Miksi juon kun en halua?

Hei, olen alkoholisti.
Sosiaaliset tilanteet ovat minulle lisääntyvästi vaikeita, josta syystä en koe pystyväni menemään ryhmätapaamiseen, minkä tietäisin olevan minulle hyväksi.
Kokeilen siis tekniikkaa täällä.
Pelkään myös ettei ryhmä olisi niin anonyymi tai vastaanottavainen kuin toivoisin tai tarvitsisin. En myöskään kestä kun ihmiset huomaavat minut, joten tuntisin todennäköisesti oloni ahdistuneeksi.
Yksi suurin syy päihteidenkäyttööni on ollut sosiaalisten tilanteiden pelon hallinta. Ei kovin järkevä ratkaisu. Onnellisimmillani olen kuitenkin aina ollut elämässäni ne ajat, kun en ollenkaan ole juonut. Tällaisia pitäkestoisiakin pätkiä on elämässä muutamiakin. Mutta nyt olen taas juonut niin, että testin mukaan alkoholismini on vaikealla tasolla. Ajattelen juomista lähes koko ajan.
Miksi sitten juon, kun en oikeasti haluaisi elää elämääni niin? Karistan sillä riittämättömyyden tunnettani, hiljennän ajatuksenjuoksuani, rauhoitan itseäni yliaktiivisuudestani jonka koen hävettäväksi… ja kuten “me kaikki” (?), vähättelen ja selittelen juomistani. En koe että olisin parempi juodessani, mutta välitän siitä vähemmän.
Haluan myös lisääntyvästi juoda yksin. Haaveilen tilanteesta, jossa voisin mennä yksin jonnekin yöksi ja vain juoda. Outoa ja typerää, mutta näin on.
En halua enää juoda yhtään. Asia on jo moneen kertaan todistettu ja minun on muistettava olevani alkoholisti.

Haluan muistaa kaikki elämäni hetket, enkä kadottaa niistä suurinta osaa.
Haluan olla terve ja hyväkuntoinen läpi elämäni, en rapistua.
Haluan tuntea voivani hyvin hetkessä.

Haluan tukea.

Tässä aamuselta alkoi joku työsähköposti kolkuttelemaan sillä tavalla, että illalla voiskin ihan pienesti nollata… Ei siis paljon, harvoin otan paljon… kai? Viinipullo ja jokunen vahva siideri, ajoissa nukkumaan?no onhan se riittävästi… Miksihän ei muka tunnu että “oikeasti edes niin hirveästi juo” jos ei rymyä tuolla kaduilla ihan perseenä… :wink:
Toinen syy juomiseen on se, etten pidä sitä niin vakavana tai pahana. Hyvin vähän mulla paheita nykyään, niin mitäs muutama haittaa… mukavempi tehdä kaikkia kotihommia ja naukkailla… kyllä varmasti helvetin monella elämä meneeki ihan ok niin. Kai se on itsestä kiinni miten lopulta haluaa olla, miltä näyttää ja miten voida?
Jumaliste että ärsyttää olla ensimmäisenä tämän asian äärellä aamulla. Elämänsisältöä, saatana…

Mahdollinen haitta (if any) lienee hyvin persoonakohtainen. Minua muutama haittaisi kovin koska jo ensimmäisen tai toisen jälkeen alkaisi vimmainen mieliteko juoda lisää ja lisää, eikä se mieliteko muutamalla asettuisi. Mutta, kuten sanottu, persoonakohtaista, useimmilla on onneksi mahdollisuus tietää oma tilanteensa ja tehdä omat valintansa.

No sehän se siinä, ei kai kukaan meistä alleista osaa ihan yhtä noin vaan ottaakaan… eikö se ole nimenomaan yksi alkoholismin peruspilari että “osaa” kiskoa kaksin käsin. Mikä ihme siinäkin oikeasti on?
Yritän täällä nyt välttää kauppaanmenoa, ajattelin jos sitä venytän niin eipähän ole mitä juoda. Josko huomenna pystyisi piipahtamaan kauppaan ilman että ostaa juotavaa…

Sitten taas toisaalta…miksi en ostaisi? Yksi iltahan se vaan on? Ja jos ostan vain vähän, vaikka sen “riskirajan” alle? Hä? Eikö?

…ja taas päästään tuon otsikon kysymyksen äärelle… Miksi tekee mieli juoda vaikken oikeasti halua?

Se on se viinapiru joka haluaa saada sinusta niskavoiton.
Tahtojen taistelua. Toivottavasti sinä voitat, niin olisi parempi.

Miksi juon kun en halua?

Tästä kysymyksestä ja lauseesta tuli välittömästi mieleen ne kerrat, kun olin vähentelijä ja taas uuden putken kynnyksellä.
Keissit oli hankittu ja podin ennakkokänniä ja levottomuutta ja oksensin ennen dokaamisen aloittamista.
En oikeestaan halunnut juoda, mutta piti silti vaan suorittaa sitä itselleen antamaa tehtävää ja uhrautua
liemen ammattimaiseksi kaatajaksi ja kärsiä sitten taas viikkojen jälkeen toivottomuudesta ja surkeudesta.

Se oli kummallinen kuvio, ettei oikeestaan halunnut juoda, mutta joi silti.
Voi pahoin fyysisesti ja teki silti vastoin orastavaa halukkuutta lopettelemiseen.

No, se oli jo alkua johonkin muutokseen, ja monien vaiheiden jälkeen tuli halu lopettaa.

Roppa voi olla fiksumpi kuin pää, mutta se voi myös pettää ennen aikojaan ja lopullisesti.
Pääkään ei ole uusiutuva luonnonvara ja *aktiiviholismin tuoma ressi on annettavissa kokonaan pois

  • aktiiviholisti = märkäkeijo, päivittäin tai usein juova nisäkäs
  • passiiviholisti = teoretisoiva, plinkissä aihetta kelaava (fyysisesti) juomaton nisäkäs

Viinapiru on kuin joulupukki eli sitä ei ole olemassakaan.

Moni haluaa muutosta,
mutta harva haluaa muuttua itse.
Ja kuitenkin:
kun minä muutun
Kaikki muuttuu.