Minä ja juopot ystäväni

Tässä kesän aikana olen huomannut jos jonkinlaista suhtautumista juomattomuuteen. Muutamia kommentteja:

  • Hullu.
  • Sitten kun tuut järkiis ja oot taas radalla…
  • Eikö nyt yksi…?
  • Ethän sä ees juonu paljon.
  • Outo
  • Eihän kukaan käy keikalla/festareilla selvinpäin.
  • Ai sä oot autolla (50 m päässä kotoani baarissa joka on lähempänä kämppää, kuin parkkipaikkaa…).
  • Miksi ihmeessä?
  • Kiva kun et juo, niin munkaan ei tarvii juoda niin paljoa (!)
  • Mitäs tässä pullossa on? (festareilla järkkäri, joka nuuhki vissypulloa, jossa oli tavallista raanavettä - kaato varalta pois…).
  • Mitäs me sitten tehdään, kun sä et ryyppää?

Havaintoja:

Alkoholiton Nikolai jäillä ja sitruunaviipaleella on oiva terassijuoma.
Festareilla alkoholi on turruttanut melkoisesti seisoskelusta aiheutunutta kipua jaloissa.
Festareilla näkee myös bändejä, kun on selvinpäin, mutta niiden missaaminenkin onnistuu myös selvänä.
Festareiden jälkeisenä päivänä on melkein yhtä huono-olo kuin ennenkin. Aurinko ja kuumuus lienevät syyllisiä. Onneksi menee nopsempaan ohi, kuin krapula.
Rahaa on enemmän hömpöteltäväksi turhuuksiin, kun ei juo :smiley:
Pienessä sievässä olevat kaverit on kivoja, umpikännissä ravintolassa hysteerisesti kikattavat kossua vesilasiin kaatavat kaverit on noloja.
Kylmää kaljaa tekee välillä mieli, mutta ajatus humalasta (edes pienestä) ahdistaa.

Summa summarum. Raitis kesä on mukava kesä.

Raitista loppukesää (ja syksyä ja talvea ja kevättä ja ensikesää…) kaikille.

Tämän maan alkoholikulttuuri on mitä on ja känniapinoinnin ihannointi on tavallista.
Nyt kun olen ollut n.1v 4kk juomatta, niin minä olen saanut varsin erilaisia kommentteja :slight_smile:

-Miten helkkarissa pystyit lopettaan, en olisi ikinä uskonut, hyvä juttu.
-Kerroin eräälle rappioalkoholistille, että olen ollut jo tovin juomatta (juovana aikana join hänen kanssaan pari kertaa). Se sanoi “minä en ole selvää päivää nähnyt 40vuoteen”, mutta pidän sulle peukkuja.
-Baarissa eräs tuttu alkoholisti, ei millään meinannut uskoa, että lasissani on vain jaffaa. Piti hänen oikein baarimikolta varmistaa. Ja kun siinä totta tosiaankin oli vain jaffaa, niin tuli selkään taputukset ja “muista pitää perheestäsi huolta, elä tee niinkuin minä teen”
-“Eiks tunnu hyvältä kun on ollut pitempään juomatta” vastasin “en voi edes sanoin kuvailla miten hyvältä” :slight_smile:

On niitä muitakin positiivisia kommentteja. Kumma kun minä en ole saanut yhtäkään negatiivista :unamused:

Sen olen kyllä huomannut, että jotkut sukulaiset tai muut läheisemmät ihmiset ovat kysyneet minulta, että haittaako jos he juovat. Olen sanonut, että ei tippaakaan, vaikka toisin voisi luulla. Jokainen tavallaan, mutta en kyllä tykkää jos kännissä kunnolla örveltää. Tämmöistä ei myöskään ole tapahtunut, kun eivät alkoholisteja ole.

