Miksi haluat l o pe t t a a (jos haluat)

Ennen kaikkea haluaisin elämästäni normaalin. Sellaisen niinkuin kaikilla ei-huumeita-käyttävillä on, tai siltä se ainakin vaikuttaa. En ole vielä kovin syvällä tässä maailmassa, mutta selvästi jo siellä kuitenkin olen, olenhan käyttänyt jo neljä vuotta. Olisi ihanaa voida elää miettimättä koko aikaa aineita. Saada ehkäpä mielihyvääkin jostain normaaleista jutuista kuten liikunnasta tai hyvästä ruoasta, mistä nyt ihmiset yleensä pitävät.

Lisäksi olen vasta 20-vuotias, joten luulisi sikäli olevan vielä aika helppoa lähteä opiskelemaan muiden mukana. Se olisi tavoite.

Mikä siis estää suunnittelemaan ja toteuttamaan tulevaisuuttasi?

Ensin pitäisi varmaan päästä kaikista päihteistä eroon. Ammattikoulu jäi aikoinaan kesken.

Nuori kuitenkin olet edelleen ja toistaiksesi. Nyt tietenkin kannattaisi hoitaa nuo päihteet pois kuvioista… tietenkin minun on helppoa näin sanoa, mutta heitänkö pahasti kommentissani ns. yli totuudesta tai realismista?

Hyvää tekstiä griniltä, monta samankaltaista ajatusta itselläkin!
Halusin lopettaa myös sen takia, koska aloin olla niin huonossa kunnossa, että jos olisin jatkanut vielä käyttämistä, olisin luultavasti kuollut, myös mielenterveys alkoi olla siinä pisteessä, että olin selvinpäinkin ihan sekaisin. Olin jatkuvasti ahdistunut ja ylikierroksilla, myös korvaushoitoni meinattiin ajaa alas, koska näytti siltä, etten pysty sitoutumaan hoitoon ja oheiskäyttö jatkui varoituksista huolimatta. Halusin lopettaa, koska en nähnyt enää mitään, en yhtään mitään syytä jatkaa, oli valittava joko mahdollinen kuolema tai hoitoon sitoutuminen ja raitistuminen.

Itselleni suurin syy lopettaa, oli raskaus, joka siis jatkuu edelleen.
Korvaushoidossa kylläkin olen, mutta mielestäni oikeinkäytettynä se mahdollistaa täysin normaalin elämän. Ja toki joskus senkin tahdon lopettaa…Kunhan tunnen olevani täysin valmis.

Mutta siis raskaus oli se syy, joka pakotti miettimään omia valintojaan ja pisti oikeastaan vasta tajuamaan kuinka syvällä suossa sitä oli. Ei elämä olisi voinut jatkua niin. Haluan olla tulevalle lapselleni kaikinpuolin hyvä, ja ennenkaikkea raitis äiti, tarjota hänelle turvallisen kasvuympäristön ja muutenkin hyvän lapsuuden.
Toki lopettamiselleni löytyy lisäksi muitakin syitä. Fyysinen kunto alkoi olla heikko, ulkonäkö muuttunut huonompaan suuntaan, olin ajanut läheiseni kauemmaksi ja aiheuttanut heille paljon huolta ja murhetta.
En jaksanut enää miettiä mistä varastaa tmvs,jotta saa rahaa ja seuraavat vedot. Ja se ahdistus mikä alkoi aina jo ennen fyysisiä vieroitusoireita- en jaksanut sitä enää. Lisäksi moraalini oli lähes olematon ja toimin usein täysin arvomaailmaani vastaan… puistattaa ajatellakkin kuinka olen pahimpina aikoinani käyttäytynyt itseäni ja muita kohtaan.
Nyt siis kuntoutuksessa, ja takana 4kk selvinpäin (pelkällä korvaushoidolla). Tästä on hyvä jatkaa…Toki vielä välillä joutuu mielessään taistelemaan mielihaluja vastaan ja siksi onkin hyvä hieman palautella mieleen se kaikki paska minkä käyttö mukanaan tuo, vaikka välillä muistaakin vain ne “hyvät” hetket, joita oli oikeasti hyvin hyvin harvoin… tsemppiä kaikille!!!

Haittojen takia. Keskittyminen ilman bentsoja tai vierottautumisannoksel mul täl hetkel aika heikkoa… Toivon ja uskon, että paranee. P*askat jutut joita mul yritettiin tehdä, kun ajauduin lainsuojattomaksi laittomaan maailmaan, tiesittekste ett huumemaailma ei olekaan reilu, ohhoh ja byhyy… :unamused: . Riippuvuus itsessään häiritsee: oman mielen-, tunnetilan muutos “ulkopuolelta” kemiallisin konstein sen sijaan, että pystyisin itse ajattelulla ja toiminnalla ja toisten tuel muuttamaan oloani. Eli itsenäisyys on suurempi, jos ja kun vapaudun kokonaan bentsoriippuvuudesta, joka on kestänyt aivan liian kauan… Rahaa tarvin muuhunkin, kuin osteluihin. Muistin paraneminen, aivoihin tulleiden muutosten korjaantuminen, oman käytöksen parempi hallinta, parempi fyysinen kunto (jos lojuu pitkään tolkku pois kotona nappeja napsien, kunto ei kuulkaatten kasva!), harrastukses edistyminen: voihan sitä treenata vaik pari liuskaa vetäneenä, mut ei siitä mitään muista ja huonosti menee. Isoista annoksista äkkikatkaisuista tulleet vieroitusoirekouristelut, joku isku päähän voisi olla se viimenen. Tapaturmariski muutenkin suurempi sekoilles. Vaik bentsoja napsies olisi turvallinen olo, turvattomuus kasvoi kovasti “kuviois” ja turva on se, mitä minä tarvin! Epäluotettavat diilerit, lääkärit ja farmaseutit hus poies mun läheltä :mrgreen: . Psyykkinen sairaus ei ainakaan parane päihdesekoilul. Jaa jaa listaa vois jatkaa vaik kui pitkään, mut syitä lopettamiseen on ihan riittävästi :slight_smile: !

Vapautumisen takia. En tiedä, monesko kerta tämä yritys on, eikä sil ole väliä…Yritin yksin, en onnistunut. Nyt tulen saamaan jotain tukea ja apua. En olisi itse ajoittanut lopetusta, vieroitusta, vähennystä joulunaikaan, mut lääkäri ilmoitti, että riittää jo. Ekaks olin aivan raivona, mutta sopeuduin ajatukseen ja kun lueskelin paperia käyttöhistoriastani, on siel sen verran ollut kramppia ja nyrjähdystä niin jumalattoman pitkään :frowning: , että jos ei nyt, niin milloin… Kai joka aikaan on jotain syytä, miksi juuri nyt ei millään kävisi kun on tuota ressiäjamurhettajahuoltajapelkoa - no niitä on elämässä, vai kui? Saanen vielä kerran uusittua terveyskeskuksen kautta lääkkeet; ensi vuoden puolelle on jo varattu aika lääkäril toiseen hoitopaikkaan ja olen myös jonos sos.terapeutil, että saisin tukea muutenkin. Parempi myöhään… :slight_smile: . On mul nyt erilainen olo kyl kuin aiemmil kerroil: tajuan kui vakavaa mun bentsojenkäyttö on ollut…ja ajatus siitä, että v o i n vapautua tästä, tuntuu hyvältä. Olen jo nopeasti onnistunut tiputtamaan annoksen lääkärin määräämään, ja parina, kolmena päivänä jo alle sen, vaikkei vielä tartteis. Ei päihdeannos, mut vaikeimmalta tuntuukin tästä annoksesta luopuminen, että näihin ei sitten voi turvautua enää…En tiedä, mikä taulukoiden mukainen nopeus sitten on, jos pidän vain tämän annoksen lääkäriaikaan asti… Kyl se nyt mullekin riittää tätä lajia ja kaikkia muitakin: alkoholi ei ole maistunut aikoihin - en olisi sitäkään uskonut vaikkapa 10-15v sitten… Uskon onnistuvani lopetuksessa, vihdoin, vaikkei kukaan muu uskoisikaan… :wink: . Tärkeintä, että mä itse todella haluan tätä. Kannustavia kirjoituksia olen lukenut myös Saunan puolelta: hyviä esimerkkejä siitä, että mahdollista on :smiley: .

