Minulla on ongelma. apua.

Minulla on pieni lapsi. Hänen mentya illalla nukkumaan, korkkaan muutaman oluen ja vetäsen mukaan samalla muutaman pillerin. Siis tsolpideemiä ja diapamia pääsääntöisesti. Minulla ei vielä ole kuin henkinen riippuvuus ja tää olisi helppo lopettaa, mutta miten… apuja siihen. Olen yksinhuoltaja, pelkään että lapsi otetaan pois. Päivisin olen hyvä ja normaali äiti.

Takana tässä on se, että mulla on aiemmin ollut riippuvuutta kaikenlaiseen ja en halua että tämä menee siihen. Ennen lasta siis… elämä oli ihan hunningolla ja nyt oon ollut kauan selvänä ja nyt taas alkaa näyttään pahalta. En uskalla kertoo millekään ammattilaiselle tästä, koska lapsi otettas pois. Häntä rakastan ja hän on se syy miks yleensä jaksan olla. Terapiassa jo käyn ja mulla on masennuslääkkeet ja sieltähän ne on pamit ja stilkkarit kirjoittaneet myös.

Mutta siis neuvoja miten tän sais loppumaan?? Jotain muuta tekemistä iltoihin kun vetää pää sekasi?

Mulla ei ole narkkikavereita joten mistään semmosesta en pillereitä saa, vaan ihan oikean apteekin hyllyltä. Kai se olis paras kun jättäis vaan reseptin uusimatta… Mutta pelottaa… miten saan sitten unen, mitä jos tulee vierotusoireita, vaikka eikai niitä voi vielä tulla? Tätä on jatkunut kuukausia.

Toi alkoholi lääke yhdistelmä päivittäises käytös on pidemmänpäälle huono juttu.
Korvaa ne jollain luontaistuotteella miedompaa haittaa käyttäen jos on pakko jotain vetää.
Luontaistuote kaupois on jotain ja netistä voi tilata vaikka mitä yrttejä.
Jos et tiedä onko tuote laillista tilata niin tarkista huumaus ja lääke ainelista onko kiellettyä tai käytä googlea.

Jos haluat pillereistäsi ja alkomaholista eroon niin lopeta se nyt,kun se on vielä suht helppoa. Kohta toleranssi alkaa nousta ja sit sul on ongelma.

Vaihtoehto 3. Sammuta tv ja keksi jotain tekemistä missä on huono jos on nuppi sekaisin.
Jotain tarkkaa työtä jolla viihdytät itseäsi tai myymällä näperryksesi tuloksen saatat ansaita jotain pientä lisätienestiä. NettiPokeri on myös yksi vaihto ehto koska pää sekaisin ei voi pidemmän päälle voittaa. Tosin maksaa jotain ja voi myös maksaa enemmän.

Sanot lääkärillesi ettei kirjoita sulle enää niitä respoja, vaikka tulisit myöhemmin pyytää niit uudestaan. Jos susta kerran tuntuu, että pystyt olee ilman lääkkeitä? Aina voi tietysti mennä uudelle lääkärille, mutta siihen mennessä olis ainakin jo tullut pieni katkos lääkkeiden käyttöön.

Mulla on sama ongelma et iltaisin pitää aina vetää pää ainakin hiukan himmemmälle. Mulla tosi ei ole lasta… Juon joka ilta, piikitän ja syön rauhottavia. Mulla on kohta lääkärin aika tulossa, ja olen jo päättänyt että aion kertoa lääkkeiden ja alkoholin yhteiskäytöstäni. Hoitajille en ole uskaltanut asiasta puhua, koska pelkään etteivät sit enää vaan antaisi mulle niit rauhottavia. Mut kun pääsen puhuu kasvotusten lääkärini kanssa, niin aion pyytää et kirjottais niitä edelleen, ja et siihen rinnalle voisin ottaa antabusta. Voisko se olla sullekin vaihtoehto? Musta tuntuu et siihen aina suhtaudutaan silleen et pitäis olla sellanen ihan kunnon juoppo ennen ku laitetaan antabukselle, ja se ärsyttää. Alkoholi-ongelma voi olla sellanenkin, jota ei heti päälle näy. Vaikkei päivät alkaisikaan ryypyllä, niin ainakin nyt meillä kahdella ne päättyy siihen. Antabuksen avulla voitais päästä siitä eroon, tai ainakin saada se tapa poikki.

