Minä 2.0

Me Lopettajat
1

Terve kaikille! Olen nuorimies, juuri täyttänyt 24 vuotta… mutta silti koen olevani hukassa alkoholinkäytön suhteen.

Asun tällä hetkellä Tallinnassa joka on tunnetusti alkoholin luvattu maa näin suomalaiselle varsinkin, ehkä voi sanoa että ongelmat alkoivat kun muutin tänne noin 2,5 vuotta sitten.

Paperilla kaikki näyttää hyvältä… Olen viimeistelemässä opintojani yliopistossa ajallaan, perhesuhteet kunnossa, ja ulkoisesti ihan hyvinvoivan näköinen. Viimeinen tosin varmasti johtuu siitä että pitkä urheilu tausta takana joten en vielä päässyt “rapistumaan”.

Suomessa asuessani kävin normaalisti ulkona juhlimassa kerran kaksi kuussa, ihan normaali tahti siis. Ja välillä arkisin urheilua seuratessa/saunoessa muutama olut silloin tällöin. Mutta kun tuli Tallinnaan muutto niin jotain tapahtui, aloin vetämään “perseet” melkein joka vko Ke-La… ei se tuntunut silloin niin pahalta, pystyin arjen askareista suoriutumaan ja vähän jopa liikuntaa harrastamaan. Mutta kun perus illat Suomessa päättyy noin 1-4 välissä niin Virossa nehän jatkuu aina ihan aamuun asti, joten aloin huomaamaan kehossani ensimmäisenä muutoksia jo kuukauden jälkeen… Olin turvonnut oikeastaan joka päivä ja olo oli fyysisesti muutenkin heikko koko ajan.

Vuosi ehti kulua näin, mitään henkisiä vaivoja ei krapuloista ja muusta tullut. Ehkä siitä vähän kun läheiset alkoi kommentoida miten vatsa alkaa pikkuhiljaa kasvamaan ja kasvot pöhöttyneen näköiset, mutta ei muuta. Toisena vuotena juominen väheni ainakin päivien lukumäärissä ja putket oikeastaan katosivat kokonaan… Mutta krapulat meni todella kovasti pään sisään. Makasin vielä pari päivää juopottelun jälkeen sängyssä öisin hereillä ja mietin että mitä tässä käy vielä. Illat alkoivat venymään, huomasin että alan käyttäytymään eri lailla kun ennen… En vain koskaan halunnut että ilta loppuu joten saatoin herätä jostain täysin tuntemattomasta paikasta ja mielessä pyöri flasbäkkejä edellisistä illoista ja mitä olin tehnytkään, onni on siinä etten ole ketään tai itseäni mitenkään suuremmin vahingoittanut tai joutunut muutenkaan ongelmiin mutta aivan siinä rajoilla ollaan…

Nyt kun kolmas vuosi Virossa ollaan niin juomis kerrat edelleen vähentynyt mutta niin sanotusti kasetti aivan hajoamassa, on henkisesti niin paha olo illan jälkeen että saatan vain itkeä ja mietin että pitäisi päästä pois? Tehdä jotain ihan muuta, mutta mitä? Yrittänyt viikonloppuja olla kotona ja olla vain, keksiä uusia kiinnostuksen kohteita ja eniten hakenut motivaatiota päästä vanhaan hyvään fyysiseen kuntoon! Mikä ei onnistu alkoholinkäytöllä.

Minusta ehkä huolestuttavinta tässä on se että vierailin viime kesänä lääkärillä kovista rintakivuista ja minulla todettiin rytmihäiriö ja lääkäri käski lopettaa samantien, jos saan tälläisen tuomion niin mikä pään sisällä saa jatkamaan? En vain ymmärrä! Vertaistukea en saa koska ystäväpiirini koostuu alkoholin suurkuluttajista, sekakäyttäjistä sekä huumeiden käyttäjistä… Ja ilmoitettuani aikeistani olla selvinpäin Pe iltana saa aikaan sellaisen “paska myrskyn” että käännyn silti aina juomaan.

Tiedän että olen heikko… Mutta tunnen itseni sen verran hyvin että tiedän että se on on tai off, esimerkiksi tupakanpolton kanssa päätin vain melkein 10 vuoden jälkeen vaan että ei enää ja loppui siihen. Olen mustavalkoinen persoona ja teen päätökseni aina niin joten sen takia uskon että kylmä EI on ainoa vastaus.

Perheeni ei tiedä että on mitään ongelmia, ja en ole tottunut heille puhumaan aroista asioista ikinä! Myös olen huomannut että olen pikkuhiljaa juomassa itseni vararikkoon… Mutta siis juomiseni on seurallista! Tulen paljon positiivisemmaksi, sosiaalisemmaksi, saan uusia ystäviä, uusia ihmissuhteita luotua ja olen todella onnellinen kun olen humalassa! Ystävät sanovatkin että minulla on kaksi persoonaa: Humala minä ja selvä minä.

Haluaisin nyt lopettaa aivan kokonaan, ennen kuin joudun pitkään putkeen, tai satutan jotain läheistäni, joudun ongelmiin tai oikeasti synkimällä hetkelle teen itselleni jotain!

Kiitos kaikille jotka tämän jaksavat lukea! En tiedä tuliko kirjoitettua oikeaan osoitteeseen koska tämä on ensimmäinen kerta kun huudan apua! Kaikki kommentit, vinkit ja tsempit ovat tervetulleita! :slight_smile:

2

Kyllä se siitä. Nyt vaan korvaat kraanavedellä mahdollisimman monta drinkkiä ja pidät niitä välipäiviä niin monta kuin vaan on mahdollista. Ja mielellään tissuttele vaikka kotona, jos ulkonaoleminen ja illan venyminen on ongelma. Kato vaikka kotona jotain leffaa ja kumoa sixpäkki. Kyllä se jano siitä katoaa ja aamulla on varmasi parempi olo kun on saanut nukuttua.

Tsemppiä! :smiley:

3

Minä 2.0 sanoo:

Täällä toinen, samanmoinen, kaikki tai ei mitään tyyppi, syvällä kokemuksen ja iän tuomalla rintaäänellä röhisen niksoissani neuvoja sinulle vasta-alkaja, raittiuden tien etsijä.

Mikä saa päänsisällä jatkamaan? - Siihen on vastausta etsitty varmaan siitä asti kun viinaksien kanssa on huomattu ongelmia tulevan. Parhaita selityksiä tähän on mielestäni se että alkoholin käytön seurauksena aivojen mielihyväsysteemi menee “epäkuntoon”. Runsaan käytön seurauksena “pää” (mielihyväsydeemi) muodostaa ihmiselle “harhavietin”, jotta alkoholia on saatava. Mielestäni oivan kuvauksen tämän tarpeen muodostumisesta, saa Myllyhoidon kotisivulta. Siinä on lyhyt ja kattava tiivistelmä alkoholin vaikutuksesta mielihyväkeskuksen toimintaan. (Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, tulee tähän kohtaan muutamia vihaisia vastauksia, että siinä taas AAn markkinavoimat yrittää käännyttää onnetonta, tietämätöntä ja kyvytöntä alkoholisti reppanaa uskoon ja ideologioihin). Mun mielestä se Myllyhoidon info siellä kotisivulla on tosi hyvä. Olen näitä selityksiä tutkinut useammaltakin taholta.

Joo, immeisen nuppi, on muodostanut “tarpeen” saada alkoholia, että homma pyörisi. - Ja kun se sitten vähitellen ei enää ole tahdonalaista toimintaa!!!

Kun tämän seikan, että alkoholi on alkanut elämässä saamaan aikaiseksi negatiivisia ilmiöitä ja siitä huolimatta ei kykene lopettamaan huomaa, alkaa itsetunto kärsimään ja itseinho valtaa alaa. Sitten alkaa juomisen lopettamisyritykset. Korkki sullotaan kiinni, viinakset kaadetaan viemäriin ja vannotaan itselleen pyhiä valoja. Kuukauden parin päästä, on sitten aivan pakko ottaa joko helvetilliseen vitutukseen tai viinapirun ehdotelmiin, että kyllähän sä nyt jo voit ottaa pikkaisen jne. Sitten piti ottaa vain pikkuisen ja tuli kuitenkin ryypättyä perseet olalle ja herätä jostain kummasta mestasta ilman minkäänlaista muistijälkeä tekemisistään, niin sit kyllä taas vituttaa, itsetunto saa taas kovan kolauksen, itseinho etenee vääjäämättä, mieli alkaa masentumaan ja yöunet tökkii. Sellaisen kierteen kanssa sitä sitten eletään! Aikaa myöten oma vaatimustaso elämänsä suhteen alkaa rapistumaan, hyväksyy itseltään asioita, joita ennen ei olisi missään nimessä hyväksynyt. Ja tämä hyväksyminen käy aina vaan helpommaksi juoppouden edistyessä.