O.T. Onpa hiljaista täällä… :astonished:

Kuulostaa Pölönen hyvältä. Olen kuullut muutaman muunkin puhuvan tuosta vapaudesta. Voisikko sitä pitää riippuvuuden vastakohtana? Kai se sitä(kin) on.
Eteneminen on ilmeisen vakaata? Tasaista etenemistä, pienin askelin?

Kuulostaa tutulta ja melkeen kaikki syyt samat itselläkin. Ennen kaikkea se että on ns itsensä pomo ja päättää itse että minä en tarvi tätä ainetta, piste. Lisäksi liian sitovaa, menee aikaa joko siihen säätämiseen tai sitten korvaushoito lääkkeen hakuun ja seulojen antamiseen kun saattavat klo 12.30 soittaa että tulehan käymään seuloissa ennen 15.30 ja työt loppuis just tuolloin. Tämä sitovuus estänyt parit ulkomaan reissut ja työnteon kunnolla joten odotan nyt innolla että pääsen reissuun ilman että pitää kattoa onko se shengen maa jne.
Lisäksi kyllästyin tuohon yhteen ja samaan ralliin mitä se on ja koko elämä pyörii loppujen lopuksi sen riippuvuuden ympärillä vaikka oiskin työpaikka tai opiskelee tms. Pitäs pyrkiä nauttimaan tästä elämästä silleen että jotain muistaiski sitten vanhana :smiley:

Huomannut jo nyt että alkanu asiat kiinnostamaan eritavalla vaikka vasta reilut 5vk ilman subua eli kannattaa kyllä, ei siinä mitään ainakaan menetä. :wink:

Edit, oli tarkoitus lainata tuo sun vanhempi viesti.

Kyl mun mielestä vapaus ja riippuvuus - ainakin jostain, mikä ei ole välttämätöntä, jostain, mikä tuo enemmän haittaa itselle (usein myös muil…)kuin jotain hyvää- sulkevat toisensa poies… Ei kai kumpikaan ole absoluuttista ikinä, rajaton vapaus tai täydellinen riippumattomuus, liekö semmosia olemassakaan :confused: . Vapaus ja vastuu liittynevät kanssa yhteen, ja voi herrankiesus, että vastuu pelottaa, huh :open_mouth: . Virheet… joskus ne voivat olla vakavia, joskus lieviä, jotka on kestettävä. Ja vakavienkin virheiden kanssa eletään, vaikka se on vaikeaa… :frowning: . Mut on joitain asioita, joista minä itse tajuan, että tuohon minä en vain kykene, ja kieltäydyn, vaikka sitä ei hyväksyttäisi, tai oltaisiin kovin tyytymättömiä minuun :mrgreen:. Kyllä tilanteeni bentsojen kanssa on vakaammalla pohjalla kuin aikoihin! Päämäärä on nyt pitää annos tasaisena siihen asti, kunnes hoito alkaa. Eli: en päihdytä itseäni, bentsojen päiväannos ei ole suuri (pudotin todella nopeasti reseptissä lukevaan annokseen, jos se ny joku kriteeri on… :confused: ), mutta tuntuu vielä välttämättömältä… Riippuvuus tietenkin on, etenkin aamulla olo on karmea: ahistaa, itkettää, pelottaa, särkee ja kolottaa ja sitärataa, heh, voipa tuolle ehkä vähän jo naurahtaakin, ainakin jos on riittävän omituinen huumorintaju :unamused: … (Nauru on muuten j o s k u s hyvä keino kestää melkein kestämättömiäkin asioita, ainakin itselle nauraminen :wink: ). Pyrin jakamaan päivän annoksen niin, että otan kahdesti tai kolmesti päivässä. Mut ei “tarvittavia”. Ajatus lopullisesta lopettamisesta kauhistuttaa vähän väliä: miten ihmees näin pitkän käytön jälkeen voi selvitä ihan tavallisista asioista, puhumattakaan “oikeasti” vaikeista ilman bentsoja… Mutta toisaalta helpottaa se ajatus, että pahimmat olot menevät ohi! Vieroitusoireet eivät kestä ikuisesti… Ja kun varsinaiset viekkarit ovat sitten joskus ohi, menee vielä kauan aikaa, ennen kuin voi arvella, mikä olossa on edelleen sitä, että aivot viel siel koettaa kovasti korjaantua tai jotain… Pelon voittaminen on kyl kaikista haastellisin juttu. Ainakin minulle. Opettelu… :bulb: Kukas se mahtoikaan sanoa, että “…life is a learning process” :wink: ???

Mielestäni on hyvä juttu, että ekana tuli mieleen jokin hyvä asia, vapaus, eikä enää vain se, mitä haittoja, kurjia juttuja bentsoriippuvuus on mulle aiheuttanut.

Suuret onnittelut ampiainen (saaks käyttää lempparia amppari, kun on tapana olleet nämät lempinimitykset :wink: ?), että olet ollu 5vko ilman… :slight_smile: !!! Sä kanssa ilmasit asian, niin, että “olla itsensä pomo”, tai että hakeminen, seulat sitovat. Eli vapaus??? Vapaampi elämä… Parempi elämä. Jessus, sitten kun mää olen ollut 5vko ilman, mää juhlistan kyl asiaa jollain :smiley: ! Tai vaikka sen ekan päivän kokonaan ilman.

O.T. Sattuipa sopivasti: juuri ny alkoi Juutuupista kuulumaan Oscar Petersonin Hymn to Freedom. Aivan mielettömän hieno. Sitäpaitsi soittaa vapaasti, hallitusti sangen sujuvia riitasointuja, jotka kuulostavat juuri oikeilta riitasoinnuilta…heh :sunglasses:

Aivan… siis Pölönen. Vapaus ja vastuu kulkee samassa paketissa. Mitä enemmän vapautta, niin vastuuta myös pitää olla toisessa vaakakupissa. Sillon se on hyvässä balanssissa. NE täydentävä toisiaan.
Tuo oli hyvä pontti, että ensimäiseksi tuli mieleesi vapaus ja eikä ne huonot ja ikävät asiat. Toipumisessa on hyvä nähdä asiaa juuri noin päin. Jos käy A-klinikalla miettimässä ja puhumassa päihdekäytöstä,sen tuomasta kurjuudesta niin puhutaan koko ajan siitä tulokulmasta, että ai… onpa ikävää. KUN pitäisi mennä ongelmakeskeisyydestä ratkaisukeskeiseen keskustelukulttuuriin ja sitä kautta kohti toipumiskulttuuria. Toipumiskulttuuria on olemassa tässä maassa. NAssa, AAssa, A-killoissa, A-klinikoiden ryhmissä jne. Paljolti.
Miksi haluaa lopettaa. Se lienee myös sitä, että haluaa toki eroon ongelmista mutta haluaa myös sitä vapautta. Vapaus kuulostaa jo sanalta hirveän hyvältä. Vai mitä?