Olen ollut hoitamassa tuttavani 3 vuotiasta lasta, koska iskä oli tipahtanu ja äiti oli kännissä. :neutral_face: Kova on huoli lapsen kohtalosta että päätyykö lopulta sosiaaliviranomaisten huostaan, joka ei sinänsä ole huono asia. Iskä ja äiskä molemmat opiaattiriippuvaisia. Kaikesta huolimatta he ovat oikealla polulla kun hoitaa riippuvuutta metadonilla ja yrittävät täysillä lopettaa alkoholin käytön. Tietysti retkahduksia tulee, mutta on onnistuttu olemaan ilmankin.

Toivon onnea sinulle PK ! :slight_smile:

Tuo on hyvä vinkki. Jollain fyysisella/ konkreettisella tekemisellä saa helposti ajatukset pidettyä poissa pahoilta teiltä. Oletko sä PK koskaan harrastanut mitään käsitöitä tai ompelua? Askartelua, piirustusta/maalausta? Kirjoittamista? Mitäs kaikkea sitä nyt kotona voikaan puuhastella…? Liikuntaa? Lenkille kun et oikein voi lähteä, niin siellä oman kodin lattialla voi ihan hyvin harrastaa jotain vaikka joogaa tai pilatesta. Niihin olis tietty hyvä käydä ainakin joku alkeis-kurssi, jotta tietää, mitä tekee. Onhan noita itseopiskelu-oppaita ja -dvd:itä tietenkin. Ainakin omalla kohdalla ongelma vaan on, että ne eivät yksinään oikein riitä, jos on ihan uusi asia opittavana. Pitää olla joku, joka näyttää, selittää ja opastaa hlö-kohtaisesti. Erityisesti kun on kyse liikunnasta, ni on tärkeetä et tekee ne liikkeet oikein, ettei vahingossa teekin vaan hallaa. Ja kun käy kurssilla, on määrätty aika ja paikka, jolloin sitä asiaa tulee kans tehtyä. Ettei ne kirjastosta lainatut kirjat ja dvd:t vaan pölyty jossain ikkunanlaudalla, ja kirjastoon kertyy sakkoja kun ei muista edes palauttaa niitä ajoissa… Erityisesti fyysinen tekeminen olis vieroitusvaiheessa hyvä tapa täyttää se syntynyt “tyhjiö”, koska siten erittyy niitä endorfiineja. Sillä saa kans (suht) helposti just pidettyä ne ajatukset kurissa, kun ne kohdistuu omaan kroppaan, mitä se milloinkin tuntee ja sanoo sulle. Ja onhan se nyt aina hyvä asia pitää huolta omasta kehostaan, fyysinen ja henkinen hyvinvointi kun kulkee niin tiiviisti käsikädessä!

Nettipokeria en välttis lähtis suosittelee addiktille korvikkeeks jollekin riippuvuuden aiheuttajalle… :unamused: On kai niitä muitakin pelejä? Mä en siitä maailmasta tiiä kyllä yhtään mitään.

Stilnoctia menee n. 60mg illassa ja päälle muutama kalja, että ei mitenkään hulluja määriä. Diapamia vaan jotain 20mg. Mutta määrät nousee koko ajan, ekaksi riitti 20mg stilkkareita. Pahimmillaan mennyt joku 150mg. Ennen nuuskasin pillereitä ja nyt oon ottanut niitä sentäs vaan ihan normaalisti.

Nyt lääkkeet on loppuneet ja eilen olin pitkästä aikaa ilman. Tosin otin kaljaa sen verran että sain nukuttua. Nyt mulla ei ole mitään ja ahdistaa ja pelottaa miten saan nukuttua… Reseptejä en saa vielä uusittua. Tekee ihan hitosti mieli uusia mutta en tiedä onko se järkevää. En tiedä millon pääsen lääkärille seuraavan kerran kun käyn nyt kerran viikossa terapiassa. Mut tosi inhottava olo nytkin ja tuntuu ihan typerältä olla koneella ja kattoa tv:tä selvinpäin…

Mietin mä jos alkaisin tekeen iltaisin vaikka jotain tuhannen palan palapeliä. Tai jos opettelis kutomaan sukkia tai jotakin :smiley:

Alkoholi, onko se ongelma… En useinkaan käy ns. viihteellä. En yksinkertaisesti vaan pääse. Ennen lasta dokasin pari kertaa viikossa. Ja oon sellanen että juon aina p:t olalle enkä osaa lopettaa ennen kuin sammun ja aina mennyt muisti. Joten kai se alko ainakin on ollut ongelma!?

