Hei kaikille,
päätinpä rekisteröityä tänne ja kertoilla hiukan omaa tarinaani.
Olen vajaa 3-kymppinen mies. Viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että oikeasti, minä, kyllä, juuri minä, olen alkoholisti. Elämäni on ikäänkuin pikkuhiljaa mennyt koko ajan loivaa alamäkeä, ja jos katson, mitä se oli, kun olin nuorempi, niin paljon on tultu alaspäin. Olen tullut siihen tulokseen, että syynä tähän on alkoholinkäyttöni.
Vedin ensimmäisen humalani 15-vuotiaana ja jo silloin rakastuin nousuhumalan tunteeseen. Alaikäisenä en lopulta edes montaa kertaa ollut kännissä, urheiluharrastus piti siitä huolen. Ongelma alkoi syntyä opiskelut aloitettuani useampi vuosi sitten. Vuosia olen juonut siten, että olen ollut arkipäivät selvinpäin, mutta perjantaina vetänyt kunnon kännin. Sellaisen, että siitä selviäminen vei alkuun lauantain, nykyään se vie myös sunnuntain ja alkuviikon. Jos jotain hyvää tästä tilanteesta hakee, niin jostain syystä en ole oikein ikinä jatkanut juomista seuraavana päivänä. Juomiseni on siis ollut hyvin humalahakuista ja aina kertaluontoista. Pikkuhiljaa kuitenkin määrät ovat kasvaneet, alkuun riitti sellainen 12 alkoholiannosta, nyttemmin menee helposti parikymmentä.
Tänä syksynä tilanteeni on lähtenyt menemään selkeästi huonompaan suuntaan. Kesäloma oli tosi kostea, olin pari-kolme kertaa viikossa humalassa. Töihin palattuani elokuussa aloin juoda melkeinpä joka ilta 3-4 alkoholiannosta. Lisäksi join itseni kerran viikossa kunnolla humalaan. Pikkuhiljaa olo on mennyt todella väsyneeksi, ajatukseni muuttuneet katkeriksi ja kyynisiksi. Olen todella häpeissäni myös siitä, että olen perunut useamman työjutun syksyn aikana krapulan takia. Työni on sellaista, että tällainen toiminta on ollut mahdollista, eikä työnantaja ole huomannut mitään. Syksyn aikana useampi päivä meni töissä meni ihan nollapäivänä, joko en mennyt ollenkaan töihin tai pyörin työpaikalla tekemättä mitään järkevää. Tämä on asia, joka minua hävettää melkeinpä eniten. Tulokset työssäni ovat kuitenkin olleet ihan kohtuullisia, mutta selvää on, että nyt uuden vuoden alkaessa tällainen toiminta ei voi jatkua.
Nyt joululomalla minulla on ollut aikaa pohdiskella asioita ja tutkiskella itseäni. Koko loman olen ollut aika väsynyt. Loman aikana olen ollut myös kaksi kertaa kunnolla humalassa, viimeksi lauantaina. Nyt on neljäs päivä kokonaan selvinpäin. Vuosien varrella urheiluharrastukseni ovat jääneet ja ystäväpiirini supistunut. Olen muuttunut kyyniseksi ja katkeraksi.
Yritän oikeasti lopettaa alkoholinkäytön kokonaan joksikin aikaa. Tähän elämään on nyt saatava joku muutos, psyykkeeni ei yksinkertaisesti kestä tällaista. Tätä kirjoittaessa olen allapäin ja koen häpeän tunnetta. Miksi, helvetissä, olen antanut tilanteen mennä tällaiseksi. On uudenvuodenaatto ja olen yksin kotona. Minulla ei nykyään ole paljoa kavereita muutenkaan, mutta mihinkään en viitsi lähteä uuttavuotta viettämään, etten sorru juomaan. Yritän ajatella, että tapahtui nyt mitä tahansa, niin taistelen aina yhden päivän, etten ala juomaan. Aamulla kävin kävelylenkillä ja siivosin, äsken tulin kaupasta ja nyt mietin, että mitähän sitä alkaisi tekemään. Hyvä ei fiilis ole, mutta taistellaan.