Moi. Tottakai saat amppariksi sanoa :slight_smile:

Noh, mut useimmat syyt tullut jo esille tässä, tosin itellä päästös horjuu… Helppo tehdä lupaus mutta vaikea pitää sitä–

^Itselläni kesti Amppari useita vuosia pysyä kunnolla tuossa päätöksessä. Ensin sain oppareita luk ott (+bentsot & adhd-lääke) lopetettua; ei vain enää kestä sitä päihdemaailmaa… Lähinnä itselläni kyse oli siitä ihmisestä, jollaiseksi muutun aineissa. Tuosta yritin lekurin avulla päästä eroon bout 4v ja nyt olen ollut ollut kh:ssa reilu 4v. Jokainen retkahdus kuitenkin vahvisti päätöstä, että en kykene/halua tuhlata elämääni narkkaamiseen… :confused: Elämäntapamuutokset ovat jo yksinään vaikeita, puhumattakaan addiktiosta… :unamused: :neutral_face: Tsemppiä yrittämiseen ja anna retkahdusten jäädä retkahduksiksi. Helposti putkiksi jäävät mikäli ei päättäväisesti yritä pysyä tavoitteessa… :astonished: :confused:

Itse olen pärjännyt omilla lääkkeillä jonkun aikaa (vuode), valitettavasti vituttaa “värisuora”; joka kolmesta, jatkuvasti käytössä olevista PVK-lääkkeistä syntyy. Vuosia ollut bupre-benet-amfe positiiviset lääkkeiden tähden, annoksista vain buprea olen nostanut kunnes saan paperit käteen koulusta.

Edelleen haluan pudottaa myös lääkkeet pois. Haluan perheen ja kodin avokin kanssa. Lääkkeet olen ottanut oikein ja saan apua vihdoin mt-ongelmiinkin… :astonished: :open_mouth: Tämä vaati tosin laitoksessa käyntiä, kaksoispuolen paikka johon lähinnä mt-ongelmien tähden (+iv-käyttö) lähdin.

Olen ollut jo useamman vuoden merkinnällä “ei akuuttia päihdeongelmaa” ja nyt kun lääkärikin asiasta varmistui; pääsen mt-puolen kurssille. Lisäksi olen parhaassa mahdollisessa kh-paikassa, tällä alueella! Terapiaryhmä pari krt/vko ja ensimmäistä kertaa (luk ott lyhyttä aikaa kh-puolella, joka on lääkkeenjakopaikka lääkkeiden myyjille/sekakäyttäjille & aloittajille :astonished: :confused: :open_mouth: ) otetaan testejä tai tarkastetaan käsiä. Tosin olen aiemmin kertonut itse mikäli jotakin on tapahtunut, mutta…

Näen itse vihdoin, kuinka paljon ajatteluni poikkeaa “aloittelijoista”; en ole aikoihin käynyt nappikauppaa ja vaikka samat ihmiset hakevat lääkkeet samasta paikasta, olen ainakin toistaiseksi saanut pitää lääkkeeni ilman kyselyjä! :open_mouth: :astonished: :unamused: Kenties muutama vuosi täysin erossa porukasta, saa osan ihmisistä ymmärtämään, etten halua pilata elämääni liian vähillä lääkkeillä… Sama asia koskee vaihtamista; tulee vain ongelmia suhteeseen, mikäli otan ylimääräisiä lääkkeitä! Tämän asian olen tiennyt jo pari vuotta, mutta tietyille tyypeille on ollut helpompaa antaa vain lääkkeitä, kun kuunnella sitä kinuamista! En tosiaan ole tehnyt nappikauppaa useampaan vuoteen, mutta en ole porukkaa edes nähnyt! Nyt tiedän, että kertaakaan en tule periksi antamaan vaikka kuka kyselisi!

Olen jollakin tapaa täysin “vieraantunut” jatuksesta, että tulisin palaamaan käyttäjien joukkoon! En enää käytä edes alkoa päihtymismielessä, kännejä en ole vetänyt 2-3v:een. Cannabis on ok satunnaisesti, mutta siinäkin on omat puolensa; aamuheräämiset ovat vaikeita jos polttaa illalla parit savut. Meillä kh:ssa saa THC näkyä ja avokille se on ok, mutta en itse jaksa jumittaa iltaisin…

Suurin tavoite on lääkkeiden lopettaminen. Tosin se ei ole ajankohtainen vielä, buprea nostettiin, koska annos ei kantanut (=ei ole kantanut lähes 3v:een). Tuotakin asiaa pohdin tarkasti, olen tehnyt suuren työn pudottaessani jo alunperin pientä annosta. Tosin lääkäri ei ole lupaa antanut ja koska en saanut pudottaa annosta edes laitoksessa; mietimme että kenties annoksen tulisi kantaa (ei ole muuten mitään hyötyä olla kh:ssa) koulun loppuun…

Ammatti, työpaikka ja mahd lääkkeetön elämä… Itseäni auttaa tieto, että olen pärjännyt beneillä 5mg:llä/pv; samoin adhd-lääkkeet on helppo vaikka puolittaa nykyisestä määrästä.

Suurin syy, miksi tällä hetkellä olen lääkityksillä on mielenterveyden hoitaminen. Olin viimeksi 3v aiemmin näin hyvässä kunnossa; toisaalta olin “varmemmalla pohjalla” iv-käytön suhteen(=3kk ilman iv-käyttöä max), toisaalta olen henkisesti vuosia vanhempi & itsevarmempi & -tietoisempi. Lisäksi tuo ajatus lääkkeiden iv-käytöstä ongelmien ratkaisijana pikemminkin tuntuu järjettömältä kaiken työn jälkeen! Vielä on terapia klinikalla, on vaihtuneet hoitajat niin älyttömään tahtiin, että on edes jotakin melko pysyvää (ollut 1,5v sama hoiaja). Toivon pääseväni eroon lääkkeistä ajan kanssa, nyt tulisi ensimmäistä kertaa 4 vuoteen pitää lääkkeet samoina. Olen aina alkanut pudottamaan annoksia lähes heti, kun olo on ollut tasainen… Pitää vielä katsoa mitä lekuri on mieltä…

Pitäisikö tässä olla tyytyväinen, kun huumeet on korvattu lääkkeillä? :open_mouth: Ainakin olen saanut ja saan aikaa opetella normielämää ja itseni tuntemista! En ole eläkkeellä, kuten usea ex-frendini jotka elävät vielä… Ei ole c-hepaa ja maksa-arvot suositusten ala-rajoissa… Kyllä olen tyytyväinen, en voi vaatia että tervehtyisin hetkessä; kun en koskaan “terveeksi” ole kasvanutkaan… Eivätkä lääkemääräni ole suuria, onneksi! :smiley:

Tässä vaiheessa taistelua en vain näe enää yhtään järjellistä (tai järjetöntä) syytä palata jatkuviin itsesyytöksiin & elämään, jossa vuodet kuluvat täysin samalla tavoin kuin aiemmatkin vuodet! 4 raitista Jouluakin takana! :smiley:

Hei!
Kiitoksia kirjoituksistanne. Kuvasit malibu hyvin omasta etenemistäsi. Heitit itsellesi hyvän kysymyksen tuossa lopputekstissä. Että pitäskö olla tyytyväinen, että huumeet on korvattu lääkkeillä… Vastauksesi oli loistava.

Amppari; Miten nyt tämä tammikuun alku on mennyt? Alkoholi pois kuviosta myös?

Kiitos malibu ohjeista ja tsempistä. Hyvinhän sulla menee jos ei oheiskäyttöä ole ja tarkoitus koulun jälkeen lopetella nuita lääkkeitä. Itse aloin ajattelemaan korvaushoidosta loppuvaiheessa että se on vain laillista päihteiden käyttöä ja minulla bupre vaikuttaa kaikkeen ajatuksista käytökseen. Mutta mukava että jotkut muutkin kirjoittelee tänne kuivaushuoneelle. :slight_smile:

Ei pysynyt tipattomana tämä tammikuu vaikka kovasti uhosinkin sillä, 2 krt tullut juotua tammikuun puolella. Nuita bentsoja oon pudotellut, viikko sitten jäi xanor pois ja niistä oloista kärsitty. Tällä hetkellä menee 0,75-1mg rivatril päivässä ja viikon päästä pääsen päihdelääkärille jonka kans mietitään tuo pudotus ja mitä jatkossa.

Tänään kävin kiltisti antamassa seulat ja samalla otettiin maksa-arvot ja jtn muita verikokeita. Mukava kun voi olla rehellinen tuolla nykyisessä terveyskeskuksessa eikä tarvi salailla mtn retkahduksia kun ei enään tarvi pelätä lääke-annoksen puolitusta tai kotilääkkeiden menetystä. Muutenki oon päättänyt kertoa siellä kaiken omista ongelmista niin saa myös parhaan avun.

No, pah, mul ei sitten pitänyt ihan täysin tuo tavoitteeni pysyä reseptiannokses… :confused: . Olin poies kotoa jonkin aikaa, ja pelon- ja ressinsietokyky on surkia. Mut halu vapautua on edelleen. Hoito ei vieläkään ole alkanut, kun aikaa jouduttiin (ei mun tahdosta) siirtään. Haluan myös oppia tekemään niitä asioita, joita pelkään, ilman että muutan aivokemiaani…Vielä erittäin vaikea ihan ajatuksenakin, mut yrittää ainakin voin, se on kaikille mahdollista? Enempää en tohdi viel päättää… Eli pelon voittaminen vapautumisen lisäksi on tärkeä syy… En pidä itse häpeällisenä sitä, että olen kovin pelokas (joissain tilanteis; joissain toisis taas osoittanut itteäniki kauhiast hämmästyttävää rohkeutta :smiley: ), mut h a l u a n voittaa itseni, “surmata lohikäärmeeni”… no rahaakin säästyy,vaikkei bentsoihin hillittömiä summia ole mennyt, enämpi dokausaikoina viinaan. Nykyisin ajatus siitä, että maksaisin pahalta maistuvasta oluesta 2,5-5 €/tuoppi o mahdoton. Sillon ku lekuri ilmoitti,että nyt tämän on loputtava, olin aluksi niiiiin raivona (kuin pikkulapsi, jolta viedään tutti :laughing: ), että y r i t i n juoda hyvältämukamaistuvan makean vahvan juoman. Join sen pienen annoksen lähes loppuun, mutta pahaa sekin oli. Eli: sekin v o i muuttua, halu voi hävitä! Jos mul ois sanottu aikoinaan, että joku päivä mun ei tee mieli alkoholia yhtään, oisin lähinnä nauranut,että justiisajuu, täysin mahdotonta. Vaan eipä ollut :bulb: . Joten tänhetkinen pelko, etten kykenisi pärjään ilman bentsoja voipi olla aivan sama juttu. Aika näyttää, ja aika aikansa kutakin,vaikui?? Ja onnittelut sulki Malibu: olet mennyt valtavasti etiäpäin, eiks??? (Ja mul on jo vuosia ollut niin, etten ole päästänyt loppumaan, niin ei tarvi hätäpäissään alentua kitisemään ihmisiltä, jotka tarvivat itte lääkkeensä :wink: ). No yksi lopettamisen motiivi, siis kaiketi 4.täs viestis: eksyin sellasil poluil, että se mun syyni,haluni saada turvaa bentsoista käänty kyl täysin päinvastaiseksi, mut ei siitä enämpiä täs, se o n ohi. Mut pitkän ajan kuluessa elämäni muuttui turvattomammaksi…ja kun suurin syy bentsojen käyttöön on ollut turvallinen olo, kai, se oli kurjaa. Tietty aikoinaan aivan silkka päihtymisenhalu, mut muuten turva ennen kaikkea… Voi sitä muutenkin saada: ehkä jonain päivänä jopa itsestä; ystävistä, mistä nyt kukin. 5.vielä: psyykkisen sairauden paheneminen käytön myötä; ja tietty vieroitusvaihees pitää olla vahva, kun tiettyi oirei tulee kyl, jotka liittyvät psyyken ongelmiin…Mut sitten niihin on keksittävä uusia ratkaisuja!!! Tukea kyl saan, jos vain etsin. Ja on jo vetämässä yhteen paikkaan hoito siltäkin tiimoilta. amppari: mä uskon, että on tosi harvinaista, että kaikki lähtis yhdel päätöksel vaan. Eli jos olet pari kertaa vetänyt kännit, okei, se on jonkinsortin retkahdus, mut sinuna en syyttelis itseäin siitä! Sul on niin monia vahvoja riippuvuuksia, että jos jossain joskus tulee takapakkia, peli ei suinkaan ole menetetty :slight_smile: ! Nokka etiäpäin vaan… Mul on pitkä tie takana, ja olen mäkin mennyt eteenpäin, vaikka välil ei menekään niinkuin olin suunnitellut, toivonut. Tsemiä teil ku kirjottelette ja niil, jotka luette!

