Mikä siinä on, että kun aikaa kuluu, niin ikävä vaan kasvaa entistä miestäni, ja hyvät ajat tulee vaan kokoajan mieleen.
Ei jaksaisi enään, kun niin kauan haaveilin alkkisvapaasta elämästä ja nyt kuitennkin mietin sitä toisen ihanuutta kokoajan. Mielialat vaihtelee sellaisella rytinällä, etten pysy perässä. Viha ja ktkeruus ja ikävä vuorottelevat peräkkäin.
Nytkin ikävä ihmistä joka todennäköisesti ei omaa osuttansa meidän lainasta hoida, vaikka talonsa sai myytyä… enkö ikinä usko, ettei se ihminen ole murehtimisen arvoinen, eihän sekään välitä mistään muusta kuin juomisesta ja pelaamiseta ja mistä lie…
Erosta kuitenkin jo muutaman kuukauden kuluttua 1 vuosi…
Mä inhoan näitä olotiloja, juoksen tunteita pakoon kuin hullu, sitten kun en enään jaksa juosta päivästä toiseen niin romahdan väsymyksestä.
Voi helvetti, että mä vihaan ja rakastan sitä ihmistä! PLÄÄH!
Ihan tuttu tunne vaikka asumuserosta kohta 2 v. Minulla on ehkä sitäkin vaivaa että menetin luottamuksen miehiin ja myös omaan arvostelukykyyn, joten en edes osaa ajatella ketään uutta. Kai sitä oikeasti pääsee suhteesta yli vasta kun kiinnittyy tunteillaan johonkin toiseen. Mutta en vaan pysty. Monesti alkaa ihan itkettää kun ihmiset kyselee että eikö ole ketään… Enhän minä halua ketään lähelle. Ystäviä on paljonkin mutta että luottaisi johonkin, no way.
Ikävä hellittää ajan kanssa ja olemalla realisti. Kun ikäväntunne iskee, ei sitä kannata alkaa ruokkia hyviä (kuviteltuja) hetkiä läpikäymällä tai antamalla tilaa “mitä jos”-kuvitelmille. Paskarealismia vaan kehiin ja muistelemaan kaikkea sitä paskaa, jonka alkoholismi elämään toi. Miksi halusit erota? Siihen oli varmaan aika helvetin hyvät syyt, joten niitä muistelemaan. Jos sulla on päiväkirjoja, joihin tuskaa purit, niin niitä lukemaan. Ei kaunisteluja,vaan rehellistä läpikäyntiä siitä, millainen tilanne OIKEASTI oli. Aika nopeasti varmaan helpottaa ikävän tunteet.
Lisäksi kannattaa muistaa, että tunne on vain tunne. Se menee ohi ja sen takia ei tarvitse tehdä mitään. Sen voi vaan antaa olla.
Akvara oikeastaan kirjoittikin jo sen, mitä minä meinasin 
Eli kannattaa realistisesti muistella kokemaansa ja ymmärtää se, että eroamiseen on ollut todelliset syyt. Kyllä minäkin ikävöin kahden sinkkuvuoden jälkeen entistäni ja jossittelen, voisiko suhteemme alkaa vaikka uudelleen, mutta sitten tajuan, että eksälläni on jo lähtökohtaisesti niin raskas persoona (kriittinen, negatiivinen, v-moinenkin), että en voi ottaa riskiä omasta kuormittumisestani tuon takia.
Senkin haluan sanoa, että todella se ikävöiminen on vain tunne, jonka voi mielessään todeta (ja hyväksyä), mutta sitten “antaa mennä”. Siihen tunteeseen ei siis kannata jäädä rypemään.
Kiitos kaikille kommentoijille
Onneksi olen kirjoittanut paljon ja luenkin niitä kirjoituksiani usein, sekä vierailen täällä päihdelinkin sivustoilla. Missään tapauksessa en takaisin entiseen menisi, mutta ikävä vaan on…
Ehkä tässä päällimmäisenä tunteena on myös se viha. Kyllähän mä sen sisimmässäni tiesin, ettei tule omaa osuuttaan lainasta hoitamaan , mutta ei sitä silti pysty ymmärtämään,miksei säännöt koske alkkista.
