Milloin kertoa alkoholiongelmasta uudelle tuttavalle?

Joo. Eli otsikosta käy ilmi huolenaiheeni.

Tapasin tossa taannoin henkilön, josta kiinnostuin romanttisessa mielessä. Ja kiinnostus on molemminpuoleista. Alkoholi kuitenkin tuntuu olevan hänen elämässään osana mutta ei kuitenkaan liiallisesti. Nyt olisimme yhdessä ensimmäistä kertaa tilaisuudessa, jossa alkoholia nautitaan.

Miten ihmeessä uskaltaisin kertoa hänelle, että en halua/pysty/osaa juoda ja että mulla nollalinja syystä että… Pelkona on että hän nostaa kytkintä enkä kuule hänestä enää ikinä. “Moi, mä oon Patchouli ja alkoholisti. Aletaanko styylaan?” ei ole ihan se toimivin iskurepliikki. :frowning:

Mielessä kävi myös, josko ehkä omat kasvonsa pelastaakseen ottaisi muutaman, ettei joudu vastaamaan “miksi et juo, ootko joku alkoholisti/uskis/muuten vaan pipi”-kysymyksiin ja koska nyt on haudanvakava syy käyttäytyä nätisti vaikka olisikin alkoholin vaikutuksen alaisena.

Oi voi… :confused:

Erittäin epätodennäköistä että suhde kaatuisi siihen ettet juo.

Ihmiset joutuvat parisuhteissa sietämään toisissaan niin paljon merkillisempiä asioita ja outoja tapoja kuin juomattomuuden :laughing: :laughing: :laughing:

Ei sitä tarvitse edes perustella, ihmisistä on kovin suuri osa sellaisia jotka eivät alkoholia käytä joka lainkaan tai sitten äärimmäisen harvoin -eikä siinä mitään selitysosioita tarvitse rintamuksiinsa liimata.

Voipa olla kaveri mielissäänkin että rinnalla on selvä ihminen huolehtimassa että kaikki sujuu kuten pitääkin.

Aika huonona vaihtoehtona pidän sitä että ihan vaan asian esilletuloa välttääkseen ottaisi mukana kuppia… epärehellisyyttä sekin, ja jopa itsensä alentamista.

Niin, jossain vaiheessa se kuitenkin on kerrottava ettet käytä alkoholia, miksei sen vboisi tehdä heti?
Ne selitykset… hmm… ei ihan kaikesta tarvitse muille ihmisille avautua ja sielunsa sopukoita repiä katseltavaksi. Juomattomuuden syytkin voi niin halutessaan pitää ihan omana asianaan.

Jotenkin mä itse hyväksyn sen, että olen alkoholisti. Mutta yritän ajatella, että jos olisin itse kohtuukäyttäjä ja joku mielenkiintoinen ihminen josta olisin kiinnostunut täräyttäisi sellaisen uutisen niin olisin kyllä todella shokissa. Pelkään vaan että se kiinnostus tosiaan tippuu kun lehmän häntä. Mutta tietty en pysty kun vaan spekuloimaan mitä jos itse olisin hänen tossuissaan. :cry:

Ja siis jos siihen kysymykseen ei anna tyhjentävää vastausta, niin kai se nyt osaa laskea 1+1. Ainakin aikaisemmin on käynyt niin että eräs alkoi epäilemään että mulla on joku viinaongelma kun en juo.

Ehkä tuo “shokkiajattelu” ei ihan vastaa todellisuutta. Joopa… kun olin itse jatkuvassa pöhnässä, minusta tuntui hyvin oudolta olla pitempään tekemisissä täysraittiiden ihmisten kanssa.
Sensijaan tuntemillani kohtuukäyttäjillä ei sellaista asennetta yleensä ole -useimmat hyväksyvät ihan luonnollisena sen tosiasian että joku ei käytä ollenkaan, joku ottaa vähän, ja joku sitten taas ryyppää aina.

Alkoholiongelmaa omalla kohdalla kokematon ihminen ei useinkaan pidä koko alkoholiasiaa niin maatamullistavan tärkeänä kuin se ongelmakäyttäjän näkökulmasta on.

Ja jos sitten asia niin on, että kaverilla on todellisia vaikeuksia hyväksyä alkoholin käyttämättömyys -se ongelma ei poistu vaikka sen miten päin sitten selittäisi.

Siitälähtisin, että tuossa asiassa sinulla on oikeus toimia omien tavoitteidesi mukaisesti, olla ottamatta jos niin haluat ja olla selittelemättäkin… mutta, tietysti, muitakin vaihtoehtoja on.

Joka tapauksessa, toimitpa miten päin tahansa, raittiuden salailu ja asian esilletulon pitemmälle siirtäminen ei taida olla työkalu parhaasta päästä.

Juuri tämähän mulle sen piston sydämeen tuokin. Tavallaan en valehtele, mutta en ole ihan totuudenmukainenkaan. Mutta jos sen vähän myöhempään jättäis kun silloin hän ehkä tuntee mut paremmin henkilönä eikä säikähdä sitä että olen joku ongelmainen.

Minun kokemus on se että kannattaa kertoa heti. Panttaamisella ei voita mitään. Niin tämä pätee siis niihin läheisempiin ihmisiin. Ei sitä kuitenkaan ympärinsä tarvitse huudella. Mutta painamaan se jää itseä ja estää olemasta rehellinen ja sitä mitä on jos sitä asiaa ei itsessään hyväksy ja näin sitä myös voi kertoa sellaisille joille se asia kuuluu kertoa.

Minulla on tuttavapariskunta, jossa mies ei juo. Hän ei ole sen kummemmin eritellyt syytä eikä nainen ole sitä sen kummemmin ihmetellyt. Rivien välistä kyllä ymmärtänyt yskän. Naimisiinkin ovat menneet. Myöhemmin mies on kerran sanonut, että hän ei juo, koska aiemmin meni vähän liian lujaa. Se on ainoa, mitä hän on asiasta kommentoinut. Ei kai katso tarpeelliseksi, koska se on ollutta ja mennyttä ja nainenkin ymmärtää, että nykytilanne on se pääasia. Minusta aivan reilu meininki. Tarviiko kaikesta tehdä aina niin vaikeaa. :slight_smile:

Juu, asiasta kannattaa mainita heti, mutta tosiaan siitä ei kannata tehdä isoa numeroa heti alkuun.
Sana “alkoholisti” saattaa jopa pelottaa uutta tuttavaa, jos hänellä ei vielä ole asiasta tietämystä.

Voi tosiaan hyvin sanoa, että ei juo alkoholia ollenkaan koska on joskus mennyt överiksi sen kanssa, tai että on “joskus tullut otettua liikaakin”.
Silloin asia tulee sanottua melko suoraan ja rehellisesti, mutta kuitenkin tekemättä siitä valtavan isoa asiaa. :slight_smile:

Niin siinähän on sitten tullut taas kovasti toisistaan eriäviä mielipiteitä ja kokemuksia. Ihan kuin aina näissä asioissa tuppaa tulemaan. Eli oliskohan se vanha viisaus taas paikallaan: mikä itsestään tuntuu oikealta? :wink:

Netistä löytyy hyviä tekstejä kuinka kieltäydytään huumeista. Esimerkiksi:

Be Direct: Say “no thanks”; sometimes it’s just that easy.

Repeat Yourself: Be firm in your position and continue to repeat your response, “no thanks”.

State Why: Give a reason why; try saying, “no thanks, I have to be up early tomorrow” (or I have a game tomorrow or I have to be home early or I got caught the last time).

Turn the Tables: If the person won’t let up try turning the tables and ask, “why do you care if I do or don’t”. Be confident in your response.

State the Truth: People don’t like being accused of peer pressuring others, so try stating the obvious, “wow, the peer pressure in this room is pretty strong”, then smile and walk away.

Walk Away: It is always an option to not respond and just walk away.

Change the Subject: Try suggesting something better to do with your time, “no thanks, do you want to _______”.

Be Proactive: If you know you are in a situation where you are likely to be offered alcohol or other drugs, leave before you ever get to that point.

Accept the Person, Reject the Behaviour: If the person is giving you a hard time try telling the person, “I respect your choice to do drugs, respect mine not to”.

Patchouli moi. Rehellisyys on ainoa oikea linja. Kortit pöytään mahdollisimman nopeasti, totuus tulee jossain vaiheessa kuitenkin eteen. Viimeistään silloin kun sinä “niiden muutamien” takia joudut uudelleen kierteeseen. Kiva kun olet löytänyt itsellesi sopivan kandidaatin. Pidän peukkuja, mutta olen sitä mieltä, että jos homman on tarkoitus toimia, sen on toimittava avoimesti ja rehellisesti. Maailma on naisia ja miehiä pullollaan ja “sopivia” tulee jatkossakin eteen jos on tarvis. Jokaisen suhteen voi ennemmin tai myöhemmin korvata - terveyttä ei. :wink:

Niin… sori, että tulen nyt patchouli vielä jankkaamaan näitä omia asioitani, sinun ketjusta kun tässä on kuitenkin kyse. Mutta kuitenkin nämä ihmissuhdekuviot olivat minulle aika arka asia ennen ja ovat kai vähän vieläkin. Eli se juttu mitä en tajunnut oli se, että en ollut sinut itseni kanssa. Juomisen loppuaikoina mulla oli ainakin omassa päässäni kränää vähän kaikkien ihmisten kanssa, joidenka parissa olin. Siinä oli kaikenlaista vähän semmoista angstiteinimäistä maailmaa suurempaa draamaa mukana. :smiley: Mutta joka tapauksessa, vaikka se vähän kliseistä onkin että ensin pitää rakastaa itseään ja hyväksyä itsensä semmoisena kuin on, ennen kuin voi sitä olla myös toisille, niin se pitää ihan paikkansa. Minulle ennen vika oli aina kaikissa muissa ihmisissä, kun en onneton ymmärtänyt ikinä katsoa itseeni. En rakastanut itseäni ja syytin siitä kaikkia muita! :smiley:

Eikä tämä sitä tarkoita, että kusipäiden kanssa tarvitsee hengata. Nykyäänhän ne pystyy skippaamaan, kun ei ole enää sitä ihmeellistä “pakkoa” olla vahingollisten ihmisten seurassa ja antaa heidän myrkyttää elämäänsä. Mutta pääsääntöisesti ihmiset on kuitenkin hyviä ja mukavia. Sen tajuaa ja näkee vasta sitten, kun itselleen oppii olemaan hyvä. Tärkeintä onkin pitää itsestään huolta. Rehellisesti on tarvinnut minun ainakin katsoa itseeni. Se ei ole aina kivaa ja sieltä löytää paljon sellaistakin, mistä ei pidä, mutta se rehellinen katsominen on se mikä parantaa! Se vaan ottaa aikansa se itsensä hyväksyminen, kun onpi vähän niin että tässä alkoholismissa on yksi aika olennainen juttu se “rakkausvaje” tai hyväksynnän puute, kellä nyt sitten mistäkn tullut. Sen takia se ei ole ihan mikään sormien napsautus tai “kun nyt vaan otat itteäs niskasta kiinni” -tyyppinen asia, vaan tosiaan vaatii hieman aikaa ja ehkä oppimistakin.

Tulen hieman täydentämään. Jos minä tutustun johonkin uuteen henkilöön, minua kiinnostaa ensisijaisesti hänen nykytilanteensa ja -tilansa. Ei mulla ole mitään tarvetta alkaa heti kättelyssä alkaa etsimään menneisyyden mörköjä kenestäkään. Yhtä vähän kuin itse lyödä kaikkia kortteja heti pöytään. Tässä soudan takaisin. Pumpkin totesi hyvin, ettei kaikesta aina tarvitse tehdä niin hirveän vaikeaa. Vastavuoroisuuden takia voitaisiin esittää myös kysymys, mitä sinä tiedät uudesta tuttavastasi? Tuskin hänkään heti huonoimpia puoliaan paljastaa. Kokonaiskuvio tulee päivänvaloon ajan kuluessa. Luottamus luottamusta vastaan!
Ihan käytännön vinkkinä: Tee samoin kuin minä jos sinulta tivataan ahdistavasti juomattomuutesi syitä. Yllä todettiin viisaasti, että voi sanoa juomisesta olleen aikanaan haittaa. Mutta ne ajat ovat ohi. Vai teenkö sekavan vaikutuksen? :smiley: :sunglasses:

Eräs päällikkö sanoi ravintolaillallisen lopussa että hän ei tahdo saada unta jos on viinaa veressä, ja jätti täyden konjakkilasin koskematta. Jotkut sanoo että viina ei oikein sovi, pää tulisi kipeäksi. Niinhän siinä kävisi minullekin, pää tulisi hurjan kipeäksi - parin viikon toimitusajalla. Nykyinen naisystäväni ei paljon tenttaile kun ei juo itsekään. Kerran tosin kysyi mutta selitin että jos juon vähän niin alkaa tehdä mieli juoda paljon lisää, eikä ole ollenkaan mukava olla.

Kait se on vähän tilanteen mukaan, selitteleekö asiaa.
Joka tapauksessa parisuhteessakin on aina se ihan henkilökohtainen alue, ne ikiomat jutut joita ei selitellä sitten kenellekään.

Ja parempi niin.
Nimittäin semmoinen yltiöavoin, omista asioistaan juttua suoltava , ylirehellinen ja pahimmassa tapauksessa vielä luonnostaan puhelias on melkoisen rasittava kaveri.

Mutta, asiassa on se toinenkin puoli, tai yksi niistä monista;

Joskus voi pelon aihe ollakin siinä, että jos nyt kerron olevani ihan alkoholia käyttämätön henkiö, rakentelen siis semmoista identiteettiä julkisivukseni -ja sitten käykin niin että jonkun ajna kuluttua mieli muuttuu, tulenkin siihen että en minä ihan viitsikään alkoholiton olla… ja tulee vedettyä ihan kunnon hutikka … ja voi siinä niinkin käydä että se vaikka juurtuu tavaksi eli henki haiseekin päivästä toiseen.

