Minä itte....raitistun!

Täällä oon teitä tarkkaillu jo muutaman kuukauden, mutta nyt ajattelin ihan itekin jotain kirjotella. Tavallista tarinaa. Keski ikää lähestyvä nainen, aina alkoholin kanssa jonkinlaisia ongelmia, ja nyt sitten puoli vuotta ihan fiaskoa kun jäin työttömäksi. Syksyn yritin juomista lopetella, joskaan en kovin tehokkaasti. Yritys olikin ehkä ennemmin teoreettista ja pään sisäistä eikä vielä jaksanut kantaa varsinaisen käytöksen muuttamiseen. Mua on nuoresta asti vaivanut masennus, ja viimeinen jakso, onkin nyt sitten tuon juomisen takia venynyt todella pitkäksi. Humalaan on liittynyt paljon itsetuhoisuutta, ja paikallinen sairaala alkaa olla liiankin tuttu paikka.

Tammikuussa sitten heräsin (jälleen kerran) sairaalasta, lääke- ja viinayliannostuksen jälkeen, kävelin apteekkiin ja ostin antabuspurkin, johon olin reseptin saanut jo lokakuussa. Seuraavana päivänä otin pillerin ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Siitä on nyt kuukausi. Raittius tuntui ja tuntuu hyvältä. Mieliala parani kaljatta kohisten, ja viinanhimokin katosi yllättävän nopeasti. Välillä tuntui että liiankin nopeasti. Mietin, että näinkö helppoo tää olikin ja v***tti kun en ollu aikasemmin lopettanu :confused: . Osasyynä positiivisuuteen oli varmaankin se, että masennuslääkkeet, joita olen myös viinajuodessani jatkuvasti syönyt, pääsivät vihdoin vaikuttamaan, jolloin viinattomuus + masennuslääkkeiden vaikutus = tuplabonus :laughing:

No…ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa ja pyitäkin on näköjään oksalla vielä jäljellä. Mun miesystävä asuu englannissa ja oltiin suunniteltu, että hän tulisi täällä käymään helmikuussa. Itsekseni mietin, että ois mukavaa, jos me voitais käydä kaljalla edes kerran sen vierailun aikana. Tää ajatuskuvio oli jotenkin omituinen. Ajattelin, että ois mukavaa ja sit ajattelin, ettei olis. Siis samalla kun ajattelin, että ois mukavaa, niin siihen ajatukseen liittyi myös jonkinlainen pelko. Pelosta huolimatta sitten “päätin” kuitenkin jättää antabukset pois ennen miesystävän vierailua, tarkoituksena aloittaa ne sitten taas uudelleen. Jee. Huono ajatus! Viisi päivää ilman antabuksia ja mieleen tuli, että voisin testata joko vaikutus on poistunut. Ikävä kyllä se oli…kuulun ilmeisesti siihen epäonniseen ryhmään, jolla vaikutus EI jatku kahta viikkoa lääkkeen lopettamisen jälkeen :frowning: Eipä siinä sen ihmeempiä. Löysin vielä niin hyvää jupotteluseuraa illaksi että heräsin aamulla putkasta. Kamalaa :cry:

MItäs nyt? Kärsin kaksi päivää krapulaa ja aloitin taas antabukset. Ahdistaa jokseenkin paljon, tosin osa tuosta ahdistuksesta on varmaan ihan “kemiallista”. Oon kuitenkin nyt sitten yrittänyt selvittää, että mitä tapahtui (siis ENNEN kuin otin sitä kaljaa, sen jälkeisiä tapahtumnia on turha puida). En muista tunteneeni varsinaista viinan himoa, pikemminkin jonkinlaista toiveajattelua tai kokeilunhalua oli ehkä ilmassa. En kyllä tiedä mitä toiveajattelin edes. Kummallisinta tässä on se, että ajatus siitä, ettei miesystävän kanssa mentäisikään baariin juomaan, on ihan Ja oli ihan ok (muistini mukaan) ennen tuota “kokeiluakin”.

Pää on omituinen paikka…ehkä siellä on piilossa asikoita, joita ei huomaa, tai joita ei halua huomata. Olen ehkä toiveajattelija. En kuitenkaan millään haluaisi ajatella, että se positiivisuus ja tietty helppous olla raittiina tuo 4 viikkoa olisi jotenkin valhetta, tai itsepetosta. Tai että en ollutkaan “oikeasti” päättänyt olla raittiina. Tommosia ajatuksia nyt kuitenkin kiertää päässä, koska soitin aamulla AA:n auttavaan puhelimeen. Halusin tätä tapahtumaa selvittää ja purkaa. Kuulin sieltä, että koko asiassa ei ollut mitään ihmeempää puhumista, koska olin ihan itse päättänyt juoda. Yksinkertainen juttu siis. Olin tehnyt päätöksen ja toteutin sen. “Mitäs sitä ihmettelemään” sanottiin. Kuulin myös, että en ilmeisesti ollut vielä valmis raitistumaan, tai en halunnut raittiutta tarpeeksi, eli että jos haluat juoda niin juot. Yritin sanoa, etten halua, mutta jotenkin koin, että haluamattomuuteni oli jotenkin vääränlaista. Puhelun jälkeen oli kamala olo. Kauhea ahdistus ja syylliisyys/pelko/häpeä, että olen jotenkin epäonnistunut, koska alkujaankin koko yritykseni oli jotenkin vääränlainen.

Nyt en oikein ntiedä mitä tehdä. Antabuksen olen ottanut, kuten sanoin, enkä nyt muutenkaan ajatellut tä’hän ahdistukseen viinaa ottaa. Tiedän kyllä mitä mieltä monet täällä ovat antabuksista, enkä haluaisi niden hyödyistä tai haitoista kinastella. MInulle ne antoivat ja antavat tietyn vapauden keskittyä elämiseen sen sijaan että olkisin pakonomaisesti ajatellut juomista koko ajan ja pelännnyt käveleväni kauppaan ja tulevani takaisin kaljakassin kanssa.

Aion tätä raittiutta harjotella edelleen, vaikka muut oisivat tavoistani mitä mieltä tahansa. Tuntui kuitenkin jotenkin kamalalta kun tunsin tarvitsevani apua, mutta sitten jotenkin koin, etten sitä oikeastaan ansainnut koska olin koko homman tehnyt jotenkin väärin. Äh…en osaa selittää mistä tuo puhelun jälkeinen ahdistus tuli. Olen ehkä yliherkkä ihminen noin yleensäkin :blush: Hyvä seuraus tuosta ahdistavasta puheliusta oli kuitenkin ehkä se, että sain tänne vihdoinkin kirjoitettua. Niin ja yritän ajatella positiivisesti myös niin, että onneksi tuo juomiskokeilu päättyi putkaan. Eipähän jäänyt tytölle mitään illuusioita :laughing:

Huh tulipas pitkä posti. Kirjottaminen kuitenki auttaa ja ehkä joku jaksaa lukeakin. :slight_smile:

Heips !

Kuule noin se meneekin tuon juomisen kanssa ! Hitsin hyvin osaat kuvata tuon tietyn umpisolmun ajatuksissa mikä edeltää tuota ensimmäistä annosta ja sen johtaminen uuteen kontrolloimattomaan juomiseen. Juomista vastaan puhuvat syyt menettivät merkityksensä kun päähän nousi ajatus ensimmäisestä lasillisesta ja testaukseksi suunniteltu experiementti muuttuikin juopumuspidätyksen aiheuttaneeseen vahvaan humalatilaan ! Kontrolloimattomuutta alkoholiin nähden jos mikä !

Itse koin vastaavan tyyppisiä episodeja lukuisia aikoinaan. Hyvät aikomukset ryhdistäytyä ja lopettaa juominen alkoivat pikku hiljaa murentua ja yks’kaks huomasin vain hypänneeni uudestaan samaan noidankehään.

Lopulta sitten sain pysyvän otteen raittiudesta ja nyt olen ollut jo pitkään ilman alkoholia.

Aivan hyvin voit halutessasi tulla AA:n kokoukseen jossa kuulet enemmän alkoholismista ja voimattomuudesta alkoholiin nähden. Jos asut suurelle paikkakunnalla niin ryhmiä kokoontuu useita joka päivä.

Muitakin hoitomuotoja (A-klinikka yms. ) kannattaa toki kokeilla.

Tsemppiä ! :slight_smile:

Vinetto