Nytkin kehuu kokoajan, kuinka ensikesänä ostaa sitä ja tätä ja tota, eikä puhu mitään lainoista. Ja tää alkkis on vielä sitä sorttia , jos erehdyn kysymään maksuista jotain, ei vastaa, tai ei ainakaan sen jälkeen maksa mitään. KOettu on…
Luonteena on niin vaikea, ailahtelevainen , v-mäinen äidissä roikkuja… No tulihan niitä jo tossa tarpeeksi lueteltua, että ikävä jo sekunniksi hellitti.)
Ensikesään messessä sen rahat on jo juotu. Tai ostaa jotain jonka ajaa kännissä romuksi, Kai sun on ikävä etkä eteenpäin pääse jos raha viel sitoo teitä. Ja sulla on oikeus vaatia sitä tyyppiä maksamaan oma osansa siitä lainasta!! mene vaikka oikeusaputoimistoon kysymään neuvoa mutta lopeta tuo nöyristely! Sun ei tartte nöyristellä enää ketään, pää pystyyn nainen!
Heippa Vieras!
Vaatisinkin rahoja takaisin jos voisin, mutta kun tyhmyyksissäni en voi osoittaa lainaa mitenkään yhteiseksi… Olen ottanut sen omiin nimiini (lainan) siis, kun juopolla oli mennyt luottotiedot. Että sitä ihminen on tyhmä!!!
Olen tässä paljon taas mietiskellyt ja ihmetellyt miksi on ikävä ihmistä, jolta ei ole koskaan saanut mitään hyvää, pelkkää shittiä niskaan kokoajan… No teki se mulle varmaan 10 kertaa suhteen alussa aamupalaa ja toi sänkyyn ja osti pari kertaa jonkun lahjan, mutta siinä se sitten oli. Ja kaksi kertaa taisi olla kukkakimppu kun oli jotain mokannut todella pahasti. Mutta näihin ne jää. Oikein unelmien prinssi. Se vaan on se fyysinen vetovoima joka vetää puoleensa. Sitä joko on tai ei ole ihmisessä ja järki ei sano mitään kun on sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä.
No nämä tunteet on vaankäytävä läpi. Toisaalta kun toi viha on niin päällimmäisenä tunteena myöskin, olen kokeillut nyt sellaista ajatusta, että heti kun viha alkaa tulla läpi, niin hoen itselleni, että annan anteeksi sille ihmiselle, että on kusipää.
Ikävän tunne tulee juurikin tuosta että on selvittämättömiä raha-asioita. Itse pääsin hyvin eroon ikävästä kun juoppis alkoi maksamaan tavaroista mitkä olin yhteiseen kotiin ostanut. Miten laina on sinun nimissä mutta juoppis saanut rahat talon myynnistä?? Talo miehen nimissä ja laina sinun?? Tuohan on lahja miehelle sitten…
Niin, siis en omista taloa , ja lainat on muusta kuin asuntolainasta…
Ok. Nyt vaan alat laittamaan painetta miehelle, sanot että ilmoitat verovirastoon että olet antanut lahjan miehelle eikä tämä ole maksanut siitä lahjaveroja, tulee mätkyjä tms. hänelle siitä. Tai kerrot että menet oikeusaputoimistoon kysymään neuvoja tässä asiassa, yms. Onkohan kuinka suuresta summasta kyse?
Hei Maanantai1,
Mietipä tarkkaan onko sulla yhtään mitään papruja siitä lainasta, esim. pankin tiliotteita tms., mikä ei välttämättä tarvi olla edes varsinaisia lainapapruja, mutta mistä ilmenisi, että silloisella miehelläsi on ollut jotain tekemistä ko. lainarahojen kanssa…
Heippa!
