Tuliko reteestä rentusta tiukka AA-fanaatikko? Vai tuliko väkivaltaisesta juoposta ja rikollisesta mallikansalainen? IKatkesiko linnakierre? Vai muuttiko Aa ihmisen tosikoksi? Tiedän erään jonka AA muutti erittäin tosikoksi. AA on ainut totuus.
Eräässä niistä kokouksista joissa piipahdin vuosi sitten, oli aika rujo ukko, joka oli istunut linnassa useaan otteeseen kännisekoilujensa vuoksi. AA:n avulla hän oli jättänyt viinan ja istui kokouksissa vielä vuosienkin jälkeen. Syrjäytyneille AA on melkeinpä ainoa keino raitistua, jos yksinolo ja -elo ei onnistu. Mielummin kai vähän tylsä ja tosikko tyyppi kuin sekopää ja linnassa… ?! 
AA on ainakin paikka missä tullaan AA-uskoon. 12-askelta ovat kuin kymmenen käskyä, se Aa-kirja on sen uskonnon Raamattu ja perustajajäsenet sen profeettoja ja suuria AA-uskon peruspilareita
Vaikka minun on vaikea ymmärtää tämän P-Pertun kyselyjen/provojen motiivia, niin vastaan tähän koska tuo AA tuntuu herättävän niin outoja ajatuksia ja pelkoja.
Kävin puolisen vuotta melko säännöllisesti kerran viikossa kokouksissa. Jonkin aikaa asiaan totuteltuani koin ne erittäin positiivisesti. Aina lähti keventynein mielin ja hyvillä mielin pois, vaikka välillä meneminen tuntui vaikealta. Minusta palaverit ovat hyvää ja ilmaista terapiaa.
Nyt kesällä en ole käynyt, koska en ole paikkakunnalla mutta ehkä syksyllä taas menen. Miksen ottaisi ilmaista helpotusta murheisiini, joita meillä jokaisella kuitenkin on. Itse pidän myös päiväkirjaa joka auttaa paljon. Suosittelen.
Ryhmässäni oli useitakin linnakundeja ja he olivat järjestään sitä mieltä, että AA oli parasta mitä heille oli sattunut.
Olivat päässeet taas normaaliin elämään ja yhteiskuntaan mukaan. Useimmat epäilivät, että tuskin olisivat elossa jolleivat olisi alkaneet palavereissa käydä. Mitään tosikkomaisuutta tms sellaista en siinä porukassa ole havainnut. Elämästään kertovat nauttivansa.
Itsekin olen kaikki huimimmat tempaukseni ja hauskuuteni tehnyt selvin päin ja siitä on se hyöty, että asiat myös muistaa.
Tottakai jos AA:nkin ottaa oikein fundamantalistisesti niin siitä saa vaikka mitä ikävää aikaan. Minusta tärkeintä on käydä palavereissa ja ottaa askelista ym se mikä tuntuu auttavan. Kyllä se oman elämän tutkiskelu ja arviointi tekisi monelle hyvää.
Paras oppi jonka ensi kerralla AA:sta sain, oli juuri erään linnakundin lause. Hän kertoi, että hän sanoo joka aamu itselleen: Älä piipitä vaan toimi. Toimimisella hän tarkoitti raittiuden eteen toimimista. Aika moni alkoholisti vaan valittaa omaa kohtaloaan ja kurjuuttaan mutta toiminta on se, joka auttaa.
Näin minäkin ajattelen ja olen myös kokenut sen mitä se toimiminen tuo tullessaan.
Minä tiedän satoja jotka AA sai raitistumaan. Mitä AA sitten tekee ihmisen luonteenpiirteille? Ei oikeastaan mitään, vaan ihminen itse raitistuttuaan löytää itsensä jollainen onkin.
En usko, että AA muuttaa kenenkään luonnetta, vaan paremminkin alkoholismi vain menettää otteensa kaverista. Minusta on parempi jos toveri on tosikko, mallikansalainen, tiukka fanaattinen raitis AAlainen, kuin juova alkoholisti ja tai jopa kuollut alkoholisti.
Sata raitista alkoholistia = sata erilaista luonnetta. Ihan samalla tavalla taitaa olla kaikkialla tavistenkin joukossa. Jotkut ovat tosikompia ja jotkut voisivat olla joskus hiljaakin sekä nauramattakin.
AA ei muuta ketään, mutta antaa pelivälineet jotta voisi raitistua ja elää hyodyllistä iloista, onnellista ja vapaata elämää.
Jos sinä Pärinä-Perttu pelkäät raitistumista ja sitä kuka sinä oikeasti olet, niin ainoastaan voin vain varoittaa mitä raittiuden myötä voi tapahtua, saatat nauraa jopa itsellesikin.
Etsi AAsta ja siellä pyörivistä ihmisistä ongelmia, niin varmasti niitä löydät ja kehität, mutta jos etsit raittiutta, niin sekin saattaa löytyä ja kehittyä, mutta ei ilman, että tulet AAhan mukaan. Tule jo tänään.
Ihmiset joilla on sisällä katkeruutta ja tuskaa, voivat raittiina tai kuivana kärsiä yhtä lailla kuin juodessaan. Jokainen AA:ssa käynyt on saattanut joskus tavata jonkun tuskaisen surullisen hahmon ritarin, joka hammasta purren ja käsiään nyrkkiin puristaen hokee puheenvuorossaan “vittuperkelesaatanaa”, eikä tunnelin päässä valoa näy, vaikka raittiutta olisi jo vuosia. 
Tietty kyse on myös henkisistä resursseista, ja siitä, miten pitkälle sairaus on edennyt ennen “raitistumista.”
Jotkut AA:laiset puolestaan säteilevät mielenrauhaa, ystävällisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Heitä on aina ilo tavata, ja kuulla heidän toipumiskertomuksiaan. 
Monenlaisia on. Ei luonne muutu AA:ssa, vaan muutosprosessi tapahtuu riippuvuudesta vapautumisen myötä. Jos on tapahtuakseen.
Pääsääntöisesti juuri hammastapurren ihmiset ovat niitä joilla on eniten “henkisiä” resursseja, kun pitää pärjätä itse ja olla nöyrtymättä kuuntelemaan muita sekä olla toimimatta kuin muut. Itsekästä ja “vahvaa” ihmistä ei kukaan kykene autamaan, kun tämä ei anna eikä itse edes ymmärrä miksi on noin paha olo. Voi sitä tietysti yrittää peitellä kehittelemällä itselleen mielikuvitusystäviä, fyysisiä resursseja, iloista naamaa,… mutta kaikella noilla vain pitää kurjuutensa piilossa itseltään.
Tarve juoda ei ole poistunut, on näille ihmisille suurin yhteinen tekijä.
[poistettu riidanhaastamista - Päihdelinkin toimitus]
[poistettu riidanhaastamista - Päihdelinkin toimitus]
Ensimmäinen toteamus pitää täysin paikkansa. Raittius saattaa kuitenkin löytyä myös AA:n ulkopuolelta. Tärkeintä on ajattelutavan muutos, ei penkin kuluttaminen.
No jopas moderointi aktivoitui. 
Ihan hyvä.
[poistettu riitelyä - Päihdelinkin toimitus]
[poistettu riitelyä - Päihdelinkin toimitus]
Hyvä, että modet toimivat.
Eivätkö nämä kaksi voi edes pysyä siinä heille varatussa ketjussa jottei joka ketjua sotketa noilla typerillä käninöillä. idiootti puuhaa.
No älä muuta virka, Dave! Mielelläni rupattelisin Rahvaan kanssa vain ja ainostaan “RC:n ja Vaeltajan kinasteluketjussa”.
Monikaan ei kai ehtinyt nähdä mitä edellisissä viesteissä luki, mutta asian ydin oli muiden tutkiskelu vs. itsetutkiskelu.
Kannattaa itse myöntää mokansa ja virheensä ennenkuin muut alkavat kuittailla niistä.
Totuus ei pala tulessakaan, ja aina on helpompi katsoa peiliin kun uskaltaa huomata sen finnin sen sijaan että kieltäisi sen olemassaolon.
Allekirjoittaneesta on ainakin osaksi AA:n avustuksella tullut ihminen, joka jokainen päivä pyrkii itselleen rehellisesti tekemään asioita siten, ettei lisäisi enää kenenkään jo valmiiksi muutoinkin raskaanpuoleista elonpolkua, vaan toisaalta pyrkisi sitä ainakin hitusen oman osuuden tekemisellä tasoittamaan.
Minulla elämä on järjestynyt täydellisen totaalisesta sekasorrosta jo huomattavasti tasaisemmaksi. Jokainen uusi päivä tuo tullessaan uusia haasteita, mutta toisaalta olen melkoisen määrän tässä raittiuden aikana noita haasteita saanut jo kohdata ja selättää, joten ehkä noita uusia haasteita on osaksi senkin vuoksi jo helpompi kohdata.
Minä en henkilökohtaisesti jaksa enää alkaa sen kummemmin kinata asioista, joista löytyy tasan yhtä monta mielipidettä, kuin keskusteluun osallistujaakin. Oman kokemukseni perusteella AA-ryhmässä ei vaadita uskoon tulemista, eikä mitään Jumalan palvontaa. Riittää kunhan ihmisellä itsellään on edes jonkin asteinen ajatus halusta lopettaa juominen ja luopua edes hieman omista ennakkoluuloistaan.
Koen olevani elävä esimerkki siitä, mitä hyvää AA:sta alkoholisti voi saada. Yksikertaisimmillaan ilmaistuna, raitista, tasapainoista elämää.
Jos minä kerran elin loputtoman pitkän aikaa totaalisen itsetuhon partaalla, enkä enää löytänyt mitään toivoa elämästäni, ja silti tänään koen nauttivani elämästä täysin siemauksin, miksei siis jokainen voisi saada saman mahdollisuuden? Eikä se ihminen joka silloin muutamia aikoja sitten tuonne ryhmään ensimmäisen kerran mennessäni olin, ollut yhtään sen kummempi alkoholisti, kuin kukaan muukaan meistä. Jokaisesta porukasta ja jokaisesta ihmisestä löytyy kyllä jotakin, jota verkukkeena käyttämällä, voimme jatkaa oman itsemme pakenemista hamaan loppuun asti, jos niin haluamme. Tänään minä en halua. Eikä minun onneksi enää tänään tarvitse pakoani jatkaa…
^ Aamen for that. 
Niin minäkin olen pyrkinyt tekemään viime vuodet. Minun ei tarvitse häpeillä, peitellä eikä valehdella koska olen tehnyt parhaani ja seison tekemisteni takana.
Jos Uimastadionilla on joku minua timmimpi ja nätimpi. se ei ole minulta pois. Voin olla siellä ja nauttia omalta osaltani auringosta jonka Jumala suo meille kaikille.
Jos joku on elämässään minua menestyvämpi, fiksumpi, musikaalisempi ja filmaattisempi, se ei ole minulta pois.
On ihanaa tuntea olevansa elämässä juuri nyt, ilman pelkoa ja kauhua; mihin päihteet vie. Sitä voi kutsua myös elämänhallinnaksi.
Kun minä lakkasin taistelemasta, ymmärsin että vertailemalla itseäni muihin, joudun elämään elämää, jossa joudun olemaan jatkuvasti tyytymätön ja pettynyt. Miksi siis vertailisin itseäni kehenkään? Minulla on koko elämän läpi kestävä projekti pelkästään siinä, että oppisin hyväksymään itseni sellaisena, kuin olen.
Jos näet timmivartaloisen ihmisen,tee omasta vartalostasi yhtä timmi…tai vielä timmimpi… raittiina senkin luulisi onnistuvan sillä kalja ei pöhötä vatsaasi,eikä krapulapäivät ole enää esteenä salillemenolle! THAT`S IT!!