Mikä minua vaivaa?*pään sisäinen ongelma*

Terve!

Tässä tänään päätin regata tänne kun sattumoisin itselleni on tässä muutaman vuoden saatossa pahentunut ongelma (päässäni) ja olisi kiva tietää onko täällä ketään samankaltaista. Että millaisesta mielenterveyshäiriöstä on kyse ja miten sitä kannattaa lähteä hoitamaan ja mistä.

Elikkäs jos käydään ensimmäiseksi läpi mitä tarkoitan.

Tässä muutaman vuoden saatossa ( arviolta 10 vuoden ) olen vain syvennyt syvemmälle päänsisäiseen ongelmaani ja nyt se häiritsee parisuhde elämääni ja päivittäisiä askareita.
Ongelmani on se, että luon päässäni päättömiä teorioita. Saatan luoda päivässä 4-10 erilaista teoriaa itsestäni, avovaimostani, kavereista, ihmisistä ja asioista.
Otetaan esimerkki:

Olen viikonloppua viettämässä avovaimoni ja muutaman kaverini kanssa. Saataan siinä muutaman olusen ottaa (tai olla ottamatta) ja istuskellessani saatan tarkkailla avovaimoani missä menee ja kenen kanssa. Jossain vaiheessa aina ihmiset häviää toisiin huoneisiin porukalla tai yksin tai pareittain. Ja kun avovaimoni menee vaikka asunnossa toiseen huoneeseen juhlistamaan viikonloppua saatan alkaa vetämään johtopäätöksiä tapahtumista (mitä on asunnossa tapahtunut tai jopa menneistä).
Kuvitellaan että olen olohuoneessa ja avovaimo häviää kaverini kanssa tupakalle. En saa ajatuksiani pois siitä että he ovat kahden jossain parvekkeella. Alan miettimään että mistä he puhuu ja mitä he tekee. Sitten saattaa tulla mieleeni vaikka “hei, noihan oli kahdestaan meillä sillä aikaa kun olin kaupassa, ja kun soitin kaupasta oli puhelu aika pikainen ja tuntui että avovaimolla oli kiire… EHKÄ NE HOMMAILI JOTAIN… ja se viime kesänenkin kun sillon…” bla bla bla… Teoria suurenee ja suurenee, ja eiköhän hetken päästä meillä ole jo pettämis epäilyjä. Kun teoria on luotu, niin tuntuu siltä kuin päässäni olisi piru ja enkeli (vertauskuvia, hyvä ja paha… en ole uskovainen, mutta kuvailee hyvin) ja päässäni “puhun” itselleni esimerkiksi: “hah nyt ne sit hommailee siel jotain” ja heti perään tulee ajatus “ei, ei ne ku avovaimohan rakastaa mua, ei muute oltais muutettu yhteen”. Lopulta päässäni flippaa ja olo on tuskainen. Teoriat saattavat johtaa “varmaan oloon” että näin on käynnyt…

Kaikki ei koske pettämistä tai muuta… Rahan käyttö on toinen parisuhteeseemme vaikuttava. Luulen avovaimon ostavan itselleen salaa vaatteita ja käyvän syömässä ulkona ja sama homma silloin… Yhdistelen erilaisia naruja menneisyydestä ja lopulta olen varma että näin asiat ovat. Syntyy taas päänsisäinen keskustelu “hyvän ja pahan” kanssa ja lopulta taas totean kumpaa “uskoa”.

Sillontällöin saattaa olla että epäilen avovaimoani jostain ja ympärillä ihmiset alkavat “puhumaan paskaa” selkäni takana. Tämä saattaa johtua että paneudun yhteen teoriaan ja kun havahdun niin luulen kasaantuneen kaveriporukan olevan joku missä puhutaan musta jotain pahaa. Vaikka en ole välttämättä kuunnellut sekunttiakaan mitä he puhuvat, tai edes huomannut heidän kokoontuvan. Tässä kohdassa yleensä en saa enää ajatuksia pois… Tuntuu että muija pettää, kaverit puhuu paskaa ja todellisuus katoaa. Luon yhden suuren teorian että muija pettää, kaverit tietää ja puhuu siitä mun seläntakana.
Näin minulla on täydellinen soppa päässä ja jos olen juonnut se tulee muillekkin esille äärimmäisenä sekoiluna…

Tämmöisten teorioiden takia olen meinannut menettää järkeni.