Pillerit on siinä mielessä parempia päänsekoittajia, että mulle ei tule vielä fyys. oireita, siis vierotusoireita. Kyllä mulla aamuisin on usein inhottava olo, mutta ei mitään verrattuna viinakrapulaan. Ja kun ottaa nappeja niin ei tarvi alkoholia niin paljon/toisinpäin. Jos ei ole pillereitä niin mulla menee helposti vaikka 20 kaljaa ja ei kai sellasta määrää jaksa eikä viitti kitata illassa ja tulis kalliiksikin.

En haluaisi käyttää mitään. Raskausaika oli ihanaa aikaa kun pystyin helposti olemaan selvinpäin ja nautin siitä. Mikä vittu mulla on nyt sitten taas ongelmana… Varmaan se kun masennus on uusiutunut niin ei jaksa selvinpäin.

Mun lapsi on alle 2v. Ja kuten kirjoitin niin päivisin oon ihan normaali ja hyvä äiti, tehdään kaikkea ja ulkoillaan ja ulkoiset puitteet on kunnossa. Mutta iltaisin kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin mulla on ollut tapana mennä heti jääkaapille hakemaan kaljaa, ottaa pillerit tähän sohvalle viereen, laittaa tv ja tietsikka auki ja nappailla pillereitä siinä kaljanjuonnin lomassa. Hyi kun oon hullu. Sitten jossain vaiheessa meen nukkumaan tai nukahdan tähän sohvalle, herään joskus yöllä ja meen sänkyyn. Jos lapsi herää yöllä niin siihen herään aina hyvin eikä siinä ole silleen ongelmaa. Eihän nuo stilkkarit kauan vaikuta.

Mut en tosiaan ehkä halua reseptejä enää. Mutta siinä on se että mulle tulee ihan oikeasti joskus pahoja ahdistuskohtauksia joihin ei oikeen tepsi muu kuin Diapam. Opamoxia on ollut mutta se on ihan paskaa. Tällanen oikea tarve lääkkeelle on n. 1-2 kertaa viikossa.

iina: Antabus vois kyllä olla ihan jees. Sitä pitää harkita. Käsityöihminen en oikeestaan oo ikinä ollut, mutta miksipä sitä ei voisi yrittää :slight_smile: Tsemppiä sinulle kans kovasti!! Ja tosiaan alkoholiongelmaisia voi olla muitakin kun niitä puistoissa istuvia rapajuoppoja. Toivottavasti saisit lääkäristä järkevää apua! :slight_smile: Miksi jollakin ihmisillä on tahdonvoimaa niin paljon ja joillakin ei nimeksikään…

Suosittelisin kanssa Antabusta. Käytin itse sitä kauan sitten kun hankkiuduin alkoholista eroon. Pillereiden kanssa on syytä olla tarkkana, niihin kun ei Antabus auta. Jollain mukavalla tekemisellä se illan vapaa-aika pitäisi täyttää. Ajatus jotenkin muualle päihteistä. Voimia ja tsemiä oikein paljon!

Huh, vilunväreetkö voi oikeasti johtua tästä :astonished: Mulla on välillä ihan sellanen olo niinku olis kuumetta, ja se menee ja tulee… ja kuumetta ei siis oikeasti ole. Joskus ennen mulla on ollut lähinnä viihdekäyttöä, siis viikonloppuisin jne. että ei mitenkään hirveän säännöllistä paitsi nyt. Aamuisin on usein kauhea ahdistus päällä joka menee sitten päivänmittaan pois, ja illalla oon ottanut uudet satsit. Ja muutenkin ollut sellanen tukala olo ja tuskanhiki.

Kiitos kun jaksatte vastailla tämmöselle uunolle :smiley:

A-Klinikalle en mene, se olis tappotuomio jos ne jossain sossussa sais tietää ja tää on tämmönen käpykylä missä varmasti kantautuis kaikkien korviin… Oon joskus teininä käynyt a-klinikalla muutaman kerran. Siellä on sitäpaitsi tuttuja ihmisiä töissä. Pienten paikkakuntien haittapuolia…

Eilen en siis ottanut mitään ja ihme kyllä sain joten kuten nukuttua. Tänään ei ole suuremmin edes ahdistanut vielä, mitä nyt hikeä pukkaa ja jotenkin sellanen olo niinku ei muistaiskaan eilisillasta mitään vaikka ihan selvinpäin oon ollut, kummallista…

Lukea tykkään kyllä :slight_smile: Suorastaan nautin uppoutumisesta jonkun hyvän kirjan maailmaan. Miten en tuota muistanutkaan, taitaa olla jo aivot pehmenneet :smiley: No joo, vitsi.

^ Meitsi sen joskus julkas ja ehkä vuotta myöhemmin joku muukin, mut aika paha lähtee mun viestihistoriasta enää mitään kaivaan, kun on tullu jo vuosia täälä lörpöteltyä. No koitan kuitenkin kohta ettiä. :slight_smile:

EDIT: Löyty ja nostettu esiin.

Ihan jees menee. Tai ihan ja ihan… mut ainakin selvinpäin olen ollut. Taidan vaan yrittää mennä jo pian nukkumaan ettei tarvi istua tätä iltaa. Huomaan kyllä itestäni että oon tottunut iltasin olemaan sekaisin, koska sen jälkeen kun laitan lapsen nukkumaan niin tulee sellanen “tulisilla hiilillä”-olo. Viime yö meni sairaan lapsen kanssa, heräilyä siis vähän väliä ja saattaa ens yökin olla samanlainen. Hyvä etten olekaan mitään ottanut, koska flunssaisen lapsen kanssa yöt on monesti risaisia.

Äitikavereita mulla kyllä on, mutta kenellekään heistä en ole kertonut tästä ongelmasta enkä taida kehdatakaan. Tiedän että yksi on käyttänyt ennen itsekin, mutta en ole liikkunut samoissa piireissä eikä ole sillä saralla yhteisiä tuttuja…

En ole vielä lukenut tuota bentsojen-tiputteluohjetta mutta teen sen seuraavaksi, kiitos! :slight_smile:

Mulla harhailee ajatuksiin koko ajan se, että millon saan reseptin uusittua. Ja kun mä joskus ihan oikeasti tarvin noita lääkkeitä nukkumiseen. Mutta toisaalta ne ei mulla muutamaa päivää kauemmin kaapissa säily jos paketin saan kouraani. Hankalia juttuja… Pitäs kai vaan osata nukkua ilman apua, mutta varmaan tiedätte että se on joskus helpommin sanottu kuin tehty. ja sit kun aamulla kumminkin pitää aikaisin herätä lapsen kanssa niin ei ole aikaa koko yötä unen tuloa odottaa jos meinaa saada levättyä… Mutta tajuan ettei tää näinkään voi jatkua!!

Bentsoista vieroittautumisesta: bentsodiatsepiini vieroitus hakusanaksi googleen ja ekaa linkkiä klikaten löytyy varsin kattava tutkimus, jossa verrataan eri bentsojen ja niiden johdannaisten puoliintumisaikaa jne. löytyy muistaakseni ihan taulukot siitä miten vieroittautua ns. järkevästi annosta pienentäen. Tsemppiä! :slight_smile:

Luin sen jutun ja sai paljon uutta tietoa :slight_smile:

Mulla meni perjantaihin asti ihan ok. Mutta perjantaina otin tsolpideemiä, tosin vaan 30mg ja eihän se juuri mitään vaikuttanut. Lauantaina otin vaan kaljaa. Ja nyt sain hommattua Diapameja eräältä taholta mut en ole vielä ottanut mut aion. Voi perkele.

Vaikka mulle tuo tsolpideemi on aina ollut se kaikista paras juttu silleen… Se vaikuttaa mulla hirveen voimakkaasti, tulee hallusinaatioita ja ihan seko olo. Aina tulee sellanen tunne etten ole yksin, mutta siis tajuan että kaikki on vaan harhoja. Diapam ei silleen vaikuta, lähinnä väsyttävästi vaan. Onneks mulla ei ole tsolppareita enkä haluais niitä enää hakeakaan.

