Minä ja alkoholi

:confused:

Joo, älä ala tähän ollenkaan.
Tervetuloa, puhdistamaan ilmaa-si.

Tuo edellinen on kuitenkin murheistani pienin. Eniten pelkään, että olen pilannut koko loppuelämän läheisiltäni ja myös itseltäni aivan ääliömäisellä kännijorinalla, jossa ei ole mitään järkeä.

Jos vitutukseen voisi kuolla, olisin ollut jo monta päivää kuolleena. Työkaverit katsoo pitkään kun mies hakkaa päätä pöytään ja hymisee itsekseen. Saatana.

Tuo on myös suurin uhka! Rankka syyllisyys on paljon vahvempi kuin yhdenkään ihmisen halu raitistua. Omalla kohdallani jos en olisi armahtanut itseäni, antanut anteeksi ja päästänyt irti syyllisyydestä, en olisi jaksanut olla juomatta. Ihan aluksi vain päätin, etten märehtinyt sitä mitä olin tehnyt. Se olit tehty, eikä sitä tekemättömäksi saa.

En pystynyt muuttamaan mennyttä, mutta tulevaisuuteen saatoin vaikuttaa. Siksi keskityin hetkeen ja seuraavaan ja jätin taaksepäin katselemisen myöhemmäksi, sinne kun raittius oli hiukan saanut jalansijaa elämässäni.

Tässäpä varsin toimiva keino hajatelmalta. Omalla kohdalla ei ehkä ole niitä ankarista ankarimpia syyllisyyksiä tullut vastaan, ehkä se kertonee kevyemmästä historiasta, en tiedä, mutta äiti tapasi kiukkukännäämisiään hävetessään retkahtaa uudelleen juomaan. Jossakin vaiheessa aloin toivoa että lopettaisi jo sen saatanan turhanpäiväisen märehtimisen ja alkaisi ottaa vastuuta itsestään toistuvan huikan sijaan. Jos näin olisi käynyt, oltaisiin todennäköisesti jossakin vaiheessa päädytty nauramaan mm. sille että eipä sitä joka teiniä olekaan oma äiti leipäveitsellä uhannut että soita poliisit jos uskallat…

Että kyllä se loputon itseruoskinta on niin turhaa. Onhan se ihan hyväkin että tajuaa, mitä on tullut tehtyä mutta jos se alkaa painaa liikaa, on pare raahata itsensä vaikka vertaisten pariin huomaamaan että överiksi on mennyt monella muullakin, ja siitä huolimatta ovat saavuttaneet ihan kivan taviselämän :slight_smile:

Tervetuloa.

Itse olen reilut kolmekymppinen tyttönen, mutta kokemasi tunteet kuulostavat erittäin tutulta. Itsekin saatoin päästää humalassa suustani aivan mitä tahansa, oli se sitten totta tai tarua. Ja saatoin tehdäkin lähes mitä tahansa, ilman mitään muistikuvia. Imeisesti minulle tuli humalassa jonkinlainen järkyttämisen tarve, en tiedä. En muista :blush: Toisille viina sopii, toisille ei. Toisille meistä se taitaa olla yhtä vahva myrrky kuin heroiini. Ei myrkkyjen vaikutuksen alaiselta edes voi odottaa järkevää käytöstä, joten anna itsellesi hieman armoa. Ihmisetkin unohtavat kun aika kuluu ja näytät heille, että olet muuttunut. Muutos itsessään vie aikaa, mutta tsemppiä selvälle tielle.

Onnellinen Onniina, raittiina noin 9 kk. :smiley:

Täytyy myöntää että minullakin oli jonkilainen pakottava tarve keksiä jotain, ja enimmäkseen eksälle, sillä hän kun häiriköi todella pahasti niin se oli tapa antaa takaisin. En kyllä itsekään ymmärrä miksi, en vaan voinut pysyä todellisuudessa. Mutta loppujen lopuksi se on oli hyvä niin eksä ei tarttunut niihin asioihin jotka olivat totta, sillä menin möläyttämään asioita mitkä ei olisi hänelle kuulunut. Kaikkea se alkoholi teettää ja siinä on selvitettävää jälkikäteen, toivon että sinulla ei ole niin vaikeaa kuin minulla oli.
Ja yrittäkää saadaa selvän tästä tekstistä, itsellä on nyt keskittymistaito minimissä ja voi olla suht epäselvää tekstiä :laughing: .

Kiitos kaikille tuesta. Tänään on ollut hieman helpompi olo töissä. Kun lueskelin muiden kirjoituksia niin ajattelin, että toivottavasti vain ylireagoin. Jokaisellahan on kuitenkin erilainen kynnys siihen mikä on liikaa. Olen ajatellut, että kirjoitan oman tarinani “paperille” lapsuudesta tähänpäivään, jotta ymmärtäisin itse paremmin itseäni ja jos antaisin muutaman tärkeän ihmisen lukea sen, niin ehkä hekin ehkä hieman voisivat ymmärtää mistä tämä ajoittainen pahaolo johtuu. Ei mitään suurempaa menneisyydessä, mutta pienistä sisäisistä ristiriidoista on tuntunut tulevan vati täyteen ja alkanut tulvia yli.

Jokaisella on omanlaisensa elämä jonka kokee omalla tavallaan, turha sitä on toisiin verrata. Aina on ihmisiä joilla menee joiltakin osin paremmin tai huonommin, mutta ei se omaa elämää heilauta suuntaan tahi toiseen. Paras keskittyä siihen, mitä se oma elämä juuri tällä hetkellä on, ja mitä on valmis tekemään sen laatua parantaakseen jos kokee että syytä moiseen olisi.
Itsekin kirjoittamalla maailmaa sekä itseäni hahmottavana suosittelen lämpimästi sitä oman elämän läpikäymistä ensin paperilla, ja sen jälkeen jonkun ulkopuolisen kanssa. Itsekseen jauhaessa asioilla on taipumus kasvaa ja jumiutua…

Ei siellä menneisyydessä tarvitse mitään kauheita peikkoja ollakaan, aivan kuten ei tarvitse olla viimeisiään vetelevä rapajuoppo tajutakseen että viina ei sovi minulle, voin ihan hyvin lopettaa sen kiskomisen ennen kuin käy huonosti. Pääasia siinä itseruodinnassa on olla mahdollisimman rehellinen, ja mä ainakin tapaan toisinaan kesken kirjoittamisen lähteä vaikka lenkille jos alkaa liikaa jokin tunne puskea päälle. Jokainen löytänee sen itselleen sopivimman tavan edetä prosessissaan.

Erittäin asiallinen huomio!Täytyy varoa, ettei ryhdy käyttämään “muilla menee vieläkin huonommin” faktaa perusteluna omalle juomiselle. Sitäkin on tullut harrastettua, ja yllätys yllätys, ei se ole omaa pahaa oloa poistanut mihinkään. Oman päihdehistorian ylös kirkoittaminen on hyvä juttu, jos tosiaankin aikoo pysyä erossa päihteistä, eikä mahdollistaa sillä juomista. “Minulla on paha olla” on sekin ollut joskus hyvä syy juoda… :frowning: Alkuvaiheessa Täytyy olla varovainen ja välttää järkeilyn ansat, jotka ajavat helposti juomaan.

Paremmaksi ihmiseksi on hyvä pyrkiä vasta sitten, kun on lopettanut juomisen. Nyt riittää kun lopetat alkoholinkäytön. Selvänä ei tule mokatuksi yhtä pahoin kuin muistamattomassa kännissä.

Ainakin toistaiseksi juomatta.

Siitä on hyvä jatkaa.