Summa alunperin noin 8000,- eli ei juuri järin suuri,mutta ottaa pannuun vaan toi , ettei erosta huolimatta voida hoitaa osuuttaan. Mutta olisihan se mun pitänyt tajuta silloin kuin otin tuon velan, että riskinsä siinä on. Mies on " varaton" eikä siis kärsi takaisin maksusta mitenkään. Ja mitään paperia ei ole. En ole siirtänyt hänen tililleen kyseisiä rahoja, vaan maksoin saatana sentään meidän koko häät ja matkan, myös sen pennuille. Voi V…! että ihminen on tyhmä!!!
Eikä se raha ole siinä se pointti, vaan se, että käyttäytyy noin vastuuttomasti, toisen elämällä ja tunteilla ei ole mitään väliä… Itse tein kaikkeni tämän miehen eteen ja se varmaan olikin se ongelma, olisi pitänyt heti ensinmäisten ongelmien tulessa avata kunnolla suunsa. Tai kyllähän mä yritin,mutta oli niin kylmää shittiä takaisin, niin opin pysyttelemään hiljaa. Koskaan ei saanut puhua ääneen raha-asioista, valehtelemisesta, juomisesta, katoamisista, eikä pyydellyt anteeksi (paitsi kaksi kertaa)…
Opin olemaan hiljaa,mutta mun naamasta näki, etten ollut tyytyväinen, tuli sitten usein kännissä haukkumaan mut huoraksi, ja ihmiseksi joka ei välitä mistään. Niin ja hullu olin ja äiti joka ei rakasta lapsiaan.
Lopulta alkkikselle tuli kuitenkin yllätyksenä ero, kun oli taas takana mökkireissu. Todellisuudessa oli kaverinsa mökillä ja en saanut kiinni tyyppiä, kun muka akku loppu… Tätä tapahtui suht usein loppuaikoina, ettei saanut miestä kiinni…
Jatkan vielä kun alkuun pääsin… On niin hyvä tuoda paperille esiin asiat niin näkee todellisuuden paremmin. Mies ei myöskään tykännyt mun työpaikasta, oli mustasukkainen ja kerran kun kävin työporukan kanssa risteilyllä niin mökötti kaksi päivää sen jälkeen… Oli kuulemma mustasukkainen… Alkuhuuman aikana, oltiin oltu noin pari kuukautta yhdessä ja maattiin mökin sängyllä vierekkän ja juteltiin, puskan takaa rupesi syyttelemään mua siitä ettei voi olla lastensa kanssa niinkuin haluaa jne… Tällaisia syytöksiä alkoikin tulla suht usein ja nyt olen vasta hiljattain tajunnut, että olikohan se kuivakärvistelyä? Olin vaan aina niin järkyttynyt kun alkoi se mesoaminen, ilman syytä. Ja miten niin rakas ja lempeä ihminen muuttui naps, tosta vain julmaksi ja kylmäksi, johon ei saanut mitään kontaktia. Niin ja aina sanoi ettei ole alkoholiongelmaa, kuitenkin joi joka viikonloppu ja jos vapaata niin arkenakin. Mutta ei tiukkaa, eihän kalja huono asia ole. Olin kuulemma itsekäs kun haaveilin personal treineristä ja kävin salilla. Kävin väärään aikaan, aina silloin kun hänen lapsensa tulivat meille. Totta , kävin aina silloin kun lapset tuli,mutta se oli mun tapa ladata akkuja niin jaksoi paremmin useamman lapsen kanssa. Hänelle se ei sopinut. Joten lopetin käymisen niihin aikoihin kun se ollut “soveliasta”. Kun tästä ja lukemattomasta muusta asiasta masennuin ja sain lääkkeet , haukku hulluksi… Kun tavattiin , kertoi haluavansa olla rehellinen ja avautui olevansa entinen peliriippuvainen, oli pelannut kaiken … Ja minä idiootti uskoin,! Jäikin kiinni muutaman kerran pelaamisesta, todellisuus on varmaan toinen, uskon pelanneen useammin, ei se turhaan varmaan mun luottokorttejani varastanut…
Oli se aika uskomatonta näin jälkikäteen kun ajattelen, että ilmassa oli kokoajan, ja siis oikeasti kokoajan sellainen tunne, että jotain salataan. En saannut mistään kiinni tai otetta, mikä se asia olisi ollut. Epäilin välillä onko toinen nainen, tai juoko salaa tai pelaako salaa taas. Mitään " todisteita" ei tullut esiin. En niitä kyllä etsinytkään, pelkäsin mitä voin löytää taskuista…
että nämä tunteet päällimäisenä! Kuullostaako teistä tutuilta asioilta? Kiitos kun jaksoitte lukea!
