Minäkö se olenkin joka ei osaa päästää irti?

Erosin juuri avomiehestä. Olin jo pitkään käyttänyt aikani kaikkeen muuhun kuin miehen kanssa olemiseen, ei tuntunut enää parisuhteelta koko touhu. Oltiin samaa mieltä eron tarpeellisuudesta, ollaan eri elämänvaiheissa ja “kasvettu erillemme”, ehkä aika suuren ikäeronkin takia.
Mies on alkoholisti. Kun tavattiin, se oli ihan pohjalla, sillä ei ollut mitään ja joi joka päivä. En tiennyt miten vakavasta asiasta oli kyse, ehkä se vähän kaunisteli ja tsemppasi ja itse olin niin sinisilmäinen.
Meidän seurustelun aikana mies pääsi pohjalta ylöspäin, on työtä jne, asiat ihan mallillaan ainakin ulkoisesti. Vähentämisen yrittäminen ei tietenkään onnistunut, kolme vuotta yritin kannustaa ja auttaa, kunnes en enää jaksanut jatkuvia tekosyitä yms. Viime keväänä mies päätti sitten lopettaa, kun sanoin etten enää jaksa. Yritin mahdollisimman pitkään antaa sille mahdollisuuden tulla itse tuohon lopputulokseen, mutta eihän se tullut. En halunnut päättää sen puolesta, vaan yritin selittää että mun on päätettävä vaan itseni puolesta. Ilmeisesti kuitenkin se koki, että mä rajoitan sitä tai että se ei itse saanut tehdä omia ratkaisujaan. Onhan sitä aikaa tosin ollut niitä tehdä…
Nyt kun ollaan erottu, kuulin että mies on juonut multa salaa jo pitkään. Oon pyrkinyt kannustamaan sitä ja ollut niin ylpee kun luulin että se on pystynyt olemaan juomatta. En epäillyt mitään. Meillä on paljon yhteisiä ystäviä, joille se on sanonut, että mulle ei saa kertoa sen juomisesta. Tuntuu inhottavalta, että kaikki ystävätkin on joutuneet/lähteneet tähän mukaan. Mm. mun paras ystävä on tiennyt tästä koko ajan. Tuntuu että musta tehdään näin joku nillittävä ämmä, joka ei anna miehen pitää hauskaa, vaikka muilla ei voi olla mitään käsitystä siitä, millaisia juttuja ollaan käyty läpi.
Nyt kun kuulin että se on juonut, mutta kuulemma :unamused: taas harkitsee lopettamista, mulle tuli joku ihmeellinen tunne, että pitäiskö meidän siinä tapauksessa vielä yrittää. Vaikka ero johtui muista syistä. Mitä ihmettä? Oon mennyt ihan kieroon alkoholin ja seurustelun suhteen. Oon kaksi kertaa seurustellut vakavasti, ja kumpikin mies oli alkoholisteja. Mikähän MUA tässä vaivaa?
Sit tavallaan tuntuu myös että jos se nyt sit itsekseen saa itsensä kuntoon, niin kaikki se mitä mä oon tehnyt sen puolesta ja mihin oon laittanut niin paljon energiaa, on ollut turhaa. Vaikka tietenkin oon myös tosi huolissani siitä ja toivon että se sais lopetettua.
Huoh.

Sehän siinä on että kun alkoholismi ilmenee niin on mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tehtävä ne omat valinnat, niin susta ei aleta tekemään pelinappulaa riippuvuuspeliin.
Tottakai alkkis etsii mielellään ihmisiä joiden “takia” se juo tai olisi myös juomatta…
vastuun ulkoistamista itsestään poispäin.
Ei kannata provosoitua jos susta yritetään “tehdä” jotain, koska eihän tosiet voi määrätä mitä olet.
Ole kärsivällinen, sulla on tilaisuus tehdä oma kantasi selväksi ihan olemuksellasi ja sitten kun sitä vielä erikseen kysytään, tai saat kauttarantain selville jotain… Mutta ajattele ei se miehen juominen ole sinun ongelmasi, joten miksi hän olisi sinulle tilivelvollinen juomisestaan. Ota kohteliaisuutena että hän vaivautuu valehtelemaan…joku syy hänellä on esittää raitista nimenomaan sinulle. Haluaa arvostustasi, eli tietyllä tavalla hän arvostaa sinua, jossain taustalla.

Pidät vaan pintasi ja tiedät sen mitä tiedät, tiedät että miehestä kuuluu olla enemmänkin huolissaan kuin että suojella hänen alko ongelmaansa. Sinä et suojele sitä, olet nostanut kissan pöydälle.
Koska olet vahva etkä sorru miellyttämään miestä ja muita.
Siksi sua pidetään “nillittävänä”, mutta ketä ihmiset loppupeleissä eniten arvostaa. Niitä jotka elää suoraan ja puhuu suoraan, ei täydellisiä ihmisiä mutta ihmisiä jotka uskovat sen mitä näkevät ja pitävät jalat maassa.
Nyt se voi tuntua nillitykseltä, mutta loppupeleissä suahan se mies arvostaa kerran pyytää ystäviäsi valehtelemaan sulle.
Älä loukkaannu niistä asioista liikaa, tai ala muuttamaan kurssiasi painostuksen alla.

Ei muuten ole turhaa. Jos sinä olet hänet jättänyt ja se on auttanut häntä näkemään ja myöntämään ongelmansa, tai pääsemään edes lähelle sitä, niin ei ole ollut turhaa.
Raitistaminenhan on aina turhaa, koska toisen puolesta ei voi sitä tehdä.
Mutta se että olet hänet tuntenut ja et ole suostunut olemaan osa ongelmaa, voi olla suuri vaikutus häneen.
Jos nyt loukkaannut siitä, että hän joutuu raitistumisen polulle ilman sinua, niin joka tapauksessa ihminen on yksin tämän asian kanssa, ja joutuu hakemaan lähinnä apua tilanteeseen. Parempi että ihminen setvii oman päänsä yksin , ja alkaa sitten vasta parisuhteeseen:; muuten parisuhde voi jopa haitata, tai vääristää tervehtymistä.
Ole vaan iloinen ettei susta tuu “omaishoitaja” tai terapeutti, vaan sitten kun mies on jaloillaan ja hän kaikenlisäksi arvostaa sinua, saat joko hänestä tai jostain muusta miehestä sen parisuhteen jossa sun ei tarvitse ketään yrittää parantaa, ja saat itsekin naisena sitä mitä parisuhteesta kuuluu saada.
Joka ei ole toisen pelastaminen ti kaiken energian käyttäminen siihen että saisi toisen ihmisen kuntoon. Tai olla hänestä jatkuvasti huolissaan koska hän itse ei ole riittävän huolissaan.

Hei Eeve,

olet saanut hyviä vastauksia.

Tämä on juurikin se kysymys, mihin sinun kannattaa keskittyä. Sen sijaan että miettisit, mitä se ex touhuaa, raitistuuko vai ei, jne… koska se on aika epäolennaista. Se että seurustelee alkoholistien kanssa, kertoo usein läheisriippuvuus- nimisestä sairaudesta. Kun sairauden tiedostaa, alkaa toipuminen. Nyt kun olet ottanut sen tärkeimmän askeleen, eli jättänyt alkoholistin värjäämän peilitaloelämän taaksesi, on sinulla elämäsi tilaisuus keskittyä itseesi, ja hoitaa itsesi kuntoon, niin että seuraava miesystäväsi ei enää ole alkoholisti, ja että pääset kiinni tasapainoiseen, onnelliseen ja täyteen elämään.

Kiitos vastauksista :slight_smile: mukava lukea niitä, ja tuntuu myös hyvältä idealta vähän kirjottaa ylös fiiliksiä, että voi myöhemmin niihin palata ja miettiä.
Oon useinkin miettiny, millaista olisi seurustella jonkun kanssa, jolla ei alkoholiongelmaa ole. En kuitenkaan osaa oikein kuvitella. Meillä on ihan selkeesti ollut omat roolit, joita ollaan vedetty. Mä en ole koskaan esimerkiksi joutunut olemaan se mokailija, vaan aina toinen on hoitanut sen tehokkaasti :smiley: Oon siis päässyt olemaan jotenkin “hyvä ihminen”. Voi tuntua oudolta sit joskus tulevaisuudessa ollakin tasapainoisessa suhteessa (toivottavasti!) kun ei olekaan se tukija, auttaja jne.
Oon tuon suhteen aikana tehnyt tosi paljon duunia sen eteen, että ymmärrän mistä on kyse ja suhtaudun “neutraalisti” asiaan; yritin olla ottamatta henk. kohtasesti sen juomista. Tiedän että se on nähny älyttömästi vaivaa asian eteen eikä se oo helppoa. En oikeestaan ymmärrä miten oon ollut niin tyyni. Oon yrittänyt analysoida sen kanssa juomisongelmaa. Mutta mies onkin myöntänyt että on alkoholisti, ja ruvennut tajuamaan ettei ihan pienet keinot siihen auta. Musta tuntuu että sen ajattelutavassa todella on tapahtunut aika iso muutos.
Eron jälkeen se tietenkin ryyppäs monta päivää putkeen, nyt taas morkkiksissa haki antabukset. Toivottavasti päätös nyt pitäis. Vaikka se ei sinänsä ole mun ongelma, niin toivon sen itsensä puolesta että onnistuisi. Meillä ei varmaankaan siitä riippumatta ole mitään yhteistä tulevaisuutta, ollaan niin erilaisia muutenkin.
Mulle tulee tekemään tosi hyvää olla ihan yksin. En ole edes koskaan asunut itsekseni, nyt pääsen sitäkin sit kokeilemaan. Mulla on sinänsä aika toiveikas olo, kyllä tää tästä! Vaikka onkin kova ikävä vielä.

Ja hei kiitos vielä “samaa kok”; niinhän se on että itse tiedän millainen oon ja sen pitäisi riittää. Mitä väliä mikä käsitys muilla asiasta on kun ei ne kuitenkaan tiedä tästä mitään. Toivottavasti eivät tulekaan tietämään koskaan.
Nyt pitää vaan pitää mielessä se, että yksin oleminen on tärkeä vaihe tässä. Se kun ei oo kivaa. Liian helpolla varmaan lähtisin taas seurustelemaan heti, niinkuin oon tehnyt aiemmin. Nyt ei mitään lennosta vaihtoja :smiley:

Juurikin näin! Kannattaa hankkia tietoa siitä, mitä on läheisriippuvuuus ja keskittyä omaan itseen. Muistan kun joku sanoi täällä palstalla jokuvuosi taaksepäin minulle ihan saman, että minulla on läheisriippuvuus-ongelma, kun pohdin sitä, miksi minulle tapahtuu paskoja asioita vaikka kuinka yritän auttaa ympärilläniolevia… :slight_smile:

  • pyykkipoika -