Kaikki tai ei mitään- ihmiselle, on todellakin paras ratkaisu lopettaa juopottelu aivan kokonaan!

Kyllähän alkoholi vapauttaa ihmistä ja saa seurallisemmaksi jne. Eri asia sitten on tämä todellinen sisäinen MINÄ. Onko hän pohjimmiltaan sellainen, joka kokee elämän ja seuran mielekkääksi ryyppäävässä ympäristössä? - Sä kun olet nuori aikuinen, niin et vielä ole sellaisia tullut syvällisemmin pohtineeksi. Nuorilla yksilöillä on tapana laumaantua ja etsiä elämän kumppania. Yksi paikka tähän on tietysti erilaiset anniskelupaikat.

Alkoholin käyttöä lopetellessa ei omaan itseensä paremmin tutustumisessa ei todellakaan menetä mitään. Apua käytön lopettamiseksi varmaan löytyy, en kyllä Tallinnan hommeleista mitään tiedä, mutta onhan tämä Päihdelinkki auki ympäri vuorokauden ja onhan täällä koko joukko muitakin kirjoittelemassa.

Terveisin Helisee 10.0, Raittiina tänäänkin

4

Eesti AA toimii Tallinnassa joka päivä. Kokouksia on luonnollisesti viroksi ja venäjäksi, mutta myös suomeksi, ja ne löydät heidän kotisivuiltaan.

KUI TAHAD JUUA ON SEE SINU ASI, KUI SOOVID ELADA KAINELT ON SEE MEIE ASI!

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

5

Tervetuloa palstalle, oikeassa paikassa olet. Kuvauksesi perusteella arvelen juomisesi kehityksen olevan suorassa yhteydessä suureen elämänmuutokseesi eli entisen sosiaalisen verkostosi katoamiseen Tallinnaan muuttosi myötä.
Minulle jäi epäselväksi asutko yksin työkomennuksella vai onko perheesi mukana? Oli miten oli, harkitsisin ehdottomasti tutustumista tietynlaisiin “sijaisperheisiin”. Eli vertaistukiryhmiin tai sinun tapauksessasi sopivilta tuntuviin urheiluseuroihin. Jokainen meistä tarvitsee ainakin jossain määrin sosiaalisia kontakteja - mieluiten raittiita. Mainitsemasi ryyppyporukat ja muut ongelmaryhmät vetävät sinut vain syvemmälle suohon. Ensin korkki kiinni keinolla millä hyvänsä ja sitten mahdollisimman ajanläheisesti etäisyyttä ihmisiin jotka eivät voi auttaa sinua raitistumisessa. Toimiva tukiverkosto on vähintään yhtä tärkeä kuin “mekaanisesta raittiudesta” kiinni saaminen. Itsellänikin on selvä joko-tai-linja, mikään muu ei toimi.
Korkin sulkemiseen voit saada vinkkejä toisesta Plinkin ketjusta, nimittäin ketjusta “Yksinkertaisia Niksejä”.
Pysy linjoilla, kiva vaihtaa ajatuksia ulkosumalaisen kanssa! :smiley:

6

Minulla alkoi tulla tällaisia krapuloita pari vuotta sinua vanhempana, tahtini tosin on ollut vähän hitaampi joten ehkä saavutimme saman annosten kokonaismäärän eri ikäisinä. :wink:

Nuo mainitut raittiit kontaktit ovat varmasti tarpeen. Kertomasi mukaan tuttavasi eivät varmastikaan helpota pyrkimyksissäsi olla juomatta. Tsemppiä!

7

Hei,

Halu lähtee sinusta itsestäsi. Se jos sulla on niin nämä asiat kuten se että mitä tapahtuu nykyiselle ystäväpiirillesi, tulevat ratkeamaan aikanaan tai että minkälaista tukea tarvitset lopettamiseen.

Mulla oli myös kuvaamasi kaltainen tilanne ja olin vielä pari vuotta sinua nuorempi silloin kun lopetin. En minä niitä asioita sen ihmeemmin enää huoli miettiä, mutta uskoakseni oli vain hyvä juttu että moneen ihmiseen yhteydenpito käytännössä loppui kokonaan kun päätin raitistua.