Minun saamiani kommentteja:

-Tosi hienoa!
-Olet tosi vahva kun olet tehnyt tuollaisen päätöksen.
-Olen niiiiiin ylpeä susta! <3
-Eikö olekin jotenkin ihanan vapaa olo?
-Meinaatko tosiaan, ettet ikinä enää juo?
-Vai semmosta…

En nyt kaikkia muista, mutta huomattavasti enemmän on tullut kannustavaa palautetta, kuin negatiivista. Yllättävän monet “ystävät” eivät ole kommentoineet mitenkään, mitähän siitä pitäis päätellä…? Minä liikun tosi vähän ihmisten ilmoilla, siksi noita kommenttejakaan ei ole kovin runsaasti sadellut. Marraskuussa olisi tarkoitus lähteä matkalle, eiköhän niitä siellä sit kuulekin ihan tarpeeksi… :slight_smile:

moi
mun kaveripiirissä mä taidan olla se ainut juoppo :cry: yks kaveri lopetti vuosi sitten ja kyllähän sen elämä on parantynut hirveesti,ite kyllä aina kehun niitä jotka ovat valinneet alkoholittoman elämän.

oma juomiseni on ruvennut lipeämään otteesta ja häiritsee pahasti työtä ja vähän raha asioitakin.tänä aamuna päätin että mun on tehtävä asialle jotain, ja aloitin täältä .ennemmin olen kirjoitellut vähentäjien puolella mut kyllä mä kuulun tänne lopettajiin koska en opi kohtuukäyttäjäksi .

elikkä ilmoittautuisin viinapirun teloitustalkoisiin tästä päivästä eteenpäin

t:DEAL

Tervetuloa lopettajien iloiseen joukkoon Deal! :slight_smile: Tulet varmasti huomaamaan, niinkuin minäkin, että nyt tekemäsi päätös on elämäsi paras päätös! Tai oikeammin, elämäsi kannalta ratkaiseva päätös. Tästä pisteestä alkaa paljon rikkaampi, täydempi, ehjempi elämä. Toisilla se vie pidempään, toiset saavuttavat sen nopeammin, mutta yhtäkaikki, tämä on tie, jota kannattaa kulkea!

kiitos Uusi Elämä !

näin uskon itsekkin, ja onhan tätä juopon elämää jo nähtykin tarpeeksi :imp:
tiedän että tie ei tule olemaan helppo ja kiusauksia tulee aivan varmasti,mutta jotenkin kuitenkin tuntuu jo nyt paremmalta kun on päätöksen lopettamisesta tehnyt :smiley: :smiley:

Minulle oli yllätys se alun suunnaton helpotuksen tunne. Ei tarvitse enää taistella…tässä asiassa luovuttaminen tuntuu todella hyvältä… :slight_smile: Alussa tosin olen vieläkin, reilut puoli vuotta raittiutta takana…
Harvapa meistä ilman kiusauksia selviää… Mutta niitäkin tilanteita voi suunnitella jo etukäteen. Mulla tosin on käynyt niin, että kun suunnittelen keskustelutkin jo valmiiksi, niin semmoista tilannetta ei sitten tulekaan… :slight_smile: Tähän mennessä on riittänyt ravintolassa sanottu ei kiitos ja vettä ruokajuomaksi, kiitos… :wink:

Tämä plinkki on oiva paikka just niille hetkille, kun entinen kuoppa kutsuu. Täällä on väkeä joka on kokenut kaiken. Vertaistukea löytyy siis paljon. Monet puhuvat kolmen, kuuden, yhdeksän ja kahdentoista kuukauden kriiseistä raittiuden alussa. Mulla oli just se puolen vuoden kriisi… Kolmen kuukauden kohdalla olin vielä ns. kuherruskuukausivaiheessa itseni kanssa… :wink: Mutta niistä kriiseistä selviää, kun tietää ettei viinanhimoon ja vitutukseen kuole ja että kaikki sujuu paremmin, kun muistaa vain sen yhden asian. Sen, että tapahtui mitä tapahtui, minun ei tarvitse juoda.

Tulipa sekavaa sepustusta, mut kaipa tuosta jotain irti saa… :slight_smile:

Hei Deal, loistava päätös. Aloita vaikka oma ketju. Pura sinne tuntojasi ja kysy vaikka neuvojakin. Ihmiset täällä kyllä mielellään vastailevat sinulle.

Tee kuten minä tein :slight_smile: Voin sanoa, että on auttanut! Ja jos joku tulee palstallesi huutelemaan solvauksia tai muuten vaan tuo sinne negatiivista energiaa, niin pyydä häntä kohteliaasti lopettamaan moinen käytös. Sinun palstasi, sinun alkoholismisi, ei kenelläkään ole oikeutta sinua sättiä. Ellei siihen nyt sitten oikeasti ole jotain pätevää syytä. Ja jos syy on pätevä ota opiksesi tai ainakin mieti toimintaasi. Näin minä olen tehnyt.

