miksi juot/joit?

Hei!

Olen parikymppinen tyttö ja isäni on pahasti alkoholisoitunut. Viimeiset pari vuotta ollaan menty alaspäin… Haluaisinkin kysyä muilta alkohilisteilta, miksi juot/joit? Mikä on se syy juoda, vaikka tietäisikin jo että siitä ei seuraa mitään hyvää? Mikä saa aikaan repsahduksen?
Isäni oli noin 2,5kk täysin selvänä, mutta sen jälkeen ratkesi jonka jälkeen ei ole ollut kuin korkeintaan kolmen viikon selviä kausia ja taas…

Kysyn tätä teiltä siksi, että haluaisin todella yrittää ymmärtää sairautta. En vain ymmärrä, miksi hän tekee näin, vaikka tietää että koko perhe kärsii… Ja ei, en tosiaan ole vihainen hänelle, olen vain hyvin surullinen ja hämilläni.

Onko jotain mitä voisin tehdä? Olisiko ollut joku asia mikä olisi saanut teidät raitistumaan kenties aikaisemmin? Olen yrittänyt erilaisia asioita, tukenut, itkenyt, säälinyt, suuttunut yms… Mutta mikään ei auta.

Olen iloinen kaikkien raitistuneiden puolesta ja haluan toivottaa tsemppiä kaikille toipumisprosessissa! :slight_smile:

Tervehdys siikka!

Hän juo, koska haluaa juoda. Halu juoda on voimakkaampi, kuin halu olla juomatta, huolimatta juomisen aiheuttamista ongelmista lähiympäristöön. Juomiselle löytyy aina syy ja se voi vaihdella pävittäin, hetkittäin tai vaikka ei olisi mitään syytä juoda, niin silti juo, koska nyt juotattaa.

Hän ei näe oikeasti ongelmaa omassa juomisessaan, tai ehkä näkee ne reaktiot juomisen seurauksista läheisissä, mutta ne reaktiothan eivät ole hänen ongelmansa, vaan niiden, jotka reagoivat juomiseen.

Valitettavasti et voi tehdä mitään, mikä saisi juomisen loppumaan. Hänen on haluttava itse lopettaa juominen. Ainoa, mitä voit tehdä on auttaa itse itseäsi ja antaa hänen itse kantaa kaikki juomisen seuraukset alusta loppuun, sillä tavalla autat häntä eniten. Kerro hänelle, että et halua olla hänen juovan persoonan kanssa tekemisissä ja toimit myös niin, sano, että kaipaat häntä aitona raittiina ihmisenä.

Sen kun muistat, että juopolle juominen on se tärkein asia elämässä, muut asiat ja ihmiset jäävät AINA juomiselle kakkoseksi.

Hyvää huomenta, siikka!
Kysyt meiltä alkoholisteilta, miksi joimme/juomme. Juomiseeni oli paljon syitä, mutta sitä en tarkkaan tiedä, miksi oli juomisen pakkomielteitä eli miksi minusta tuli alkoholisti. Hatarasti käsitän nykyisin sairauteni syiksi fyysisen riippuvuuden ohella psyykkisen riippuvuuden sekä henkisen ja hengellisen tyhjyyden.

Isäsi on itse ratkaistava suhteensa alkoholiin. Silti on jotain, mitä sinä voit tehdä. Suomessa toimii läheistensä juomisesta kärsivien läheisten muodostamia vertaistukiryhmiä. AlAnon on kahdesta tuntemastani suurempi. Pienempi on AAL, alkoholistien aikuiset lapset. Googlesta löydät lisää tietoja kokoontumisajoista ym.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, t. raittiuden saanut alkoholisti

60 VUOTTA TOIVOA JA VOIMAA - Al-Anon - Vertaistukea …
www.al-anon.fi/
Alkoholistien perheille ja ystäville tarkoitettu toipumisohjelma.

