mikä se on se PUTKI?

Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt, että mikä se oikein on se PUTKI. Miten pitkä/paksu/samea…

Lueskelin jokin aika sitten juttua, jossa yksi kirjailija hehkutti vuoden raittiuttaan. Vilpittömästi onnea hänelle! Jäi vain vaivaamaan, kun hän kertoi viimeisen pisaran (?) olleen kahden viikon putken. Minua kun kun olisi niin kiinnostanut, mitä se oikein tarkoitti, se putki siis.

Ehkä nämä kirjailijat, muuten vaan julkkikset rokkareista puhumattakaan pitää käsitellä omassa sarjassaan, mutta kun “ratkaisevia” hetkiä löytyy kolmesta päivästä kolmeen vuoteen, jonka aikana ei muista mitään, niin johan tuo tyhmempää alkaa mietityttää.

Eli siis mielikuvitus liikkeelle!

PUTKI A: n-aikaa ympäriämpäriperslärveissä niin ettei mistään mitään muista, makaa vain sängyssä ja ojentaa kättään tankkaukseen. Vaatii tosin aika hyviä huoltojoukkoja - tai järjestelmällistä suunnittelmallisuutta.

PUTKI B: n-aikaa peräkkäin kantapaikassa kavereiden kanssa kehittelemässä maailman parhaita ideoita - joita tosin ei aamulla kukaan muista. Ei edes kavereita, joiden kanssa ne keksittiin. Tähän versioon kuuluu, ettei em. ei menoa hidasta.

PUTKI C: n-aikaa joka päivä töiden jälkeen “pari” ja sitten kotiin hoitamaan arkiaskareita. Ja aamulla töihin.

PUTKI D: n-aikaa aamusta alkaen pikkupienessä. Tietyn aikaa. Sitten kuivatellaan.

Onko muitakin versioita?

Kysymys on tietysti mahdoton - tai ei kysymys, vaan vastaus. Yhtä oikeaa kun ei taida olla. Kiinnostaa silti. Syystä.

c-d. tai välimuoto , töiden jälkeen tissuttelut ja aamulla töihin “vitun fressinä” välillä selviä päiviä /lauantaita ja sunnuntaita putki on jokaisen henkilökohtainen mittarin täyttymys . (olettaisin ?)

Sen verran ikää jo vissiin, että on vanhakantainen käsitys putkesta…eli: putken aikana korkki aukeaa “aamulla” samaan aikaan silmien kanssa ja silmät sulkeutuu “illalla” himpun viimisimmän korkin avauksen jälkeen… :smiling_imp: Onneksi omat “putket” ovat pysyneet hulluimpinakin aikoina max. kolmessa päivässä.
Niin, eikäpä tuon putken aikana normityöhön taida moni kyetä…tai päästä!..hyvä kun kaupassa väliin voi piipahtaa, selvinpänä hetkenä.

Sama juttu. :smiley: En ite laskenut putkeksi sellaisia päiviä, jolloin töitten jälkeen otettiin ja aamulla päästiin taas töihin. Putki on minulle sellainen jakso, jolloin keskitytään juomiseen ja muut asiat on toisarvoisia.

Itselle se putki tarkoittaa tuota vaihtoehto A:ta. Eli ryyppäämistä aamusta iltaan mitä erilaisimmissa paikoissa. Yleensä putki on loppunut aina siinä vaiheessa kun rahatkin. Töitä ei yleensä pysty putken aikana tekemään, lukuunottamatta pari vuotta sitten kun tuli oltua eräässä työpaikassa varastolla 2 viikon ajan JOKA päivä krapulassa. Eli edellisenä iltana hirveät kännit, aamulla töihin ja krapula alko tulemaan siinä puolen päivän jälkeen. Hikoilua kuumassa varastossa kesällä ja sitten kun pääsi töistä, niin ei muuta kun sama uusiksi. Voin vakuuttaa, ettei työnteko mitään herkkua ollut.

moro tavtal :smiley: missä olet piiloitellut ? kiva kuulla sinusta !

Tuurijuoppona ja silloin työttömänä oma toimintani oli se, että pyöräilin aamulla 09 Alkoon ja ostin sellaisen määrän kirkasta, että päivän pärjäsi. Istuskelin kotona luin ja surffasin netissä ja saatoin katsoa jotain hömppäsarjaa vaikka normaalisti katson vain asiaohjelmia.Välillä nukuin ja sitten taas jatkoin. Tällaista saatoi mennä viikkokin joskus pidenpää ja loppupäivinä keskarilla tasoittelua. Kyllä siitä sitten seurasi monen päivän vieroitusoireet jolloin ei työtä voinut kuvitellakkaan. Ei pystynyt nukkumaan eikö mitään.

