäänkuin luonnon kiertokulkuun kuuluvina asioina, joille ei ainakaan minun tarvitse mitään tehdä.

Turvallisuuriskit tuntuvat yleisillä paikoilla, liikenteessä, työelämässä, miksei myös tavaran suhteen, saattaahan sitä kännissä tai krapulassa kootusta silitysraudasta jotain eristeitä puuttua ja pyhähousuja prässätessä tappava moukaus tempaista vaateparrestaan huolehtijan ennenaikaiseen lähtöön.

Ellei yleisempiä harmeja olisi, niin mikäpä siinä, mitäs se muille kuuluisikaan jos joku haluaisi juoda maksansa paskaksi, mitäpä sekään jos joku ehdoin tahdoin haluaisi elää parisuhteessa möykkäävän ja riepottelevan huutavan ja huoraavan avo- tai kristillisesti siunatun kumppani kanssa —asioitaan, tietysti.

Mutta, asioilla on merkitystä hiukan enemmänkin.

Miksi asiat eivät täällä ollenkan näy, siinäpä hyvä kysymys. Yhtenä’ syynä varmasti on se, että vieläkin tällaiselle palstalle on valmiuksia osallistumiseen ja mielenkiintoakin enemmän niillä jotka muutenkin ovat sen verran kuosissa että asioista mieluummin keskustellaan kuin kamppailulajien kautta rakennetaan elämää eteenpäin.

Ja jos sitten kuitenkin onkin jotain pientä tullut aiheutettua, niin meidät on kyllä yhteiskunnankin toimesta kasvatettu kilpailuhenkisiksi, itsekeskeisiksi, oman edun ymmärtäjiksi joten voipa olla että joiltakin unohtuvatkin muut kuin omaan ja just oman perheen hyvinvointiin liittyvät asiat.

Omalla kohdallani voin ihan vakavallakin naamalla väittää, että kuuluin niihin joita varten viime vuosisadan alkupuoliskolla laadittiin se “hiljaisten alkoholistien nuhtelulaki”, eli yritin ainakin pöhnätessäkin olla jotenkuten ihmisiksi. Ei se varmaan aina onnistunut, luultavasti ainakin joskus herätin , jos ei naapureita kesken yöunien niin ainakin pahennusta horjahdellessani polkupyörälläni kylänraitilla…

Tähän asiaan pitänee palata, kun nyt itse jo selvänä oleilen, niin tuolta kannaltahan sitä pitäisi jotain tehdä jos aikaa jää jonkin tekemiseen päihdeongelmien lieventämiseksi. Palataan asiaan.

Tai plinkin keskustelu ei tavoita niitä mitä pitäisi.
Onko täällä vain niitä joille päihteet teki haittaa vaan itselle ja omalle lähipiirille?
Niitä kenelle ei ole ollut haittaa kuin omista päihteistä eikä muista?

On pahoinpidelty ja potkittu kadulla päähän ja jätetty silleen,
ryöstetty kaikki mahdolinen ja yritetty palkkamurhata (hinta 18 000 €)
kaikki eri kertoja ja uusintoina ja paljon muuta, ne tavalliset. Entä ittelläs.
mikä oli pointti… ja en käytä mitään pkv-kamaa, edes lääkkeeksi ja lienen sangen
raitis tänään ja paljolti omasta ansiostani, enkä minkään hoitosysteemin tai instituutin opeilla. :smiley:

Enkä kanna kaunaa tekijöille, vaikka monta vuotta se hiersikin ja oisivat
joutaneet delata, mut mitä suotta polttaa itseänsä sellasella ja tollasella katkeruudella.

Sen vain sanon, etteivät tapahtuneet asiat tee minusta suurta suvaitsevikkoa tai kaikkien tyyppien ymmärtäjä-gurua. Ja niitä kaikkia ihmisiä ei kertakaikkiaan voi parantaa tai rakastaa raittiiksi tai terveeksi.
Ehkä täälläkin palstoilla on paljon sellasia, jotka ovat eläneet tavispumpulissa.
Sitä samaa koti-perhe-työ-kaavaa näkemättä millaista on olla tekemisissä
päihdepiirien todellisten psyko- sosiopaattien kanssa.
Oli se aikamoista ja jopasjotakin, kuinka ihmisestä on moneksi :smiley:

eipä suurta rikollistaustaa omalla kohdalla ole.
jotain pientä, tai osa kai aika vakavaakin.
siis mitä nyt tulee mieleen.

eli: rattijuopumuksia, uhkaavaa käytöstä tuntemattomille, pientä ilkivaltaa ja näpistelyä,
jonkin verran häiriön tuottamista puhelimitse tai menemällä päihteissä jonkun luo.

omassa tapauksessani suurin ‘väkivalta’ on aina kohdistunut itseen.
johtunee osittain luonteesta, osittain pelkuruudesta, joten tuossa mielessä
pelko on suojellut. suojamekanismeja käyttäytymismallit kai aina ovat, hyödylliset ja
tuhoavammat…vaan menee taas philosophiseksi liian…eipä muuta tähän ainakaan
nyt muistu.

Mä en oikein ymmärrä mitä tässä on kysytty?

Kai sen voi itse keksiä, jos on tulkinnanvaraista.

Toki päihdehaittoja pitää punnita myös sivullisten ja läheisten kannalta. Esim. Sirkka-Liisa Anttila sanoo, että alkoholilakia tulee arvioida myös lasten oikeuksien kannalta.
suomenmaa.fi/keskusta-nyt/an … 9f288f9361

Päihteista aiheutuu kieltämättä riesaa ja jopa hengenvaaraa sivullisillekin, esimerkkinä vaikkapa rattijuoppous.
Lisäksi on nämä klassiset kotona tapahtuvat haaverit, kun sammutaan ruoka uunissa, palava natsa tuhkakupissa tai suihkussa ollessa.
Nakkikioski- ja taksijonoissa toteutuu monta turpasaunaa, jotka olisivat ilman alkoholia jääneet toteutumatta.

Itselläni oli siitä hyvä tuuri, että haittaa tuli vain itselle ja ihmissuhteille. Syyllistyin joskus rattijuoppouteen, mutta en onneksi satuttanut ketään, enkä myöskään jäänyt kiinni.
Olen myös kerran sammunut suihkuun, ja pari kertaa sammunut pakastepizza uunissa. Vahingot jäivät onneksi lieviksi. Ensinmainitussa tapauksessa kostui hieman eteisen matto, jälkimmäisissä tapauksissa oli tuloksena vain tunnistamattomaksi korpuksi kärähtäneet pitsat.

Joskus järjestyksenvalvojan hommiakin tehneenä tietysti törmäsin päihteiden turvallisuusriskeihin , joskin ne suurimmat riskit tuntuivat yleisötapahtumissa putkahtavan esiin hiukan tapahtumapaikan ulkopuolella ja hiukan tapahtuma-ajankin ulkopuolella. Harvemmin tavallisten kaljaveikkojen kanssa mitään vaikeutta oli, puhumalla selvittiin.
Mutta, kun kuvan tulivat muut aineet, niin yhteydet olivat joko kokonaan poikki tai sitten tulkinta ympäröivästä maailmasta oli niin erilainen ettei oikein mikään rauhallinen ohjeistus ja jutustelu mennyt perille. Ja kyllä vaan, niillä huumekavereilla oli lähes aina ainakin joku teräase mukana, mattopuukosta leipäveitseen… kyllä siinä ihan oikea vaara on olemassa.

Ravintoloiden yhteydessä olevat riskit lienevät nekin enemmän siinä poistumistilanteessa ja sen jälkeen, ja usein juuri sulkemisajan jälkeen.

On tuossa, minunkin elinpiirini suppealla alueella, sellaisia kulmia ja anniskelupaikkojen ulkopuolisia kadunpätkiä joille en mielelläni lähtisi viikonloppuisin puolenyön jälkeen kävelylle.

Enpä usko kovin paljon väärässä olevani, kun otaksun että myös turvallisuusriskit kasvavat aivan samassa suhteessa kuin päihteiden käyttö kasvaa. Alkoholijuomat aiheuttavat haittoja muille, aivan ulkopuolisille kai suorassa suhteessa juodun alkoholin määrään. Muiden aineiden sekoittaminen siihen on havaintojeni mukaan sitten tuottamassa henkilö- ja omaisuusvahinkoja jo jyrkemmin nousevassa suhteessa. Kovin tyytyväinen olisin jos niidenkään osuutta ei enää pyrittäisi saatavuutta helpottamalla kasvattamaan.

Väistelyltä maistuu, jos akuutin alkoholiongelman omaava alkaa parantaa muuta maailmaa.

Aina löytyy joku jolle kuuluu vielä huonompaa.
[size=85] - Freud, Marx, Engels & Jung: Nälkänen koira[/size]

Erään raittiuspopulan ohjelmassa käydään kyllä lävitse myöskin nämä muille aiheutetut vahingot lävitse. On sitten jäsenen oma asia kuinka niitä tekemisiään/sanomisiaan näkee tarpeelliseksi hyvittää. Tuon lähes rikollista toimintaa onnettomia alkoholisteja kohtaan harjoittava järjestö vain ei tällä palstalla ole kovinkaan suosittu juuri tuon ohjelmansa vuoksi. - Eräskin kirjoittaja päivästä päivään toitottaa kuinka alkoholistin raitistuttuaan ei tarvitse taakseen vilkuilla eikä hyvitellä yhtään mitään, sen kun vain eleskelee ja rallattelee.

Jos, ja kun turvallisuusongelmat (jotka kyllä minunkin mielestäni ovat ongelmallisimmasta päästä päihdeongelmien ryppäässä- kasvavat kulutuksen kasvaessa, niin joudutaan taas palaamaan siihen perusasiaan.

Miten sitä kulutusta saataisiin vähennettyä tai pidettyä nykyhisellään tai edes kulutuksen kasvua hidastettua?

Ja edelleen, ei taida olla uusia konsteja.
Ne samat vanhat: saatavuus, hintapolitiikka ja ennaltaehkäisevä valistus/asennemuokkaus.

Miten noita sitten parhaiten toteutettaisiin, sitä ei minusta voi eikä pidä jättää pelkästään yhteiskunnan virkamiestyönä tehtäväksi. Siinä meillä, kansalaistoimijoilla, yhdessä asiaa pohtivilla ja kenties paljonkin omakohtaista kenttäkokemusta omaavilla on oma moraalinen ihmisenvirkamme, vastuuj toinen toisistamme ja tulevaisuudesta.

Aineidenkäyttäjien kriminalisointi tulisi poistaa. Jonkinlaista homman laillistamista tarvitsis vihdoin ajatella. Sillä onko mitään järkeä rikastuttaa rikollisjärjetöjä/terroristijärjestöjä. Ja sitten käydä ihan oikeaa sotaa näitä vastaan.

Sen huumehomman ympärillä pyörii sellanen rikollisuusvyyhti, että olis aika alkaa purkamaan sellaisia tekijöitä, jotka luovat nykyisen tilanteen. Kentällä alkaa nykyisin olemaan tosi kovaa. Henki saattaa lähteä parin kympin takia. Kaikki onnettomimmassa asemassa ovat käyttäjät, joita potkii päähän huumeiden myyntipuoli sekä yhteiskunta ja ihmiset.

Vittu, että tällä palstalla joku portsari vinkuu yöelämästä aikaa sitten. Ja että kansalaisjärjetöjen pitäisi sitten varmaan järjestää fortunan peluuta ja limsa/makkaranpaistoiltamia vaikka AA:n saunamökeillä, jotka yhteiskunta saa tarkoitusta varten varmaan pakkolunastaa muille yhteistyöhaluisille seuroille/järjestöille.

Mä en perkele ole tän asian suhteen enää pumpulissa. Mä tiedän todella mitä tuolla tapahtuu.

Yhtenä tekijänä häiriöiden kasaantumisessa ja kasaantumisen yhteydessä tapahtuvalle häiriötason kovenemiselle voidaan nähdä myös asumisen ongelmat.
Kun kuntien ohjailu usein johtaa siihen että elämäntavoiltaan muille ongelmalliset , huumeveikot ja elämästään kovaäänistä epätyypillisiin vuorokaudenaikoihin painottuvaa hurlumheita tehneet, asuvat samoihin kerrostaloihin ja lähiöihin asettuneina, se alakulttuuri ikäänkuin saa lannoitetta omasta elinvoimaisuudestaan. Turvallisuusriskit ja häiriökäyttäytyminen kertaantuu ja vahvistuu.

Seuraavana vaiheena rauhallisemmin elävät ja hieman hiljaisempaan elämäntyyliin tykästyneet ihmiset alkavat välttämään näitä paikkoja, etsiytyvät mahdollisuuksien mukaan muualle asumaan.

Ja kierre on selvä. Tuossa asumistilanteessa yksilö helposti mukautuu, kasvaa joukon mukana vielä himpun verran hankalammaksi muille ja taas antaa esimerkkiä seuraaville.

Miten asia ratkaistaisiin, en väitä tietäväni.
Yksinkertaista ratkaisua ei liene olemassa.

Kuitenkin, jotain kai pitäisi tehdä.
Joo, tiedän, ei kaikkien mielestä. Minun mielestäni ongelmaa pitäisi yrittää ratkaista.
Eikä se ratkea sillä että saadaan enemmän ja uudenlaisia päihdytyusaineita markkinoille ja vapaammin, halvemmalla, voimakkaampina, luontoystävällisempinä ja yleisemmin hyväksyttyinä, tehokkaamin markkinoituina perhepakkauksina ja kaikin tavoin tori- ja kioskivalikoimiin lisättyinä.

Ongelma on ihan jossain muualla kuin siinä että on liian vähän aineita. Kyllä kai niitä riittää jo nytkin.

Yksi tarjottu keino on pitkään ollut opiaattien korvaushoito, jossa opiaattia annetaan laillisesti yhteiskunnan taholta sellainen määrä, jolla fyysiset vierotusoireet pysyvät kurissa mutta potilas mahdollisimman tolkuissaan.
Korvaushoito jaotellaan erikseen vielä ns. kuntouttavaan ja haittoja vähentävään hoitoon. Ensinmainittu olisi ainakin teoriassa tarkoitus joskus lopettaa, ja muiden huumeiden käyttö ei teoriassa ole sallittua. Jälkimmäisessä saa käyttää mitä vaan ja käyttäjät itse kutsuvat sitä saattohoidoksi.

Toinen vielä vanhanaikaisempi keino on päihteettömyyteen ja raittiuteen tähtäävän hoidon tarjoaminen päihderiippuvaisille.

Kolmas keino on olla antamatta mitään hoitoja, ja odottaa että osa ongelmaisista toipuu ns. spontaanisti, tai kuolee. Käsittääkseni poliisi ja monet muutkaan viranomaiset eivät kannata tätä menetelmää, koska koko sotku kippautuu silloin vain heidän hoidettavakseen.

Asiasta kukkuluuruuruukkuun. Aloitin juuri lukemaan vihdoin Raija Pellin ja Terho Miettisen kirjaa “Harhaanjohtajat - vahvassa uskossa”. Ällistyttäviä tapahtumia uskonlahkojen hartaista sisäpiireistä. Ehkä jutustelua tästä aiheesta jossain toisessa ketjussa.

Asiaa voi katsella eri puolilta.
Sen voi nähdä niinkin, että päihteet eivät sinänsä aiheuta ongelmia.
Ne vain poistavat ongelmatilanteiden eskaloitumista jarruttavia ihmiskunnan kehityksen synnyttämiä yhdessäelämisen ehtoina olevia jarruja. Tavallaan liuottavat pintasivistyksen pois ja kunkin ihmisen syvemmällä oleva luonne pääsee mellastamaan vapaasti.

Ihmiskunta on, paremmin selviytyäkseen, kehittänyt moraalisääntöjä ja toistensa huomioonottamisen käytäntöjä, pyrkinyt minimoimaan keskinäistä väkivaltaa ja tappamista jotta yhteisö pysyisi vahvana ja elinkelpoisena. Poikkeuksia tosin on usein sallittu, naapuriyhteisö on usein jo sovittu nähtäv äksi vihollisena, “ei-ihmisinä” , joita saa tappaa varsinkin jos siitä on jonkinlaista etua omalle yhteisölle.

Nämä yhteiset säännöt ovat kuitenkin enemmän pintakerrosta, miten vahva se moraali sitten kenelläkin on, se vaihtelee.
Päihteillä, mitä vahvemmilla, sen voimakkaammin, se pintakerros lamaantuu ja voitolle pääsee alkukantaisempi.

Yhteiskunnan on siten, suojellakseen itseään ja jäseniään, ollut pakko kehitellä jarruja ja rajoituksia päihteiden käytölle.
Erilaisia tapoja on kokeiltu, mutta koska päihteillä on omat, yksilön kannalta miellyttävät vaikutuksensa, on selvää että niihin rajoituksiin eivät kaikki suostu, olkoonpa ne sitten miten fiksusti laadittuja tahansa.

Olennaista asiassa on kuitenkin se, että suurin osa ihmisistä sitoutuu noudattamaan yhteisesti sovittuja rajoitteita.

Vadelmamunkille.
Kyllä mutta.
Hoitoa haluava ei ole suuri ongelma
Ongelma ovat ne jotka eivät halua hoitoa vaan lisää päihteitä.
Päihtyä ja elää päihtyneenä.
Yhteentörmäys selvien kanssa aina jossain.

Hoidon tarpeellisuutta ja oikeutta hoitoon kaikissa vaivoissa joita yleensä hoitamaan pystytään en kyseenalaista.

Päihteiden aiheuttaman yleisen turvattomuuden korjaamisessa kuitenkin hoito on riittämätön keino.

Jos toisaalta yhteiskunnan taholta järjestetään asioita pääomansijoittajien mieltymyksen mukaan, helpotetaan niin alkoholin kuin muidenkin päihteiden, huumeet mukaanluettuna, jakelua, markkinointia ja tuotantoa, pyritään siis lisäämään kulutusta ja samalla vähennetään kulutusta ehkäisevää tiedotusta ja valistusta niin kokonaiskulutus varmasti nousee.

Kulutuksen kasvu taas merkitsee sitä että myös yleinen turv allisuus heikkenee, sille emme voi mitään. Päihteitä ei ole onnistuttu tekemään sellaisiksi että ne vaikuttaisivat ihmisiin täsmälleen halutuilla tavoilla, ilman haittoja jotka kohdistuvat nimenomaan tuohon turvallisuuteen.

jos siis onnistutaan hoitamaan osa päihteidenkäyttäjistä sellaisiksi että he eivät enää ole tuottavia asiakkaita päihteiden valmistajille, jakelijoille, päihteisiin liittyvien oheistoimintojen tuottajille jne, niin se ei tule missään vaiheessa aiheuttamaan suurta lovea päihdebisnekseen sijoittaneiden katteeseen. Tehokkaalla markkinoinnilla saadaan aina uusia kuluttajia.
Uusien kuluttajien päihteidenkäyttö on turvallisuuden ja muiden, kenties pienempien haittojen, kannalta ihan yhtä merkityksellistä kuin niiden kuluttajakunnasta “poishoidettujen” kohdalla oli. Tulosta siis ei oikein siinä mielessä synny.

Hoitamisen tuloksia toki voidaan kirjata. On helppoa luetella vuoden tai vaikka kvartaalin aikana hoidettujen määriä, ja esitellä heidät saavutettuina kansallisina etuina. Sitä he tietysti ovatkin, en kiellä.
Päihdeongelmien ennaltaehkäisy sitten… sitä on tehty, ja paljon, ja paljon nimenomaan vapaaehtoistoimintana, ruohonjuuritasolla yhteisenä,yhdessäolon siivelläkin, usein osana mutenkin elämisen laatua parantavaa vertais- ym toimintaa. Se on kuitenkin (paitsi ristiriidassa kulutuksen kasvua vaativan elinkeinotoiminnan kanssa) vaikeammin tilastoitavaa.

Ollaan edelleen vanhassa tilanteessa;
jalkakäytävän hiekoittamista ei voi tilastoida tuottavaksi työksi.
Katkenneiden jalkojen kipsaamisen voi.

Niistä on kuitenkin valittava, ja katsottava tilastoja pidemmälle.

Ihmisellä on joukko elimistön ohjelmistoja, jotka käynnistyvät automaattisesti ihmisen itse ajattelematta edes koko asiaa. Ihmisen elimistö toisin sanoen viis veisaa lopulta siitä mitä ihminen itse mahdollisesti asiasta tietoisesti ajattelee. Päihderiippuvaisen tapauksessa elimistö viestii, että nyt on saatava sitä toiminnan kannalta välttämätöntä ainetta lisää, jotta homma pelittää nyt päihteeseen sopeutuneessa elimistössä entiseen malliin. - Voihan tätä hengissä selviämisen ohjelmaa kutsua myös alkukantaisemmaksikin, mutta kyseisen ihmisen kannalta se on elimistön itsensä määräämä reaktio, jonka tarkoituksena on muuntuneilla soluilla paras mahdollinen toiminta.

Ankaraa taistelua siinä saa sitten moraalinsa kanssa käydä jättääkö elimistön vietiin vastaamatta. Ihmisen mielestä lopulta elimistön määräämät hengissäselviämisen viestit voittavat ihmisen tietoisen ajattelun korkki narahtaa ja putelista kohta pohja pilkottaa.

Ei riitä minun moraalini voima kaikkeen
vaikka tiedän mikä oikein on
hetken huuma on suurempi

en aina näe huomiseen
hetkessä elän
en vastuuta tunne

Tarvitaan yhteiskunta
tarvitaan rajat
tarvitaan kieltoja
tarvitaan lait

Ihmiskunta ei liene vielä valmis anarkiaan, yhteiskuntajärjestelmään jossa lakeja ja rajoituksia ei tarvita koska kaikki osaavat muutenkin toimia siten ettei kenellekään muulle tule harmeja.

Päihteet ovat yksi suurimmista osatekijöistä väkivallan, ryöstöjen, omaisuusrikosten, petosten, ilkivallan ja häiriöntuottamisen aiheuttamisessa.

On tietysti totta sekin, että osa ihmisistä käyttää päihteitä aiheuttamatta milloinkaan häiriötä, tuottamatta vahinkoa, aiheuttamatta pelkoa, käyttäytymättä uhkaavasti, loukkaamatta kenenkään kotirauhaa tai yksityisyyttä, järjetämättä vaara- ja tapaturmatilanteita.

Kun kuitenkin on selvää, että päihteiden käyttö -ja mitä tehokkaammista päihteistä on kysymys, sitä varmemmin- aiheuttaa turvallisuusongelmia, on yhteiskunnan aiheellista rajoittaa niiden saatavuutta ja käyttöä.
Ongelma on siinä, että päihteisiinmieltyneet ja niitä elämässään tärkeinä pitävät ihmiset kokevat rajoitukset ikävinä, ja toisaalta tavalla tai toisella päihteistä ja niiden käytöstä elatuksensa (sekä sen lisäksi hyvän kasvun sijoittamalleen pääomalle) saavat ihmiset vastustavat jyrkästi kieltoja ja rajoituksia ja haluavat vapauttaa liiketoimintaansa entisestään.

Näin on siis kaksi erilaista ihmisryhmää samalla asialla, heidän etujensa yhdistyessä.
He ovat tietysti myös aktiivisimpia asian käsittelyssä, kun omat edut ovat kysymyksessä, avataan suu varmasti ja ääntä kuuluu. Se osa ihmisistä taas, joka ei kuulu kumpaankaan edellämainituista ryhmistä, saattaa kylläkin pahoitella ja olla huolissaan turvallisuuteen liittyvistä uhkatekijöistä, mutta kun asia ei kuitenkaan kosketa omaa elämää aivan koko aikaa, eikä aina ole helppoa edes määritellä miltä osin ongelmat johtuvat nimenomaan päihteistä ja miltä osin jostain muusta, he eivät myöskään ole niin aktiivisia kannanottajia.

Tästä syntyy julkisuudessa tietynlainen vääristymä, ehkä se ei olekaan enemmistö, jonka kanta tehokkaimmin näkyy ja kuuluu? Ehkä asioiden käsittelyssä nousevatkin esille vain noiden omaa etuaan ajavien ryhmien tärkeinä pitämät asiat?