Mikä minua vaivaa?

Hei.

Olen 28w nuori mies. Asun avioliitossa kauniin vaimoni kanssa, ei lapsia.
Vakituinen työpaikka ravintolassa tarjoilijana, joskin välillä hyvin stressaavaa kun pitää pystyä ylittämään itsensä aina uudel ja uudel.

Sairastuin paniikkihäiriöön 2002 armeijassa. Sain lääkkeeksi 20mg Seroxat:ia.

2 viikon jälkeen alkoi auttaa ja oireet hävisi. Minulla on paljon selvittämättömiä asioita lapsuudessani, äiti ja isä joivat aina viikonloppuisin ja kävivät baareissa, minä kärsin siitä. Ja isäni huuti ja riehui aina kännissä jne.

Joskus aina välillä krapulassa meinasi paniikkihäiriö iskee mutta seroxat piti sen poissa kuitenkin just ja just.

Alkoholia tulee keskimäärin juotua se kerran-pari viikossa kännit. Nyttemmin olen alkanut vähentämään ja tulee pidettyä 2viikon taukoja mutta useimmiten se on aina kerta viikossa kännit. 15-vuotiaasta asti. :wink:

2010 päätin että kun en ole saanut mitään kohtauksia tai muuta pitkään aikaan niin koitan päästä eroon seroxatista. Vieroitusoireet oli vittumaiset mutta pikku hiljaa päsin eroon vähentämällä annosta kesällä 2010.

Elokuusta 2010 olen ollut ilman sitä. Sain kuiten lääkäriltäni Alproxeja 0,25mg jos iskee kohtaus.

Sittemmin olen alkanut käyttää noita alproxeja jos en saa yöllä unta niin nukahtamislääkkeenä koska ne rauhoittaa.

joulukuussa 2010 huomasin kuinka krapulan jälkeen jos oli ottanut rankasti ni alkoi tulla paniikinomaisia tuntemuksia.
La jos otti kovat kännit, niin su oli ihan houreessa ja välillä ahisti tosi paljon. Ma ja ti oli kuitenkin pahimpia. Sitä ikäänkuin luuli että ti oli jo hyvä olla kun oli syönyt terveellisesti ja nukkunut hyvin niin tiistaisin joskus aamupäivästä alkoi heikottaa ja vapisuttaa. Maha oli sekaisin ja sydän tykytti ja rintaan pisti.

Näitä sattui usein. Aina otin sitten alproxia. Nyt olen kohta purkillisen apoja syönyt 8 kuukaudessa, useimmiten siis aina puolikkaan apon.

Nyt olin taas la juomassa, vedin tosi kovat kännit. Su oli ihan hirveä olo.
Ma rupesi illasta jo helpottaa ja mieliala koheni mutta nyt tiistaina ni taas tosi jännä olo. Heikottaa, maha sekaisin, kylmä, rintaa puristaa, ahistaa kun tämmöisiä tuntemuksia kun pitäis mennä töihin illalla ja ennen sitä urheilee eli pelaa harraste jääkiekkoa.

Mitä teen?

Onko nämä vieroitusoireita alati lisääntyvästä alproxin käytöstä vai paniikkikohtauksia? Lauantaista ja viinasta on jo monta päivää ja vielä jatkuu? Milloin tulee normaali olo?
Tulen hulluksi näiden kysymysten äärellä. En pysty keskittyy mihinkään, kokoajan tutkailen itseäni, sydämenlyöntejä, kipuja. Kahvia ei voi ottaa, senkin vähensin ihan minimiin kun pahentivat asiaa aina. Ennen join puoli pannulista päivässä.

Auttakaa… :frowning:

No, alkuun voin todeta että kyllä sinäkin aika paljon juot. Mua alkoholistin läheisenä ei “joka viikonloppu kännit :wink:” naurata, eikä tässä kotikanavan puolella varmaan ketään muutakaan, ihan vain varoituksen sanana.

Siis sullahan toi suurkulutuksen raja ylittyy (koska jokaviikkoiset kännit ja kahdet varsinkin ON jo suurkulutusta, miten päin sen hyvänsä kääntää, niin tavallista kuin se suomalaisessa alkoholikulttuurissa onkin). Tämä siis ihan vaan faktana, koska todennäköisesti myös vetelet yli sen suositellun seitsemän annosta kerrallaan.

Ja tietenkään se ei ole kovin terveellistä noiden lääkkeiden käytön kanssa yhtaikaa, eikä myöskään lääkemäärien lisääntyminen ts. tarve siihen kuulosta hyvältä.

Tuolla vähentäjien puolella, “Me vähentäjät” -alueella olisi tästä varmaan selkeämpää tietoa, ja sieltä irtoaa varmaan parhaiten empatiaa.

Itselläni on asiaasi niinkin suoraviivainen kommentti, että jos ja kun kerran alkoholi on hermomyrkky, ja sitä joka viikko reilusti käytät, toisinaan jopa kaksi kertaa, miten voi olla yllätys, että se jossain vaiheessa aiheuttaa oireita, varsinkin, kun sinulla on traumaattinen menneisyys? Seurustelin yhden kanssa, jolla oli samantyyppistä settiä lapsuudessa, oli melkein samanikäinen, ja vaikka paniikkikohtaukset olivat lapsuuden jälkeen jääneet pois, itseinho, liskojen yöt ja masennus alkoholin käytön yhteydessä (joka tosin ON runsaampaa, kuin sinulla) olivat tuttuja.

Itse olen ollut karusellissa kipulääkkeiden ja alkoholin kanssa, nyt holiton, lääkkeitä käytän tarvittaessa.

Verity tuplaa!

Hei vieras,
Miksi et lopeta viinan juomista? Siitä voisi olla suurin hyöty.

yhtyy yllä oleviin + lisäksi ajattelee sumealla logiikalla. Että ihmismieli on sellainen outo juttu, että sen minkä taakseen jättää käsittelemättä tietoisesti tai alitajuisesti ,niin edestään löytää. Ja vaikkakin tapauksessasi et ole itse vanhempiesi juomista ja siitä seuranneita asioita aiheuttanut, ovat ne asiat aiheuttaneet sinulle tilanteesi,

Voi olla että vaikka jätät viinankin pois, että olosi vaikkakin paranisi, pysyy outona, koska jotkut menneisyyden jutut vaivaavat mieltäsi selvittämättöminä ongelmina joita mieli yrittää torjua paniikilla ja ahdistuksella. Suosittelen käväisemään esim. psykologilla tms. taholla pikimmiten.

Tsemppiä…

Tuo käyttämäsi lääke on pahiten riippuvuutta aiheuttavia bentsoja ja voi olla että olet niin koukussa siihen lääkkeeseen, että saat vieroitusoireita jo siitä kun et ota lääkettä ja se ennakoi paniikkikohtauksia. Suosittelen menemään lääkäriin ja etsimään vaihtoehtoja paniikkihäiriön lääkitykselle esim masennuslääkkeistä on tähän hyötyä. Ne eivät aiheuta riippuvuutta.

Tervetuloa palstalle!

Hyvä että olet alkanut ajattelemaan asiaa tarkemmin. Minulla, niin kuin tässä jollain toisellakin, tulee mieleen, että kun juot noin paljon ja rankasti ja aina juomisen jälkeen kroppa prakaa, niin ei kai tuota tilaa kannata enää alkaa lisää lääkitsemään (lääkkeillä). Siinähän hoidetaan silloin oiretta eikä syytä. Jos tuon prakaamisen syy on rankka juominen, niin se on silloin helppo pitää hallinnassa kun muistaa olla juomatta.

Nuo varsinaiset lääkkeet onkin pahinta huumetta, ja niistä saa karmeimmat vieroitusoireet. Itselläni ei ole kokemusta, mutta näin ovat minulle sekakäyttäjät kertoneet ja sen verta heillä tuntuu olevan kokemusta, että uskon.

Vaikka siis lääkkeet olisivat “just what the doctor ordered” niin se ei silti tarkoita että ne ovat sinulle hyväksi, tai edes tarpeellisia. Rankka alkoholinkäyttö itsessään aiheuttaa masennusta, ahdistusta, rytmihäiriöitä, paniikkikohtauksen tyyppisiä tiloja sekä pelkotiloja, ja kun käyttö jatkuu niin nämä krapulat pitkittyvät ja vaikeutuvat. Minnesotahoidossa on paljon kokemusta siitä, miten entiset sekakäyttäjät (joille siis lääkäri on määrännyt em. oireisiin vaikka rauhoittavia) ovat päässeet kaikista lääkkeistä eroon lopetettuaan alkoholin käytön.

Tsemppiä!