Mitä jos hyväksyt sen että nuo rahat meni tähän elämän oppituntiin. Lakkaat edes toivomasta että saisit ne takaisin. Silloin vapautuisit tuosta taakasta minkä asian ajattelu aiheuttaa. Tietysti ketuttaa mutta sen perusteella mitä kerroit niin tuskin kuitenkaan näet niitä rahoja. Mutta voit päättää että jätät tuon koko sonnan taakse ja jatkat eteenpäin. Tunne on vapauttava.
Tää voisi olla ihan mun kirjoittamaa (paitsi anteeksipyyntöjä ei tullut kertaakaan). Minä siis olin hiljaa, kun a) joko tuli niin kammottavaa kuraa heti päälle tai b) en halunnut loukata ja siksi en esimerkiksi nostanut esiin valheita, vaatinut selityksiä huonolle rahatilanteelle yms. Ihan sairasta!
Musta Tap:n ehdotus kuulostaa järkevältä. Todennäköisesti et rahoja ikinä saa, joten paras vaan jatkaa matkaa siinä todellisuudessa. Yritä ajatella, että rahat meni, mutta ainakin sait elämäsi takaisin!
Omasta kokemuksestani ja kaiken täällä lukeman perusteella olen vahvasti sitä mieltä, että alkoholistit on aika kaavamaisesti käyttäytytyviä umpi-itsekkäitä paskoja, eikä heidän kanssaan pysty keskustelemaan tai sopimaan samalla tavalla kuin normaalien ihmisten kanssa voi. Heillä on ihan omat säännöt ja systeemit ja niiden järjettömyyden osoittamista on ihan turha edes yrittää. Se on pään hakkaamista seinään. Mulla ainakin kaikista eniten on helpottanut, kun en ole missään kontaktissa exäni kanssa. Siinä ihmeellisessä pyörityksessä ja valehtelumyllytyksessä suhteellisen normaalilla ihmisellä vaan menee koko pakka sekaisin.
Sulla on helvetin ikävä tilanne, mutta pääasia, että olet nyt päässyt alkoholistista eroon. Nyt sulla on mahdollisuus saada pää pinnalle ja elämä järjestykseen. Alkoholistin kanssa eläessä pyöritys olisi vaan jatkunut ja jatkunut ja jatkunut…
Niin, sitten voisit laittaa puhelimeen estot jne. kaikki yhteydenpito loppuisi.
En nyt tiedä mihin ketjuun tämä kuuluu, ehkä tähän. Mutta mullakin on välillä jotain outoja tunteita eksän suhteen mutta en lopulta osaa erottaa mikä on ikävää, mikä on vihaa ja mikä katkeruutta ym. Meillähän on yhteiset lapset joten ollaan väkisin tekemisissä. Eksä haki lapset perjantaina ja palautti ne sunnuntaina iltapäivällä, samoissa vaatteissa missä lähtivät. Nyt se on kuitenkin jo peräti hankkinut niille omat hammasharjat, vähän aikaa sitten ne pesivät samalla! Lapset haettuaan laittoi mulle viestin että olenko lähdössä m**aa imemään, kun tiesi että mulla on vapaailta. Tyypillistä sille että hieroo mun nenää paskaan tuolla tavalla. Tuolla toisessa ketjussa jo avauduinkin näistä rivoista viesteistä.
