Miksi jää huonoon suhteeseen?

Kotikanava
1

Moi,

olen uusi täällä enkä ihan tarkalleen tiedä mihin teksti kuuluisi, sillä siihen liittyy niin monia asioita, joista jokaisesta voisi vuodattaa pienen kirjan verran.

Kuitenkin, tilanteeni on tällä hetkellä hieman kaoottinen. Olen seurustellut reilun vuoden päihdeongelmaisen, väkivaltaisen ja mielenterveysongelmaisen miehen kanssa. Suhteemme arkipäivään kuuluu päihteet alkoholista lääkkeisiin, hitaista nopeisiin. Siinä sivussa itsetuntoni poljetaan alas sekä fyysisesti että psyykkisesti. Lapsuuteni on ollut lasinen, joten minua on helppo iskeä vyön alle. Minulla on paljon heikkoja kohtia, jotka olen valitettavasti hänelle paljastanut ja joita hän käyttää minua vastaan. Saan lähes päivittäin kuulla olevani huono ihminen: mieleni on sairas ja ruumiini ruma. Olen kiittämätön, sairaalloisen mustasukkainen, hullu, skitso, lihava, huora ja niin edelleen.

Olen alkanut tottua jo tähän käytökseen. Hyväksyn sen. Alan itsekin uskoa näihin asioihin, koska olen aina ollut tyytymätön ulkonäkööni, saavutuksiini, kaikkeen. Jo häntä ennen. Mutta asia, joka on saanut minut musertumaan, oli raskaus. Sisälläni kasvoi ihmisen alku, jota aluksi pelkäsin, mutta hyvin nopeasti aloin rakastamaan. Mieheni oli selvinpäin 3 viikkoa, kunnes sekosi. Hän pahoinpiteli minut, haukkui pataluhaksi, sylki päälleni ja nöyryytti täysin. Perusloukkaukset kestin, mutta raskaudestani haukkuminen satutti minua uudella tavalla. Hän haukkui minut huonoksi äidiksi, luuseriksi, rumaksi ja lihavaksi. Hän sanoi, ettei halua tätä lasta, koska minun soluni ovat niin huonot. Täten myös lapsesta tulisi huono, laiska, lihava ja ruma.

Olin pakotettu elämäni hirveimpään kokemukseen: aborttiin. Pyysin häntä tuekseni, hän vastasi lakonisesti: Ei riitä empatiaa. Jäin yksin. Tästä on nyt viikko. En ole oikein käsittänyt ehkä mitä tapahtui, sillä en ole itkenyt kertaakaan. Paitsi nyt tätä kirjoittaessa.

Pelkään ehkä hieman sekoavani. Olen ollut itsetuhoinen, mutta nyt ajatukset ovat voimistuneet huomattavasti. Syyllisyys painaa. En tiedä teinkö virheen. En tiedä mitä tehdä. Olenko minä sittenkin se, joka tämän suhteen pilasi olemalla läheisriippuvainen, mustasukkainen ja hullu? Lapsuudellani on suuri vaikutus käytökseeni ja sitä myöten myös parisuhteeseeni. Pelkään hylätyksi tulemista ja epäonnistumista. Pelkään sitä ilmeisesti niin paljon, että olen mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin. Olen monia kertoja yrittänyt erota hänestä, mutta hän ei sitä halua. Hän riehaantuu myös siitä ja haukkuu minut jälleen. Olen siis huono joka tapauksessa. Lähdin tai jäin.

Tämä on aivan uskomattoman raastavaa. Järki sanoo, että lähde, sydän että jää. Miksi kaipaan häntä jo nyt, vaikka vasta päivällä pakkasin reppuni ja sanoin lähteväni? Miksi hän soitti perääni ja kutsui avovaimoksi, rakkaaksi? Miksi loukkaamme toisiamme, vaikka oikeasti rakastamme? Miksi palaamme aina uudestaan yhteen? Miksemme vain pääse eroon toisistamme?

-Lanttu

2

Voih, Lanttu rakas, suljen sinut lämpimään hoitavaan virtuaalihalaukseen!
Tarvitset nyt tukea ja apua päästäksesi musertavasta tilanteestasi. Ota yhteyttä terveyskeskuksen lääkäriin ja kerro tilanteesi, sieltä kautta on mahdollista saada lähete eteenpäin. Ymmärrän tilanteesi ja tunnen suurta myötätuntoa kanssasi, jo suhteesi on vaikea ja sen solmujen selvittämiseen tarvitset ulkopuolisen näkökantaa ja ehdotuksia, mitä on tehtävissä.
Se mitä jouduit käymään läpi viikko sitten on traumaattinen kokemus … olen sanaton, kyyneleet polttavat silmissäni ja melkein tunnen sinun kipusi ja surun joka ei vielä ole edes päässyt sinussa esiin. Epäilen että olet shokissa tapahtuneesta. Kaikki kokemasi on karua luettavaa ja sinulle totisinta totta, sen perusteella joudut elämään kohtuutonta henkistä ja fyysistä väkivaltaa joka murskaa sinut alleen.

Älä pelkää pyytää apua, tarvitset sitä nyt kipeästi!

Ota vastaan kaikki mahdollinen tuki ja apu mitä on saatavilla, mutta tärkeintä on nyt että saat apua abortin aiheuttamaan traumaan joka on akuutti tällähetkellä ja sitten myös omaan elämän tilanteeseesi joka on hälyttävän ja kohtuuttoman raskas. Sinun ei tarvitse jäädä suhteeseen jossa sinua kohdellaan huonosti, olet arvokas ihminen sellaisena kuin olet,älä koskaan usko mitään muuta!

Al-anon on hyvä paikka jossa tapaa samassa tilanteessa olevia. Et ole yksin, meillä on kaikilla jotakin vastaavia kokemuksia täällä plinkilläkin ja noissa ryhmissä myös, livena!
Rohkeesti vaan, Lanttu, ota elämä omiin käsiisi ja hae apua, kaikki selviää vielä, usko minua!

Kysyitkö muuten sairaalasta jossa abortti tehtiin mahdollisuuksia jälkihoitoon terapian muodossa? Yleensä sellainen voidaan järjestää tarvittaessa ja sairaalat on varustettu kuraattoreilla ja asiantuntijoilla,voit soittaa sinne ja kysyä!

Lanttu kulta, voimia sinulle ja minä pyydän, hae kiltti apua, jo huomenna!
Ajattelen sinua sydämeni lämmöllä ja toivon että saat kaiken mahdollisen avun ja tuen tilanteeseesi!

3

Eiköhän tossa tilanteessa ole selvä, ettei kumpikaan halua suhteen jatkuvan, ja että sen päättyminen on molemmille positiivinen askel eteenpäin elämässä.

4

Moi,Lanttu.Tarinasi on hyvin samankaltainen kuin oma ,jo päättynyt suhteeni mieheen joka käyttäytyi todella
paljon samankaltaisesti. Suhde väkivaltaiseen, alkoholia ja monenlaisia päihteitä käyttävään mieheeni kesti yli
10 vuotta.Tiedän mitä on kun lytistetään ihmisenä täysin ja syyllistetään joka asiasta, mihin ei itsellä ole osaa eikä arpaa. Nuo agressiivisuuuden eri muodot, alistaminen,toisen manipulointi ja koko outo käytöskuvio kuuluu olennaisena osana päihdeongelmaisen mielterveysongelmaisen ihmisen tapaan käyttäytyä. Varsinkin jos on vähän ärhäkämpi luonne, niin muuta lisää ei tarvita siihen kuin eri päihteet,rauhoittavat,alkoholi. Itse olin myös tottunut sairaaseen suhteeseemme ja tuntui jopa haikealta yhdessä vaiheessa ajatus siitä, että ero on ainoa oikea ratkaisu. Olisiko sun mahdollista mennä esim.turvakodin avohoitoyksikköön puhumaan tilanteestasi ja käydä siellä tukihenkilön kanssa läpi kaikkea tuskaa mitä olet joutunut kokemaan? Kannustan sua hakemaan tukihenkölä turvakodista ,jotta saat voimia irroittautua rankasta suhteesta ja pääset itse eheytymään ja aloittamaan uuden turvallisemman elämän. Itse hain apua turvakodin avopalveluyksiköstä jota ilman en olisi päässyt eteenpäin.Täällä päihdelinkissä on myös : Kysy neuvoa asiantuntijalta,jonne voit kirjoittaa ja josta saat neuvoja ja tukea miten pääset eteenpäin vaikeassa tilanteessasi.Olet arvokas ihminen joka ansaitsee ihmisarvoista kohtelua ja kaikkea hyvää mitä elämään kuuluu.
Toivon sulle paljon voimia ja että pääset eteenpäin tilanteessasi. Kaikkea hyvää sulle toivon.

5

Ystäväiseni, se mikä on tehty, on tehty. Siihen ei pidä jäädä kiinni ja vaipua entistä alemmas. Mutta mitä sinä haluat tulevaisuudeltasi? Jos haluat lapsia, jos haluat oman elämän, jos haluat arvostaa itse itseäsi, mieti tarkkaan otatko oman elämäsi käsiisi vai jättäydytkö toisen armopalojen varaan? Hänellähän on jo toinen rakas, päihteet.
Sinä voit muuttua ja muuttaa elämäsi, toista ihmistä et voi muuttaa.

6

Rakas Lanttu, virtuaalihalaus täältä!!! VOIMIA!!!

7

Moi Lanttu, mitä kuuluu nyt tilanteesenne? Toivottavasti meidän sulle kirjoittaneiden neuvoista on ollut jotain apua.
Olis kiva jos jaksat kertoa kuulumisistasi. Hyvää kesänjatkoa ja toivon että asiasi ratkeavat parhain päin.

8

Täällä taas ja ilman hyviä uutisia. Olen jälleen mustelmilla, naama kipeänä, lievän aivotärähdyksen saaneena. Myös tavarani ja vaatteet on rikottiin ja heitettiin parvekkeelta alas juhannuksena + pahoinpitely. Mies suuttui taas tyhjästä ja pieksi minua 3 tuntia. Se oli kamalaa. Ei päästänyt pois eikä itse suostunut lähtemään. En tiedä mistä tämä raivo hänessä oikein syntyy. Hän syyttää minua. Että olen ansainnut sen, että en opi enkä ole hiljaa ilman että minua retuutetaan. Että minä haluan, että minua pahoinpidellään.

En oikein jaksaisi enää. Mitään. En arvosta itseäni enkä elämää. Olisin aika valmis lähtemään. Hän on saanut nyt minut muserrettua. Viimeisen riidan aikana sain kai jonkinlaisen ahdistuskohtauksen ja käänsin asiat päälaelleen: pyysin häntä tappamaan minut. Hän on sanonut muutaman kerran, että haluaa satuttaa minua ja jopa tappaa. Mutta kun annoin hänelle tilaisuuden, hän alkoi itkeä ja yritti rauhoitella minua. Mutta hetken päästä hän taas löi.

En tiedä kumpi tässä suhteessa on sairaampi, minä vai hän.

Ahdistaa myös yhteiset tuttavamme, jotka sulkevat silmänsä tältä. On ilmeisesti jo arkipäiväistä, että minä olen mustelmilla. Kukaan ei puutu, kukaan ei auta. Miehen kaverit sen sijaan taputtavat häntä selkään ja käskevät hänen jättää minut, sillä olen niin kamala nainen.

Voimat alkaa loppua. Jos uskoisin Jumalaan, rukoilisin. Mutta en usko. En usko mihinkään korkeampaan voimaan enkä hyvyyteen tässä maailmassa. Kaikki menee aina pilalle, yriti kuinka paljon tahansa. En ole koskaan ymmärtänyt, miten jotkut ihmiset voivat olla niin positiivisia ja iloisia, kun itse tunnen aina pahuuden läsnäolon kaikessa. Sulkevatko he silmänsä vai enkö minä sulje ollenkaan?

Ehkä minun ei olisi pitänyt syntyä.

9

Hei Lanttu. Kärsit läheisriippuvuudesta.

http://www.laheisriippuvaiset.com/laheisriippuvuus.php

“Kohtalontovereitasi” on Kotikanava täynnä, vaikkei osa sitä ole kenties vielä tiedostanutkaan. Siinä mielessä tulit oikeaan paikkaan.

Suosittelen että jätä mies ja hoida itseäsi.

10

Lanttu, mikä on tilanteesi?

Kukaan ei ansaitse tuollaista kohtelua. Tuolla historialla tiedät jo varmaan, ettei mikään mitä teet ikinä miehelle riitä. Mutta kysymys kuuluu: miksi pitäisi edes yrittää miellyttää häntä enempää kuin sen verran, että saat pelastettua itsesi pois turvakoti.net/fi/etusivu/

11

Kylmä tosiasia on että harvemmin lähipiiri tekee tilanteessa mitään, ei sinua pelasta kukaan muu kuin sinä itse.

Sun täytyy itse aktivoitua ja ottaa yhteyttä esim, turvakotiin, kriisikeskukseen tai terveyskeskukseen kysyäksesi neuvoa ja voit olla varma että apua kyllä saat ja oikeanlaista.

Tuli niin elävästi mieleen oma pakoni, et voin jopa tuntea turvakodin pihalla leijuneen alkavan syksyn tuoksun, sen yksinäisyyden vetäessä kuistilla tupakkaa. Ja miten helpottunut olo oli samalla kun ei tarvinnut pelätä jos toinen sattumalta herää parvekkeen oven avaamiseen.

Vaikka arvaamaton juopposi puhuisi miten kauniita, ne on vain puheita ja puheilla ei maailma muutu.

Anteeksi jos olin liian suora.

12

Heips,

ja kiitos kun olette jaksaneet lukea ja tukea. Anonyymisti on niin paljon helpompi purkaa tunteitaan. Ja myös jakaa neuvoja. Otin yhteyttä terveyskeskukseen ja sain lähetteen psykiatrian puolelle. Painotin, että tilanne on akuutti. Tästä on nyt pari viikkoa. Soitin psykiatriselle ja kyselin onko asiani edennyt, vastaus oli ei. Lähetettä ei oltu edes käsitelty. “Kotiin tulee kirje muutaman viikon kuluttua.” :frowning: Se siitä akuutista.

Olen nyt alkanut tiedostaa tilannetta kokonaisvaltaisemmin ja huomaan haluavani yhä useammin pois kotoa kuin jäädä tänne. Tämä asunto ahdistaa valtavasti. Saatan viettää mukavan päivän ulkona, olla sosiaalinen ja hymyilevä, mutta kun tulen tänne, alkaa ahdistus, vitutus ja masennus.

Mieheni on alkanut etääntyä minusta kovaa vauhtia. Emme puhu juuri mitään ja jos puhumme, siitä tulee riita. Hän pakenee tilannetta juomalla tai vetämällä huumeita. Eilen illalla, kun emme olleet puhuneet koko päivänä sanaakaan, menin vuoteen äärelle ja kysyin rauhallisesti: “Onko sinulla joku toinen?” Haluaisin rehellisen vastauksen, sillä tämä asia pyörii päässäni jatkuvasti. En tiedä miksi ajatus toisesta naisesta tuntuu niin järkyttävältä. Herään tähän usein öisin ja vatsaani vääntää, kun ajatus putkahtaa päähäni. Liekö joku hylkäämisen pelko, joka juontaa juurensa jonnekin kauas lapsuuteen… Kuitenkin, kysyttyäni tätä, hän esitti nukkuvaa. Kysyin uudelleen ja hän vastaa kiukkuisena “EI.” Pyysin häntä katsomaan silmiin ja sanomaan tämän, hän lähti vessaan. Kysyttyäni vielä kerran, hän hermostui, yritti lyödä, tönäisi pois sängyltä ja käski painua vittuun. Säikähdin niin, että jalkani alkoivat täristä.

Hän ei ollut selvinpäin. Hän ei ole ollut selvinpäin moneen viikkoon. Oli hyvin vahvasti jossain opiaateissa, sillä silmät olivat nuppineulanpään kokoiset. Hän valehtelee jatkuvasti minulle päihteidenkäytöstään ja on silmin nähden ahdistunut riippuvuudessaan. Jo vuosia hän on käyttänyt erilaisia huumeita paljon. Siis tarkoitan todella paljon. Muutamaan otteeseen normaali ihminen olisi julistettu jo kuolleeksi, mutta hän herää aina. Ihmeellistä. Herää, mutta ei herää kuitenkaan todelliseen tilanteeseen. Päihteet ovat vieneet jo 6 vuotta hänen elämästään. Minulta onneksi vain 1½ vuotta, mutta siinäkin ollut 1½ vuotta liikaa. Saatanan itsekäs paska, kun ei tajua, että pilaa läheistensäkin elämät. Tekee niistä suorastaan helvettiä!

Ja minä. Minä onneton, läheisriippuvainen, säälittävä, roikkuva, mustasukkainen, vainoharhainen, ahdistunut pikkutyttö. Roikun hänessä kuin viimeisessä oljenkorressa. Mitä helvettiä? Missä on itsetunto? Missä on arvostus itseä kohtaan? Kadonneet. Tämä suhde on ollut virhe alusta asti. Päihderiippuvainen, aggressiivinen, itsekäs ja lapsellinen mies yhdessä itsetunnottoman, mustasukkaisen ja masentuneen naisen kanssa. Ei hyvä. En ymmärrä, miksi en lähde tästä? Lähtenyt jo aikoja sitten? Pelkään suunnattomasti, että jään yksin. Että hän löytää uuden ihmisen (on itseasiassa tainnut jo löytää) aikaisemmin kuin minä ja jatkaa elämäänsä onnellisena. Että minä jään masennukseni, ahdistukseni ja itsesyytösteni kanssa yksin ja kuolen onnettomana. Miksi olen niin mustasukkainen ihmisestä, josta haluaisin oikeasti eroon? Sairasta. Kyttään puhelinta, etsin todisteita, epäilen joka sanaa, rakennan salaliittoteorioita. Olen ihan hullu. Saatan monta tuntia miettiä, miten hän minua pettää, millainen uusi nainen on, missä he ovat ja niin edelleen. Ja kun hän tulee kotiin, olen aivan raivoissani ja joko saan aikaan riidan tai lähden itse ulos sekoittamaan pääni. Ei taida olla ihan normaalia. Itse asiassa miehelläni ei taida olla tämän harhan kanssa muuta tekemistä, kuin että hän on sen kohde. Vaikka tosin nyt hän voisi pettää minua eikä sillä olisi merkitystä, sillä olisin tiennyt sen koko ajan, jo ennen kuin hän teki sen. Ymmärrättekö?

En edes lue tätä, lähetän sen suoraan, sillä tiedän kuinka naurettavalta se kuulostaa. Mutta ei väliä. Tällaista minun pääni sisällä on. Kunpa saisin pian hyvän psykiatrin, joka diagnosoisi minut, antaisi pillerit ja voisin taantua vihannekseksi. Lantuksi.

13

Mä olen vakaasti sitä mieltä, että joka asiassa on joku hyväkin puoli - jos en uskoisi näin, olisin jo tullut hulluksi. Mun mielestä tuossa sun tilanteessa on hyvää se, että sä näet itse ongelmasi ja olet lähtenyt hakemaan siihen apua. Kun eheydyt tarpeeksi, olet valmis ottamaan seuraavan askeleen.

14

Täällä taas,

ja pahoinpideltynä. Molemmat silmät mustina, huuli halki, otsa turvonneena ja mikä pahinta, puolet päästä kaljuna. En edes tunnista itseäni peilistä. Näytän samalta kuin muutama päivä sitten telkkarissa tulleessa dokumentissa, joka kertoi pahoinpidellyistä naisista. Muistan, että itkin katsoessani sitä. Muistan, että mietin että onneksi minua ei ole hakattu sentään noin pahasti. Mutta nyt on. Kyllä se vaan totta on, että jos lyö kerran, lyö myös toisenkin. Ja että pahoinpitelyt muuttuvat rankemmiksi kerta kerran jälkeen. Mieheni on käsittänyt sen, että teki hän mitä tahansa, minä jään hänen rinnalleen ja annan anteeksi.

Mutta nyt ensimmäistä kertaa menin lääkärille ja poliisille. He kaikki vaikuttivat järkyttyneiltä. Poliisin mielestä tapaus ei ollut vain pahoinpitely vaan Törkeä pahoinpitely. Olin yllättynyt, sillä mieheni aina vähättelee omia lyömisiään. Perustelee sitä sillä, että minulle nyt vain tulee helposti mustelmia ja että olen muutenkin herkkä. Uskoin siihen. Mutta nyt ulkopuolinen ja virallinen taho on sitä mieltä, että kyse on vakavammasta asiasta. Ihanaa, että joku on minun puolellani. Kävin myös turvakodissa ja siellä he vakuuttelivat minulle, että tämä ei ole minun syyni eikä mikään oikeuta minun satuttamiseen.

Ja niinhän se on. Olen päättänyt lähteä tästä suhteesta. Ja nyt ihan oikeasti. Eli edessä se, mitä olen pelännyt: irrottautuminen. Haluan sitä, mutta pelkään. Haluan todellakin eroon tästä hirveästä ihmisestä, mutta pelkään että voimani ei riitä. Että en pärjää. Edessä uuden asunnon etsiminen, ehkä paikkakunnan vaihto, raha-asiat, oikeudenkäynti… Pelottavia asiota. Pelottavaa käydä vastustamaan ihmistä, jota olen rakastanut. En voi ymmärtää miten hän kykenee satuttamaan minua näin. Olo on ontto.

15

Ihan pakko kysyä, että missä olet nyt? Sano, että olet turvakodissa…

16

En tiedä, miten pitäisi toimia tuollaisessa tilanteessa. Turvakoti kuulostaa paikalta, josta saisit tosiaan sitä turvaa ja varmasti jotain käytännön apua ja neuvoja. Onko sinulla joku läheinen, joka voisi auttaa uuden asunnon etsimisessä ja muissa voimaa vaativissa asioissa? Nyt ei ainakaan ole aika hävetä tapahtuneita vaan saada sinut turvaan, eikö niin?
Suosittelen taas kerran vertaistukiryhmiä, joita pitäisi löytyä useilta paikkakunnilta. Sinne voi mennä ihan heikkona ja särkyneenä ja sieltä löytyy varmasti samanlaisia asioita kokeneita, joilla on apukeinoja tarjota sinulle.
Voimia paljon!

17

Kauheaa!! Olen aivan turrana ja järkyttynyt puolestasi. Samalla olen onnellinen siitä, että keräsit voimasi rippeet ja menit lääkäriin ja poliisille. Se oli ainoa ja oikea tapa, olet epäilemättä ollut hengenvaarassa.

Minäkin tahtoisin kuulla että olet turvakodissa.

Sydän syrjällään odotan sinulta tänne viestiä ja kuulumisia.