Olen juova alkoholisti. Juon, vaikka juomisen takia olen menettänyt kaiken. Eilen join ja hajotin oven kotonani. Viime viikolla hävitin puhelimen baariin. Lapseni oireilee valtavasti, enkä SILTI pysty lopettamaan juomista. Juominen ei ole hauskaa, vaan nousuhumalakin on vain valtava pelkotila.
En ole varma, haluanko elää. A-klinikka, AA ja terveyskeskus on jo koitettu.
Voinko mennä toisen paikkakunnan A-klinikalle? Täällä kun puhuttiin kohtuujuomisesta. Tosin, silloin en ollut ongelmissani näin syvällä kuin nyt.
Työpaikka, ajokortti, ystävät, lapsi ja kaikki muu on jo menetetty. Aviomies vielä sinnittelee, mutta en halua hänen kärsivän enempää.
Onhan sulla vielä juomista. Voit vielä ryypätä aviomiehen, terveyden ja loppupeleissä hengen.
Sulla vaikuttais olevan suruja kerääntynyt enemmän kuin niitä jaksaa kantaa. Se viina ei vaan paranna niitä, vaan pahentaa. Omasta itsestähän se raitistuminen lähtee. Siitä kun hakee itselleen apua. Vaikuttais siltä, että sä olet myös masentunut. A-klinikan hommista mä en tiedä, koska olen saanut raittiuden AAsta. Ei ne varmana siellä A-klinikalla kauppaa mitään kohtuukäytöä kun kerrot, että on nyt kertakaikkiaan kyse siitä ettei ole edes liiemmin elämänhaluja. Jos puhuuvat niin dorkia ovat. Mielenterveyspuoli on yksi vaihtoehto aloittaa mikäli eläminen tuntuu taakkojen kanssa raskaalta.
Kyllä on tuskainen olo! Sydän hakkaa aivan mielettömällä vauhdilla ja on harhainen olo. Tiedän, että mies ilahtuisi siitä, että siivoaisin tänään oikein urakalla, mutta en tiedä, kestääkö pää ja kroppa vielä sitä.
En saa nyt ajatella omaa hyvinvointiani, vaan minun täytyy koittaa toimia toisten hyväksi.
Vai: pitäisikö ajatella omaa hyvinvointia siksi, että vain sitä kautta voin pysyä raittiina?
Päässä on outo paineen tuntu. Juuri nyt ainakin on pakko olla pitkällään.
Ei tuo oikein siltä kuullosta että siivous- ym työkunnossa tänään olisit.
Ei kun sänkyyn, jos siltä tuntuu. Ja jos tuo olo jatkuu, niin kannattaa harkita terveyskeskustakin.
Joskus on parempi unohtaa kaikki suunnitelmat ja ihan vaan levätä.
Eikä siinä levätessä ole niin tarpeellista mietiskellä edes elämäntapamuutoksia, raitistumisia sun muuta. Niidenkin aika on sitten kun jaksat ajatella. Kunhan et sentään ala uskottelemaan itsellesi että noita vaivoja voisi viinalla lääkitä, kannattaa jättää sekin asia mietiskelemättä.
Kyllähän se raitistuminen lähtee ennenkaikkea siitä, että herää huomaamaan kuinka huonosti sitä voi kaikin tavoin. Sitä matelee kaiken edessä ja lunastaa oikeuttaan olemassaoloon vaikka millä keinoin. Saattaahan sitä saada tilapäisen hyvän hetken kun vaikka siivoaa koko huushollin ympäri ämpäri. Tulee itselle hyvä olo ja sitten saa vielä mieheltä positiivista palautetta.
Huomenta ja hyvää Juhannusta, Apila. Lienet tietoinen siitä, että viekkareissa rehkiminen saattaa olla vaarallista? Jotenkin mulle jää arvoitukseksi tällainen kuvio jossa kaikin tavoin koetetaan ostaa hyväksyntää ympäristöltä. Joko laajemmin tai sitten etenkin parisuhteissa. Ymmärrän toki hyvittämisen halun - se on itsellenikin tuttua. Mutta yritä tehdä itsellesi selväksi ero toimintakyvyn ja -halun välillä.
Miten niin et saa ajatella omaa hyvinvointiasi? Tottakai saat ja itseasiassa sinun pitääkin. Uhrautumismieltä voit osoittaa sitten kun olet pidemmällä raittiudessa ja vakauttanut oman tilanteesi. Uhrautumalla nyt siirrät vastuun raitistumisestasi epäsuorasti muille. Raitistumista toisten mielipiteistä riippuen - tavallaan.
Olen myös sitä mieltä, että miehesi ilahtuisi ainakin pidemmän päälle eniten raittiista kumppanista!