Milloin ampiainen oli täysin selvin päin? Vähän pitemmän aikaa?
Miltä se tuntui silloin, jos ajattelet? Onko tavoittelemisen arvoinen olotila? Entäs jos otat siihen rinnalle ajatuksen päihdeolotilasta? Miltä nämä vaikuttavat jos ajattelet mielessäsi, että kumpi on tavottelemisen kohteesi sisäisen tunteen tasolla?

Pölönen; Mielenkiintoinen teksti tuosta alkoholin käytöstä ja halun häviämisestä. Ei ikään kuin juominen jäänyt päälle jne. Sitä kun perinteisesti helposti ajattelee, että siitä se sitten lähtee.

Tais olla joulun aikaan kun olin koko viikon juomatta. Silloinkin oli nuo bentsoviekkarit joten ei semmoista täysin “normaalia” olotilaa ole ollut varmaan sen jälkeen kun käytön aloittanut. En laske selväksi ajaksi tuota korvaushoito-aikaakaan vaikka tosi vähällä oheiskäytöllä menikin viimeiset 1,5 vuotta. Joten tämä on tavallaan vielä tutustumista tähän uuteen tilanteeseen. Kunhan sais nuo bentsoreflat pois ja pääsis takaisin töihin niin tuo juominen jää todennäköisesti lähes kokonaan pois. Aiemminkaan(kh-aikana) ei tullut juotua kun n pari krt/kk ja silloinkin 2-6 olutta.

Tavoitteena vieläkin lopettaa kaikki lääkkeet paitsi mielialalääke ja alkoholi saada sopivalle tasolle, ihan absoluutiksi tuskin alan ainakaan tässä vaiheessa, sen verran rajut muutokset jo ollut tässä marraskuun alun jälkeen. Tuntuu kyllä selvinpäin että ajatus luistaa paremmin ja muutenkin parempi ja selvempi olo + mielenkiinto noussut monia asioita kuten yrittäjyyttä kohtaan. Nuo bentsoreflat vielä vaan häiritsee normaalia elämää ja ajattelua…

Niin, miksi et halua alkoholista eroon? Jotain päihdettä pitäisi elämässä olla?
Älä pahastu kysymyksestäni. Vaan herätän ajatuksiasi, eikös kuitenkin ole niin, että kerran riippuvainen, aina riippuvainen. Onko humalatilassa helppoa alkaa taas käyttämään muita ja onko niin, että alkoa alkaa menemään enemmän kuin ennen? Jos ei ole mitään muuta?