Joskus kun en luo teorioita mietin suuria kysymyksiä esimerkiksi: “miksi olen olemassa” “miten kaikki tässä maailmassa voi olla mahdollista” “mitä jos luon päässäni tämän todellisuuden, niin ettei muita olekkaan olemassa” jne… jne… kaikkea äärimmäistä mihin ei ole vastausta.
Tästä aiheutuu sama lopputulos, bang joku ihmeen kohtaus jossa luon teorioita kaikesta ja sitten on muutaman päivänhermoloma, ja muija raivona.

Tälläiset asiat hallitsevat elämääni jokapäiväisesti. Olen tätä potenut noin 10 vuotta, lievemmin sillon tietenkin…

Puhuminen ei auta, tuntuu että kun kerron ajatuksistani ja käsityksestäni maailmasta, se saa ihmiset pitämään minua hulluna tai eivät ymmärrä asioiden pointtia ja näkevät kuinka väärässä olen. Itse sitä en tajua ennen kuin ollaan eromassa, kaverisuhteet loppumassa tai muuta kriittistä.
Silloin mietin että miksi edes ajattelin niin. Tuntuu kuin se olisi ollu joku toinen “puoli” minusta.

En tiedä onko kyseessä jonkunmuotoinen skitsofrenia tai psykoosia tai mitään muutakaan.

En ole vielä hakenut apua ( olen 8 vuotta sitten ollut itsetuhoisten ajatusten takia psykiatrilla ) tähän teoria ongelmaan, mutta olisi kiva tietää onko täällä muita samanlaisia joilla on jokin määrätty lääkitys tai tapa hoitaa tämä pois.

Lisätietoa saa kun kysyy niin osaan kuvailla paremmin jotta saisin tietää mikä minua vaivaa…

Kiitoksia vastauksista!

:bulb:

Kyllä, minuakin vaivaa tuo sama päänsisäinen ongelma. Tiedätkö mitä intuitio tarkoittaa?

Olet intuitiivinen ihminen, joka aistii asioita pienistä viitteistä. Joskus voi olla niin, että välitöntä reaktiota asiaan ei tule, vaan se tulee viiveellä, kun jokin saa kaikki epämääräiseltä vaikuttavat pikkujutut kolahtamaan paikalleen. Tavallaan pieni palapeli, josta muodostuu kokonainen kuva, kun se viimeinen palanen loksahtaa paikalleen.

Kuvaat hienosti intuitiivisen ihmisen maailman havainnoinnin ongelmaa.

Intuitio on hieno työkalu ja sen avulla voi saavuttaa paljon, ainakin itse olen tehnyt oman omaisuuteni omaan intuitiooni luottamalla, mutta ihmisten kanssa se on aika vaikea ‘kumppani’, joka voi helposti johtaa mielen hajoamiseen – sekoamiseen.

Minulla on hulluja sukulaisia – näin vain on. Intuitiivisten ihmisten taakkana on se, että kun jo valmiiksi on ajattelun ja tuneen välimaastossa persoonana, voi olla, että sekoaa niihin ja hukkuu omaan mieleensä. Tavallaan se rikkaus, joka on käytettävissä, kääntyy itseä vastaan ja lopulta ei kestä maailman kaoottisuutta ja arkaaiset mieltä hoitavat mekanismit ottavat minuuden haltuun ja ihminen ajautuu psykoosiin – sekoaa. Selviytymiskeino sekin - totaalinen itselle valehtelu - todellisuuden kieltäminen.

Intuitiivisesti aavistin ex-vaimoni sivusuhteen ja pienien viitteiden perusteella olin siitä varma. Ja varmistus intuitiiviselle kuvalleni tuli kuin tulikin myöhemmin konkreettisessa muodossa … petoksesta jää aina kiinni, jos vain toisen tuntee.

