Miksi haluat l o pe t t a a (jos haluat)

Otsikko voi vaikuttaa älyttömältä, mutta on niiin monia syitä / motiiveita. Joku voi painostaa, asian vääryys (?), laittomuus, hallinnan puute ahdistaa, terveyshaitat (joko psyykkiselle tai fyysiselle terveydelle tai molemmille), pahimmillaan hengenvaarallisuus, rahanmeno, paha olo, jota tottunut hoitamaan päihteellä, riippuvuus yksinkertaisesti, kyvyttömyys tehdä päihdeongelman takia työtä, keksikää lisää :slight_smile: Näitä on mielestäni hyvä miettiä ja pitää mielessä, kun syitä käyttämiselle kyllä löytyy :frowning: .

Hööö, ei vastauksia… Musta olisi kiinnostavaa lukea motiiveistanne. Terveys on tietenkin yksi. Ja pidempi elämä, kaikilta niiltä osin, kuin siihen voi vaikuttaa. Laadukkaampi elämä. Vapautuminen riippuvuudesta. Noh, tietty se, että saa vähemmän paheksuntaa osakseen, mutta se ei ole mulle tärkein. Itseni vuoksi haluan. Rohkeuden lisääntyminen! Aika jännää, mutta kun olisi voinut käydä tosi köpelösti, muiden asioiden sureminen tai voivottelu tai pelkääminen on vähentynyt :confused: . Ei tarvitse kärsiä kamalista refloista, ne ovat runsaan tai totta puhuen tolkuttoman käytön jälkeen hirveät. Ja haluan noudattaa lakia, kun kerta itse olen siihen usein vetoamassa, kun jotain lainvastaista kohtelua saan osakseni. Ja kuten kirjoituksiani jo lukeneet tietävät, en pentele halua mitään reflatajuttomuuskohtauksia, enkä iskeä päätäni enää katuun!!! Siinä voi käydä todella huonosti. Onneksi ei käynyt :smiley: ! Kiitos paikalla olleiden ihmisten ja sairaanhoidon ja ystävän :slight_smile: .

Terveyshän se tärkein syy on. Mielenterveys ja fyysinen terveys. Tällä hetkellä tuo jälkimmäinen ei ole kunnossa, ja ei ole mitään tietoa mitä sen kanssa tekisi. Mieli tekee käyttää mutta toistaiseksi tekee enemmän mieli eheytyä ja parantua eikä pahentaa asiaa.

Mulla ei vain ole enää mitään syytä olla lopettamatta… Mä tosin vain vähennän enää, mut tahdon elää normi-elämää jos se on mahdollista… Mä koen itseni kyllä jo lopettaneeksi vaikka menee vielä bubrea ja vähän pameja. On BTW koko klinikan pienin lääkemäärä benejä jos millejä laskee; sanoivat just viimeksi että kellään mene näin vähää :wink: :smiley:

^Juu no, kyllähän sen voi selväksi elämäksi laskea, kun vaan oman reseptin mukaan lääkkeitä menee; mutta vaikeuksia voi vielä tulla siinä vaiheessa, kun pitäs tosissaan olla ILMAN MITÄÄN. Opiaatit ja bentsotkin sotkee aivokemiat pitkäksi aikaa, ja palautuminen ottaa aikaa (,joskus ei vaan jaksas olla kärsivällinen).

Mutta elämäni takia haluan lopettaa!! Haluan elää normaalia elämää, johon kuuluis toiveissa ainakin pari lasta, mukava ammatti ja työpaikka; ja noiden kanssa ei oikein päihteily sovi, etenkään lasten kanssa. Oikeestaan mitään en niin kovasti toivo tulevalta, kun omaa lasta. Että siinä on jo motivaattoria aika hurjasti!! Käyttäjän arki on sellasta paskaa (herätä joka aamu reflasena metsästää rahaa ja sit douppia), että sitä en todellakaan kaipaa enkä elämääni halua! Korvaushoitokin sitoi aika tavalla, ja koen sen järkevänä, että se on vaan välivaihe elämässä, joten siksi siitäkin halusin eroon. Lisäksi pidän kilteistä ihmisistä, vihaan itsekkyyttä ja ahneutta, joten narkkipiirit ei oikein nappaa… Enkä halua vahingoittaa ketään, jota opiaattiriippuvaisena varmasti vähintään välillisesti tekisin.

Mulle toi oma muksu on yksi tärkeimmistä syistä lopettaa mutta myös oman itseni takia haluan päästä eroon kamasta. En halua olla se ihminen joksi muutun kun käytän kamaa, jolloin satutan muita ihmisiä huijaamalla ja valehtelemalla. Näin selvinpäin kun miettii mitä kaikkea on tehnyt kamapäissään niin… :blush: Kyllähän se on suurta taistelua välillä omassa mielessä “voisin käyttää vs. en voisi käyttää” mutta aina lopputulos on ollut se että kaikki hyvä mitä mulla nyt on: aviomies, lapsi, sukulaiset, oma kämppä, terveys, mielenterveys… siis ihan kaikki mitä mulla on voidaan ottaa pois. Ja minkä takia? Jonkun subumurusen?! Lisäksi nyt kun mulla on vielä mahdollisuus saavuttaa se tavoite mikä mulla on elämälle: saada ammatillinen koulutus, päästä töihin, maksaa ulosottovelat pois, ehkä joskus saada oma talo, niin en halua pilata niitä viimeisiä mahiksia. Siinä muutama ihan pätevä syy. :wink:

:astonished: :wink:

Parempi elämänhallinta. Kun sitä on enemmän, on turvallisempi olo. Kuvittelin bentsojen antavan turvallisuutta, mutta elämäni on ollut huomattavasti turvattomampaa käytön aikana, kuin mitä se olisi ollut ilman. Ja onhan se tietty muutenkin hyvä, ettei heittelehdi impulssiensa armoilla. Nyt on varmempi tämä halu, koska on iskenyt kunnolla tajuntaan, että käyttöni on ollut vaarallista… :frowning: . Hyvä olla elossa :smiley:. Lisäksi voin tehdä asioita enemmän ilman lääkkeitä: se ajatus, mikä minulla oli, etten pysty ilman lääkkeitä mihinkään ei ollut tosi. Olisinhan minä jo ne kaikki asiat tehnyt, mitä lääkkeiden avulla uskoin kykeneväni tekemään. Voin tehdä (vielä varovaisia) suunnitelmia tulevaisuudenkin suhteen, esim. yksi opiskelukurssi on alkamassa toukokuun lopulla. Teen sen vain ja ainoastaan kiinnostuksesta. Ja kun en ostele laittomasti, on rahaa maksaakin se :unamused: . Jess!

Mä haluan hyvän elämän. Haluan tuntea kaikki tunteet, hyvät & pahat, sekä pärjätä pääni kanssa niistä huolimatta. Mä haluaisin perheen…jonain päivänä. En haluaisi olla riippuvainen mistään. Toivoisin itsetuntoni kohoavan ja elämänhallintani paranevan. Tahtoisin löytää oikean tien ja paikkani tässä vinksahtaneessa maailmassa. En jaksa enää vihata ja syyllistää itseäni menneisyyden virheistä. :neutral_face:

Tässä mielestäni hyvä kiteteytys melko yllättävältä taholta (Kaija Koo, Vapaa). Tältä tuntuu just nyt:

"Mä olen kyllästynyt niihin
voimiin, jotka ohjailee mun elämää,
jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä, onko se väärin,
kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan,
sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii.

Joku mua piteli siinä,
se oli niin kamalan vahva,
eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
suurempi vuoria, merta,
se sellaiseksi kasvoi mun päässä.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan ;
Tää mun pakoni loppuun juostu on.

En aio tuntea pelkoo,
vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,
mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
en enää anna sille tilaa hengittää,
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.

Mä rakennan kotini yksin,
mä armahdan minäni yksin,
ja pakotan pitämään itseni koossa.
En ole se surkea rätti,
jonka sydän on imetty kuiviin,
en rakenna sille kotiini huonetta.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan;
Tää mun pakoni loppuun juostu on.

Mä valitsin juosta,
koska luulin, etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseäni tuosta,
se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan;
Tää mun pakoni loppuun juostu on."

Mä haluan käydä iltaisin nukkumaan ilman, että ahdistaa se ettei ole mitä polttaa. Mä olen tosiaan polttanut ihan pelkkää röökiäkin isosta bongista kun ei muuta ollut. Katkonut kuituisia rankoja ja etsiskellyt lattialautojen välistä hippusia. Ihan älytöntä.

Mä haluan viettää tylsät päiväni niin, ettei ahdista se ettei ole mitä polttaa.

Mä haluan pitää pään kirkkaana ja muistaa asioita. Haluan eroon masennuksestani ja uniongelmista, jumittavasta päästä. Haluan mielenterveyteni takaisin. vaikka musta kyllä tuntuu etten koskaan ole terve ollutkaan. No, ei mulla mikään helppo lapsuus toisaalta ollutkaan. Vinksallaan jo kakarasta saakka jollain tasolla.

Ylipäätään mä haluan riippuvuuden tunteesta eroon. Se kyllä vaatisi myös röökinpolton ja alkoholin käytön lopettamista. Mun pitää olla aina riippuvainen jostakin, mutta näin kovemmat aineet jätettyäni (joihin ei hallelujaa koskaan muodostunut riippuvuutta) kannabis on se ykköspahis.
Se ei sovi mun päälle, ei toimi niinkuin “pitäisi” ja tekee mulle kokonaisuudessaan vaan hallaa. Näillä käyttömäärillä ja tavoilla. Tykkään polttaa yksin ja kadota päiväkausiksi omaan maailmaani, olemaan yksin. Niin, että ole lopulta maannut sängyssä niin kauan, että lantioon ja joka ikiseen paikkaan sattuu.

Nyt kun ei ole ollut omaa settiä mitä polttaa olen ottanut parit hatsit jonkun muun jointista sillointällöin kun on tarjolla ollut ja se on ihan jees. Kun se tosiaan jää siihen pariin imuun. Tolet on nyt niin alhaalla, että sekin jo toimii ja nukuttaa hyvin. Kannabis on ollut mulle aika pitkälti unilääke joskin pitkäaikainen käyttö muodostaa täysin päinvastaisia vaikutuksia. Jokatapauksessa se väsyttää aina ja rankasti.
Eli ei muuta vikaa tässä tavassa kuin himojen päällejääminen ja sitä kautta hölmöt ja epätoivoiset teot saada edes pienet savut.

Samaistuin tuohon Artemisin kirjoitukseen. Ja btw aivan mahtava laulu Kaija Koolta :stuck_out_tongue:
Mä nyt hiihtelen raittiuden ja pienen käytön välill. Voihan tää olla jotain 9kk kriisiäkin, vittumaista, ku pää on ihan sekaisin. Sit ku tähän lisää vielä sen ihastumisen, joka on “vaarallista” huumeiden käytön lopettamisen alku vaiheessa. Itsehoitoryhmissä olen tykännyt käydä, niistä saa aina jotain mukaansa. Jaksaa sen yhden päivän vielä. Joka onkin tärkein. Sienet on kiinnostanut ja pyörineet mielessä nyt useamman viikon. En näe mitään pahaa siinä jos hieman maistelen ja tunnustelen mitä oloja tulee. Sit kuitenkin toinen ääni sanoo, et onko nyt viisasta heittää kaikkea hukkaan kun olen jo näin pitkällä. Ja sit toinen ääni sanoo, et millään ei ole mitään väliä. Olen rukoillut, voi Luoja kuinka olenkaan rukoillut, että asiat menisivät hyvin ja ettei minun tarvitsisi käyttää. Ja silti pääni on pahin viholliseni. Haluan lopettaa, mutten tiedä pystynkö siihen. Ja se pelottaa, et olen saanut nyt täällä laitoksessa tämän raittiuden ja että miten se kantaa siviilissä, osaanko enää elääkään siellä. :unamused:

Mä haluun lapsen tai parikin. Ja sille alkaa olee jo vähän kiire kun ikää pukkaa eikä nainen tunnu viisastuvan tarpeeks nopeeta vauhtia…

No toki ihan vaan itsenikin takia, et vois saavuttaa puhtaan ja onnellisen elämän.

Mulla tuo oli se suurin kannustus… Mä tahdon olla ilman lääkkeitä täysin jos joskus olisi mahdollista lapsi saada… En tiedä onko enkä tahdokaan tietää… Toivosta en luovu, joten testejä en halua ennenkuin asian aika on oikea… Se on mulla kuitenkin ainoa syy jatkaa elämää tällä hetkellä… Tai on muitakin, mutta tämä taloustilanne jossa työpaikat katoavat Aasiaan, voi ahdistaa ajoittain; onneksi koulussa olen ja jatkuvasti keksin tuotteita joita aion tehdä… :slight_smile:

Asia jota eniten haluan maailmassa jonain päivänä ja vielä en olisi todellakaan valmis kuulemaan jos en voisi lapsia saada… Mulla muutama frendi tietää asiasta (kaksi ei voi saada lasta lainkaan, yksi on lähemmäs 40v ja onnistuu nykytekniikalla), ja he eivät aina tunnu rakastavan itseään lainkaan… Rankka juttu naiselle ja miehelle… Mulle parempi olla tietämättä totuutta ennenkuin oikeasti mulla on muitakin niin tärkeitä asioita elämässä (esim. se että olen hyvässä työssä tms.), että osaan miettiä muitakin vaihtoehtoja… :slight_smile:

En halua enää lopettaa. Jossain vaiheessa halusin, mutta aineet vei voiton.

Halusin lopettaa koska koin paremmaksi olla selvä ja olla vaarantamatta tahallaan terveyttään.

Nyt en enää jaksa olla selvänä toistaiseksi, ja koitan elää selvää elämää satunnaisen käytön lomassa.

Mä haluun herätä aamulla iloisena; en miettiä, että kohta on “hyvä olo” ku saa otettua subut.
Haluun tuntuea sellaset onnenolot,tiedättekö, mitä tarkoitan. Se kun ei tiiä, miks tulee yhtä äkkiä tosi hyvä mieli. Onnen tunteita ku ei pahemmin tuu, ku käyttää.
Haluan olla rehellinen,aito. Haluun, ettei mun tartte elää kaksoiselämää.
Haluan perheen,lapsen tai kaks. Ja niinku Malibu sanoikin, niin sama pätee muhun; en tiiä enkä haluu tietää, et onks mun mahdollista lapsia saada.
Nii ja haluun,et mulle jää rahaa vaik sit ihan johonkin länsimaalaiseen-materiaalin-kulutukseen tai matkustamiseen. Haluun matkustaa selvinpäin.
Haluan lopettaa, koska kama sekottaa pään.Ei voi elää elämäänsä täysin illuusiossa. En haluu enää peltätä ja itkeä, ainakaa käyttämisen takia.

Burb ; :smiley:

:smiley: Tää on just siistiä; hymyilen, enkä oikee ees tiiä miks.Khih.

Minulta loppuivat syyt käyttää.ei niitä koskaan ollutkaan,mutta luulin niin.mulla toi oma thread tossa vieressä.

Yksinkertaisesti parempi ja tasapainoisempi olo.

Ei tee typeriä asioita, koska harkintakyky on päihteiden takia päin vittua. Okei, tekee sitä joskus selvinkin päin vaikka tunnekuohujen vallassa typeriä juttuja, mutta mitä vähemmän, sen parempi, ja päihteet lisää tällasta. Lisäks tunnekuohut ei tunnu niin valtavilta kun päihteet ei oo sekottamassa pakkaa jatkuvasti nousut laskut-meiningillä.

Ei tarvii säätää douppia saadakseen seuraavan annoksensa. Ei siis tarvii olla tekemisissä sellasten kuumottavien diilereiden kans iha vaa saadakseen kamaa. Ei tarvii pelätä et joku kusee. Ei tarvii pelätä ja stressata jatkuvasti et jäis kiinni (tää pelko ja ahdistus ko. aiheesta muuten vaan lisää sitä tarvetta vetää kamaa koska paskoihin fiiliksiinhän sitä usein tulee otettua jotain). Löytää ympärilleen AITOJA ihmisiä eikä ihmisii jotka hengaa sun kaa vaa doupin takii.

Terveempi olo, ei tarvii pelätä et on pilannu kehonsa kuosilla.

Grid, kiitos viestistäsi. Siis tervetuloa kuivattelemaan. Olet miettinyt syitä lopettamiselle. Realistisesti.