~Kannel, 1v ja 4kk alkottomana~

kiitos soikannel
varmasti tulen niin tekemäänkin,onhan se sillä lailla henkilökohtaisempaa.

Ja jos luet “viinapirun teloitus” ketjuni ensimmäisen viestin, niin huomaat kuinka pohjalla olin. Se tie sinne on kaikkien alkoholistien mahdollista saavuttaa, jos ei herää ajoissa. Sinulla nyt ei ole ollut, ehkä yhtä dinosaurusmaisia ongelmia kuin mitä minulla juomisen takia oli, mutta et varmaan niitä haluakkaan.

Alkoholismi kun on ihan tieteellisesti etenevä aivo/addiktio sairaus. Pohjalle päätyy jos ei lopeta, ennemmin tai myöhemmin. Minun isäni ei toipunut. Kuoli 41vuotiaana, maksa ja munuaiset täydellisen paskana, ei ollut enään mitään tehtävissä. Tuonen tuville, liian aikaisin oli hänen matkansa määränpää. Oho! Hieman herkistyin kun mietin itseäni toipumassa ja sitä, että hän ei saanut koskaan nähdä lapsenlastaan, nyyh :cry:

Ja muista, että nyt puhutaan helvetin vakavista asioista, sinun ainutkertaisesta elämästä.

Huomaan ikään kuin luonnollista poistumaa ystävä/kaveripiirissä. Ei tule enää usein otettua yhteyttä niihin, joiden kanssa oleminen/hauskanpito kulminoitui lasien kippaamiseen. Vaikka siellä on muutama ihan mukavakin tyyppi, ei vaan jaksa eikä huvita. Ne ystävistäni, jotka odottavat aikaa “kun taas otat” saavat valitettavasti yhä vaan odottaa. Yhteydenpito on vahvistunut niiden kanssa, joita juomattomuuteni ei haittaa ja perjantai-iltojen istumisen sijaan tarjolla on usein esimerkiksi sunnuntai-lounasta tai viikkokahveja :smiley: En koe menettäneeni paljoakaan vaikka silloin tällöin mieltä kaihertaa ja nousukänni leijuu jossain aivojen perukoilla. Kehuja olen saanut minäkin, suoraa kritiikkiä vähemmän. Ihmettelijät kuuluvat suurkuluttajien/alkoholistien joukkoon jotka tietävät (vaikka eivät tunnusta) juovansa liikaa…

Multa on kysytty juomattomuudesta:

-Miks ihmeessä?
-Tulitko uskoon?
-Joku terveysjuttu vai?
-Kai sä otat edes silloin jos tarjotaan?
-Kuinka pitkään sä aiot olla juomatta?

Ja mulle on sanottu:

-Ihanaa!
-Mä ihailen sun sisua.
-Hyvä päätös, vitsit että oot sitkee.

Joskus suitsutukset tuntuu hölmöiltä, vaikka tarkoitus onkin hyvä. Raitistuminen on niin monen tekijän summa, että ihan pelkällä tahdonvoimalla tai sisulla sitä ei tehdä. Ehkä siksi, että raittiuden takana häilyy se entinen juopoteltu aika. Mä luulen, että mä olen raitistunut ennen kaikkea häpeän ja pelon takia. MIelessä on se millaisessa koukussa sitä eli ja kuinka paljon sai hävetä omaa toilailuaan…

Hienoa deal ja tervetuloa :slight_smile: On hyvä tunnistaa se, ettei itsestä ole kohtuukäyttäjäksi. Mitäpä sitä leikkimään tulella jos on kädet bensassa.

Tarkennukseksi aloitukseeni, niin olen kyllä saanut kannustustakin. Perheelle/sukulaisille asia ei ole mikään iso juttu. Juojia ja juomattomia löytyy ja valinta nähdään terveysvalintana. Monet noista “hullu” kommentin sanojista on olleet itse kiinnostuneita asiasta “miltä tuntuu olla baarissa selvinpäin”. Yhden kaverin mielestä olen taas se oma itseni, johon hän aikanaan tutustui. Hänelle oli kova pala se, että ryyppäsin, koska hänelle olin nuorempana ollut se, joka on aina selvinpäin.

Hauskinta on se, että monet kokevat raittiuteni niin, ettei heidän “tarvitse” baarissa itselläkään ottaa niin paljoa :open_mouth: Kai se on se joukon vaikutus siihenkin suuntaan. Tyrkyttäjiä ei onneksi tuttavapiirissäni ole.