Alkoholistien Aikuiset Lapset Suomi |
www.aal.fi/
Tietoja meistä. Mika on ACA eli ACoA? ACA on kahdentoista askeleen ja kahdentoista perinteen ohjelma miehille ja naisille, jotka kasvoivat …

Asia ei ole aivan noin yksinkertainen IMO. Toki on paljon juoppoja, jotka kiistävät täysin, että heillä olisi mitään ongelmaa alkoholin kanssa tai sitten on niitä, jotka vähättelevät alkoholin aiheuttamia ongelmia, mutta kyllä moni juoppo myös tiedostaa vallan mainiosti, että alkoholi on hänelle ongelma ja paha sellainen, mutta jatkaa silti ryyppäämistä, koska riippuvuus ajaa siihen. Itse ainakin tiedostan alkoholin aiheuttavan mulle runsaasti niin psyykkisiä, fyysisiä, kuin sosiaalisiakin haittoja, mutta juon silti. Mä en ole mikään ns. 24/7-juoppo, esim. tälläkin hetkellä juon vain kahvia ja viimeisestä juomiskerrastani on jo vajaa viikko aikaa, mikäli oikein muistan. Mun ryyppäämiseni on ehkä tietynlaista tuurijuopottelua, eli voin olla selvinpäin(ilman alkoholia) jonkin aikaa, en yleensä pitkään, mutta kun korkki kerran narahtaa, niin se on menoa, enkä pysty lopettamaan armotonta tinttaamista ennen kuin psyyke ja fysiikka alkavat olla liian romuna siihen. Nykyisin mun putkeni eivät kovin kauaa kestäkään.

Syy siihen, miksi alan aina juoda uudestaan, vaikka tiedän sen olevan mulle todella pahasta, on kaiketi se, että odotan juomiselta sitä euforista nousuhumalan tunnetta, jonka se joskus sai aikaan. Harvemmin mulle enää tulee mitään huikeita nousukännejä, joissa maailma näyttää niin pirun valoisalta, mutta silti odotan aina, että saisin juomisesta sen hyvän olon, ts. hakkaan päätäni seinään :unamused: . Yritän myös juomisella, kuten myös muulla päihteiden käytölläni paeta todellisuutta, jota on usein todella raskasta kestää(Olen kärsinyt pahoista mielenterveysongelmista jo ihan pikkutytöstä lähtien) ja kyllähän se alkoholi turruttaa tai ainakin vääristää.

Kuten sanottu, sinä et voi tehdä oikein mitään saadaksesi isäsi juomisen loppumaan, Siikka, vaan alkkiksen on itse löydettävä se oma pohjansa, jolloin hän tulee siihen tulokseen, että juomisen täytyy loppua. Mikä kenellekin on se oma pohja, riippuu täysin ihmisestä. Joillekin se pohja tulee vastaan vasta haudassa, mutta toivotaan, että sinun isällesi ei kävisi niin.

Tsemppiä ja hyvää syksyä sulle, Siikka :slight_smile: .

Edit: Tuossa tekstissäni siis kerroin omia syitäni omaan juomiseeni. Sinun isälläsi ne syyt voivat olla joitakin ihan muita, mutta yhtä kaikki, hänelle on muodostunut alkoholiriippuvuus syystä tahi toisesta ja sen vuoksi hän juo. Muista tosiaankin pitää huolta itsestäsi sellaisilla keinoilla, jotka tuntuvat sinulle sopivilta. Asiaa ei auta ainakaan se, että sinä itse vain suret ja märehdit isäsi juomista. Toki saat surra ja huolehtia ja outoa olisikin, jos voisit sellaisen yhtäkkiä vain lopettaa, koska isäsi on sulle ilmeisesti hyvin rakas ja läheinen, mutta yritä elää siinä ohella myös omaa elämääsi ja nauttia siitä kaikesta hyvästä, mitä sinulla on.

Alkoholismi on sairaus. Siihen voi sairastua omalla toiminnallaan, joillakin herkkyys sairastua on suurempi kuin toisilla, mutta ilman alkoholin käyttöä ei tule alkoholistiksi.

Itse harjoittelin monta vuotta kohtuukäyttäjänä. Jo silloin tajusin olevani riippuvainen, mutta määrät olivat pieniä, känniin vedin harvoin. Lopettaa en pystynyt pienistä määristäkään enää. Pikku hiljaa toleranssi kasvoi ja elämä keskittyi juomiseen. Juominen palkitsi enemmän kuin mikään muu, ja ilman ei vaan voinut olla. Jos olin juomatta, odotin joka sekunnin kulua siihen, että pystyin ottamaan (hoidin työt ym kyllä). Tajusin kyllä hyvin tilanteeni, ei alkoholisti välttämättä mikään idiootti ole, joka ei ymmärtäisi, riippuvuus vaan menee yli kaiken.

Yksi kerta vaan join liikaa, yli suunnitellun ajan, ja juominen päättyi elämäni kamalimpaan krapulaan. Juominen ei ollut antanut pitkään aikaan iloa, ei ollut hauskan pitoa vaan pakko juoda. Lopetin. Se siitä.

