Miksi tämä on niin vaikeaa?

Siinäpä se kysymys pääpiirteissään.

Olen siis neljääkymppiä lähestyvä varsin tavallinen työssäkäyvä perheenäiti. Kaikki elämässä on mallillaan, MUTTA oma alkoholinkäyttöni on alkanut huolettaa lähinnä itseäni. Viikon kokonaismäärät ovat riskikäytön rajoilla, mutta suurin ongelmani on se, kuinka vaikeaa onkaan viettää perjantai ja/tai lauantai normaalisti perheen kesken ilman olutta tai viiniä.
Normaali kuvioni on perjantaina töiden jälkeen muutama omassa rauhassa. Lauantaina aloitan velvoitteiden salliessa päivällä ruokaa laittaessani parilla, kolmella kaljalla ja sitten ruuan kanssa vähän viiniä miehen kanssa ja illalla saunaoluet. Alun nousuhumalan jälkeen en edes känniin kummemmin tule, mutta mielialan vetää matalaksi ja ruoskin itseäni pettyneenä taas.
Lopettamispäätöksiä taustalla on useita ja olen lukenut kymmenkunta kirjaa aiheesta. Voimaannuttavimpana olen pitänyt Vapaa viinistä -kirjaa.

Eilenkin laittelin joulua ja vaikka kuinka olin päättänyt olla juomatta, kaunis koti valoineen antoi syyn nautiskella lasin (lue: ainakin kuusi lasia) viiniä. Yöllä sitten hikoilin ja pyörin unettomana. Krapulaa ei ollut, mutta viiltävä tietoisuus siitä, mihin tämä johtaa, jos mikään ei muutu.

Juomista olen harjoitellut nuoresta saakka. Raskausajat ja sen jälkeenkin olen ongelmitta ollut täysin juomatta. Ongelmaksi en juomistani ole viime vuotta ennen kokenut. Baareissa en juuri käy, viihdyn ystäväni alkoholin kanssa liian hyvin kaksin. Olen vahvasti alkoholisoituneesta suvusta ja tunnistan riippuvuuden itsessäni.

Ensi viikolla olen menossa psykologin pakeille. Mieliala-asioista olen aina pystynyt puhumaan, mutta nyt aion ensimmäistä kertaa jutella alkoholinkäytöstä.

Tiedän, että arkiviikko sujuu hyvin, mutta viikonloppu tuntuu kovin lattealta ilman alkoholin nostetta. Ja yksi viikonloppu kyllä sujuu, mutta sitten onkin jo vaikeampaa.

Tässä vaiheessa tavoitteenani on täysi alkoholittomuus. Tiedän jo, etten kohtuukäyttöön ole valmis. En koskaan ennenkään ole sillä yhdellä kaljalla mitään tehnyt.

Morjesta Maria81 ! Aloitusviestisi viimeisessä kappaleessa on ladattua tarkoitusta. Joten siitä se lähteepi.

Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta kaikki ovat aloittaneet nollasta. Itse tein niin neljästi, sillä kertaus oli näiden opintojen isoäiti: tuima ja tyly, mutta silti hyvin realistinen ja palkitseva.

Jos ongelma on olemassa, lopettaminen on paras ratkaisu. Ja kun alkoholisti tai alko-ongelmainen ei juo, menetettävää ei ole.

Hieman kiertelevä vastaus otsikkosi kysymykseen: ajan myötä kaikki helpottuu.

Tervetuloa ja parempaa tulevaa.

Viestisi sisältö Maria on sitä luokkaa, että olet löytänyt “omiesi” joukkoon!

Viimeisessä lauseessasi on iso ja rehellinen oivallus… sen ymmärtäminen itse omassa käytöksessään on jo iso etu raitistumisen onnistumisen kannalta!

Tervetuloa siis ja tästä se lähtee!

Niin tuo on minullakin ollut. Aina olen ihmetellyt miksi pitäsi juoda vaikkapa vain yksi saunaolut. Eihän siinä ole mitään järkeä. Minunkin kohdallani ainoa oikea ratkaisu on täydellinen kieltäytyminen alkoholin käytöstä.

