Miksi haluat l o pe t t a a (jos haluat)

Jaa a, vaikea kysymys :smiley: Ehkä suurin syy on se että en halua vaatia itseltä täyttä päihteettömyyttä vielä tässä vaiheessa koska toisaalta pelkään että vaadin itseltä liikaa ja helpommin sorrun taas käyttämään muita päihteitä kuin alkoa.
Sitä on vaan niin helppo juoda kun istuu yksin täällä 4 seinän sisällä ja kaverit toisella paikkakunnalla. Melko tenu meininkiä kyllä yksikseen juoda, tiiän :confused:

Mutta lauantaina oli piitkästä aikaa ihan kunnon kohmelo morkkiksineen vaikken mitään ihmeempiä tehnytkään ja tuntui siltä että nyt paussin paikka… Että kokeillaan nyt josko etes viikko pari menis ilman.

Itellä tainnut tulla piste vastaan pakoonjuoksemisessa. Ei voi ku myöntää et kaiketi psykologinen kehitys menny elämänkaarella jossain vaiheessa riittävän pitkälti mönkään. Ihmissuhteet sekä toimintakyky työn ja opintojen suhteen ollut pitkään melko heikossa jamassa ja lähivuosina menny vaan huonompaan suuntaan. Eli yksinkertasesti psyykkinen ja fyysinen vointi laskee vaan entisestään päihdeaineiden (alkoholi, lääkkeet ja huumeet) myötä.

Oma tunne-elämä on sen verran kaaosta, helvettiä ja ailahtelevaista, että lyhytnäkösyydessään hetken helpotusta etsiessään on ollut helppo turvautua päihdeaineisiin. Esimerkinnä vaikka näin: ahdistusta ja toimintakyvyttömyyttä on voinut paikata alkoholilla, voimakkaampaa ahdistuneisuutta ja tuskaisuutta bentsoilla, yleistä pahaa oloa kannabiksella, tylsyyttä psykedeeleillä jne.

Enää ei jaksa rimpuilla yhteiskuntaleikeissä mukana. On aika heittää tässä vaiheessa pyyhe kehään ja katsoa jaksaako sitä ottaa enää matsia ihmiselämän taistelukehässä vai onko oma pää siinä kunnossa, et parempi pysyä vaan sivussa. Tällä hetkellä ainakin itsestä huolehtiminen on täysin ensisijaista, jos meinaa raittiina pysyä. Kuukauden oon nyt ollu ilman päihteitä. Omalla kohdalla ei sinänsä ole niin kovin rajua käyttöä ollut, tai sanotaanko että enemmänkin jaksottaista sekakäyttöä varsinkin nyt viimevuosina. Tietty kyvyttömyytenä asettaa itselleen terveitä rajoja helposti menee käyttö jossain vaiheessa överiksi. Masennus- ja ahdistuneisuus on vaan pahentuneet, ja nähtäväks jääkin kuinka kauan näitä olotiloja jatkuu.

Toisinaan lääkärit sanonu et pitää opetella sietämään negatiivisia tunnetiloja. Siinä on sit varmaan opettelua, kun ei ole viimeisen 10 vuoden aikana onnistunut. Hyvähän sitä ois jotain mielenkiintosta ja mielekästä sisältöä ja tekemistä löytää elämäänsä. Aikansa jaksaa tyhjyyttä ja tunnepuolen helvetillisyyttä, sittenhän se menee vanhan kaavan mukaan et alkaa taas päihteet kiinnostamaan. Haluhan se on ollut lopettaa varmaan jostain 16-vuotiaasta asti, mutta mennyt sitten puolitoista vuosikymmentä sitä toimivaa ratkaisua etsiessä. En tiedä onko sitä vieläkään löytynyt. Viime vuosina on alkanut olemaan ihan sama mistä päihdekategoriasta sitä helpotusta on hakenut, kunhan se on jotenkin helpottanut pahaa oloa. Virkkeet loppuvat yleensä pisteisiin, toivottavasti itellä on tullut päihteiden käytön suhteen vastaan piste, johon sekin loppuisi.

Kiitos viestistäsi Sekopäärynä. Niin, kerroitkin tekstissäsi varsin hyvin ajatuksistasi. Joko ollaan “siinä pisteessä”?

Eiköhän. Retkahdukset tietty mahdollisia, mutta niistä pitää vaan mahdollisesti niiden sattuessa palata nykyiseen tapaan toimia. Kohtuukäyttö päihdyttävien aineiden suhteen ei minun kohdallani toimi. Nyt onkin suuntana rakentaa mielekestä toimivaa ja tukevaa sosiaalista tukiverkostoa sekä löytää jotain muuta kivaa puuhasteltavaa elämäänsä. Ovathan päihteetkin siis kivoja, mutta niin helvetin haitallisia.

No tuleeko retkahdus kuin salama kirkaalta taivaalta? Vai onko ennakoivia merkkejä, jos on, niin mitä ne ovat?

Et kai oo pölönen luovuttanu kun ei oo kuulunut viikkoihin mitään, positiivista tai etes negatiivista? :confused:

^E n!!! Ole luovuttanut. Enkä luovuta. Kun kerta olen hoitoon päässyt, ja päätökseni tehnyt. On ollut muita syitä olla poies… Luinkin tuolta jostain topikista, että sul amppari vierotus Klinikal,oliksnäi…? Kui se menee?

Ajatus totaaliraittiudesta tuntuu kiehtovalta, kun on suurimman osan elämäänsä turvautunut kemiaan tai syömiseen tai johonkin. Voisko turvautua myös itseensä…? Se e i ole helppoa, mut kukas näin ois väittänyt? Ei tasan kukaan :sunglasses: .

Tää aihe on ollut viimeaikoina todella ajankohtainen ajatus mun mielessäni. Oon katsellut taaksepäin ja miettinyt elämääni ja sitä, miksi mikäkin asia on niinkuin on. Oon päättäväisempi kuin ikinä sen suhteen, että todella haluan putsin elämän, elämän ilman subua.

Jotkut olivat kirjoittaneet tärkeimmäksi motivaattoriksi lopettamisessa vapauden kaipuun. Mun mielestä se oli todella osuvasti sanottu!
Nimenomaankin vapaus on se syy miksi minäkin haluan kuiville. Mulla on subukoukku ja koko mun elämäni pyörii tuon yhden lääkeaineen ympärillä. Joka ikinen asia minkä teen liittyy enemmän tai vähemmän riippuvuuteeni. Siinävaiheessa, kun en pystynyt menemään ainoan siskontyttöni kastetilaisuuteen reflojen takia, tunsin itseni todella oksettavaksi ihmiseksi. Mä elän todella uuvuttavaa kaksoiselämää, ja päivä päivältä tuntuu raskaammalta laittaa supermies viitta ylleni ja mennä tavallisten ihmisten sekaan esittämään niinkuin kuuluisin joukkoon. Sit jos satun päästämään jonkun ihmisen mun lähelleni ja laskemaan suojamuurini, niin nekin ihmiset lähtevät pakoon kun kuulevat mun synkästä salaisuudestani.

Mä haluan vaan olla vapaa. Ja tänään on juuri sopiva päivä aloittaa asian laittaminen kuntoon. Ei huomenna vaan heti tänään.

Miten sinulla LouLou tänään menee?