Milloin alkoholisti pysähtyy miettimään?

Missä vaiheessa alkoholisti huomaa juovansa liikaa ja yrittää vähentää juomistaan? Vai tuleeko tällaista vaihetta välttämättä ollenkaan? Vai huomaako alkoholisti asian, mutta ei pysty sitä myöntämään ja antaa juomisen jatkua?
Pitääkö tapahtua ensin jotain kamalaa, jokin tärkeä asia menee pilalle juomisen takia?

Perheenjäsenemme juo jatkuvasti. Ainoa asia mikä pitää hänet erossa viinasta on työ. Tiedän, että jos työ menee niin sitten ratkeaa lopullisesti. Nyt kykenee arkisin juomaan iltaisin vain senverran että kykenee aamulla töihin. Viikonloput ovat sitten rankempaa juomista. Jossainvaiheessa tuo tulee varmasti vaikuttamaan terveyteen. Nyt tämä ihminen yrittää urheilla arkisin ja sillä todistella itselleen että on kunnossa. Vaikka onkin jo alkanut lihomaan alkoholin ja pikaruuan takia.

Mieheltä on mennyt nyt vaimo ja lapset, asunto ja työ on vielä. Korttiakaan ei ole polttanut vaikka kännissä onkin ajellut. Me läheiset ollaan huolissaan ja asiasta puhuttu, mutta mies vaan nauraa meille. Pysäyttääkö miestä mikään?

Pysäyttää. Oma pohja.

Omalta osaltasi pidä vaan huoli siitä, ettet ole pohjan ja alkoholistin välissä.

Mikä sitten kenellekin on pohjakosketus… Se voi olla syvällä. Ja päätyä hengenlähtöön todennäköisemmin kuin raitistumiseen.

Tuohon kysymykseen minäkin haluaisin vastauksen. Mutta se taitaa olla hyvin yksilökohtaista. Oman alkoholistini kohdalla on alkanut näyttää, että mikään ei saa syöksykierrettä pysähtymään. Eläkeputkessa kun ei tarvitse selviytyä töihinkään. Järkyttävät tapaukset pysäyttävät ehkä päiväksi, sitten taas vauhti kiihtyy. Onko se sitten pelkoa vai välinpitämättömyyttä, ylpeyttä vai heikkoutta, sen kun tietäisi. Se, että alkoholisti nauraa hyvää tarkoittaville ja huolestuneille läheisille, voi johtua monesta syystä. Myös siitä, että hänellä on jäljellä ylpeyttä, eikä hän voi tunnustaa, että kaikki on pielessä. Hän ei ehkä enää nauti tilanteesta, mutta ei jaksa sitä muuttaakaan ja peittää mahdollisen hätänsä välinpitämättömän naurun alle. Mutta ihmiset ovat erilaisia.

Alkoholisoituneen ihmisen pitäisi löytää se oma motivaatio, muuten millään mitä me läheiset teemme, ei välttämättä ole väliä. Ja koska näin on, meidän läheisten pitäisi osata päästää irti tavalla tai toisella, ja keskittyä oman hyvinvointimme parantamiseen. Lopettaa painostus, olla vain tukena tarvittaessa. Ja jos alkoholisti jonain päivänä ottaa tukea ja apua vastaan, silloin jaksamme häntä tukea paremmin, kun olemme pitäneet itsemme kunnossa.

Helpommin sanottu kuin tehty. Kuulostaa teoriassa fiksulta. Mutta mitä tehdä sille epätoivolle, joka hiipii mieleen ja syö voimia, kun huomaa, ettei voi auttaa. Kun näkee, että toinen hukkaa elämänsä, vaikka omasta mielestä elämällä olisi vielä paljon tarjottavaa.

Voimia kaikille läheisille!

Minusta jo itse kysymys pitää sisällään toiveen siitä että juova raitistuisi. Siinä toivossa ei kannata missään tapauksessa elää. Siinä menee vaan oma elämä pilalle kun alkaa toisen elämää toivoon tiettyyn suuntaan meneväksi. Pitää pitää vain omasta hyvinvoinnista kiinni ja jos sellainen päivä joskus koittaa että juova ilmoittaisi että olisi valmis ottamaan apua vastaan juomisensa lopettamiseksi niin silloin voi olla tukena juomispäätöksen lopettamisessa. Paras on siis ajatella että sellaista päivää ei tule koskaan että alkoholisti pysähtyisi miettimään omaa juomistaan ja sen seurauksia. Näin kun ajattelee niin voi keskittyä omasta hyvinvoinnista kiinni pitämiseen.

^ Samaa mieltä kuin voimat loppu, uskon että aika totta.
Ja voisi lisätä vielä että “sitten kun muut lakkaavat odottamasta sitä” voi olla yks vaihtoehto. Mutta sitäkään ei kannata tehdä sen toivossa.

Moi, minä olen elänyt monta vuotta alkoholistin läheisenä, ja tällä hetkellä elämä sujuu päällisin puolin, koska hän on raittiina. Ollut pitkään. Mutta se on hyväksyttävä, että alkoholismi-niminen sairaus näköjään on ja pysyy ja vaikuttaa taustalla, myös raittiudessa.
Kysyit, milloin alkoholisti havaitsee että juo liikaa. Hyvä kysymys! Olen samaa mieltä kuin joku toinen vastaaja tässä ketjussa: sitä on turha jäädä odottamaan. (Voi tosin olla ylivoimaista!) Sillä jokainen tarvitsee sen pohjakosketuksensa, mutta mikä se kenellekin on - se on vaikea kysymys. Minun läheiselleni esimerkiksi kävi niin, että hän koki monta “pohjakosketusta”, mutta ne eivät sitten olleetkaan sitä. Oli monta tilannetta, joissa ajattelin, että nyt hän on pohjalla, nyt tästä on suunta vain ylöspäin. Mutta ei. Suunta olikin yhä alemmas ja alemmas…
Mikä se ratkaiseva pohjakosketus lpulta oli, sitä en enää edes muista. Niin monta pettymystä oli. Lopulta kuitenkin tuli se kerta, että hän sai tosissaan kiinni hoidoista ja raittiudesta. Ainakin tällä erää. Sen nuo kärvistelyn ja pohjakosketuksen odotuksen vuodet opettivat, että mitään ei pidä enää itsestäänselvyytenä. Hän on nyt ollut joitakin vuosia juomatta, mutta en oikeastaan ajattele, etteikö hän voisi sortua uudestaan.
Teille läheisille tilanne on todella vaikea, ja ette oikeastaan voi tehdä yhtään mitään. Senkin tajuaminen on tärkeää, sillä minä en sitä heti tajunnut, mutta myöhemmin ajattelin, että oma olisi ollut helpompi, jos olisin sen aiemmin käsittänyt… Alkoholistin juomista ei voi lopettaa kukaan muu kuin hän itse, ja sitten kun paha olo kasvaa riittävän suureksi. Meillä yllätys oli se, miten kauan se todella kasvoi!

Voin sanoa itsekin muutaman vuoden naispuolisen mm. alkoholismista kärsivän avopuolisona että kai se sellainen pohja jossain vaiheessa kaikille alkoholisteille eteen tulee. Aivan toinen asia onkin sitten se että kuinka kauan kestää kunnes se pohja tällaiselle ihmiselle lopulta näkyy.

Oman avovaimoni alkoholismi on minusta moneen kertaan ollut sellaista että se pohjakosketus on esimerkiksi viime vuoden loppusyksyn tapahtumista huolimatta vielä kokematta hänen itsensä mielestä. On toisinaan ollut todella vaikeaa seurata hänen negatiivisia edesottamuksiaan, kun minusta hän on kyllä pohjan kokenut jo pariinkin kertaan.

Alkoholismi on sen verran itsepäinen ja itsekäs sairaus, että siihen sairastunut ihminen ei usein kykene tajuamaan sitä pohjaa ennen kuin on liian myöhäistä.

Hei

Olen lukenut kirjoituksianne pohjasta.
Niin, sitä on vaikea tietää milloin tulee se viimeinen kerta vai tuleeko ollenkaan.
Itse alkoholistin kanssa seurustelevana olen vuosien varrella luullut jo näkeväni pohjan.
Juuri parhaillaankin odotan/odotin että tämä “kuinka monesko kerta lienee”-katkolla oleminen olisi nyt se maaginen piste mitä alemmaksi ei alkoholisti enää halua mennä.

Mutta tekee mieli sanoa että paskanmarjat. Nyt on vaikea pysytellä tyynenä.
Itse alkoholisti pyysi juomaputkensa syövereissä että auttaisin häntä .
Katkolle päätyi mies ja nämä pari päivää olleetkin ihan lupaavia kun on sieltä soitellut.

Mutta nyt , parin päivän katkolla olon jälkeen alkaa vissiin olla pahimmat ajat pitkän juoppoputken jälkeen.Liekö vähentävät lääkitystä…
Hirveet raivarit lankoja pitkin kun erehdyin laittamaan tekstiviestin enkä soittanut.
Ei auttaneet mitkään selitykset että en soittanut sillä en tiedä hänen katko-ohjelmaansa jne.
Olen kuulema vain todennäköisesti huoraamassa kun laitan tekstarin väärään aikaan.