Ystävien pääasiassa luonteva ja välillä huumorinkin sävyttämä suhtautuminen on ollut hyvä asia. Joillekin olen sanonut lopettaneeni, toisille (niille, joita näen harvemmin) olen sanonut vain, etten nyt ota. Yksi “hyvä” ystävyys on katkolla juomattomuuden takia, koska toinen ei vain hyväksy sitä, etten juo. Hän perusteleekin sitä sillä, että juomattomuuteni nostaa esille hänen “alkoholisminsa”. Onneksi on tähän asti ollut raittiitakin yhteisiä tekemisiä (koiran ulkoilutusta, pihatalkoita, uimista). Yhteiset biletykset ja festarireissut ovat historiaa, vaikka yritin markkinoidakin raitista itseäni, että “eikö ois kiva, kun joku ois kattomassa perään”. Hän kun ei halua, että örvellystään on joku selvinpäin katsomassa.

Onneksi on noita raittiita ja kohtuudessa pysyviä festarikavereita, joten ei tarvi niitä huvituksia lopettaa. Isotyttö pärjää sitäpaitsi festareilla yksinkin ja ilman pullon turvaa :smiley:

nimim. ensi kesänä Wackeniin… (kun ei juo, niin on varaa matkoihin ja lippuihin).

Kun oppii elämään ja olemaan “köyhästi” niin ei sitä enää kaipaa mitään perjantai-iltoja ym juhlia tahi loistetta ja meininkiä.
Pääasia on että pääkoppa on tyytyväinen ja raitis, myös vatsa kylläisenä ja päiväunet teennäisen juhlinnan voittaa :wink:

Juuri niinkuin Runeh sanoi! En mua haittaa vaikka ei olekkaan kauheasti niitä raittiita kavereita joiden kanssa tehdä sitä sun tätä. Nautin niin satasella näistä mun yksinäisistä illoista. On niin turvallista käpertyä sohvalle ja kattella lehvaa ja syödä jotain hyvää ja mennä nukkumaan sitten kun oikeesti väsyttää. Olen turvassa! Ja aamulla pirteenä ylös ja keksiä taas jotain kivaa uudelle päivälle.

Ei tarvi kupata ympäri yötä päissään milloin missäkin ja mahdollisesti löytää kotiin aamuksi tai jatkoilta suoraan baariin. Hirvittää ajatuskin, että ikinä enää löytäsisin itteni samasta jamasta.

Ja kyllä mä uskon, että niitä raittiita kavereitakin löytyy sitten ajan kanssa kun olen siihen valmis :laughing:

Hyvä medusa! Sinun kirjoituksiasi on mukava lukea :slight_smile: Olet löytänyt onnen ja mikä tärkeintä, itsesi!

oo-hoiii lippumme tää, voitokkaasti liehukoon! :wink:

Sinä sanoit Medusa sen avainsanan. Turvassa. Turvassa, kun tietää kun menee nukkumaan, turvassa, kun tietää mitä tekee, kenen kanssa ja missä. Raittiudessa minulle on tärkeintä siitä saamani turvallisuuden tunne. Alkoholin käyttöön, sekä omaan, että muiden, minulla on aina liittynyt epävarmuus. Niin paljon ikäviä juttuja kun on sattunut “muistipois” kännissä. Joskus join muistin tarkoituksellakin pois, ettei tarvinnut muistaa eikä “oikeasti” kokea mitä tapahtui. Tällä hetkellä ajatus alkoholin juomisesta ahdistaa. Muiden juomista kestän, koska tiedän pääseväni tilanteesta aina pois.

Hoh hoijaa… tuohon “Miksi muut eivät halua, että ihminen raitistuu” -ketjuun jo tästä mainitsinkin, mutta puretaan tähän turhaumaa enemmän.

Lauantaina vanha “hyvä” kaveri sanoi päin naamaa, ettei pidä minusta enää. Olin kuulema exäni kanssa viihdyttävää seuraa, mutta nyt raittiina hän ei jaksa sitä, että esim. festareilla haluan katsoa bändejä, enkä istua kaljateltalla… Huoh… Jotan tuollaista olin aavistellutkin. Mietin, että mahtoi se meidänkin “Matti&Mervi gone hard core” -show olla mahtavaa kateltavaa. Liekkö “kavereilla” ollut vetotoimistokin siitä, että kumpi pääsee ensin hengestään. :imp: :smiling_imp: :angry: :angry:

Hyvähän se on vierestä kattoa, kun toiset tuohoaa elämäänsä. Pakostakin mietin, kun hän sanoi, ettei olisi exääni (edelleen juovaan ja elämäänsä kiihtyvällä vauhdilla tuhoavaan ihmiseen) halunnut törmätäkään. Mutta tuli kyllä mieleen, että sieltä suunnalta hän olisi ehkä saanut mieleistään viihdettä. Minun keskiluokkaistunut ja tasapainottunut elämäni kun on hänestä tylsää (tai siis kuulema on siitä kateellinen, mutta eihän sitä nyt jaksa kauaa sivusta seurata, kun toisella raittiilla ihmisellä menee ihan mukavasti).

Onneksi on niitä muitakin kavereita.

Eikö olekin mielenkiintoista, kun juominen aiheuttaa senkin, että elää muiden vaatimaa elämää, vaikka omaansa kuvittelee elävänsä. Sitten kun lopettaa juomisen ja alkaa elämään sitä omaa elämää, niin muut koettaa saada sen kuulostamaan ikävältä, surkealta, tylsältä,… On siinä tietysti sekin, että niitä samoja kuvitelmia itselläkin on siitä raitistumisesta.

On minulla juovia “ystäviä”, mutta kaikki voi uskoa, ettei hauskuutemme ole samoista asioista koostuvia, kun itseäni ei naurata kenenkään toilailut kännissä. Miten monasti sitä ennen itsekin kävi läpi asioita joita ei muistanut, joita oli tehnyt, ollakseen jotain joka halusi olla, saadakseen jotain jota kuvitteli tarvitsevansa.

Ikävintä minusta olisi se, jos puoliso vielä juo haittaavasti, vaikka itse koettaa lopettaa. Kovasti siinä saa tehdä itsensä kanssa töitä, jotta sen kanssa pärjää ja myös sen kanssa, jotta siitä voisi luopua. Sellaiset juovat kaverit, ystävät yms on helpompi jättää taakseen, kuin ihminen jonka kanssa on “puoli” elämää elettynä ja elettävänä.

Kovasti voimia ja rohkeutta tehdä tärkeitä päätöksiä kaikkien asioiden suhteen. Raittius on kuitenkin meille alkoholisteille se tärkein asia ja kaikista ikävistä luuloista huolimatta se paras asia.

Nyt pitää lähteä, maailma odottaa.

Jatkan tässä vielä pohdintojani. Olen varmaan elämäntyyleineni ollut joillekin ihmisille hauska sirkuseläin. Naureskellaanhan joillekin Matin ja Mervin toilauksillekin ajattelematta millaisia asioita siellä taustalla on. Kai jostain on hauska seurata vieressä, kun känninen pariskunta tappelee (kuten tämä em. “ystäväni” aikanaan). Ajatella, että tuo on sitä dekadenttia boheemielämää, jota näkee leffoissa. Sitten voi palata takaisin oman kodin turvaan ja odottaa seuraavaa näytöstä.

Tuossa reissullani huomasin muuten jännän eron eri ihmisten suhtautumisessa känniääliöilyyn. Olin seurueessa, jossa yksi oli vetäissyt överit. Hysteeristä naurua, sekoilua, hölmöilyä ravintolassa, muille haistattelua jne. Osa porukasta naureskeli ja vitsaili ja jopa yllytti. Minä ja pari muuta oltiin nolostuneita ja huolissaan ko. ihmisen takia ja jos oisin tuntenut henkilön paremmin olisin lähtenyt viemään häntä nukkumaan, enkä ainakaan päästänyt vielä yhteen baariin. Mutta eihän sellaista Suomessa tapahdu.

Toisessa ketjussa sanoin, että nautin nykyisestä elämästäni täysin siemauksin. Kaiken sen boheemielämän jälkeen sohvalla istuskelu, koneen naputtelu tai telkkarin töllöttäminen on luksusta ja juuri sellaisia elämänkokemuksia, joita kaipaankin.

Sitten boheemien renttujen ihainnointiin liittyvä havainto; Jack Sparow on monen naisen unelma, mutta sehän on aina niin kännissä, että vaikka sais naisen, niin se joutuu karkaamaan, kun ei niitten kanssa mihinkään pysty… :mrgreen: Nätti ulkokuori ei riitä, jos sisältö on rommissa marinoitu…