Silloin on sen esittelynsä suhteen hiukan nolossa asemassa.

Joskus voi olla tuokin esteenä sille etei saa alkoholinkäyttöä kuitattua kädenheilautuksella.

Ja tämä oli sitten ihan tuommoinen yleisluontoinen kommentti, minulla ei ole mitään aihetta pelätä että Patchoulin kohdalla tuommoisia rasitteita olisi kysymyksen takana ollut. Mutta kun tuokin mieleen tuli…

Jep, saan kiinni tuosta metsämiehen ajatuksesta että identiteettiä ei kannata rakentaa myöskään sen juomattomuuden varaan. On meissä ihmisissä ja tässä elämässä nääs paljon muutakin, kun ryyppääminen tai ryyppäämättä oleminen, kuten basikin tuolla toisessa ketjussa kirjoittaa. :slight_smile: Kai se on sitten sitä tervehtymistä, kun oppii tämän asian näin näkemään. Että ei sitä tarvitse sitä juomattomuutta millekään framille nostaa. Se on menneisyyttä se ja hyvä näin. Kun sen asian hyväksyy, niin se laskee irti otteestaan. Ihan kamalaahan tämä elämä nimittäin olisi, jos se juomatta oleminen ja siitä jauhaminen täyttäisi elämän samalla tavalla, kuin se dokaaminen ennenkin täytti 24/7 ajatukset tavalla tai toisella. Vaan kun sitähän se alkoholismi juuri on, että ne ajatukset kääntyy kaikki sisäänpäin ja pyörii sitä yhtä ja samaa kehää.

Niin, että patchouli etpä ole ainut jolla näitä tällaisia ajatuksia on ollut. Kyllä niitä on minullakin päässä pyörinyt ja niinpä se asia vielä taitaa olla, että siellä minun päässäni ne kaikki harhaluulot lähinnä ovatkin, eivätkä kenenkään toisen päässä. :slight_smile:

Kerro rehellisesti ettet juo. Ei siitä tarvitse muuten alkaa avautumaan, jos ei tahdo. Millään valheella tai teeskentelyllä ei kannata orastavaa suhdetta aloittaa. Jos haluaa valita sen helpon tien, joutuu kohtaamaan vaikeudet myöhemmin. Jos taas valitsee alkuun vaikean tien, saattaa loppu olla paljon helpompaa. Eli kun alussa sanoo, ettei juon, niin ei tarvitse sitten kuukausien päästä selvitellä, että miksi on piiloteltu tai valehdeltu juomattomuudesta.

Mä aloin pohtia tuota asiaa näin naisnäkökulmasta ja siitä, kuinka itse olisin ennen alkoholisoitumista suhtautunut vastaavanlaiseen tilanteeseen. Siis siihen, että uusi kumppani olisi tutustumisvaiheen alussa kertonut olevansa absolutisti sen vuoksi, että aiemmin on mennyt viinan kanssa överiksi. Tulin siihen lopputulemaan, ettei muuten olisi orastavaa suhdetta torpedoinut tuollainen tieto! Päinvastoin musta olisi ollut hienoa, että tyyppi uskaltaa kertoa asiasta rehellisesti ja pisteet olisivat vain nousseet kyseisenlaisen rohkeuden ansiosta :slight_smile:

Oma parisuhteeni on alkanut alkoholisoitumiseni ja hoitoon hakeutumiseni jälkeen, ja ehtihän tuossa olla yksi toinenkin suhdeviritelmä ennen tätä nykyistä. Kummassakin tapauksessa olen alussa kertonut ongelmastani juuri siihen tyyliin etten juo, koska mulla on ollut ongelmia juomisen ja muutenkin kuuppani kanssa. Kumpaakaan suhdetta ei tuo tieto/tilanne ole pilannut - ensimmäinen meni puihin ihan muista syistä ja nykyinen kumppani roikkuu mukana kaikista ongelmistani huolimatta.

Näin siis täällä ja miten nyt päätätkin toimia asiassa, niin viinan kanssa leikkiminen sen vuoksi, että haluaa vaikuttaa naisen silmissä ns. normaalilta olisi varmasti se hölmöin mahdollinen toimintamalli. Sä varmana tiedät itsekin miten kyseinen leikki tulisi lopulta todennäköisesti päättymään - vaikka olisi minkälainen kissa kiikarissa ja motivaattorina pitämään hommaa aisoissa, niin väittäisin viinapirun olevan alkoholistille tuossa(kin) suhteessa silti voittamaton vastus. Ja viinan viedessä on aikamoisen hankalaa minkäänlaisia positiivisia mielikuvia itsestään tarjoilla yhtään mihinkään suuntaan :smiley: