Miksi vänennän, vähentämistarinan alku.

Me Vähentäjät
1

Teen tänne nyt itselleni oman aiheen omasta vähentämispäivästä, itseasiassa humalahakuisen juomisen lopettamisesta. Monta kertaa olen itselleni luvannut krapulan kourissa että näin ei enää tapahdu. Nyt pyrin tekemään päätökseni eteen edes jotain ja olkoon tämä ensi askel.

Valtin puolelle olen aiheen tehnyt pelaamisen lopettamisesta/ vähentämisestä ja se on auttanut minua sen polun seuraamisessa.

Ryyppääminen ei tee minulle mitään hyvää. Ajatus siitä, että “nyt pidetään taas vähän hauskaa kavereiden kanssa” ei pidä sisällään mitään muuta kuin sen että “nyt saa taas vetää pään täyteen ja paeta omia ongelmia humalan siivittämään olotilaan missä millään mitä teen ei ole mitään väliä”. Seuraavana päivänä olo on fyysisesti kehno, henkisesti liikun kuoleman rajamailla.

Haluan vähentää siksi että en osaa käyttää alkoholia kohtuudella ja haen siitä aina jotain parempaa oloa, nyt pitää yrittää löytää se hyvä olo ilman alkoholia ja ottaa vastuuta elämästäni.

Ryyppääminen tuhoaa terveyteni ja mitätöi ne vähätkin salikäynnit mitä alkoholi-iltamien ja normaalin elämän välissä jaksan tehdä (jaksaisin varmasti enemmän ellen ryyppäisi). Alkoholia olen käyttänyt 18-vuotiaasta asti, vähintään kerran kuussa on tullut vedettyä kunnon kännit, nyt olen 23-vuotias. Vuosi sitten olin paremmassa kunnossa koska pidin taukoa ryypiskelystä ja elin muutenkin terveellisesti. Muistan että olin paljon virkeämmässä tilassa eikä aamujani sumuttanut tunne siitä että tekisi mieli hypätä rekan alle. Olin saamassa elämästä kiinni kunnes liika itsevarmuus sai minut repsahtamaan, olinhan tehnyt paljon töitä joten “ansaitsin” hieman omaa aikaa alkoholin kanssa. Nautin liikunnasta ja yleensä kovan lenkin jälkeen sitä ns. herää ja huomaa että mitä hemmettiä minä teen elämällä jos tämmöisen fiiliksen saa ilman mitään lisäaineita.

Kaikki rahat menevät vessanpöntöstä alas (kirjaimellisesti). Ellen sorru uhkapeleihin niin jokatapauksessa tulee aina baarissa ostettua niitä kallempia juomia, ajattelematta että sillä 200€ voisi ostaa itselleen vaikka jotain pysyvää.

Tausalla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja alkoholinkäytön jälkimeiningit vaan vahvistavat tätä olotilaa. Teen töitä ihmisten kanssa mutta se ei ole hauskaa että joudun syömään rauhoittavia jotta pystyn sanomaan “päivää” ihmiselle ilman että koen siitä hirveää ahdistusta.

Nyt pitää yrittää korjata asioita itse, eikä alkoholin avulla. Tämä avautuminen auttaa ja palaan tänne kirjoittelemaan fiiliksistäni tämän seikkailun edetessä. Mitä tunnen? Pelottaa, ahdistaa, ei tekisi mieli mennä töihin, haluaisin paeta ongelmiani, pystynkö tähän, kuka minua tukee paitsi minä itse, miten selviän tilanteista joissa on alkoholia tarjolla tai ryyppypyynnöistä? Enhän minä tästä kellekään muulle kerro kuin parhaille kavereille, toivon että he ymmärtävät. Ja itseni vuoksi minä tämän teen.

Olen kuullut että maailmassa on paljon hyviä ja kivoja asioita, nyt lähden ottamaan tästä selvää.

2

Toinen päivä ilman alkoholia. Fiilikset aika maassa. Eilen kävin lenkillä ja salilla ja ne nostattivat olotilaa aika hyville tasoille. Työt alkavat kohta ja tekisi mieli tänään unohtaa tämä olotila alkoholin kanssa mutta tiedän että olisin huomenna vielä enemmän sekaisin kuin tänään.

