mikä neuvoksi

Heissa, olen täällä pyöriskelly ennenkin muiden asioiden tiimoilla, mutta eiköhän ole jo korkea aika ottaa tämäkin asia tapetille

Eli olen jo monia vuosia harrastanut kaikenlaisia uhkapelejä, välillä olen ongelman kanssa pärjännyt, välillä taas täysin tuuliajolla. Nyt alkaa kuitenkin tuntua sellaiselta, että en mahda tolle pelihimolle enää kertakaikkiaan yhtään mitään. Aina kun saan rahaa, menen yleensä melkein heti joko lähimmälle pelikoneelle mättämään kaiken sinne, tai sitten nettiin pelaamaan, ja häviötä tulee joka jumalan kerta. Kaikki tulot mitä tulee, menee lähes kaikki pelaamiseen, enkä itse pysty mitenkään kontrolloimaan sitä enää. Lopettaa kesken pelaamisen en osaa, ennen osasin senkin, nykyään en. Tänään taas, tässä iltasella mennyt lähes kaikki rahat noihin peleihin. ja vaikka yritän usein olla pelaamatta, niin tuntuu että nykyään se viimeinenkin kontrolli on mennyt aivan täysin. Koko ajan joutuu elämään rahattomana, aikanaan olin jo pahassa pikavippikierteessä, mutta minut autettiin siitä kuiville, sillä kertaa. Olen hommannut itselleni luottokiellon, mutta silti olen muutaman kerran etsinyt jonkin paikan, josta lainaa on saanut. Onneksi en vielä ainakaan ole siinä kierteessä, mutta tuntuu että joskus sekin tapahtuu. Läheiseni tietävät ongelmastani, mutta silti suurimman osan pelaamisestani salaan heiltä. Aikanani olin hyvin lähellä tehdä itsemurhan, siihen oli toki muitakin syitä kun vain pelaaminen, mutta silti se on ollut hyvin suuressa roolissa siinäkin tapauksessa. Viime keväällä olin viimeksi todella vaikeuksissa tämän asian kanssa, sitten meni yli puol vuotta paremmin, nyt taas mistään ei tule yhtään mitään. Menee siis tämäkin joulukuu taas lähinnä kynsiä syöden ja ihmetellen, kun mistään ei tule mitään, koska motivaatiota ei mihinkään ole, kun kaikki mitä teen esim. rahansaamiseksi, menee kuitenkin heti peleihin. En mahda itselleni mitään tämän helvetin kanssa.

No…kysyt otsikossa “mikä neuvoksi”.

Kukaan tuskin osaa neuvoja antaa joista ihan suoraan henkilökohtaisesti on apua, kuten luet ketjuja niin aikas stereotyyppisesti kaikki tarinat kovin samanlaisia. Ja samat yleiset ohjeet asiaan osataan antaa, joita sitten kukin soveltaa omalla tavallaan tai on soveltamatta… Oikeastaan kun tuon luki, niin olet tehnyt jo asioiden eteen ja ymmärtänyt ne paremmin kuin moni moni muu ensimmäisen tekstin laittaessa. Luottokieltoa, siperian opettamaa pikavippikierrettä, itsesi tiedostamista… jne jne. Usein se ensimmäinen kirjoitus on luokkaa, että on armottomat velat, rahaa ei senttiäkään, kämppä lähdössä alta ja kaikki tuntuu olevan umpikujassa. Sinullahan on asiat huomattavasti paremmalla mallilla, vaikkei ehkä siltä tällä hetkellä tunnukaan.

Mutta ainut minkä nyt kokonaisuudesta voisi heittää kun lukee ajatuksella tuon, ilman sen enempää psykologiointia: Onko peliongelma se keskeinen, VAI onko se jonkun muun tai usean muun ongelman sellainen yksi lieveilmiö. Eli pakenetko pelaamisella jotain muuta? Toki pelit itsessäänkin jo ovat kertomasi mukaan aika iso osa murheita ainakin käytännön tasolla, mutta kun puhut “muista syistä itsemurhan läheisyydestä” jne, niin entä jos suurin ongelma onkin jossain ihan muualla, mutta näet vain sen jäävuoren huipun ja peliongelman. Sehän on se käsinkosketeltavissa ja koko ajan arjessa näkyvä juttu. → Ajattelin vain, että entä jos taustalla onkin liki tiedostamattasi joku muu syy joka ajaa pelaamaan. Jos tuo jokin muu syy saataisiin poistumaan ja ajatukset siltä kohdin selkeämmäksi, niin entä jos pelaaminen loppuisi ihan kuin itsestään ja tilalle tulisi jotain ihan muuta. Tämä nyt vain ihan yhtenä ajatteluna… Ei minulle tarvi vastata, ihan omaan mietintään. Ihan nyt jos heittää esimerkkinä, niin jo yksinäisyys ja elämän sisällöttömyys ajaa paljon vanhuksia pelikoneille. On hetken edes jotain ja siellä tapaa muita, eli vähän valheellista sosiaalista osallistumista…