Pirullista. Jotenkin olisi vain hienompaa olla ihan sellainen perus-ajatteleva mies, jolla ei ole kosketusta omiin tunteisiinsa muuten kuin seksin kautta, jos silloinkaan. Nytkin painin enemmän tai vähemmän omien tunteitteni kanssa.

Sairaalloinen mustasukkaisuus on jotain muuta kuin intuitio. Intuitio perustuu saatuun tietoon, konkreettisiin havaintoihin. Toki niistä voi sairaalloinen ihminen johtaa vaikka mitä, mutta se ei ole intuitiota. Intuitio perustuu puhtaasti tietoon, havainnointiin ja havaitun välittömään analysointiin, joka usein antaa juuri sen oikean vastauksen, jos vain malttaa olla jatkamatta ajatusta yhtään sen pidemmälle. Siihen jos sortuu, on totaalisen hukassa elämässään.

Sanonkin vain: luota intuitioosi. Se on oikeassa.
Se EI ole päänsisäinen ongelma, vaan voimavara, jonka oikein suuntamaalla teet elämästäsi rikkaan.

Kysymys on vain omasta valinnastasi. Mihin haluat oman intuitiivisen ajattelusi suunnata?

Kyse on todennäköisesti jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä. Epäluuloisesta, vainoharhaisesta, mitä lie… Käy kysymässä ammattilaiselta, ettet saa näitä “se on intuitio” -paskaa vastaukseksi.

Ja mitä edellä olevaan vielä lisäisin… se, että aavistaa intuitiivisesti esim. partnerinsa pettävän, on täysin selitettävissä myös sattumalla. Täällä kirjoittaa joku ex-eukkoonsa pettynyt mies vihamielisyytensä vallassa, että kaikki pettämis-ajatukset ovat intuitiivista tietoa, ja pahimmillaan kyse onkin vakavasta häiriöstä, joka voi johtaa jopa niin raakaan loppuun kuin henkirikokseen. Ja ottaako tämä “se on intuitio” -sälli ikinä vastuuta omasta uskottelustaan? NO EI. Kun ei koskaan saa siitä tietää! Lukee vain lööpistä, että jaa… taas on joku tappanut eukkonsa. Mitäs jos miehellä onkin oikea ongelma, ei mikään vitun lahja, joka pitää vain ‘suunnata oikein’? Miettikää nyt vähän mitä menette möläyttelemään!

Entäs jos minun intuitioni kertoo että sinä olet sairas? :laughing:

Tunnistan kuvitelmien eteenpäin kehittelyssä itseäni. Ehkä kyse on herkkyydestä, hyvästä mielikuvituksesta ja huonosta itsetunnosta sekä jätetyksi tulemisen pelosta?

Oma epäilykseni herää myös muille tavallisista asioista: radiosta kuuluu naisen ääni kun soitan miehelleni ja heti säikähdän että hän onkin naisseurassa eikä siellä missä pitäisi. Minun tapani selviytyä taas tasapainoon on kysyä suoraan epäilyjen kohteena olevalta henkilöltä tai puhua asiasta ystävälle, jolloin hän saa järjen palaamaan päähäni.

Koen yllättävät tilanteen erittäin epämiellyttäviksi (pomo pyytää huoneeseensa juttelemaan: ajattelen mokanneeni enkä voi enää ajatella muuta kuin kuumeisesti miettiä mitä olen voinut mokata. Tai joku soittaa ovikelloa vaikkei ketään ole tulossa kylään = naapuri tulee valittamaan / haastemies / jotain muuta ikävää tulossa. Epäilen siis aina pahinta. Olen varmimmillani kun osaan ennalta varautua eteen tuleviin ikäviin asioihin. Ehkä siksi “varmuuden vuoksi” kehittelen epäilyksiäni eteenpäin, että olisin varautunut mahdollisiin vastoinkäymisiin. Tämä tapa ajatella ja pelätä on varmasti periytyvä / malliopittu vanhemmilta.

Tuota…onkohan tämä nyt ollenkaan sama asia…se että jatkuvasti “lukee” toisia ihmisiä, niiden äänensävyjä, ilmeitä, eleitä…Muistan joskus, olikohan Tommy Hellstenin (oliko sukunimi oikein?) kirjassa että tyypillistä jos kasvanu perheessä jossa alkoholiongelma. Luetaan kaikki merkit joista päätellään millon oltava kusi sukassa ja millon voi hengittää vapaammin.
Minua vaivaa tuo ihmisten lukeminen. Saatan jäädä pitkiksikin ajoiksi pyörittelemään mielessäni mitä se jokin tarkoitti ja parasta on jos teen , kun teen omat päätelmäni mitä tarkoitti ja olen sitten aivan varma että se on totuus. Yleensä ne on vielä jotain epämiellyttävää minua kohtaan :laughing:

Ei ole tarkoitus antaa itsestään häiriintynyttä kuvaa, vaan halusin kysyä, josko kellään muulla (selvinpäin) tätä taipumusta.

“Ja ottaako tämä “se on intuitio” -sälli ikinä vastuuta omasta uskottelustaan? NO EI. Kun ei koskaan saa siitä tietää! Lukee vain lööpistä, että jaa… taas on joku tappanut eukkonsa. Mitäs jos miehellä onkin oikea ongelma, ei mikään vitun lahja, joka pitää vain ‘suunnata oikein’? Miettikää nyt vähän mitä menette möläyttelemään!”

Jokainen ihminen vastaa tekemisistään, ja on vastuussa, ensisijaisesti itselleen. Jos joku valitsee tappaa toisen, et sinä, enkä minä voi häntä estää, oli sitten kysymys mistä … skupoleita on maailma täynnä. Käsittämätöntä shittiä kirjoitat.

Intuitio perustuu välittömän tiedon analysointiin. Ei mielikuvitukseen. Toki sairaalla mielikuvituksella varustettu ihminen voi vääntää intuitioon perustuvasta tiedosta vaikka mitä. Mutta se ei ole mun pointti. (Sama sairas tyyppi, voi kuvitella vaikka akuankkaa lukiessaan, saavansa viestejä avaruudesta…)

Ne, joille tuo hieno työkalu on annettu ja jotka ovat oppineet elämään sen kanssa, tietävät kyllä mitä minä tarkoitan. Muut, k*sipäät, voitte tunkea viestinne sinne tyhjien piilopullojenne pohjalle.

Otanpa sille. Ottaisko vodkaa vai viskiä? Siinäpä kysymys. Vai ihan vain keskarin? Huomenna on työpäivä, mut ei kukaan huomaa, jos pikkukrapulassa duuniin vääntäytyy…

hyvin huomaa eron ihmisissä…

toiset ei vaan voi käsittää toista…

itse olen tälläinen tyyppi joka “näkee” ihmisistä
niiden tunteita… ja omasta muijastani myöskin…

ensinmäinen muistikuva on 2 luokalta koulussa kun
hämmennyn sanallisenviestinnän ja sanattomanviestinnän
eroa… en tajunnut miksi opettaja valehtelee…

suu sanoo toista mitä silmistä loistaa…

tämä on todella raskasta elämää…
ei mitään diipadaapaa niinkuin moni luulee…

kuvitelkaas hetki että kuulisitte toisten ajatukset…
aluksi voisi kuvitella sen olevan kivaa mutta
tuskin sitä olisi…

ajatuksen lukemistahan intuitio ei ole…
vaan mielestäni biologiaa… ei en kummoisempaa…
(ihan kuin biologia ei olisi ihmeellistä)

ennen epäilin itseäni vaan hulluksi…
elokuvan pahis naurua
mutta kokemuksen kautta tullut varmuus
on saanut minut tajuamaan mitkä asiat sekoittavat
intuitiota…

ja se on tietysti ihmisten biologian kieltäminen…
“en ikinä haluis sun muijaa”
“ei ole yhtään mun tyyppiä”
yms todistelu toiselle kuinka 100% varmasti
ei toista halua… kun se ois moraalisesti nii kovin väärin…

tässä kohtaan on helppoa tehdä virhe.,
tai siis joidenkin moraalikäsitysten mukaan virhe…

erotella nämä:

  • seksi on tapahtunut… penis pillussa…suussa… yms normi pettämistä
  • seksiä ei ole tapahtunut… vaan se on ajatusten ja halujen tasolla… tapahtumassa…

helpommaksi se käy kun seksiakteja alkaa olemaan
enempi kuin yksi ja puolison pano alkaa havitella miehen paikka…
ja puoliso puolustamaan panoaan…

tämän voin huomata 10 henkilön pöydässä
vaikka huoltoaseman kahviossa.
. äänen sävyt… käytetyt sanat…nopeuden ja äänen korkeuden vaihtelut…
toisen välttely… toisaalta halu välillä olla lähellä…
yritykset keskustella älyllisesti haastavia näiden seksuaalisesti virittyneiden
olioiden kanssa on turhaa… kun heidän ajatukset ovat toisissaan…

kun he ovat tarpeeksi nussineet he muuttuvat
röyhkeämmiksi… suuntaavat huonoa oloaan minuun…
mikä onkin hassua logiikkaa…
“tuntuu että olen tehnyt x:lle väärin… helpottaa kun vittuilen lissää hälle”
haukottelee

jotenkin tylsää ja raivostuttavaa
että ihmismieli kulkee niin saatanan tarkasti samoja
polkuja…
ja ihminen vajoaa älylliseen alennustilaan…
jonkun helvetin vietin takia… todella fiksua…

esimerkkin yritys ei intuitio ihmiselle:
[b]
virtsaaminen olisi moraalisesti paha asia…
kun tulisi puhe virtaamisesta puolisosi puhuisi näin…
-“koskaa en ole virtsannut… ei ole sellaista tarvetta”
ja just olisi pisun liruttelu kuulunut vessasta…

siinä sitä yrität sitten tajuta miksi
yksi helvetin kusella käyminen on järisyttävää
ettei sitä sanota “rakastamalleen” kumppanille…
tai hyvälle kaverille…

miksi tämä ihminen voi puhua vaikka 24h sun kanssa
henkeviä… ja olla muuten ihana…
niin totaalinen urpoilu alkaa kun häntä pissattaa…
persoonallisuus muuttuu…
[/b]

itse olen aikas vittuuntunut…
miksi ihmiset eivät uskalla olla avoimia…
miksi on parempi elää eri todellisuuksissa…
välillä suudellaan kiihkeästi jotain…
ja sitten esitetään toiselle ettei ikinä moista haluis…
vaikka haluu niin perkeleesti…

saatanan kristillinen kasvatus…

miksi ei olla avoimia ja nautita elämästä…

miksi ei seksuaalinen nautinnon tuottaminen
on ihan jees vaikka kaverin vaimolle…
mutta seksuaalinen nautinto on kiellettävä viimeiseen
hengenvetoon asti…

tätä ei tälläinen puhtaasti tieteelinen kaveri tajua…

Eiköhän jäljetön osunut vastauksessaan oikeaan!
Mun komeuksen mukaan sekä alkoholistit että alkoholistin läheiset on aivan mestareita tekemään joka baanaanikärpäsestä valtavan härän. Kun elä jatkuvasti epänormaalissa tilassa, epänormaali muuttuu normaaliksi ja normaali epänormaaliksi ja lopulta toisten tarpeiden ja ajatusten arvaaminen tuntuukin normaalilta. Pikkuaisoissa se tuntuu olevan jopa hyve; pitää aina toimia niin, että kaikilla on kivaa ja jos ei tiedä, pitää olettaa ja arvata mitä muut tahtoo. Siitä onkin helppo lähteä viemään asiaa pidemmäle ja lopulta elää jo itsekkin harhassa eikä tiedä mikä on totta.
Mä sanoisin, että on harvinaista tajuta se itse ja pitää sitä pään sisäisenä ongelmana. Aika harva näkee tuota käyttäytymismallia itsessään, vaan pitää niitä muita, jotka asiasta huomauttelevat hankalina ja todellisuudentajultaan vajavaisina, kun eivät ilmiselviä asioita näe.
Tässä on ominaispiirteitä, joita epänormaalissa ympäristössä kasvaneella ihmisellä on aal.fi/