Tupakoinninkin päätin tänään jättää. Itseasiassa olin jo vuoden polttamatta mutta olen nyt polttanut epäsäännöllisen säännöllisesti taas pari viikkoa. Eihän sekään minulla muuta ole kuin nikotiiniriippuvuus. Tiedän että liikunnalla saan hyvän olon hetkeksi ja toivonkin että tilani paranee kun aikaa menee eteenpäin kunhan vain jaksan “tehdä oikeat valinnat” ja ravita aivojani terveellisin ärsykkein ja ravinnoin. Yksinäisyys on pahin, tai se olotila että on yksin näiden fiilisten kanssa.

Olen tässä kysellyt itseltäni että miksi annoin tilanteen mennä tähän tässä parissa kuukaudessa? Kun vielä pari kuukautta sitten jaksoin tehdä asioita ja silloin oikeastaan murehdin vaan siitä että kun olen hieman yksin ja mitäköhän tulevaisuudessa tapahtuu niin nyt en näe huomista pidemmälle, saati osaa elää tässäkään päivässä. Tauko tekisi hyvää. Tauko kaikesta muusta paitsi itsestäni. Kun voisin vaan ottaa sanotaan pari kuukautta omaa aikaa tai edes kuukauden jolloin käyttäisin kaiken ajan liikkumiseen ja itseni korjaamiseen niin sitten voisin olla virkeämpi ihminen. Tuntuu todella haasteelliselta korjata itseään kun tietää että tulevassa työssä tulen ahdistumaan joka päivä ja silloin se liikkumattomuuskin saattaa iskeä, alkaa ns. noidankehä.

Pientä avautumista, mutta jonkinlaista valoa tunnelin päässä siintää, sinne vaan tuntuu olevan niin pitkä matka.

3

Laskinkin väärin, itseasiassa nyt on neljäs päivä ilman alkoa, mutta päiviä ei nyt aina tasantarkkaan kannata laskea, sen olen huomannut koska sitten saattaa iskeä pettymys kun “valaistuminen” ei olekaan kiinni selvistä päivistä.

Kävin nukkumaan kahdeksalta illalla ja heräsin yhdeltä päivällä… En vain saanut itseäni ylös koska mielessä pyöri pelkkiä negatiivisia ajatuksia. Ahdistus töistä ja ihmissuhteista pommittaa mieltäni täydellä teholla. Tekisi mieli kysyä työnantajalta että olisiko minun mahdollista aloittaa vasta parin viikon päästä mutta tiedän että se ei edistäisi työnantajaani tippaakaan ja koska tulen olemaan koeajalla niin uuden työntekijän hankkiminen rikkinäisen tilalle on helpompi vaihtoehto kuin odottaa että yritän korjata itseäni. Ärsyttää kun vaihtoehtoja ei oikeastaan ole.

Muistan kuinka heräsin joskus vuosi sitten virkeänä ja edessä oli uusi mielenkiintoinen päivä. Saatoin käydä aamulenkillä ja siitä se päivä lähtikin käyntiin. Olin parantumassa. Alkoholi tuli sitten kesällä taas kuvioihin kun olin ennättänyt olla pari kuukautta ilman, krapulapäivä ei tuntunut yhtään helpommalta mutta sain itseni vielä pystyyn kun tajusin virheeni. Opiskelujen edetessä viime syksynä alkoholi tuli enemmän kuvioihin kun opiskelijabileet alkoivat. Muilla oli kivaa mutta minä join puolikkaan viskipullon ja olin sekaisin kuin seinäkello. Seuraavana päivänä hävetti ja opiskelijatoveritkin alkoivat varmasti ihmettelemään että mikä hemmetti mua vaivaa. Selvinpäin olin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja esitin sosiaalista. Joka viikko tein itselleni manifestin jossa kerroin että “nyt alotan terveellisen elämän koska sitä minä haluan enkä osaa käyttää alkoa, liikunta ja ruokavalio ovat tärkeitä elementtejä, sitten saan myös itseluottamusta eikä tarvitse potea huonoa oloa krapulapäivänä ja miettiä mitä tyhmää tuli tehtyä”. Välillä kesti viikko välillä kuukausikin, kunnes tylsistyin ja tulin liian itsevarmaksi taas omasta tilastani, sitten ostin taas kaljaa ja vedin kännit. Tein aina saman virheen ja sama kaava toistui.

Yritin pientä self-helppiä etsiä netistä tätä sosiaalista ahdistusta paikkaamaan. Ajatuksiani olen kyseenalaistanut jo pitkään, negatiivisten ajatusmallien kumoaminen ja tietoinen positiivisuuden hakeminen elämästä auttavat hieman. Tänäänkin on todella kaunis päivä ulkona mutta ei tee mieli mennä sinne. Lenkille aion vielä illalla mennä ja tiedän että se auttaa.

Tuntuu todella ulkopuoliselta. Itsemurha-ajatukset eivät ole kivoja koska ne ovat niin synkkiä. Päässäni pyörii vain se, että missä pisteessä ahdistukseni eskaloituu siihen pisteeseen että hajoan täysin ja joko vain menen johonkin psykoosiin tai teen itselleni jotain. En haluaisi itselleni mitään tehdä koska tiedän että on jotain parempaa kuin tämä olotila.

Nooh päivä kerrallaan, laitoin muutamalle psykoterapeutillekin viestiä jos saisin hoitosuhteen avattua tässä kesän mittaan niin se auttaisi varmasti paljon.

Mukavaa päivää kaikille.

4

Kotikulmille palattu, lenkki suoritettu ja pyykit kuivumassa. Huomiselle päivälle on myös pieniä suunnitelmia ja liikuntaa :slight_smile: Tänään tuli todella avartava olotila kun olin lenkillä, tuntui tosi kivalta.

Tupakan himo iski nyt illalla ja otin nikotiinipurkan. Onhan se vähän itsensä huijjaamista mutta parempi vaihtoehto kuin polttaa keuhkonsa pilalle. Nyt pitää vaan siitä luopua, vieroitusoireet vaan hieman pelottavat kun silloin huomaan että epävarmuus iskee ja tilanteet ahdistavat kun keho huutaa nikotiinia. Pelkään että sekoan töissä :confused:

Pitäisi kai tehdä jonkinlainen suunnitelma. Tänään meni kai neljä purkkaa niin jos huomenna menisikin vaan vaikka kolme ja vain tilanteissa joissa oikeasti tekee mieli röökiä tai huomaa että ahdistaa.

Leffaa katselin tuossa ja kohta voisin käydä nukkumaan. Huomenna vielä vapaata ja sitten koittaa työt…

5

No eilen menin paikalliseen. Ehkä huono idea, mutta loppjjenlopuksi en juonut kuin muutaman ja palasin kotiin ihan ok kunnossa. Aamula ei ollut paha olo ja pieni onnistumisen tunne on tuolla jossain takaraivossa. Olisin varmaan saattanit juoda enemmänkin jos olisi ollut seuraa ja rahaa mutta molemmista oli vajausta, positiivisesti ajateltuna ehkä niin oli tällä kertaa hyvä.

Asiat jotka laukaisivat tämän yöllisen seikkailun? Tylsyys kotona ja sitä seurannut ahdistus, varmaan myös tuo kavereiden läsnäolon puute, yksinäisyyden tunne.

Huomasin niiden muutaman oluen jälkeen että oloni ei kuitenkaan ollut yhtään parempi.

Yleensä kutsut alkoholintäyteisiin juhliin ahdistavat minua koska tulee fiilis että taas pitää juoda ja aivankuin ei olisi mitään muuta vaihtoehtoa. Nyt tämä oli ns. Oma valinta joten jälkiolotila on jotenkin parempi kuin että olisin kaveriporukalla taas “viettänyt kostean illan”

Itsehillinnän ja EI- sanan harjoittelu voisi tällä hetkellä olla paikallaan.