Mikä on liikaa?

Tiedän, että alkoholinkäyttöni on viimeisen vuoden aikana muuttunut tosi paljon ja siitä on tullut pakonomaista. Ikää on yli 60 v ja aikaa, koska olen eläkkeellä. Alkoholia kuluu n. 1-2 pulloa viiniä päivässä vähintään joka toinen päivä. Aamulla teen päätöksen, että tänään en juo, mutta iltapäivällä viimeistään jalat, auto tai pyörä vie pakonomaisesti alkoon. Päätän, että kun on sitä ja tätä huolta ja murhetta niin olkoon, mutta tämä on viimeinen kerta . Olenkohan vielä siinä vaiheessa, että voisin suunnitella juovani esim. kerran viikossa pullon viiniä vai onko jo raja ylitetty. No taidan tietää vastauksen itsekin. Aika toivoton olo. :frowning:

Tuo vähentämisen ajatus on huono. Siitä ei synny, kuin pahaa mieltä. Kaksi ihan hyvää vaihtoehtoa sinulle on tarjolla. Juo menemään kaikessa rauhassa tai lopeta kokonaan. Mieteiskele näitä kahta vaihtoehtoa aivan kaikessa rauhassa. Kauheaa kiirettähän valinnan tekemisellä ei ole. :smiley:

Kiitos pikaisesta vastauksesta. Tähän olin enemmän a vähemmän päätynytkin. Kaikki päätökset vähentämisestä esim kerran viikossa ovat kaatuneet, no jos vielä tämän kerran, tyyliin. On se vain niin haikeata jättää kokonaan. Kävin keväällä AA;ssakin, mutta en saanut tarpeeksi potkua silloin. On aloitettava alusta.

Onpa hienoa herätä suht. hyvin nukutun yön jälkeen. Ei pahaa makua suussa, vatsankivistystä ym. Aurinokin paistaa kuin tilauksesta. Kolmatta päivää (vasta) raittiina. Olen päättänyt jatkaa tämän olon tavoittelua. Eilen oli viini taas iltapäivällä mielessä, mutta eri tavalla kuin aikaisemmin. Ei ollut tarvetta juoda.

Upeata olla sienessä ensimmäitä kertaa pariinkymmenen vuoteen selvinpäin. Jerkkutattuja tul ym. Teidäm ansitosta raittiina

miten olet pidättäytynyt menemästä sinne alkoon?

täällä vähän sama ongelma, väh. joka toinen päivä jollain verukkeella sitä antaa luvan ottaa muutaman ja aina löytyy selitys miksi pitää mennä kauppaan (missä ne oluetkin on)…vaikka joka aamu sitä vannoo että en ota…
illat on vaikeimpia…

Juu, ihan tuttua. Alko on kuin magneetti, se vaan vetää puoleensa. Tähän saakka olen keksinyt kaikenlaisia tekosyitä, joiden avulla voin piipahataa Alkossakin. Kirjasto on vieressä, tarvitsen kaupasta jotain nyt välttämättä, apteekissa on käytävä ehdottomasti tänään. Aamulla näitä menoja ei tosiaan ole, mutta iltapäivällä tulee kiire hoitaa asioita.

Nyt yritän vältellä alkon ovia kaikin tavoin. Tosin eilen iltapäivällä olin kaupassa tuttavani kanssa ja hän halusi käydä myös Alkossa. No huonostihan siinä kävi minulle. Ostin sen pakollisen viinipullon ja sitten vielä illemmalla siideriä. Viiden päivän raittius meni siinä. Kyllä masentaa. Mutta on näitä juttuja lukiessa jäänyt alitajuntaan kuitenkin suuri tarve jättää juomat. On se niin hienoa herätä aamulla selvän päivän jälkeen. Onneksi kauppa on kiinni tänään.

Kuntosali, lenkki, hyvä elokuva, kirja vievät ajatuksen pois juomista.

Mökillä sienimetsällä en enää ajatellutkaan juomista.
Plinkki auttaa myös.
Yritetään taas!

mitenkähän sitä osaisi alkaa keksimään tekemistä ennenkö se ajatus pilkahtaa mieleen…
yleensä siinä kohtaa kun se ajatus tulee, toivo on jo menetetty…

eilen piti puoli yhdeksän illalla vielä mennä kaupasta hakeen jotain muka-tosi tärkeää (kalja) …matkalla vielä mietin että et osta,osta jotain syötävää tilalle…toinen ääni puhu päälle että ei kun ihan pari vaan…ja otinhan mä ne pari… :angry:
vaikeuttaa muuten tosi paljon kun vieressä on kauppa joka on JOKA Päivä auki kymmeneen asti illalla…

ja itsekin tiedän kuinka paljon paremmin nukkuu kun ei ole yhtään ottanut,mukavampi herätä,energisempi olo jne…mutta silti…mikä saa aina uskomaan että se 1,2,3 tai 4 olutta muka tekee jotenkin onnellisemmaksi… :unamused:

Näinhän siinä käy. Onneksi kaupat on kilometrin päässä ja jos on jo juonut ei voi autolla hakea lisää. Pyörällä tietysti pääsee nopeasti. Jotain hyötyä talvi- loskakeleistä. Siippa onneksi pitää kuria silloin kun on kotona.

Ei tällä juomahimolla ole mitään tekemistä järjen kanssa. Järki sanoo yhtä ja tunteet toista.

Vetää kyllä vakavaksi tämä itsekurin puute. Ehkäpä tällä plinkissä ja AA:ssa saadaan ajatus avoissa itämään. Onhan se näiltä konkareiltakin ottanut aikansa. Ollaan vasta alkutaipaleella.

se siinä vtuttaa kun ei itse ole vielä niin pitkällä että se juominen töitä,perhe elämää tms haittaisi joten kukaan muu ei puutu asiaan joten sitä on helppo jatkaa… määrät ei ole suuret, mutta se pakonomainen tarve jo kertoo ongelmasta…

luulisi että yksi päivä ilman helpottaisi olemaan seuraavankin mutta se menee juuri toisinpäin…mitä kauemmin on ilman niin sitä enemmän alkaa miettimään että voisko nyt ottaa pari…

Ole vaan tyytyväinen, että ottaminen ei vielä haittaa muuta elämää. Olet ainakin ajoissa itse huomannut ongelman. Ei sitä tarvitse katuojaan joutua kun tietää, että on pakko juoda. Eli on sairastunut tautiin nimeltä alkoholismi. Siihen taitaa valitettavasti olla vain yksi lääke. Ei juo, niin ikävältä kuin se tuntuukin. Kuitenkin kun lukee näitä juttuja se taitaakin olla todella paljon hienompaa elämää.

sepä se, tietää itsekin että siitä on vaan terveydelle ja lompakolle haittaa mutta ei silti pysty pitäytymään päätöksessä olla ottamatta tippaakaan…fyysistä pakko ei ole (ei tuu vieroitusoireita tms) mutta henkinen puoli…

helvetti että tekee taas tiukkaa, kauppaan on oikeasti mentävä (ei mun mutta jonkun) hakeen kahvia ja tupakkia ja ukko totesi että taitaa juoda lonkeronsa tuolta kaapista tänään…heti horjui se päätös että tänään en ota tippaakaan…mitenkähän käy…

Olen yksin kotona ja enkös vaan pyöräillyt kauppaan ostamaan pari siideriä. Todella säälittävää. Onneksi kauppa ei myy klo 21 jälkeen. On tää surkeata. Jos jotain hyvää asiassa näkee, on että en käy baareissa. Samassa jamassa taidetaan olla. Eiköhän huomenna muuteta elämäämme?

Mä onnistuin, ilmotin että kauppaan mennään vasta aamulla,tupakeilla on siihen asti pärjättävä.

tuijotin kelloa että koska kaupat lakkaa myymästä alkoa ja yritin keksiä tekemistä,olin koiran kanssa pihalla ja luin plinkin keskusteluja…huh…

hiukan ahdistaa jo huominen, tietää että yhden illan jälkeen kun ei ottanut tekee vielä enemmän mieli…huomenna teen kauppareissun jo aamulla ettei ole tekosyytä illalla mennä…
iltatreffit plinkissä ja tsempataan pysyyn kaukana kaupasta?

Mä en kyllä usko että alkoholiongelman taltuttamiseksi ainoastaan viinan lopettaminen tepsii. Se on vähän kuin yrittäisi paikkailla palanutta kattilaa.

Paljon tässä joutuu varmasti miettimään kuinka edetä. Tänään on tilipäivä ja tiedän että joudun käymään kaupassa, jossa on alkoholijuomia hyllyssä odottamassa. Itse en voi henkilökohtaisesti uskoa että en välitä itsestäni enempää kuin teen. Haen pakoa omasta itsestäni alkoholilla. En vain siedä nahkojani.

Maailmassa pätee yksi asia. Se tärkein ihminen koko tällä pallolla, on siellä omien housujen sisällä. Puhun nyt koko ihmisestä, en vain pikkuveitikastani. Mitä tässä maailmassa on järkeä, jos itseään ei pidä arvossa. On hyvin vaikeaa kohdata muita ihmisiä, jos asiat eivät ole hyvin omassa mielessään.

Meinasin että josko hakisin eduskuntaan. Olen sen verran vakuuttava. Osaan vakuuttaa itseni että ei muutama olut tapa. Tässä tapauksessa se mikä ei tapa, aiheuttaa illuusion hyvästä olosta. Kun alkoholi haihtuu elimistöstä, jäljelle jää sama lähtökohta, kuin ennen oluitakin.

Enkö osaa saavuttaa hyvän olon tunnetta, ilman alkoholin apua :question:

tuttuja tunteita…

omaan pahaan oloon on helppo juoda, mutta ei se olo kyllä krapulassa ole sen parempi…yleensä vihaan itseäni vaan enemmän jos olen mennyt juomaan…

voisin jatkaa…

Itse kuulun kategoriaan ylisuorittajat/perfektionistit/ylihuolehtija jne…

kodin pitää olla täydellinen,siisti ja kiiltävä,käytän uskomattomia aikoja päivässä siivoamiseen.
lasten pitää olla kilttejä ja kuuliaita (ainakin muiden nähden).
perheen pitää näyttää ulospäin täydelliseltä (vaikka se olisi kaukana siitä)
yleisesti ottaen päässä pyörii joku utopistinen ajatus siitä mitä elämän pitäisi olla, ja kun se ei koskaan sitä ole, joten se luo paineita ja ahdistusta. iltaisin iskee yleensä se todellisuus että vaikka mitä tahansa tänään tein, ei se asia muuttunut…edelleen on rahapulaa,taas pitää siivota kun on leluja lattialla,ei mieskään käyttäydy niinkuin haluaisin jne…

parin alko annoksen avulla kaikki tämä on helppo unohtaa hetkeksi, kunnes aamulla iskee todellisuus,väsymys ja kaikki tuo yllämainittu on vaikeampi tehdä uudelleen kun tekee mieli vaan painaa pää tyynyyn.

selkeästi siis tunnistan itse sen että taustalla on jotain muutakin ongelmaa, joka ajaa sinne pullon luo…mutta vieläkään en ole sitä perimmäistä ongelmaa saanut selvitettyä…

PoikaKujilta puhuu viisaasti. Ei juomisen lopettaminen ainakaan vielä ole onnistunu himoa vähentämään. Tänä vuonna ennätykset ilman alkoholia ovat 12 pvää dubaissa (siellä kun ei sitä saa, tai se on ainakin tosi hankalaa) ja nyt viime viikolla 5 pvää.

Toinen viisaus on tuossa tärkeimmässä ihmisessä. Se ei tosiaankaan ole lähimmäisesi vaan sinä itse. Jos sinä voit hyvin, siitä hyötyvät myös lähimmäisesi.

Tänään menemme mökille ja sieltä on 30 km kauppaan ja siippa mukana, joten tämä päivä on turvattu, samoin huominen. Pitäisihän sitä pystyä ilman näitä kikkojakin.

Retkahdukset eivät teehyvää itsetunnolle. Masentaa ja vie koko toimintakyvyn. Mikään ei tahdo huvittaa.

Eihän se retkahtaminen mukavalta tunnu. Retkahtaminen on kuitenkin välttämätöntä niin kauan, kunnes oivaltaa olevansa alkoholisti. Kunnes oivaltaa lopettamisen olevan ainoa vaihtehto. Lopettamiseen liittyy luopuminen ja ajatus luopumisen lopullisuudesta. Muuten jää mielen syöveriin ajatus vielä kerran kohdata vanha ystävä. Omalla kohdallani omat voimavarani eivät koskaan riittäneet lopettamiseen. Avun hakemiseen ne riittivät. Lopettamisen kohdalla on olennaista, ettei asetu vastustamaan apua - jos kerran neuvoa tarvitesee, niin silloin kannataa kuunnella, mitä neuvoja saa. Ajattelet, etää pitäisihän sitä “pystyä ilman kikkojakin”. Miksi ihmeeessä pitäisi, jos kikkoja kerran on tarjolla?

kyllä se ajatuskin itsessään painaa maanrakoon että ei muka pysty olemaan viikkoa ilman 6 kaljaa…
vaikka määrä ei itsessään kenenkään kirjojen mukaan tee alkoholistiksi, mutta se että on pakko saada, se tekee :imp:

kello lähenee iltapäivää ja rintaa oikein puristaa kun ahdistaa ja mieli tekisi…tästä tunteesta mä haluan eroon…mutta kuten smokki ja sikari totesi, pitäisi ensin pystyä luopumaan lopullisesti ajatuksissaan…