No, joka tapauksessa, jos teillä ei ole yhteisiä lapsia vaan se laina on ainoa mikä sitoo niin juokse ja lujaa! Turha on ottaa vastaan kaikkea paskaa mitä toinen tarjoilee.
Tää on jotenkin ihan uskomatonta, kun tuntuu, että meillä kaikilla on ollut sama ex-mies!! Noi jutut tuntuu niiiiiiiiin tutuilta 
Esimerkiksi nuo rivot puheet. En ole koskaan-ikinä-milloinkaan kenenkään kuullut puhuvan niin paljon kaikkea tuollaista panemisjuttua yms kuin mun ex humalassa. Jokaikiseltä ryyppyreissultaan lähetteli mulle viestejä, joissa kirjoitteli kaikkea sellaista, miten minä haluan panna kaikkea mikä liikkuu jne. En tajua mistä ne jutut tuli ja ennenkaikkea mistä tuli tarve puhua tollaisia törkeitä. Ehkä sekin on joku alkoholismin vaihe, että aivot muuttuu niin primitiiviseksi, että ulos ei tule enää muuta kuin alkeellista seksiaiheista mölinää…
Mulla on erosta nyt aika tarkasti vuosi ja ikävän tunteita ei kyllä ole ollut. Ihan aluksi mulla oli paniikki erosta, kun pelkäsin, mitä kaverit ja naapurit sanoo. Sitten päätin kertoa ihan suoraan ja “häpeä” erosta katosi saman tien. Huomasin myös, että mulle se kulissien ylläpito oli itse asiassa se tärkein syy jatkaa niinkin pitkään. En halunnut myöntää, että “taas” suhteeni päättyi eroon. Eron jälkeen huomasin, että ei mulla oikeastaan tunteita miestä kohtaan ollut pitkään aikaan. Kaikki loukkaukset ja törkeydet oli ne tappaneet jo ajat sitten. Se oivallus on kantanut pitkälle.
Suurimmaksi osaksi en ajattele koko tyyppiä. Välillä mulle nousee raivontunteita exää kohtaa ja välillä suututtaa oma tyhmyys: miten saatoin olla niin tyhmä ja sokea?? Ikävä mulla ei ole ollut kertaakaan. Tunnen itseni lähinnä vaan tyhmäksi ja jymäytetyksi.
Hahahaaa! Joo, tutulta kuulostaa! Vaikka oma eroni alkkiksesta on jo puolentoista vuoden takaa, saan toisinaan yhä näitä “munanimemisviestejä”. Yhteys ikävä kyllä pidettävä auki, kun toistaiseksi on vielä yhteisiä taloudellisia sitoumuksia, joista eroon pääseminen vie aikansa. Kun ne ovat ohi, todellankin laitan estot hänelle kaikkiin mahdollisiin viestimiin. Sitä alkaa vaan olla niin kovapintainen, että noi jutut ei satuta, lähinnä naurattaa - niin hulluja ne on.
Sattuipas “hauskasti”, minuakin on ex syytellyt ja vihjaillu vielä ihan vähän aikaa sitten (selvin päin) siitä, että mukamas harrastan perverssiä ja nykyään kai kriminalisoitua tiettyä seksiä.
Ja ex käyttää myös tällä keksimällääan asialla vihjaamista ja syyttämistä keinoinaan saada asioita menemään mielensä mukaan. Mutta en mä enää pelkää sitä, ero alkkiksesta on tehnyt siinäkin asiassa hyvää mulle.
Toisaalta en ihmettelis, vaikka se tekis jonkin ilmiannon viranomaisiin päin, niin epänormaali se mun mielestä on. Siks onkin parempi, että oon mahdollisimman vähän sen kaa tekemisissä, saattaa saada vettä myllyynsä ihan mistä vaan, jopa siitä, että näkee / tapaa / viestittelee mun kaa pari minuuttia.