Mulle itselleni kyseessä on aika kokonaisvaltainen elämäntavan muutos ja pitää sisällään paljon muutakin kuin vain viinasta luopumisen. Se ilo ja autuus kun oli mukamas ennen löytyvinään sieltä alkoholista niin nyt selvällä päällä ne on tultava vähän jostain muualta.

Eikä tämä raittius nyt loppu viiminään jotain niin dramaattista ole. Sitä se on että saa olla oma itsensä eikä tarvitse enää esittää mitään muuta. Henkisesti voin itse todella paljon paremmin nyt kun ei tätä todellisuutta tarvi enää sotkea mitenkään.

8

Kiitos kaikille vastauksista ja tsempeistä!!

Todellakin sain hyviä pointteja, ja juuri sellaista apua jota tarvitsin!

Tiedän että tuttavapiirin vaihto suoraan olisi helpoin ja nopein ratkaisu, tuntuu vaan niin radikaalilta kun kaikki tuttavani on ollut joka päivä elämässä jo kymmenen vuotta, en tiedä miten tästä voi vain luopua? Ehkä ratkaisu on asteittain olla vähemmän tekemisissä ?

helisee:n pointit mitä pään sisällä tapahtuu pitää varmasti paikkaansa, minulla ei ole omaa perhettä eikä myöskään pitempää parisuhdetta ollut yli 6 vuoteen, mikä on aika pitkä aika nuorelle ihmiselle ilman suurempia parisuhteita.
Mutta se parisuhteista jos niihin paneudun niin menee kyllä muutama tuhat merkkiä ja sivu ei niitä varten ole :smiley: Mutta siis yksi syy kans ulkona olemiseen, baareissa/yökerhoissa istumiseen on varmasti vastakkainen sukupuoli!

Kiitos vielä kerran!! Olen tyytyväinen että löysin paikan missä vihdoin puhua miltä tuntuu ja missä ihmiset oikeasti kuuntelevat!

9

Muutama poiminta, joihin ajattelin omaa näkökantaani heittää.

Näin minäkin ajattelin juovana aikana ja varmasti moni muukin. Kuitenkin jos vertaa itseään humalassa ja selvänä, niin tuo selvänä on ihan eri tyyppi kuin sama henkilö raittiina. Näin ainakin itse olen huomannut. Alkoholihan alkaa vähitellen käytön myötä muokkaamaan myös persoonallisuutta - eikä siihen mitään kymmenien vuosien kittausta tarvitse. Ja oikeasti tunnen olevani nykyään paljon onnellisempi ja positiivisempi kuin juovana aikana. Myös ihmissuhteet mitä syntyy, ovat tiiviimpiä ja niiden ihmisten kanssa voi tehdä erilaisia asioita, myös keskustella asioista, joita ei tulisi mieleenkään ottaa puheeksi juomaporukassa.

Mitenkäs sulla, teettekö ystäviesi kanssa mitään, mikä ei liity alkoholiin vai onko kaikki tekeminen enemmän tai vähemmän alkoholiin tai muihin päihteisiin sitoutunutta? Juovana aikana loin myös paljon kontakteja ja “ystäviäkin” tuli, mutta yhteistä oli loppujen lopuksi vain ne asiat, jotka liittyivät alkoholiin.

Ja nyt minut saa vapaasti teilata, mutta lähden kuitenkin vertaamaan parisuhdetta suhteeseen alkoholin kanssa. Edellisestä parisuhteestani on aikaa liki kymmenen vuotta. Vaikka olen vuosien varrella haaveillut moisesta, on alkoholi kumppaninani vienyt minua kuin pässiä narussa. Alkoholi on ollut kuin narsistinen rakastaja, joka on laittanut itsensä kaiken edelle ja sillä lailla pitkälti viimeiset 5-7 vuotta menikin. Kävin töissä, että sain rahaa alkoholiin; ruokakaupassa oli itsestäänselvyys, että olutta ostan; jos rahat oli tiukilla ennen palkkaa (niinkuin ne usein oli), piti ruuasta tinkiä, koska alkoholiahan oli saatava; ei tullut juuri minnekään lähdettyä, ellei siihen liittynyt alkoholi - ja jos ei liittynyt, niin piilopullot piti mukaan ottaa jne. Oli siinä parisuhdetta kerrakseen ja ei siitä hyvää olisi todennäköisesti tullut, jos vielä toisen ihmisenkin olisi mukaan “sotkenut”. :unamused:

10

Entä jos katselisit muita touhuja ja paikkoja, joissa tavata muita ihmisiä? Usein kyllä menee niin, että ihan samaa ei jaksa/pysty selvänä tekemään… Esim pitkät baari-illat, yökerhot, aamuun asti ja muut on tuhannen päissään… Itse ainoana selvänä, niin harvemmin se toimii. Ite pysty tietyyn rajaan asti olemaan keikoilla ym missä on jotain ohjelmaa, selvänä, vaikka muut juo… Mutta mulle ei oo kivaa selvänä yleinen känninen mölinä ja sähläys. Toisekseen usein humalanhuuruiset ihmissuhteet on tuhon tie… Mun entisessä suhteessa 2 “juoppoa” vaan pahensi toistensa ongelmia. Toisenlaiset ihmissuhteet, joissa liimana ei ole viina, toimivat paremmin ja tukevat raittiuspyrkimyksissä ja muussakin hyvinvoinnissa… Oikeestaan on tosi mukavaa tavata ihmisiä ja tehdä kaikkea selvänä ja silloin löytyy paremmin ihmisiä, joiden kanssa on muutakin yhteistä kuin juominen.

Toki tuntuu hirveelle ajatella, että “kaikki” menis uusiksi ja ehkä hyvä edetä pikkuhiljaa. Löytäsitkö tosiaan jotain selvää touhua ja selviä ihmisiä vapaa-aikaan ja sitten näät haluatko ja jaksatko missä määrin osallistua vanhan kaveripiirin kokoontumisiin? Sitten jos liukumaa tapahtuu, niin se ei oo niin kertarytinää. Jos pystyt selvänä olemaan muutaman illanvieton, saattaa se alkaa näyttää varsin typerältä ja tylsältäkin. Juomaan painostaminenkin on vähän huono asia… kelpaako silloin vain se “humalainen minä” ja jonkun juomattomuus on uhka tai ikävä muistutus, että itselläkin on mahdollisesti alkon kanssa ongelmaa ja sitä ei haluata ajatella. Hyvä merkki ystävyyden laadusta on se, että ehdotat jotain selvää tekemistä ja jos ei ollenkaan kiinnostusta herää, niin onko sitten kaveruus kasaan liimattu alkoholilla… Mitä jätkät nyt tekis selvänä… Pelaamista, retkeilyä, joku viikonloppukurssi, urheilua…

Mun entisestä parisuhteesta hyvä huomio tuli itselleni silloin, kun esitin, että eikö joskus käydä ennemmin kahvilla kuin aina kaljalla… No mentiin kahville ja se oli ok, mut kun ulos astuttiin, niin seuraavan baarin kohdalla, tuli alle 5min päästä ehdotus, että jos mennään kaljallekin… Että tosiaan se alkoholi on mielessä joillakin oikeestaan koko ajan ja kaikki muu on “pakkopullaa”… :mrgreen:

Voimia! Hyvä tosiaan alkaa miettiä alkoholinkäyttöään ajoissa, kun yhtään tuntuu, että jokin on pielessä. :slight_smile:

11

Hei. Ne kunnon kaverit eivät välitä, vaikka olette yhdessä selvinpäin, vaikka he olisivat itse minkä tahansa päihteen käyttäjiä. Oikeat kaverit eivät painosta toista käyttämään mitään päihteitä. Ne, jotka eivät halua olla kanssasi kuin kännäämässä, ovat niin sanottuja kännikavereita ja ne ei välttämättä ole siis oikeita kavereita ollenkaan. Tunnista oikeat kaverisi ja elä heitä hylkää missään nimessä. Ne juopottelukaverit puolestaan voit jättää yksikseen juomaan, jos haluat olla selvinpäin.

12

Hyvää Itsenäisyyspäivää sinne Suomenlahden eteläpuolellekin!
Suurlähetystö siellä ei ihmeemmin juhli tänä vuonna, mutta ehkä sinulla on jokin suomalaisyhteisö, johon kuuluminen on sinulle tärkeää. Ainakin muihin maihin muuttaneille sukulaisilleni ne ovat juhlien aikaan oleellinen osa elämää.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme