Miksi käytät huumeita? Nekin jotka eivät tiedä voivat keksiä edes tekosyyn.
Oma syyni: päihtyneenä maailma tuntuu vähemmän pahalta paikalta, parhaimmillaan mielenkiintoiselta. Selvänä masentaa, ahdistaa, vituttaa eikä jaksa tehdä mitään. Tiedostan että päihteet lisäävät ahdistusta ja väsymystä, mutta niiden tilapäisesti tuoma helpotus on joskus ollut ainoa syyni elää.
Oma syyni:
Koska ilman käyttämäni huumausaineen lääkinnällisiä vaikutuksia muutun 6-8 viikon kuluessa vakavasti eksistentiaalisesti masentuneeksi ja olen akuutissa itsemurhavaarassa. Päätyen ilman aamusta iltaan pajauttelua välillä viina/pillerikatkoille, milloin mielisairaalan suljetulle lepositeisiin tai esim. hypotermian rajamaille sairaalaan…
Alkaa masentamaan, ahdistamaan, tulee keskittymiskyvyttömyyttä, olen täysin työkyvytön ja invalidi. Huumetta käytettyäni tunnen taas itseni täysin normaaliksi ja kaikki oireeni häviävät kuin tuhkana tuleen. Olen iloinen, vakaa, motivoitunut, tyytyväinen ja ennen kaikkea tunnen itseni täysin normaaliksi sekä myös muiden mielestä vaikutan ihan tavalliselta ja täyspäiseltä/selväpäiseltä kaverilta. Duuni maittaa, perhe-elämä maittaa ja harrasteet kiinnostaa jne,
On jotain mistä pitää kiinni. Olen hieman enemmän irti tästä paikasta, joka ei tunnu oikealta kodilta.
…
Siis nykyään näiden syiden takia.
Alunperin siksi että vaimolla oli anoreksia/bulimia ja en saanut tehtyä asialle mitään, ahdistuin ja rakastuin opiaatteihin. Monien mutkien kautta päädyin ehkä sairaalla tavalla hauskaan koukkuun. Lisää voit lukea täältä, ja osallistu keskusteluun:
Halusin olla hauska ja kaikkien pitämä seuramies. Humalassa olin arvaamaton sekopää, josta vain toiset arvaamattomat sekopäät tykkäsivät. Selvinpäin olin hiljainen ankea jurottaja, siksi amfetamiini. Myöhemmin halusin tulla loputtomasti ja väsymättömästi työskenteleväksi yli-ihmiseksi, ja tuohonkin ongelmaan vastaus oli amfetamiini.
Kai se on myönnettävä, että päihtyneenä on mukavaa. Oikein mukavaa. En käsitä, miten ns. “normaalit” ihmiset selviävät arjestaan selvin päin. Itse en ainakaan selviä. Ilman huumeita tuskin jaksaisin käydä töissä ja opiskella. Sitten tosin ollaan pulassa, jos päihteistäkään ei saa hyvää oloa. Se on oikeastaan ainoa asia, jota pelkään.
Eiköhän syynä ole ne mielenterveysongelmat, joihin hoito ja lääkitys ei ole tehonnut. Jos ei ahdistaisi jatkuvasti niin tuskin vimmaisesti etsisin helpotusta milloin mistäkin aineista. Välillä ihmettelen miksi edes yritän elää skarpisti, mutta puhdasta elämäniloa ja voimaa on vielä jäljellä ja haaveilen ajasta jolloin ahdistus ja synkät mietteet olisi muisto vain…
Liekö syynä tarve tuntea olevansa hyväksytty protestanttisen työmoraalin yhteiskunnassa.
Kieltämättä kohta 13v. “hoitoa”(aivopesua) kunnallisissa mielenterveystoimistoissa on onnistuneet istuttamaan vankan syyllisyyden siitä että on yhteiskunnan normien puitteissa epäkelpo ihminen. 