Mutta musta on positiivista että viime viikon olin ihan ilman mitään, paitsi viikonlopun… Ja huomasin että sain kumminkin nukuttua ilman pillereitäkin.

Mulla vaan sattui perjantaina lähipiirissä yks tosi kurja juttu ja enhän tietenkään sitten kestänyt selvinpäin, blaaaaah… Mutta kyllä tästä vielä noustaan! :slight_smile:

Niin, se on kauheaa. Pitäs vaan jotenki päästä tästä. Jos tuo terapia auttais ja saisin käsitellä asioita. Koska kaikki paska johtuu vanhoista traumosta joita en jaksas käsitellä selvinpäin. Tai siis musta tuntuu etten jaksa itseäni selvinpäin.
Otin nyt 30mg Diapamia pitkästä aikaa ja mukavan rento fiilis. Jos mulla ei olis lasta niin antasin mennö ittenii ihan tärviölle. Mua vaan pelottaa että lapsi otetaan pois. Hänellä ei ole isää. Siis toki on tietysti, mutta pelkästään biologisesti. Mutta vielä toitotan, että normaali ja hyvä äiti olen muuten ja töihin menen maaliskuussa, mulla on siis vakituinen työpaikka, ja arvatkaa missä, hoitoalalla kaikenlisäks.

Mä en vaan jotenki kestä mitään vitun ongelmia. Mä en tiedä mistä se johtuu - ehkä se terapiassa selviää. Tuntuu että asiat on vaikea käsitellä selvinpäin. Lapsuus mulla on ollut täysin perseestä ja siitä juontaa juurensa moni asia. musta on hyvä että sen tiedän. ja se on korjattavissa.

Niin joo, lapsi ei ollut viikonloppuna kotona.

Mun lapsen ei oo koskaan tarvinnut nähdä kaljapulloakaan. Mutta siis eihän se ole mitään puolustus… Tuolla se nukkuu ja meikä on jo pikkusen tillin tallin. Mutta lopetan ihan varmaan kun nuo pamit loppuu. Tajuan ettei tää voi jatkua näin… Sitäpaitsi alkoholi ainakin on alkanut vituttaa niin rankasti. Toisaalta se on pelottavaa, josksu ennen alko vaikutti niin hyvin mut nyt se lähinnä laittaa vaan vaan niin tyhmäksi. Jotenkin pillereiden kanssa ei oo niin seko olo, siis ei tuu semmosta niin järjen menestystä kun kaatokännissä.

Mut ymmärrän että tämän on loputtava. Mun on pakko hakea apua. Vaikka siihen antabukseen…

Ei ole vielä tarvinnut lapsen nähdä pulloa, mut mitäs kun se herää 40 asteen kuumeessa joku ilta ja sä oot soosissa? En nyt siis halua kiusata tai arvostella, mut oikeesti, jos sä joutuisit kutsuun lapselles (tai itselles) yöllä lanssin, kun oot ite ihan sekasin ni sairaalan velvollisuus on kutsua lastensuojelun sossut paikalle ja sä et saa välttis enää lasta takasin sen sairaalareissun jälkeen. Eli vaik muuten tuo kuvio ei vielä aiheuta harmia ni jumaliste sun elämäs muuttuu yhdessä silmänräpäyksessä jos yöllä tulee tällainen sairaalaan johtava ylläri.

T: Kahden lapsen äiti

Ymmärrän hyvin tipi sun kannan ja oon samaa mieltä. Mun pitäs päästä tästä ongelmasta.

Eilen otin 110mg Diapamia ja ei se edes vaikuttanut ihmeemmin, sain nukuttua hyvin. Kaduttaa kumminkin ihan hirveästi ja itsesyytös on kova. Nyt tää oikeesti loppuu… Mä en hae enää niitä stilkkareitakaan. Enkä pameja. Enkä alkoa. Vaikka mieli tekee. Mutta lapsi on mulle kaikki kaikessa, ilman häntä mulla ei olis mitään. Mä jo pääsin niin hyvään alkuun mut perse kun perjantaina tuli taas kova isku henk.koht. elämässä. Pitäs oppia käsitteleen tunteet selvinpäin.