Minusta tuollainen päivittäinen tissuttelu töiden jälkeen mikään putki ole vaikka paha asia sekin. sitähän voi jatkua vuosia joka päivä. Putkella on alku ja loppu ja välillä voi olla pitkiä aikoja juomatta mitään tai kohtuudessa pysyen.

å

Mulle “putki” tarkoittaa vaihtoehtoja c ja d. Tai oikeastaan mä pidän putkena sitä, että joka päivä juodaan, kännin suuruudesta riippumatta - kääliöperseetolallakänni on samalla viivalla kuin pikkuhiprakka, jos tilanne vain on se, että alkoa pitää saada joka päivä. Oli se sitten pullo kaljaa tai pullo kirkasta.

Putki katkeaa siihen, että ollaan vähintään kaksi päivää selvänä: normipäivä (krapulapäivä) + oikeasti normipäivä (päivä selvänä). Krapulapäivän lasken osaksi putkea.

Vaihtoehdot a ja b ei tule mulle kysymykseenkään putkena, koska molemmista seuraa sellainen morkkis, että ei tee mieli juoda vähään aikaan.

Noin siis mulla, mutta kyllä minäkin yleisellä tasolla käsitän putken perinteisessä mielessä sellaiseksi kuin Kaamos: korkki aukeaa heti kun herätään, ja nukkumaan mennään vähän sen jälkeen, kun päivän viimeinen korkki on sihahtanut. Eli teoriassa mulle putki tarkoittaa sitä, että ollaan kännissä joka päivä peräkkäin, mutta käytännössä pidän putkena jo sitäkin, että joka päivä pitää juoda.

Koska nykyisin tuntuu, että krapula kestää ihan yhtä monta peräkkäistä päivää, kuin mitä on juonut, niin “putki” on sitä, että joko juo tai parantuu juomisen seuraamuksista. Kankkuspäivät, kaikki se, että väsynyt, alakuloinen, morkkiksissa rahan menosta tai töppäilystä… tai jopa suunnittelee tai odottaa että pääsee vetämään kaksin käsin, liittyvät juomiseen. Kaikki ne peräkkäiset päivät, jolloin olotilalla - henkisellä tai fyysisellä - on jotain tekemistä ryyppäämisen kanssa ovat “putkipäiviä”. Näin ajatellen olen tainnut olla miltei koko elämäni jonkinasteisessa putkessa :confused: lukuunottamatta muutamien viikkojen / kuukausien ajanjaksoja, jolloin juominen on joksikin aikaa jopa unohtunut.

Jos alan ajatella, että on “putki” päällä vasta sitten, kun dokaan aamusta iltaan ja illasta aamuun, niin vertaan itseäni muihin, ja nimenomaan niihin muihin, jotka juovat määrällisesti enemmän ja useammin, silloin vähättelen, selittelen, todistelen itselleni väärin syin miksi muka saisin juoda eikä mitään ongelmaa oikeastaan olekaan.

Osallistun tähän keskusteluun nyt siksi, että annoin taas itselleni vakavan huomautuksen vähättelystä ja piittaamattomuudesta, itsepäisyydestä ja selittelystä. Ja pistin itseni “katkolle”, koska merkit ovat ilmeiset, että homma luiskahtaa pahasti hallinnasta. Huomasin, että aloin taas syytellä muita ja puolustella juomisen tarvettani muiden ihmisten piittaamattomudella ja “kukaan ei ymmärrä minua…” -tyyppisellä itsesäälillä ja tihruamisella.

Kuten jokaisella on se oma rajansa, oma pohjansa, niin eiköhän jokaisella ole myös raja sille, milloin kokee “vetäneensä putkeen” viikkoja / kuukausi / vuosia.

Aamulla hiukan kahdeksan jälkeen näin autosta kadulla tutun näyn: Minun ikäiseltäni näyttänyt renttu otti huikkaa kaljapullosta kävellessään töihin matkaajien joukossa. Itse olen lukemattomia kertoja kävellyt samalla tavalla kalja/kossu/viskipullo kädessä “tuolla ulkona”, aamulla, päivällä, illalla, yöllä. Pitää saada kaljaa koneeseen koko ajan että pysyy liikkeellä. Jotenkin inspiroiduin tuosta näystä… pullo kädessä kulkeminen jotenkin TUNTUU siltä vapaudelta ja piittaamattomuudelta, jota osaltani olen viinasta hakenut… Heti kuitenkin tuli vastareaktio, kun ajattelin sitä mitä se elämä todella on. Se on kuin joku vankila. Äijä näytti rentulta ja rähisijältä, eikä sinänsä varmaan herättänyt kenessäkään mitään sympatiota. Hän oli pahassa pulassa ja YKSIN. Ainakin minä olin aina ihan helvetin yksin putkieni keskellä. Ei kukaan jaksa eikä tahdo mitään juoppoa katsoa.