Järkyttävää haukkumista ja mun pitäisi kuulema vain kuunnella. En kertakaikkiaan jaksa enää. Sanoin vaan että soitellaan paremmalla ajalla kun nyt olet niin huonolla tuulella.
Toinen puhelu tuli ja sieltä sitten ilmoitti että jättää minut. Enpä jäänyt enemmän kuuntelemaan.

Okei, yritän ymmärtää että on tosiaan pahin päivä kun viikkojen höyryt alkaa päästä katoamaan ja jos ei anneta hänen mielestään"tarpeeksi" lääkettä niin kyllähän siinä vainoharhat nousee ja pinna palaa.
Mutta mun ei tarvitse kestää kuitenkaan ihan mitä tahansa. Jossain se mullakin mitta tulee täyteen.
Olkoon siellä katkollaan ihan rauhassa tai lähteköön litomaan ja tuhoamaan itsensä.
Mua v…ttaa aivan suunnattomasti tällä hetkellä ja parempi sanoa se “ääneen” niin menee helpommin ohi!

Itseni tuntien voi olla että huomenna soitan ja kysyn onko parempi päivä. Kuitenkin kun itse apua halusi joten jotain tajua täytyy olla.
Mutta toisaalta tuntuu että paskat minä sille soittelemaan, itsepähän jätti, hoitakoon sekopäänsä ihan rauhassa, oon saanu tarpeeksi tuota rapaa naamalle. Enkö jo ala tajuamaan?

Onko muilla kokemuksia katkoraivoajista?

En tiedä enää yhtään.Ei taida pysähtyä koskaan.

Mies pääsi just katkolta.Piti tulla kotiin mutta eipä vastannut puheluihin.
Selvisipä siitä homman todellinen luonne kun tuli siinä kulmilla vastaan, ympäripäissään.
Suoraan katkolta juomaan!Sinne menivät kaikki lupaukset kuinka nyt alkaa toisenlainen elämä, kuinka ei enää viinaa.
Olis kai pitänyt päästä suoraan johonkin pidempään hoitoon.Mutta ei taida sitä omaa halua olla vieläkään, eikä tulla.
En tiedä, mä en enää ota mitään yhteyttä. Nyt saa olla. Voipi olla että henki lähtee häneltä tuossa rytäkässä.
Ei voi kuin rukoilla, ei ole voimaa enää mihinkään muuhun eikä paljoa siihenkään.
Pahoittelen että en paljoa uskoa luo kehenkään tällä.
Nyt vaan tuntuu tosi pahalta ja järkyttävä pettymys ja suru jäytää sielua.
Aina mä uskon ja toivon mutta pitää kai tosiaan LUOVUTTAA!
Kai tää on sit Luojan tapa toimia, en vaan ymmärrä tätä.Huhhuh!

Aivan yleistä ja tyypillistä on alkoholistille tuo katkolta baariin. Ex-mieheni kertoi kerran hoidossa ollessaan, että siihen saakka hän oli joka kerta mennyt katkolta tai hoitopaikasta suoraan viinakauppaan.
Sillä kertaa hän tuntui olevan hoidossa tosissaan, oli käynyt niin pohjalla. Mutta ei se pohja ollut vieläkään. Vieläkin piti juoda, vaikka kroppa ei olisi kestänyt yhtään. Se olikin niin hajalla, että hän kuoli 50-vuotiaana alkohlismin aiheuttamiin sairauksiin.
Alkoholistin lupauksiin ei ole luottamista. Varmasti hän sillä hetkellä tarkoittaa totta - koska on niin paha olla ja itsekin siihen uskoo ja haluaa helpottaa läheistenkin oloa. Mutta kun tosipaikka tulee, vie alkoholin tarve voiton. Kyseessähän on erittäin voimakas riippuvuus. Ei siinä tahdosta eikä halusta eikä omasta päätöksestä enää ole kysymys.
Ainoa, mitä läheiset voivat tehdä, on ottaa selvää alkoholismisairaudesta: miten se ilmenee, millaiseksi se muuttaa ihmisen. Ja ennen kaikkea: miten se vaikuttaa lähipiirin ihmisiin!
Itse kävin Al-Anon-ryhmässä, sieltä sain tietoa ja ymmärrystä ja sain omaa elämääni järjestykseen alkoholismin pyörityksessä. Suosittelen! Huolehtikaa läheiset itsestänne.