Mähän voisin tännekin palstalle valehdella että joo hyvin menee ja mitään en oo ottanut mut mikä hyöty itelleen valehdella… Jos tuota lasta ei olis, niin olisin vielä enemmän kusessa. Onneks huomenna on terapia. Pääsen käsitteleen sitä perjantaina sattunutta juttua, valmiiksi jo ahdistaa…

Tuon 110mg jälkeen otin toisena iltana 90mg ja sen jälkeen en ole ottanut mitään paitsi kännit lauantaina kun oli yhdet häät. Stilnocteja saisin jo apteekista mutten ole hakenut.
Ihan sairas olo oli pari päivää. Mahtokohan johtua noista pameista… Mä kun oon tällanen amatööri, niin kysyn että kauanko nuo pamit säilyy verenkierrossa? Mutta ollut ihan hirvee huimaus ja tökkyräinen olo, onneks nyt alkaa helpottaa. Toisaalta jouduin ottaan viikko sitten Norlevon (jälkiehkäsy) ja sekin voi aiheuttaa kipua ja huimausta.

Diatsepaamin puoliintumisaika on 120h. Eli se näkyy elimistössä todella pitkään. Jos ottaa kympin pamin niin 5mg on veressä 5vrk:den päästä, tosin elimistö alkaa kokemaan vieroitusoireita kun se normi-määrä vähenee… Mikäli ottaa epäsäännöllisiä määriä niin on aika vaikea tietää mikä se määrä on jonka elimistö päivittäin tarvitsee. Ei se kuitenkaan ole ne korkeimmat määrät ellei niitä päivittäin vedä.

Ai, mä tuosta viimeisestä viestistä otin tuon määrät… Tod. näk. kuitenkin 90mg:stä nolliin on lääketieteellisestikin liian raju… Mä menisin a-klinikalle viemään lääkkeet ja puhumaan tilanteesta, mikäli oikeasti tahtoisin pudottaa lääkkeitä. Ainakaan täällä ei kovin kepeästi lääkkeiden väärinkäytön takia lapsia viedä… Pikemminkin toisinpäin… :unamused:

Kyllä nuo viekkareita ovat… Mikäli alkaa kramppaamaan niin ei voi pudottaa nolliin suoraan, se kun ei ole terveellistä…

En oo nyt pameja siis ottanut vähään aikaan ja olo on ollut aika hirveä. Edelleen huippaa ja ahdistaa. Tsolppeja otin toissailtana 160mg ja sen jälkeen en mitään. Kädet tärisee vieläkin ja väliin on kylmä ja väliin kuuma. Ajattelin jo et johtuuko tää Cipralexista mut taitaa johtua jostain muusta… Nyt on tosiaan reseptit tyhjinä ja kuulemma vasta vastaanotolla uusitaan, ei saa enää apteekkiin viedä. Ja sanon etten mä tarvi mitään. Koska vaikka päätän että otan vaan tarvittaessa niin se ei onnistu. Alkoa en oo ottanut. Mä alan lenkkeileen ja syömään, en oo voinut syödäkään oikeen moneen päivään. Kyllä kai tää ohi menee. Mä en tod. halua todellisesti riippuvaiseksi mihinkään, koska tää munhan amatöörikäyttö on silleen aika pientä ollut kuiteskin. Pitää saada pää muilla keinoin kuntoon. Mulla on vaan tahdonvoima niin huono, mutta pakko tästä on selvitä.

Kiitos kun te jaksatte kannustaa ja antaa neuvoja!!!

Hei muuten, aiemmin oli puhetta että onko mulla ketään äitikaveria jolle voisin puhua. Niin kännissä viikonloppuna puhuin sille yhdelle jonka tiedän ennen narkanneen. Niin uskokaa tai älkää niin hän sanoi että hällä on sama juttu, ottaa iltasin nappeja ja alkoa! Ja hänellä on neljä lasta joista yks on vauva. Ei olla vielä selvinpäin asiasta puhuttu mut tulee varmaan puheeksi kun nähään.

Muutenkin ahdistaa jotkut asiat, kuten raha-asiat, töihin meno, kaikki… Aaargh.