Isäsi lopettaa, jos on lopettaakseen, tekee sen omasta syystään. Voit kyllä auttaa, muistan itse, että kyllä semmoiset pienet positiiviset herätteet, kuin että olet mukavampi selvin päin, jäivät itämään jollain lailla. Sitten kun se halu lopettaa on syntynyt, sitten voi vasta toista auttaa.

Keskity nyt omaan selviytymiseesi. Koita ymmärtää, että riippuvuus on vaikea sairaus. Ei siinä auta viinapullon tyhjentäminen viemäriin tai tunteisiin vetoaminen, se aika on mennyt vuosia(vuosikymmeniä) sitten. Ehkä isäsi vielä toipuu, ehkä ei. Mahdollistahan sekin, onhan meitä monia :slight_smile:.

Kiitos vastauksistanne! :slight_smile: isäni on siis myöntänyt ongelmansa, on jopa käynyt terapiassa a klinikalla. Aina tietyssä humalapisteessä alkaa itkemään ja pyytämään anteeksi kun hän tekee niin. Todella kamala tilanne. Muistelen lapsuus ja teiniaikoja kun isä joi todella harvoin, ja suru tulee aina puseroon kun mietin missä ollaan nyt. En olisi koskaan ajatellut että hänestä tulee alkoholisti. Nyt kun tarkemmin mietin muutamaa vuotta taaksepäin, niin merkkejä on ollut alkoholionhelman syntymisestä, mutta en silloinkaan eikä myöskään äitini osannut ajatella tulevaa. Tästä onkin koitunut syyllisyyden tunne, että olisi pitänyt puuttua aikaisemmin tilanteeseen…

Älä ala kantaa syyllisyyttä. Et sinä tai äitisi ole syypäitä.

Mielestäni ihmiset eivät vaan tiedosta, miten alkoholiksi tullaan, varsinkin alkuvaiheen hitaus voi hämätä. Ei silloin osaa varoa. Ihmeesti sitä ymmärtää pikkuhiljaa kaltevat pinnat ja päälle kaatuvat seinät, kun on ne itse kokenut. Toisen kokemuksia on vaikea ymmärtää, saati sitten ottaa niistä opikseen. Eivätkä ihmiset tajua, että vähentäminen on jo myöhäistä ja vaikeaa, kun on jo riippuvainen.

Mutta ei oo sun syy, pidä huoli itsestäsi, tiedosta, että sulla voi olla keskimääräistä suurempi taipumus myös itselläsi alkoholisoitua.

Hei ! Koskettava kirjoitus joka toi muistoja omasta elämästäni. Itse kasvoin alkoholistiperheessä ja varmaan osa juomiseni syistä tuli sieltä. Toisaalta sitten juomisen seuraukset toimivat uusien juomisten syinä eli syyt ja seuraukset menivät iloisesti sekaisin.Tärkeintä alkoholismin hoidossa ei käsittääkseni ainakaan alkuvaiheessa olekaan syiden setviminen vaan itse oireen hallintaan saaminen. Pakonomainen juominen on riippuvuus ja kuten kaikki riippuvuudet sekin on melko hankala selätettävä sillä eihän se muuten riippuvuus olisikaan.

Se on ainakaan varmaa että sinä tai kukaan muu perheesi jäsen ei ole aiheuttamassa isäsi juomista eikä ole vastuussa siitä.

Yritä saada etäisyyttä isäsi juomiseen vaikka se vaikealta tuntuisikin. Varo ettet itse sairastu.

Minulle oma stoppi tuli sitten vain kun en enää halunnut alemmaksi vajota. Pohja on se henkinen (tai fyysinen) tila jossa muutosvastarinta murtuu. Sitä ennen toipuminen ei ole mahdollista.

Olen ollut jo pitkään raittiina ja todennäköisesti vanhempi kuin isäsi iältään. Oma isäni ei koskaan raitistunut vaan kuoli ennen aikojaan alkoholsimin mukanaan tuomiin sairauksiin. Minun tarinani on tämä.

Lämpimästi suosittelen lukemaan Lomamuiston viestin ja toimimaan osallistumalla alkoholistin läheisten
ryhmätoimintaan jos se suinkin on mahdollista. Sinussa ja asenteessasi tapahtuva muutos saattaisi jopa havahduttaa isäsikin. Ei ole toivottomia tapauksia, on vain ihmisiä vailla toivoa,

Kaikkea hyvää !

Minä olen ymmärtänyt, että alkoholistiksi synnytään, mutta varsinainen alkoholiriippuvuus on ihan tietoinen valinta ja sama päätee myös kaikkiin muihin päihteisiin. Minä olen harvinaisen hyvä esimerkki yksilöstä joka löytää mukavuusalueensa ja maalaa itsensä nurkkaan.

Lomamuisto, Vinetto ja moni muu on jo kertonut tärkeimmän.

Kiitos heille, he ovat täällä toteuttamassa 10 askelta.

AA on oheisryhmineen vahvasti hengellisyyteen perustuva yhteisö, ja se auttaa myös kestämään elämän vastoinkäymiset. Ethän unohda, että voit myös rukoilla, voit saada todellisen avun!

Jos isäsi on alkoholisti, ei hän voi itse itseään auttaa, hänen ainoa mahdollisuutensa on turvautua korkeamman voiman apuun, luopua omista toivottomista yrityksistyään, nöyrtyä ja ottaa pelastus vastaan. Kun hän siihen on valmis, hän toipuu kuten miljoonat ja taas miljoonat alkoholistit ennen häntä.

Moite ja puhe ei siis häneen auta, mutta voit antaa hänelle vaikka puhelinnumeron AA.n auttavan puhelimeen.

Moi !! Tuosta alkoholin käytön syistä senverran halusin laittaa omat mielipiteeni. Se on sairaus sairauksien joukossa. Netissä on varmaan paljon tietoa alkoholismista. Aivotoimintaan liittyvää. itse olen ollut 3,5 vuotta raittiina. Varsinainen runsaampi juominen kesti tuurijuoppomaisesti 5 vuotta. Lisääntyen avopuolison myötä. Hän on työssäkäyvä alkoholisti. Monella ihmisellä on virheellinen kuva kun puhutaan alkoholistista. Pienempi osa on rappio alkoholisteja. Hoitoon hakeutuvia löytyy korkeasti koulutetuista.Alkoholisti ei juo tahallaan kiusatakseen läheisiään. Mitkään saarnat ei tosiaankaan auta. Eikä läheisten pitäisi omia voimavarojaan siihen tolkuttomasti käyttää. On olemassa läheisten tukiryhmä Al-anon muistaakseni nimeltään. Elämä alkoholistin rinnalla on raskasta. Itsekkin elän tässä helvetissä. Eikä ole niin yksinkertaista irrottautua. Alkoholistille voi tarjota hoitoon menoa. Mahdollisuuksia kyllä on.Minulla pysäytti tilanteen se että vaadittiin vastuunottoa itsestä. Ei enää helppoja katkaisuhoitoja. Piti niisä oloissa vaan olla. Psykiatrisen kautta selvisin. Ikinä se ei kuitenkaan ole selvä asia että raittiina pysyy. Yhden ryypyn varassa se on.Alkoholistille ei ole mahdollista vähentää. Se on itsepetosta.
Alkoholistin juominen ei ole kenenkään toisen syy se pitää muistaa. Itsesyytökset pitää jättää pois. Enkä usko että juomiseen tarvitsee mitään syytä. Ennemmin joku tilanne voi sen laukaista. Ei aina sitäkään. Minulle maistui jo nuoresta alkaen.

Onkin muuten hyvä ja mielenkiintoinen kysymys tuo miksi joit? Aloin ihan miettimään ja kyllä minä ainakin join ihan sen vuoksi, että olin riippuvainen alkoholista ja vuosi vuodelta yhä pahenevissa määrin. Ei siinä sen kummempaa selitystä ole. 2-3 ekaa vuottahan se oli valtavan hauskaa ja nyt ajatellen näin tämä sairaus juuri valitettavasti toimii. Ensin on hauskaa jolloin viina kaappaa ihmisen otteeseensa, jonka jälkeen se alkaa väistämättä tuhoamaan juomarin ja hänen ympäristönsä elämää. Juoma-ajan loppupäästä löytyykin sitten totaalinen vastakohta tuon alun infernaaliselle juhlamielelle. Joillakin tuo tapahtuu hitaammin, joillakin nopeammin mutta lopputulos on aina vääjäämättä huono, jollei juomari raitistu.

Alkoholismini oli/on sairautta, jolle nähdäkseni kukaan minä itse mukaanlukien ei ole voinut mitään. Syyllisiä siihen ei kannata etsiä. Olen vain sairastunut tähän kyseiseen sairauteen ja sillä hyvä. Mutta nyt olen kiitollinen siitä, että saan tänään elää paljon miellyttäväpää elämää kuin tuolloin.