Mutta ihan pohjimmiltaan kyse on kuitenkin siitä, että välitän kuitenkin omasta terveydestäni ja olen nähnyt niin monen läheisen kärsimykset päihdeongelmien parissa ja siitä itsekin sen verran osumaa saanut että tiedän miten pahasti päihdeongelma voi tuhota ihmisen.
Joku muu varmaan voi käyttää alkoa, kannabista, deelejä yms. ihan fiksusti mutta minä tällä hetkellä en vaan niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä ja silloin on ihan tervettä pysähtyä tarkastelemaan tilannetta kriittisesti.
En ottanut päihteitä esille, mutta kyllä olen kanssasi samaa mieltä. Toki jos ei elämä täyty mielekkäästä sisällöstä, niin voi olla hankala ilman mitäänkään olla.
En käytäkkään enää jos ei KH-annostani lasketa, enkä keksi yhtään syytä aloittaa huummeiden käyttö uudestaan. Olen niin onnellinen näinkin etä miksi mennä pilaamaan kaikki se mitä olen saavuttanut nytten yksien vetojen takia?
En käytä huumeita, mutta bentsoja kylläkin ja reilusti. Syynä ei ole ahdistus, vaan se että kärsin takykardiasta (pulssi 90-140/min levossa), ja koska syytä siihen eikä rintakipuihin ole löytynyt minulle määrättiin opamoxia ja sain paniikkihäiriö-diagnoosin. Opamox auttoi aluksi ihan jees, ei se tietenkään tohon pulssiin tai sydämen koviin lyönteihin mitään vaikuta (sydän siis hakkaa niin, että jos istun hammaslääkärin tuolissa, se koko tuoli heiluu koko ajan), mutta rauhoittaa mieltä ja tekee musta sen verran tokkuraisen että saan nukuttua 5h per yö. Viime syyskuussa alkoi tykytys, ja sitä seurasi aika pian kivut ja nyt oonkin jo lähes toimintakyvytön. Onneks oma psykiatrini on ollut ehdottomasti sitä mieltä, että mulla ei mitään paniikkihäiriötä ole, vaan kyse jostain fyysisestä sairaudesta ja nyt kun tein muistutuksen lääkärini toiminnasta on alettu tutkia vähän enemmän. Harmi vaan että musta tuntuu, että alkaa olemaan liian myöhäistä. Henki ei enää kauaa tuu pihisemään, ja mielenterveys on mennyttä. Luotto suomalaiseen terveydenhoitojärjestelmään on mennyt totaalisesti.
Siis eikö sulle määrätty esim. sydämen beettasalpaaja tohon tykyttelyyn? Ei kai se pelkkä pami auta, jos kyse on oikeasti sydänperäisestä sairaudesta 
. Kyllä ne pitäis aina kuitenkin poissulkea, ennen kun lähdetään hutkimaan, siis nuo onko vika oikeasti fyysisellä puolella. Eikä pami nyt muutenkaan tykyttelyyn auta samalla tavalla kun esim. Propral. Entä ottivatko sydänfilmin? Mun mielestä sun pitäis vaatia niitä ja käsittämätöntä, että niitä ei otettu. 
Holter-tutkimuksessa tuo sydänvaiva selviää (siis jos rytmihäiriökohtaus tulee tutkimuksen aikana). Tai ainakin se, onko syytä huolestua. Yleensä ei, useimmat rytmihäiriöt ovat hyvänlaatuisia eivätkä vaadi hoitoa. Kunnallisella eivät välttämättä kovin helposti lähetä tutkimukseen, koska resurssit ovat tiukilla. Propralia voi ottaa, jos se helpottaa. Sitä saa pyytämällä kenen tahansa lääkärin vastaanotolta.
Oireet voivat silti hyvin johtua paniikkihäiriöstä. Kahden kuukauden SSRI-kuurilla sekin selviäisi. Jos kohtaukset vaimenevat tai häviävät kokonaan, kyse on psyykkisestä vaivasta.