Kiitoksia viesteistä.

Mutta en pidä kyllä itseäni ihan alkoholistina. Jos juo kerran viikkoon tai harvoin kaksi kertaa viikkoon ja joskus on 2-3 viikkoakin juomatta niin ei se ole alkoholismia minusta. Kerran viikkoon kun juo niin annoksetkin pysyy siinä
15 -tienoilla.

Minulla on kavereita kyllä jotka dokaa joka viikko sen 2 päivää, toiset juo aina 4-päivää ja jotkut vetää 2 viikkoa putkeen ja katkolle mars. Ne on alkoholisteja.

Nyt on perjantai ja on semmoinen jännä olo taas. Ikäänkuin heikottaa ja ei jaksa mitään ja kädet tärisee. Nukuin viime yönä 9 tuntia. Olen syönyt hyvin mutta treenannut paljon.

Toissapäivänä otin Alproxin kun en meinannut saada unta.

Juon pari pulloa viikossa pepsi maxia, onkohan nää tuntemukset muuten siitä lähtöisin?
Vai Alproxista?

Nyt jos ottaisin ison kupin kahvia niin kohtaus olisi valmis, se on varma.

No…minun mieheni on ehdottomasti alkoholisti (tänäpäivänä raitis sellainen) mutta ei ole juuri koskaan juonut viikolla tai ollut juomisen takia pois töistä. (25 vuoden juoma uran aikana vissiin 2 poissoloa töistä) Hän oli ehdottomasti alkoholisti jo silloin, kun väliviikonloppujakin viellä tuli jonkun oikein polttavan syyn takia. Kyse ei ole siitä paljonko juo tai useinko juo, vaan kuinka pakko on juoda. Kyllä sitä tarvetta voi muutaman päivän siirtääkkin sairauden alkuvaiheessa, mutta kaikenkaikkiaan kyse on siitä, miten pakko se juominen on, ei määrästä eikä siitä miten usein sitä tekee.

Paniikkohtauksistasi tuli mieleen, että uusimmassa Anna-lehdessä (9/2011) oli varsin hyvä kertomus siitä, miten vuosienkaan hoito ei auttanut paniikkoohtauksiin, ennen kuin niiden syy selvitettiin. Eli perusteellinen itsetutkiskelu voisi olla paikallaan, sen rohkea esiin kaivaminen, miltä se vanhepien juominen sinusta oikeasti tuntui. Sitä voi toki tehdä itsekkin, jos esim. KELA ei suostu psykoanalyysia korvaamaan.

Mä olen itse vasta lueskellut tätä hyvin pintapuolisesti: webalcoholic.com/selvaratkai … elonen.pdf mutta olen jo huomannut, että se mitä tietoisesti muistan lasuudestani, se mitä siitä näkyi ulos, on suurinpiirteitein todellisuuden peilikuva.

Yhdyn myös ehdottomati niihin mietteisiin, että tuo lääkityksesi tuskin ainakaan parantaa oloasi. Lueppa se lääkkeittesi pakkausseloste, mitä siellä sanotaan sivuvaikutuksista… Etsi itsellesi lääkäri, joka tarkistaa lääkityksesi ajanmukaisemmaksi, eikä vain kirjoita samaa reseptiä kuin aina ennenkin.

Ensinnäkin alkoholismi ei ole stabiili tila, tai tila jonka voisi määritellä jonkin yksittäisen kriteerin perusteella. Alkoholismi on etenevä sairaus, joten oireet sairauden eri vaiheissa (varhaisvaihe-, Keskivaihe ja myöhäisvaihe eli ns. rappioalkoholismi) ovat erilaiset.

Lainaan tässä nyt suoraan toisten tuottamaa tekstiä. Tarkoitukseni ei ole olla tyly eikä julistaa sinua alkoholistiksi, mutta ainakin minä näen tässä paljon yhtymäkohtia kertomasi perusteella. Toivoisin että jaksaisit lukea lla olevan lainauksen, jos ei itsesi vuoksi niin yleissivistävistä näkökohdista ymmärtääksesi paremmin, mitä alkoholismi on :


"HOITOON TULLESSAAN TILANNE kaikilla potilailla on käytännössä sama, hoitoon tullaan pääsääntöisesti suoraan työelämästä ja potilaan elämän ulkoiset puitteet ovat useimmiten vielä kunnossa. “Hallittu” juominen on jatkunut jo vuosia ja vaikeudet ovat kehittyneet pikku hiljaa, ajan myötä., mutta vielä on perhe ja koti, työelämä aktiivisessa vaiheessa, talous järjestyksessä, yhteiskunnallinen asema hyvä. Tästä näkökulmasta katsottuna tilanne ei näytä perinteisessä mielessä alkoholismilta.

Potilaan tilanne on vaikea, ahdistus, syyllisyyden tunne, häpeä, unettomuus, pelkotilat ja kelvottomuuden tunne ovat vallitsevia tunnetiloja. Ironista kyllä, ulkopuolisilta on varsin helppo saada hyväksyntä/ymmärrys juomiselle kertomalla edellä mainitusta elämäntilanteesta.

Alkoholistin mielestä juominen ei ole keskeinen ongelma, koska juomisen määrät tai juomakerrat ovat hänen omasta mielestään “normaaleja”; “juovathan ne muutkin ja muut ne vasta juovatkin”. Alkoholisti näkee erittäin hyvin muiden juomisen. Painostavat tunnetilat ja työn raskaus on jotenkin nollattava. Alkoholia käytetään jo säännöllisesti “lääkkeenä”. Potilas kieltää oman tilansa. Läheiset näkevät ensimmäisinä alkoholin käytön ongelmana ja useimmiten he ovat aktiivisia hoitomahdollisuuksien etsimisessä.

Apua hakiessaan potilas kyllä myöntää kontrollin menetyksen päihteisiin, mutta näkee tähän syynä perhe/parisuhdeongelmat, unettomuuden tai työuupumuksen. Pettymykset ja yksinäisyys edesauttavat pulloon tarttumista. Alkoholisti haluaa ymmärtää nämä juomisen syiksi ja saa myös lähipiirin hyväksynnän rajuunkin päihteiden käyttöön.

Kontrollinmenetys juomisen aikaan ja määrään nähden aiheuttaa ikäviä tilanteita ennen kaikkea läheisille, mutta myös alkoholistille itselleen. Hän juo myös silloin, kun se on mahdollisimman sopimatonta tilanteeseen nähden. Siitä alkaa selittelyjen kierre. Alkoholismi on keskustelun aiheena mahdottoman arka ja siksi aiheuttaa aggressiivista käytöstä. Häpeä omasta juomisesta pakottaa kätkemään viinaa. Tulee tarve ottaa krapularyypyt, mikä hyvin nopeasti johtaa useamman päivän juomiseen. Perhe ja läheiset tietävät tilanteen ja vaativat avun hakemista.

Alkoholismia sairastavan mielestä vika ei ole alkoholismissa, joten apua haetaan mielenterveyden ongelmiin, vaikeuksiin parisuhteessa, apua pahaa oloaan oirehtiville lapsille, tai alkoholistilla ajoittain esiintyviin fyysisiin seurauksiin, kuten esim. verenpaineen vaihtelut, sydämen rytmihäiriöt tai työuupumus, univaikeudet. Mahdollisuus oireenmukaiseen hoitoon on olemassa, mutta apua tilanteeseen ei saada pelkästään oireita tarkastelemalla, puuttumatta niiden perussyyhyn, PÄIHDERIIPPUVUUTEEN. Alkoholismin kieltäminen jatkuu. Sairaus on edennyt keskivaiheeseen vuosia kestäneen kehityksen seurauksena.

Kieltäminen on raskas osa sairaudesta. Kieltäminen on puolustuskeino, jonka alkoholisti on rakentanut suojaamaan ryyppäämistään, joka on muodostunut hänelle tärkeämmäksi kuin mikään muu. Kieltäminen tapahtuu sekä tietoisella, että tiedostamattomalla tasolla, niin älyllisesti kuin tunnepohjaisestikin. Alkoholisti ei kykene tunnistamaan omia oireitaan eikä hän ymmärrä että tapahtumat, jotka näennäisesti eivät mitenkään liity alkoholiin, voidaan yhdistää hänen juomiseensa. Tämä on hänelle käsittämätöntä, koska oma puolustusmekanismi estää häntä näkemästä tosiasioita. Tämä saa hänet valehtelemaan, sekä itselleen, että muille. Tämä saa hänet menettämään yhteyden aitoihin tunteisiin ja tukeutumaan alkoholin synnyttämiin “kemiallisiin” tunteisiin. Alkoholisti ei halua ymmärtää, että hänen kypsymättömyytensä johtuu alkoholista tai että monet hänen ruumiillisista sairauksistaan ovat alkoholin aiheuttamia ja että hän myös vahingoittaa toisia aivan mahdottomasti. Kieltäminen on mielisairaudenasteista - alkoholisti voi kieltää tilansa aina kuolemaan asti." (lainaus on Minnesota-hoidon sivulta)

Miehen suurkulutuksen raja on kertajuomisella seitsemän annosta. Mä en oikein tiedä, millä ihmeen mittarilla 15 on “siisti” määrä, kun se on yli tuplat. Mutta en väännä tästä asiasta Vieraan kanssa sen enempää, riitti kun eksän kanssa sai siitä vääntää.

Toistan jälleen: vaikka jonkinlainen käytös (=teille nuorille miehille tuon määrän juominen) on tavallista eli sitä näkee paljon ja sen esiintyvyys väestössä on tiheä, se ei tarkoita, että se olisi mitenkään terveellistä, tervettä tai suositeltavaa. Aina löytyy kaveri, joka juo enemmän tai tekee pahemmin, mutta silti se ei tarkoita, että sun käytöksesi olisi mitenkään turvallisilla urilla. Saatat olla herkempi, ja kun on tuo lääkityskin tuossa. Etkä sä voi ottaa henkilökohtaisesti sitä, ettei viina sulle sovi. Ennemminkin voisit olla ylpeä siitä, että edes mietit asiaa.

Mutta siis suomalainen alkoholinkäyttökulttuuri on ihan hullu, ja se, että jengi kiskoo tuollaisia määriä ja kivenkovaan väittää, että ne on normaaleja, on osa kyseistä kollektiivista harhaa asian ympärillä. En ole itsekään ylpeä niistä 11 alkoholiannoksen illoista, hengissä toki selvittiin ja vain infernaalisella krapulalla, mutta ei tulisi mieleenkään väittää, ettenkö tuolloin juonut liikaa kaikin mahdollisin standardein.

En omasta puolestani usko että olet alkoholisti, eikä juominen taida olla se pääongelmasi kuten arveletkin. Kuitenkin, minusta tuossa on vain yksi hyvä tie eteenpäin. Pepsi pois, kahvi kuppiin päivässä, alprox pois eli käytät sitä vasta kun kohtaus iskee. Ja alkoholi pois. Toinen vaihtoehto on alkaa käsitellä sitä menneisyyttä, sekään ei olisi ollenkaan huono juttu. Työssäkäyvänä? sinulla lienee mahdollisuus käydä suoraan yksityisellä psykologilla 5-10 kertaa setvimässä ongelmiasi. Kallistahan se on mutta sitten ei tarvitse vanhana energian vähetessä alkaa käymään läpi niitä ikäviä kokemuksia kun hoitaa ne tasapainoon jo nyt.

Se vaara on ikävän historian kanssa aina olemassa että jossain vaiheessa elämää se alkaa määrätä tilannetta ja ryöstäytyy käsistä. Ja minusta tuntuu että sinä olet menossa siihen tilanteeseen. Kofeiinin ja alkoholin pois jättäminen antaa sinulle energiaa käsitellä asioita ja vähentää paniikkikohtauksia. Kun noista joutuu luopumaan, tulee varmasti hetkeksi aika ikävä olo, mutta jo viikossa pitäisi helpottaa. Jättäisin alproxin niin että kerran kuussa sallit sen itsellesi, mutta joudut joka kerta miettimään onko olo nyt niin paha että sen yhden ainoan haluat käyttää.
Tuon alkottomuuden ja pepsittömyyden ei tarvitse kestää koko loppuelämää, mutta nyt luulen että se on ainoa järkevä keino saada oireesi takaisin hallintaan. Itse olin vuoden tuontyyppisellä kuurilla ja huomasin että jo yksi olut pahensi omia oireitani. Nyt toisinaan juon sen yhden mutten enää enempää kun tiedän mitä siitä seuraa, eli en pysty pariin yöhön kunnolla nukkumaan.

Itselläni on todettu mm. paniikkihäiriö. Alkoholi on ylivoimaisesti (annokseen suhteutettuna) pahin mitä henkilökohtaisesti voin ottaa. Yksi puolen litran lonkero saattaa laukaista 3-12h kestävän paniikkikohtauksen.