Jos ihan tämän hetken näkökulmasta mietin asiaa, niin en halua (vielä?) luopua “luvasta” juoda viikonloppuisin, koska haluan edes sen pari kertaa viikossa tuntea mielihyvää. Sitä oloa, kun on edes vähän aikaa erityisen kevyt olla ja tuntuu, että saa ihan uusia ideoita, on hetken aikaa luova ja nokkela ja tarmokas ja huoleton. Mistään muusta en tällä hetkellä saa sitä oloa. Saisinko, jos olisin täysin raittiina? En tiedä. Se, mihin raittiuteni muutama vuosi sitten päättyi, oli juuri se että en kokenut enää mistään hyvää oloa, en jaksanut tehdä mitään, halusin vain painua sängyn pohjalle ja pitää silmät kiinni ja vaipua horrokseen (koska todellista unta ei riittänyt 24/7).

Näin arkisin kriittisin hetkeni on töistä lähtiessä. Harva se päivä tulee sama olo: josko sittenkin koukkaisin kotiin alkon kautta. Ja perustelut: oli tavallista raskaampi päivä, oli tavallista helpompi päivä, seuraava päivä on tavallista raskaampi, seuraava päivä on tavallista helpompi… En tiedä mistä johtuu, että se “keskustelu” pitää käydä itsensä kanssa lähes joka päivä, vaikka tiedän niiiiin hyvin, että sen jälkeen kun kotiin olen päässyt niin ei ole enää mitään tarvetta hakea juotavaa, ja seuraavana aamuna herätessäni en ymmärrä miksi olen edes miettinyt moista vaihtoehtoa. Välillä aamuisin mietin, että antabus olisi sikäli helppo vaihtoehto, että kun sen siinä aamuolotilassa nappaisi niin ei tarvitsisi käydä sitä päänsisäistä jankutusta läpi iltapäivällä, mutta en kyllä ala elimistöäni pelkästään sen takia antabuksella myrkyttää. Ehkä “keskustelu” vaimenee jossain vaiheessa.

Hormoneilla on selvästi vaikutusta; jälkeen päin voin nähdä, että eniten iltapäivisin on tehnyt mieli PMS-aikaan.

No joo, pakko sen verran tuohon edelliseen kommentoida, että eipä se etanolikaan elimistölle mikään vitamiini ole. Elämähän on valintoja pullollaan, jokainen tekee niinkuin parhaakseen näkee.

Krhm, ei nyt millään pahalla mutta eikös tässä juuri ole koko ongelman ydin?

???

Ei mitään.

Kauanko olit täysin raittiina? Aivokemian palautuminen kestää. Asiaa ei auta, että elimistö on pitkäaikaisen alkoholinkäytön jäljiltä aika tyhjänä vitamiineista ja ravintoaineista, jotka vaikuttavat mielihyväjärjestelmän toimimiseen. Ihan solujen rakenteissakin on muutoksia, joiden palautuminen kestää vähintään kuukausia, itselläni tuntuu, että vasta nyt kolmen vuoden jälkeen alan olla oma alkoton itseni.

Millaisia muutoksia solujen rakenteisiin tulee alkoholinkäytöstä?

Vaikuttaako alkoholinkäyttö vitamiinien ja muiden ravintoaineiden imeytymiseen? Jos suurkuluttaja pitää dokauksen ohessa huolen terveellisestä ruokavaliosta ja ottaa lisävitskuja sekä muita ravintoaineita vielä purkista, onko se turhaa?

Ainakin reseptorien herkkyys (ja jostain luulen lukeneeni, että myös määrä) muuttuu. No täällä olikin mainittu.

“Krooninen alkoholinkäyttö vähentää GABAA-reseptoreiden määrää ja herkkyyttä. Näin elimistö pyrkii adaptoitumaan alkoholin sedatiivisiin vaikutuksiin.” Therapiafennica.fi

Vitamiinien puute johtunee osittain alkoholistien ruokavaliosta - energiasta suuri osa tulee alkoholista, jolloin normaalisti saatavat ravintoaineet jäävät pois, eikä juodessa nyt yleensä syödä kovin terveellisesti muutenkaan. Toisaalta alkoholi vähentää ainakin B1 vitamiinin imeytymistä ja lisää kulutusta.

Serotoniinista voi muodostua vajausta, jolloin serotoniinin esiasteet (tryptofaani?) voivat auttaa toipumisessa.

Uskon, en ole lukenut, että tilanne reseptorien korjaantuu, mutta vie aikansa.