Millä mä saan itseni kuriin

Ja kyllä, tiedän, että saan itseni kuriin kun en osta ensimmäistäkään. Vaan ei näytä onnistuvan kuin ajoittain. Mutta kun ostan pari juomaa, niin liian monta kertaa lähtee lapikkaasta, ja uusinta kauppareissu koittaa… Ja joka kerta viime aikoina oonf miettinyt kauppaan tai alkoon marssiessani, että ei sun tarvisi, mutta se joku tyhjyys vie voiton, en löydä riittävää motivaatiota olla menemättä. En varmasti ole omaa pohjaa koskettanut siis vielä, enkä haluaisikaan, mutta häpeä juuri nyt blokkaa avun hakemisen terveydenhuollosta. Ja joo, olen itse osa sitä systeemiä, terveydenhuoltoa, ja pienellä paikalla en halua tulla leimatuksi, pelottaa, että jokaisessa lääkärin tekstissä hamaan hautaan lukee päihdeongelmia ja todellinen avun tarve jää sen taa.

Musta tuntuu, että olen yksin. Yksin olen kyllä. Alkoni kanssa. Kukaan ei tiedä lähipiiristäni, se ei vielä näy. Ystäviä/ kavereita ei montaa ole keiden kanssa säännöllisesti edes olisin tekemisissä, ehkä siksi kukaan ei ole tästä itseni lisäksi sanonut. En ole sotkenut työelämääni, päinvastoin kaikki luulee että suunnitelmat ja tulevaisuus on vasta avautumassa. Ja sehän tässä pelottaa, jos viina vie voiton naisesta, niin tulevaisuus on suht kurja kun palkansaajan sijaan yrittäjänä tähän kivipohjaan iskeytyy. Tulevaisuuden suunnitelmia siis on, ja etenen sillä polulla, samalla tapellen tätä alkoholin liikakulutuksen aiheuttamaa oloa vastaan.

Erosin joku vuosi sitten, silloin pienenä osasyynä se( pienenä, koska silloin alko pysyi lapasessa kuitenkin), etten halunnut silloisen mieheni joutuvan kärsimään vaimon alkoholihimosta, kun oma perheenjäsenensä oli täysin alkoholisoitunut. Koin että se olisi ollut hänelle liikaa painoa lähteä tätä asiaa purkamaan minun kanssa, toki isoja asioita oli siinä muitakin. Hänen ollessa läsnä, homma pysyi jotakuinkin käsissä, mutta tunnistin humalahakuisuuden omassa juomisessa. Sitten tuli ero ja kukaan kun ei ole valvomassa, niin sai tehdä mitä lystää.

Mulla ei ole perhettä, 38v nainen, ei lapsia, sukulaisista etäännytty elämän ristiriitaisuuksien vuoksi, seurustelukumppani on, etäällä, hällä ei tietoa ajatuksistani kun nähdään, koska pakkomielteistä päivittäistä juomista ei ole, toivon etten siihen edes etenisi. Pystyn olemaan ilman mitään jos on muuta elämää ympärillä. Mun ongelma varmaan on se, etten ole kovin extrovertti olemassaankaan ja olen arka, joten uusiin harrastuksiin tms on vaikea lähteä. Joten olen päätynyt elämään jossa suoritan työni, teen tarvittavan elääkseni, ja kotona seinät kaatuu ja juon turruttaakseni tämän tilani jossa en halua olla. Luulen, että raitistuneissa löytyy joku jolla edes osin samoja ajatuksia ollut joskus. En halua juoda itseäni hengiltä, sukulaiseni teki niin, toinen selvisi raittiiksi aa avulla, ja itse olen siinä häpeän pisteessä petettyäni riittävän monta kertaa itseni, etten edes tiedä enää mihin suuntaan. Taistelen vastaan päihteitä, voin hyvin kun olen raitis, mutta uppoan tähän samaan kollapsin suohon kerta toisensa jälkeen heräten angstoituneena että miksi ihmeessä taas.

Kyllä tarinassasi on minulle paljon tuttua asiaa. Kyllä se niin vain on, että huomattavasti helpompaa on pysyä raittiina kun on sitä elämää ympärillä. Minusta sinun kannattaisi kokeilla vaikka AA:ta, koska siellä vähitellen tulee sinuksi tuon ujoutensa kanssa ja aikaa myöten saattaa unohtaa koko ujouden. Itse aikanaan kokeilin kaikenmoisia harrastuksia, mutta olenpa huomannut, että niiden osalta minulle sopivat parhaiten sellaiset yssikseen tehtävät hommat, voihan siinä ympärillä olla tietysti muitakin, mutta he tekevät sitä omaa hommaansa. Sellaiset ryhmätyöt ei oikein minulle sovi. - Kokeilemalla sitä löytää omat juttunsa. Kokeilematta ei voi muuta kuin surkutella tilannetta.

Alkoholissa on sellainen paha puoli, että sitä kittaamalla eristäytyy sellaiseen omaan suljettuun maailmaan, piiloon muilta, eikä lopulta enää kykene lähestymään muita ihmisiä, eikä kykene päästämään muita ihmisiä lähelleen. Kerroit, että sinulla on etäseurustelukumppani. Kyllä parempi vaihtoehto olis sellainen lähiseurustelukumppani, jonka kanssa voisi vaihtaa aivan rehellisiä ajatuksia jos vaikka mistä elämään liittyvistä asioista.

Nyt kevättä rintaan ja katsastelemaan vaikka sitä lähiseurustelukumppania!

Millamaaria kirjoitti

Taistelu alkoholia vastaan on tuloksetonta sen jälkeen, kun on menettänyt kyvyn hallita sitä. Mainitsemasi sukulainen on havainnut sen, lähtenyt hakemaan apua AA:sta ja saanutkin, toinen luultavasti ei.
Ihmettelet toistuvia juomisiasi, mutta eihän ole lainkaan ihme jos alkoholisti juo, se on ihme, kun hän ei juo. Mieti rehellisesti, oletko alkoholisti. Jos et, voit jatkaa tähänastista elämääsi taistelemalla, jos olet, sinulla on lupa myöntää heikkoutesi ja hakea apua. Vastuu juomisesta on sinun, mutta jos sairastat alkoholismia, on vain myönnettävä että se on sattunut osumaan sinun kohdallesi.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme