Miksi täytyy selittää juomattomuuttaan

Olen uusi kirjoittaja täällä, mutta seurannut plinkkiä jo parisen vuotta. Saanut täältä paljon hyvää vertaistukea, vinkkeä ja uskoa siihen, että itsekin pystyn hallitsemaan alkoholin käyttöäni. Tietoja itsestäni; eläkeiän kynnyksellä oleva naisihminen, käyttänyt alkoholia koko ikäni, välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta jatkuvasti kuitenkin. Hoitanut työn, lapset jne. Viime vuosina kuitenkin alkanut tuntumaan, että alkoholista on vähemmän ja vähemmän iloa. Alakuloisuutta, huonoja yöunia, terveydessä viitteitä liiasta käytöstä. Siksi olen tässä alkanut vähentelemään. Mutta se mikä on osoittautunut itselle (tähän mennessä) kohtuullisen helpoksi, tuntuu tuottavan ongelmia kaveripiirissä. Jatkuvaa selittelyä miksi, vierailukutsujen perumista, kun kerronkin tulevani autolla sekä asian kääntämistä itseäni vastaan - ai mut onks sull ongelma, sähän mietit sitä juomista koko ajan? jne. Me suomalaiset ollaan kyllä kummallista kansaa - jos juo liikaa, niin ei hyvä, mut jos ei ota yhtään, niin sekään ei käy.

Ei sitä pitäisikään selittää mitenkään. Sanon vain kiitos ei nyt, en käytä alkoholia, nyt ei maistu tms. Sillä äänellä ettei tarvitse tehdä jatkokysymyksiä. Jos selitystä kuitenkin tivataan sanon että se nyt on vain päätökseni. Piste.
En ala avautua ongelmista tai riippuvaisuudesta.

Olen aika tyly joissakin uteluissa. Kuten esim., minulla ei ole lapsia enkä sitäkään asiaa ala selittelemään mitenkään. Kerran joku lapsivastaukseeni huudahti “miksi ihmeessä?” Taisin luoda semmosen katseen että huomasi itsekin ja sanoi “oli tyhmä kysymys vai”. Vastasin että niin oli. Vaihdettiin aihetta. Toinen kysyjä taas säälitteli “voi, olen pahoillani”. Kysyin miksi?

Juomattomuuden selittely on mielestäni täysin samanlainen tilanne. Vaihdan puheenaihetta ja jos ei auta niin puhekaveria. On oma asia kenelle tahtoo asiasta avautua, pakko ei ole.

Juomattomuuden selittäminen on ohimenevä vaihe raitistumisen prosessissa. Se kestää aikansa ja loppuu sitten. Edellyttäen tietenkin, että on juomatta eikä kiusaa itseään ja välillä juo.

Kiitos 6000-pvää. Niin kai se on, että kun ei voi vielä täysin luottaa itseensä, niin ottaa turhan rankasti muitten kommentoinnin. Sitten kun on niin varmalla pohjalla ja sinut itsensä kanssa, voi huoletta jättää moiset kommentoinnit omaan arvoonsa.

olen prikulleen samaa mieltä Juulian kanssa, ettei tipattomuuttaan tarvitse selitellä kenellekään.
tilanteet vain ovat joskus sellaisia, että tarjoulusta kieltäytyminen vaatii sanan pari. itse olen ollut aika avoin riippuvuudestani mutta joskus päästän kaikki osapuolet helpommalla kun tarjoilusta kieltäytyessäni sanon pokkana olevani lääkekuurilla. en saa morkkiksia valkoisesta valheestani. eihän tätä samaa keinoa voi usein käyttää, toisaalta en edes hankkiudu (en ole esim. työelämässä mukana sairauden takia) sellaisten ihmisten pariin, joille en voisi sanoa suoraan että mulla on ny kuulkaas kuivattelujakso meneillään. lähipiirissäni, tai edes tuttavapiirissäni (kuten naapurit) tämmöistä ei ihmettele kukaan, enkä ole eläessäni joutunut tutustumaan ns. tyrkyttelijöihin, jollaisista usein kuulee, kun he mankuvat ja maanittelevat ota nyt edes pikkuisen.
tuntuu siis todella käsittämättömältä, että Ginger on joutunut kohtaamaan moisia mänttejä, jotka jopa peruvat vierailukutsun jos kerrot saapuvasi autolla. tekisi mieli sanoa, että vaihda ihmeessä seuraa! mutta eihän sekään niin yksinkertaista ole.

nuo Juulian kokemat kysymykset lapsettomuudesta; joskus olen joutunut samaan tilanteeseen. vieraita ihmisiä jotka ottavat asiakseen päivitellä taikka voivotella lapsettomuuttani, mikä EI ole itselleni arka paikka, mutta monelle, monelle naiselle se on kipeä pala.
tällaiset voivottelijat ovat tietystikin varsin heikkolahjaisia tilannetajunsa suhteen.

Gingerille (ja muillekin) tsemppiä ja kirjoittelehan lisää :smiley:

Kiitos SylviaPlaa - olen kirjoituksiasi seurannut päivittäin ja toivon sinulle jaksamista ja taistelutahtoa! Hienosti sä tsemppaat.

Joskus psykiatrisella plk:lla hoitajan kanssa keskustellessani kävi ilmi, että raitistumisen seurauksena voi myös kaveripiiri mennä uusiksi. No ok, joskus se voi ollakin paikallaan.

Mutta lähinnä mun ikäluokan ihmisistä kun on kyse, niin hämmästyttää tietynlainen suvaitsemattomuus tai ylipäätään se, että jollekin asialla on niin suuri merkitys. Mä itse ajattelen, että varmasti olen parempaa seuraa selvin päin - mulle kun tuo puhepuoli ja läsnäolo ei ole vaikeaa. Toisin kun, jos on tullut otettua pari lasillista liikaa - väsymys, asioitten unohtelu ja yleinen sekavuus on harmittavampaa.

Niin ja samasta asiasta ovat valittaneet myös lapseni/ lasteni ikäiset ihmiset joutuessaan selittelemään miksi alkoholi ei juuri nyt maistu. Suvaitsevuutta peliin kiitos - ja kannustusta niille, jotka juuri nyt eivät halua juoda meidän maassa niin hinnakasta alkoholia.

Kyllä se ongelma on niillä jotka ei ymmärrä juomattomuutta! tulee fiilis ettei ne tykkää kun ei saa susta seuraa juomiseen niin eivät kestä kun joku ei juo.
Minä en ole pahemmin kohdannut moisisa ihmettelyjä vaikka olen kieltäytynyt. Toki joku on voinut kysyä etteikö edes yhtä? vaan en sen kummempaa.
Aikaisemmin minulla oli selkeästi kaverit joitten kanssa ryypättiin ja sitten ne muut kaverit. Mutta iän myötä kun asiat muuttunut ja on pitänyt priorisoida ihmisiä kun aika ei riitä kaikkeen niin on ne pelkät ryyppykaverit jääneet jonnekin tuonne matkan varrelle.

Ja tervetuloa mukaan Ginger2 :slight_smile: