Miksi juominen saa vihaiseksi?

Viestistäsi ei oikein tule selville, tuleeko huonotuulisuus yms. vasta aamulla vai onko alkoholi sinulle ns “rähinäviinaa”, että olisit jo humalassa huonotuulinen.

Alkoholi toimii depressanttina, koska se laskee mielihyvähormonien tasoa. Toisaalta jos, on jotain harmittavaa sattunut päivällä ja vaikka juomista aloittaessa olisikin hyvä mieli, voi aiemmin koettu mielipaha nousta humalan kohotessa uudelleen ->huono tuuli. Myös erilaiset tunnelukot voivat korostua humaltuessa.

Tuolta Tietopankista löytyy lisää tietoa, käyppä sieltä lueskelemassa. Taisi olla jollain Alkoholi ja mielenterveys- tai alkoholi ja aivot- otsikon alla lisätietoa.

Mulla on juurikin tuo huono fiilis, oikeastaan karmea angsti juuri se syy mikä ponkaisi vähentämisen liikkeelle. Tunnistan siis täysin sun kuvaileman asian. Mulla on joskus nuorempana ollut myös rähinäviinaa mutta ei enää nykyään. Nyt on vaan ne kaameat olotilat pään sisällä juomisen jälkeen 1-2 päivää riippuen juoksusta määrästä. Jo pieni määrä aiheuttaa lievän vitutuslohtauksen.

Juuri oli Hesarissa ( eilen, tänään?) juttua tästä aiheesta asiantuntijavoimin vahvistettuna, että osalle ihmisistä alkoholi aiheuttaa suurempaa mielialan laskua ja yleensä psyykkisiä vaikutuksia kuin toisille. En vaan muista, että mistä tämä johtui. Täytyy lukea juttu tarkemmin.

Jaa, minä, kyllä tunnen tuon fiiliksen. Ei siinä oikeastaan tule vihaiseksi muille kuin itselleen. Minä ainakin koen siinä kohdin vihaa, koska en hallinnut itseäni, en hallinnut halujani. Minulle se on vihaa sitä kohtaan, että annoin periksi. Ei se kohdistu muihin, minä vain kohdistan sen muihin. On helpompi olla vihainen, kun syy on muissa. Vaikka itse voi pahoin oman käyttäytymisen ja toiminnan vuoksi. Pettymys purkautuu vihana. Luulee tuntevansa vihaa, vaikka oikea tunne onkin pettymys itseään kohtaan. Taaskaan en onnistunut. Eihän tämä tiehenkään koske jokaista, mutta mulla se toimii näin.

Viha ei ole sama kuin rähinä. Viha on tunne, jonka tunnemme. Rähinä vie tekoihin.

onpa hyvä ketju. Itse tunnistan nimenomaan tunnelukot. Töissä pitää olla perkeleellisen tyyntä ja kaiken kestävää, että juodessa pienikin (olematon) asia saa pinnan palamaan totaalisesti. Lisäksi kunnon kännissä itken aina. Valtavasti. Olen opetellut siihen, että saisin arki-itkut vaikka leffaa katsoessa. Itken kotona herkästi, kirjaa lukiessa tai mainoksista ja häpeän sitä. Itkuni eivät ole kainoja kyynelvalumia vana räkää ryntäillä ja umpeen turpoavat silmät. Tästä syystä en käy hautajaisissakaan.

Täällä myös yksi, jonka mieliala laskee kuin lehmän häntä juomisen jälkeen. Tämä on se syy, miksi itse haluaisin olla täysin kuivilla. Alkoholi nostaa aivojen serotoniini-tasoja ja krapulassa ne romahtaa alas. Serotoniini on siis mielihyvähormoni. Eri ihmisillä ne tasot alkaa nousta eri tahtia, mulla ainakin tosi hitaasti. Siksi olen juomisen jälkeen huonolla tuulella, ahdistunut, vihainen ja itkuinen. Koko elämä on ihan p*skaa juomisen jälkeen. Ja sitten sitä muka juo “pitääkseen hauskaa…” :unamused: Just joo. Onhan se toki hauskaa juuri siinä hetkessä kun juo, siitähän ei ole epäilystäkään! Ei vaan taida olla tämän kaiken arvoista tuo hauskanpito. :unamused: