Jos tämä asunto olisi mun nimissä nii äijä olis saanu lapikasta aikoja sitten
tuntuu niin vaikealta että miksi juuri me jotka kärsitään, joudutaan vielä muuttaa pois ja aloittaa tyhjästä? eiks voisi olla lakia että alkoholisti automaattisesti lähtee…
Meillä on eläimiäkin täs joista pitäisi luopua kun eihän niitä voi tänne jättää kun ei tiedä hoitaako niitä kukaan. Oon viime vuoden sietänyt miestä ja juomista vain siksi kun rakastan tätä paikkaa missä asutaan. Välillä mies on tietty pätkän selvinpäin ja taas eletään normaalisti ja kaikki tuntuu mukavalta ja pistän hyväuskoisena taas kaikki säästöt menemään talon remonttiin kunnes yhtäkkiä alan aavistella että nytkö taas alkoi kun miehen on ihan välttämätöntä päästä “töihin” illalla myöhään tai “pyöräilemään” mutta pakkohan se on päästää kun se syyllistävästi sanoo että pakko on saada rahaakin jostain (=kuluttaa rahaa kaljaan) tai kuntoilla, jo on ihme kun ei terveydestä saa pitää huolta (=pyöreäilee 1km ryyppäämään ryyppykaverin luo).
Ja kaikkista pahinta oli kun yhtenä normaalina aamupäivänä mies oli mun silmissä selvinpäin nii joutu puhallutukseen lähitiellä ja korttihan siltä lähti! mieheltä joka oli muka selvinpäin? Mä en siis oikeesti tiedä onko tuo mies ihan joka päivä tuiterissa mut sit väliin lähtee kokonaan lapasesta juominen jollon mä vasta reagoin ja tajuan et on kännis kun hyppää ihmeellisin tekosyin töis, lenkillä, kaverilla… tai joku tuo miehen kotia sammuneena. Kiltti tuo mies on aina, mitä ny väliin uhoaa kännissä tappavansa itsensä. Naurettavin oli se kerta kun mies tuli kotia enkä tajunnut et on kännissä, menin halaamaan nii äijä sammu siihen paikkaan suorilta jaloin ja kaatu mun päälle
Kyllä tää elämä on nii draamaa täynnä ja täynnä tuota miestä ja sen napaa ja ku sillä paralla ei oo kuulemma kavereita ja elämä on nii paskaa ja kamalaa. Silti ryyppypaikkoja on aina jossaki tarjolla. Ei se sitten oo miettinyt kuinka paskaa elämää mulla on. Kavereita ei enää oo ku en pysty ikinä lähteä mihinkään kun eihä mulla oo lapsille paikkaa ku ei tuolle miehelle voi jättää ja kaverit luulee ettei mua kiinnosta ku eivät tajua etten pääse täältä mihinkään lähtemään. Koulu jäi multa kesken kun mies oli sammunut joka kerta kun piti lähteä illalla kouluun. Olis pitänyt jo aikasemmin rohkastua lähtemään mut aina se toivo kytee jostain helvetin kummallisesta syystä.
En pidä itseäni läheisriippuvaisena vaan masentuneena ja väsyneenä. Meillä on myös erityislapsi jonka hoito on rankkaa, sillon ku mies luultavasti selvinpäin niin saan edes vähän apuja. yh:na en tajua miten jaksaisin yksin… vai tarjoaakohan ihmiset sillo apua herkemmin kun ei oo sitä miestä jonka olettavat auttavan? Ite oon sukulaisille puhunut ongelmasta mut ei kyl oikeen muuta sanottu ku että koita jaksaa. voimia. ei voi mitään. Kukaan ei sano että me autetaan sua,. eroa miehestäsi. älä kestä tuota paskaa elämää enää. ansaitset parempaa. ei ne sano yhtään mitään ite välillä epäilen mielenterveyttäkin jo että kuvittelenko kaiken? mutta eilenki kuulin ku mies puhu puhelimessa että on saatanan päissään. ja sit tuli sisälle ja sanoi ettei oo juonut??
Miksi alkoholistista on nii vaikea erota kun vielä on voimia siihen?
Onko mies nimenomaan sanonut, ettei suostuisi lähtemään ja tekisitte jonkinnäköisen omaisuuden kulkeutumisen sinun liiveihisi? Tai maksat sen miehen ulos.
Selitä sille ettet jaksa katsella alkoholi juttuja.
Mutta tuo on tosi epäreilua, mutta ei sekään ole reilua miksi joku tietty henkilö sairastuu, ja joku toinen ei.
Läheisriippuvuus on monenlaista…
On sillä monet kasvot. Se “Miksi juuri minä” voi joku tulkita läheisriippuvuudeksi.
Mun mies on LR, ja sen lemppari sanontoihin kuului kun yhdessö oltiin “rkle kaikkensa antaa, ja tässä on kiitos”
jne. Se on klassikkoa oikein.
Elämä on silti luopumista, ja tuntuu olevan ihan joku karman laki olemassa, että “Saat sen mistä luovut”
eli siinä vaiheess a kun menee oikein syvälle itseensä ja käsittää sen koko sairauden, niin alkaa tuntua vähemmän tärkeältä mikään muu, kuin onnellisuus. Silloin sitä lähtee ja jättää vaikka sukuhaudan ja perinnön ja lapsuuden muistot, jos oikein kovasti haluaa sitä elämää paremmaksi.
Mut kukaan ei voi toiselle sanoa, että jätä se, tai että älä jätä vaan kärsi ja kidu, saathan sä niin kivassa talossa kuitenkin kitua.
Jokaisen oma päätös, ehkä ihmiset on jopa fiksuja etteivät neuvo. Mutta yksi neuvo pätee jokaiseen tilanteeseen: Aina on vaihtoehtoja useampi kuin yksi.
Tsemppiä! Lohduttavaa huomata, että muitakin samassa tilanteessa. Meillä näytti jo siltä, että isäntä lukuisten hoitojen ja yli vuoden juomattomuuden perään tosiaan raitistuu. Mutta ei. Jo on taas hurja alamäki menossa. Meillä kämppä molempien nimissä ja olen ilmoittanut, että me ei lähdetä lasten kanssa mihinkään ja täällä ei juomista jatketa. Saas nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaan.
Muun muassa avioeron yhteydessä voi hakea oikeudelta yhteiselämän lopettamista. Siinä oikeus arvioi kumpi tarvitsee asuntoa enemmän ja määrää asunnon sille eli omistajuus ei käsittääkseni juuri paina tuossa. Jos ( ja toivottavasti kun) lapset on jäämässä ei juovalle, asunto yleensä määrätään myös hänelle. Kannattaa kysellä asiaa vaikka asianajajalta en siis tiedä esimerkiksi päteekö sama avoliitossa.
Tämä on niin totta…mitä Ehk kirjoittaa.Mikään maallinen ei enää merkitse mitään siinä vaiheessa kun on luovuttanut ja irtaantunut suhteesta voimia se on vienyt valtavasti.että on sen askeleen saanut tehtyä.Emme ole vielä virallisesti eronneet,vaikka erillään asummekin.Mies ei halua erota ja minä en halua muuttaa takaisin,koska henkisesti olen niin loppu että en jaksa enää tätä “ees taas” elämää.Joku tolkku tähän elämään pitää tulla.Jokainen on itse vastuussa omasta elämästä ja onnellisuudesta,toista ei voi muuttaa.
Ei edes tarvi olla eroa haettu/hakemassa tuossa yhteiselämän lopettamisessa. Väestöliiton sivuilta:
"Avioliiton voimassa ollessa toinen puolisoista tai molemmat yhdessä voivat hakea yhteiselämän lopettamista puolisoiden kotipaikan käräjäoikeudesta. Hakemus ei edellytä avioeron hakemista eikä se itsessään johda avioeroon. Yhteiselämän lopettaminen ei vaadi perustetta, mutta sitä käytetään usein perheväkivallan seurauksena. Yhteiselämän lopettamisen yhteydessä tuomioistuin voi hakemuksesta päättää siitä, kumpi puolisoista saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin ja velvoittaa toinen muuttamaan pois. Asia ratkaistaan sen mukaan, kummalla katsotaan olevan suurempi tarve asuntoon. Siten myös asunnon omistava henkilö voi joutua muuttamaan siitä pois. Asuntoon jäävä puoliso voidaan myös oikeuttaa käyttämään tiettyä asunnossa olevaa, toiselle puolisolle kuuluvaa irtainta omaisuutta.
Yhteiselämän lopettamispäätös voidaan panna heti täytäntöön mahdollisesta valituksesta riippumatta ja se on voimassa toistaiseksi. Päätöstä voidaan myöhemmin muuttaa, jos olosuhteet muuttuvat. Päätös raukeaa, kun puolisoiden välinen omaisuuden jako on saanut lainvoiman. Jos omaisuuden jakoa ei toimiteta päätös raukeaa kahden vuoden kuluttua sen antamisesta."
Minä kuulin yhden juhannus sketsin yhteydessä lauseen; “Minen oo mikkään hautausmaa, jolle kelpovaa kaikki!”
Jäin itse miettimään sen kautta että ihan oikeesti; miten sitä kietoutuukaan sellaiseen epäterveeseen omanarvontuntoon, toinen tekee mitä haluaa, itse räpiköi suossa kaulaansa myöten toivoen jotakin pelastusta mitä ei edes missään näy. Mulla on oikeus olla onnellinen, itseni vuoksi haluan eheytyä ja lopetan odottamisen että toinen tekisi sen onnellisuuden minulle. Otan vastuun elämästäni.
ite välillä epäilen mielenterveyttäkin jo että kuvittelenko kaiken? mutta eilenki kuulin ku mies puhu puhelimessa että on saatanan päissään. ja sit tuli sisälle ja sanoi ettei oo juonut??