Mikä siinä viehättää?

Tuli taas pelattua, vaikka olen niin monesti luvannut itselleni, että en laita yhtään euroa pelikoneisiin. Useasti tulee tunne, että jos nyt vähän laitan ja sitten laitan lisää, kun yritän voittaa menetettyjä takaisin. Sit huomaan käyneeni automaatilla useamman kerran ja pelanneeni monta sataa. Olen siis laittanut peliestot kortteihin, että en saa niillä pelattua. Mutta eihän tämä estä edm. Toivoisin, että pelikoneisiin joutuisi laittamaan jonkun pin-koodin, että voisi pelata. Sitten tähän tunnukseen saisi eston. Laittaisin saman tien lopun elämää kestävän eston itselleni. Välillä pystyn olemaan viikkoja tai kuukausia pelaamatta, mutta retkahdus tapahtuu aina jossain vaiheessa. Olisi sille rahalle muutakin käyttöä, järkevää sellaista. Painin itseni kanssa, kun en uskalla kenellekkään läheiselle tästä kertoa. Hetken soimaan itseäni, että tyhmä! Olisi antanut rahat vaikka puolisolle. Tämäkin unohtuu viikon tai kuukauden päästä, kun pelihimo iskee. Olen miettinyt, että annan kaikki raha-asiani puolison hoidettavaksi. Joka tapauksessa tarvitsen jonkun maksuvälineen jolla maksaa. Käteisen kuljettaminen on pahin himon herättäjä. Käteinen polttelee kaikista eniten taskun pohjalla tai lompakossa. Tilillä oleva raha on toinen. Pakko kait ryhdistäytyä ja keksiä keinot millä en saisi nostettua tililtä rahaa, kun tarvittaviin ostoihin. Nostorajat on yksi keino, mutta niitäkin olen yrittänyt. Ongelmaksi tulee aina, että ne on sidoksissa myös maksuihin. Pakko siis pitää rajat, että voi selvitä arjesta. Tästä päivästä lähtien alkaa panna peliautomaatteja kohtaan ja en lepää ennen kuin olen saanut niihin tunnistautumiseen tarvittavat tilit tai koodit, sekä niihin eston jotka niitä haluaa. Minä haluan ainakin!