Onhan nuo riskikäytön rajat hyvä olla olemassa, mutta tosiasiassa jokaisella ihmisellä on yksilölliset rajat mitä elimistö tuota myrkkyä kestää käsitellä.

Tervetuloa joukkoon Maria81. Hienoa etta olet tiedostanut alkon kayton haitat, erityisesti henkiset. Itsellani ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa. Vaikka kompurointia on ollut niin olen kylla huomannut etten saa mitaan mielihyvaa kaytosta, varsinkaan putkisellaisesta. Hyvaa joulunodotusta alkottoman glogin kera!
SW10

Kiitokset ystävällisyydestänne.
Henkinen riippuvuus tässä koville ottaakin. Päivien ryyppyputkia ei minulla koskaa ole ollut. Itseasiassa krapulassa viimeinen asia, joka mieleeni tulee on alkoholi. Morkkis ja paniikki, tärinä ja levottomuus ovat sitäkin tutumpia.
Useimmiten varsinainen fyysinen krapula on helpompi sietää kuin henkisen kantin darra.
Tahdon niin kovin kokea elämän ilman alkoholia. Ihan raakana. Rasittumisen ja väsymisen tunteet ovat vain niin helppo ylittää pienellä nousuhumalalla. " Juo itsesi mukavaksi" - sanotaan ja sen taidon osaan erittäin hyvinkin. Velatkin muuttuvat saataviksi - prkl- kaljan voimalla.

Nyt olen vain kurkkuani myöten täynnä tätä lajia. Tiedän jo, miltä alkoholi maistuu. Enää ei tarvitse kokeilla.

Tiedän tosin senkin, että vaikka puolisolta saan asiassa tuen, tulee kuitenkin sekin aika, jolloin hän ajattelee alkoholittomuuteni temppuiluksi esim juhlien sattuessa. Hän näkee kyllä ongelmani, mutta ajattelee, että voinhan ottaa silloin tällöin. Vielä ei ymmärrä sitä, mitä minä ymmärrän. Itsellään ei minkäänlaista ongelmaa alkoholista ole eikä hän varmasti ole tajunnut tilannettani aivan täysin.
Mutta en mieti sitä nyt. Seuraaviin sen sortin juhliin on paljon aikaa. Joulun suhteen ei sikäli huolta ole, että mieheni varmasti ymmärtää holittomuuteni silloin. Ehkä se kuitenkin hänen juhlamieltään latistaa joissain muissa bileissä että rouva on vesiselvä.

Maria81 kirjoitti

Alkoholismi on koko perheen sairaus. Ei ainoastaan alkoholisti, vaan myös muut perheenjäsenet saattavat tarvita apua, jatkaapa alkoholisti juomistaan tai ei. Esim. A-klinikoilla on sellaista palvelua. Täällä on Kotikanava, ja vapaaehtoisin voimin toimiva Al-Anon kokoontuu noin sadalla paikkakunnalla. Alkoholistien läheisillekin on tarjolla kirjoja.

Tänään et ole yksin

[quote=“Maria81”
Hän näkee kyllä ongelmani, mutta ajattelee, että voinhan ottaa silloin tällöin. Vielä ei ymmärrä sitä, mitä minä ymmärrän. Itsellään ei minkäänlaista ongelmaa alkoholista ole eikä hän varmasti ole tajunnut tilannettani aivan täysin.
Mutta en mieti sitä nyt. Seuraaviin sen sortin juhliin on paljon aikaa. Joulun suhteen ei sikäli huolta ole, että mieheni varmasti ymmärtää holittomuuteni silloin. Ehkä se kuitenkin hänen juhlamieltään latistaa joissain muissa bileissä että rouva on vesiselvä.[/quote]
Lainaus ei mennyt ihan putkeen taaskaan, mutta on siis pätkä Maria 81 viimeisestä kirjoituksesta.

Toivottavasti osaan nyt pukea ajatukseni sanoiksi … olet neljääkymppiä lähestyvä Maria 81? Ehkä mies vielä ajattelee, että voit silloin tällöin ottaa, jos ei ymmärrä ongelmaa. Mutta jos jatkat samaan malliin, niin saattaa käydä niin, että määrät lisääntyvät ja et enää hallitse juomista. Tulee muutama kunnon yliotto ja kulissit horjuvat ja miehenkin mielestä olisi parempi, ettet ottaisi ollenkaan. Tällaisia kokemuksia minulla siis 4kymppisestä 5kymppiseksi. Täytyy sanoa, että yhdetkään juhlat eivät ole menneet pilalle juomattomuuteni takia, päinvastoin kylläkin. Hyviä jatkoja, sinulle ja hyvä, että olet ruvennut miettimään asiaa “ajoissa”. En usko, että kenenkään juhlia voi pilata olemalla selvinpäin?

Hei Maria!

Viestisi sai minut ajattelemaan. Haluaisin kysyä, mitkä ovat sinun syysi juoda? Mainitsit mm. “mukavaksi itsensä juomisen”. Miksi haluat juoda itsesi mukavaksi? Mitä haluat unohtaa, olla ajattelematta, millaiseksi haluat itsesi tuntea vai jäätkö jostain paitsi, mitä haluaisit? Mikä on siis se todellinen syy tähän kaikkeen? Jos saisit tehdä ihan mitä tahansa elämällesi riippumatta käytännön ongelmista (raha, logaatio, perhe…), mitä tekisit?

Heipä hei!
Juomishaluni kumpuaa suurelta osin rentoumisen ja nollaamisen tarpeesta. Ilman on vaikea pysähtyä. Olen hakeutunut terapiaan nyt juurikin siitä syystä, että alkoholin poisjättäminen aivan varmasti nostaa esiin ne syyt, miksi olen juonut.
Mieheni kanssa asiasta keskustelin ja siltä osin juomattomuuteni onkin ok. Ymmärsi yskän, ainakin nyt.

Olen lähtenyt juomattomuuden prosessiin nyt melko kiihkottomasti, mutta toisaalta tosissani. Ymmärrän heikkouteni ja riippuvuuden mekanismin. Myös sen, etten pärjää yksin ilman esimerkiksi terapian tukea.

Minä ymmärrän täysin tuon tarpeen rentoutumiseen ja nollaamiseen. Näiden syiden lisäksi minä käyn niin kovilla kierroksilla, että juon päästäkseni aivomatkalle humalamaahan.

Tässä vain on se ongelma, että juominen tuo vain lyhyen ilon, mutta pitkän jälkiseurauksen; fyysiset ja psyykkiset ongelmat. Koetan itsekin polttomerkitä sellaisen asian ajatuksiini, että humalasta joutuu aina maksamaan hinnan, joka on niin kova, ettei humala ole hintansa väärti. Sen verran minullakin on raittiusjaksoja, jotta voin sanoa, että tuolloin huonotkin tunteet oli “kiva” kokea aitoina, kuin pöhnässä tai juomisen jälkitiloissa. Puhumattakaan hyvien asioiden kokemisesta ajatus kirkkaana.

Toivottavasti pääset terapeutin avulla matkalle itseesi ja löydät sieltä sellaisia asioita, jotka selittävät juomistasi ja tekevät juomisesi merkityksettömäksi.

Voimia!

Hei Maria,
Sun tarina ois voinut olla minun kirjoittama…liiankin tuttua tekstiä
Mulla alkoi sillä “lupa rentoutua”, alkoholi lopulta liittyi kaikkeen kivaan tekemiseen. Eihän se ollut sitten enään edes kivaa…
Olen 35v nainen, elänyt suurimman osan aikuisiästäni itsekseni, hoidin työni moitteettomasti, mutta join yksin oikeastaan kaiken vapaan. Olutta ja viiniä piti aina olla kotona.
Pari vuotta sitten löysin upean miehen ja sain 10v tytärpuolen avioituessamme.
Hän piti alkuun alkoholin käyttöäni runsaana, muttei puuttunut. Kunnes siirryttyäni hänelle töihin, hoitamaan hommia kotoa käsin, karkasi ihan käsistä :frowning:
Mieheni järjesti minut minnesota-malliseen hoitoon, se toimi alkuun hyvin, mutta ajatus loppuelämän absolutismista oli liikaa. Hain syitä retkahtaa (eli lupaa juoda taas) ja paasasin pystyväni kohtuukäyttöön.

Oletko kokeillut käydä AA-kokouksessa? Sinne voi mennä noin vain paikalle, voit puhua tai vaan sanoa kuuntelevasi tällä kertaa. Suosittelen <3

Missä oot Maria81 – kohta ei enää mitään perusteellista ehdi tehdä tänä vuonna…

[size=200]Parempaa vuotta 2018 !![/size]

Heipä hei!

Täällä ollaan. Juhlapyhien aikaan olen tissutellut. Vähemmän kuin yleensä joka kerta, mutta yhtä usein. Ennen joulua olin ongelmitta sen reilun pari viikkoa ottamatta.
Morkkista ei itseasiassa nyt edes ole, mutta kuitenkin haluan aloittaa vuoden raittiina. Se tuntuu taas hyvältä vaihtoehdolta.
Aika näyttää, haluanko yrittää kohtuukäyttöä vielä joskus, mutta nyt ei ole sen aika. Ainakin tuo 3kk tipattomuus olisi tavoitteena, mutta päivä kerrallaan.

^ No, se on kai vähän sellasta alussa ja matkan edetessä kahden eri tilan selkeästi koettu ero sitten vahvistuu…

Ja nyt tätä vuotta 2018, joka kuulostaa ihan kasarin sci-fi-leffojen joltain tulevaisuuden etäiseltä luvulta !

Ihan uusi ja puhdas pöytä. Paljolti itsestä on kiinni sen kattaminen, joten siinä mielessä voipi olla
tyytyväinen ja ehkä harkitsevainenkin, kun tietää valintojen seuraamukset ja
palkitsevuuden, vaikkei taivasportti heti aukeekaan kaikessa
kukinnoissaan ja seireenimusan tilalla ihan kunnon
rokkenrollia ja soljuvaa poppendaalia…

Heipähei!

Tähän asti tammikuu on mennyt itseasiassa tosi helpostikin raittiina. Vakaa ajatus olla sitä myös jatkossa. Vielä en edes aio päättää, olenko raittiina aina vai en. Ajatuksena kuitenkin on, että kotona en ota. En siis silloinkaan, kun mieheni ottaa vaikka lasin viiniä. Minulla se ei lasillisessa pysy.
Punnitsen jatkoa myöhemmin. Nyt ei kuitenkaan muutamiin kuukausiin ole näillä näkymin tulossa mitään erityisiä tilanteita muutenkaan, että “pitäisi” ottaa mitään. Todennäköisesti lähdemme huhtikuulla “aikuisten reissuun” mökkeilemään ja en osaa sen nesteilysuunnitelmaa vielä tehdä. Toisaalta olisi hienoa kokeilla moista reissua myös selvinpäin. Toisaalta myös se ajatus kuiskuttelee, että reissu "menee ( muka) hukkaan " jos ei mitään ota. Ihan kuin ei osaisi nauttia ilman juomista.
Syy, miksi tätä kertausta ajatuksistani nyt teen, on se, että ajatuksiin on selkeästi nyt hiipinyt luuloja, että eihän mulla sen sortin ongelmaa ole, ettenkö viikonloppuna voisi jotain ottaa. Kummasti unohtuu tärinät ja hikoilut ja ahdistavat olot. Nyt on ollut niin huoleton ja hyvä olo ilman alkoa, ettei enää pidä sitä minään.

Noh. Olen kyllä ajatellut olla viinahimoa kovempi luu enkä ota. :smiling_imp:

Maria81 kirjoitti

Alkoholi on hämäävä ja voimakas vastustaja. Vartioimattomalla hetkellä se saattaa huomaamattamme livahtaa elämäämme. Hyvä, että tunnistat tilanteesi.

Olethan jatkanut psykologilla käyntejä?

Ensimmäiset asiat ensiksi