”Pyykkilista” (Aikuisen lapsen 14 ominaispiirrettä)

  1. Meistä tuli eristäytyneitä sekä ihmisiä ja auktoriteettihahmoja pelkääviä.
  2. Meistä tuli hyväksynnänhakijoita ja kadotimme siinä ohessa identiteettimme.
  3. Pelkäämme vihaisia ihmisiä ja kaikkea henkilökohtaista arvostelua.
  4. Meistä tulee alkoholisteja ja/tai menemme alkoholistien kanssa naimisiin tai löydämme jonkun muun pakonomaisesti käyttäytyvän persoonallisuuden, kuten työnarkomaanin, täyttääksemme sairaat hylkäystarpeemme. 5. Elämme elämäämme uhrin näkökulmasta, ja tuo heikkous vetää meitä puoleensa rakkaus- ja ystävyyssuhteissamme.
  5. Meillä on ylikehittynyt vastuuntunto, ja meidän on helpompi huolehtia muista kuin itsestämme; näin meidän ei tarvitse katsoa liian läheltä omia virheitämme, jne.
  6. Saamme syyllisyydentunteita, kun nousemme puolustamaan itseämme sen sijaan, että antaisimme periksi muille. 8. Tulimme riippuvaisiksi kiihtymyksestä.
  7. Sekoitamme rakkauden ja säälin, ja meillä on taipumus ”rakastaa” ihmisiä, joita voimme ”sääliä” ja ”pelastaa”. 10. Olemme tukahduttaneet traumaattisen lapsuutemme tunteet ja olemme menettäneet kykymme tuntea tai ilmaista tunteitamme, koska se sattuu niin paljon (kieltäminen).
  8. Tuomitsemme itsemme ankarasti, ja meillä on hyvin alhainen omanarvontunne.
  9. Olemme riippuvaisia persoonallisuuksia, jotka kammoavat hylkäämistä, ja teemme mitä tahansa jatkaaksemme suhdetta, ettei meidän tarvitsisi kokea tuskallisia hylkäämisen tunteita, joita saimme eläessämme sairaiden ihmisten kanssa, jotka eivät koskaan olleet emotionaalisesti läsnä meitä varten.
  10. Alkoholismi on perhesairaus; meistä tuli para-alkoholisteja (myötäriippuvaisia)* ja omaksuimme tuohon sairauteen kuuluvia piirteitä, vaikkemme edes juoneet.
  11. Para-alkoholistit ovat ennemminkin reagoijia kuin toimijoita.
    Varsinkin tuo tunne, että muut puhuu minusta pahaa liittyy vahvasti lähes kaikkiin näihin kohtiin ja on todella yleinen alkoholistiperheissä. Se vaan on niin häpeällinen, ettei sitä juuri kerrota ääneen, vaan rakennetaan suojaksi joku rooli.
    Ja nyt on kyllä pakko sanoa intuitiosta sen verran, että meille tunne-elämältä vinksahtaneessa ympärisössä kasvaneille on tosi vaarallista luottaa intuitioon, kun yleensä sen lähtökohta on, että kaikki on muo vastaan ja kehenkään ei voi luottaa ja se johata hyökkäys on paras puolustus käyttäytymiseen ja lopulta teemme vain itsestämme naurettavia kun on paisuteltu olematon asia vuoren kokoiseksi.

Kyllä vaikuttaa ihan mustasukkaisuudelta, ei sen kummempaa.

“Intuitiivisten ihmisten taakkana on se, että kun jo valmiiksi on ajattelun ja tuneen välimaastossa persoonana, voi olla, että sekoaa niihin ja hukkuu omaan mieleensä. Tavallaan se rikkaus, joka on käytettävissä, kääntyy itseä vastaan ja lopulta ei kestä maailman kaoottisuutta ja arkaaiset mieltä hoitavat mekanismit ottavat minuuden haltuun ja ihminen ajautuu psykoosiin – sekoaa. Selviytymiskeino sekin - totaalinen itselle valehtelu - todellisuuden kieltäminen.” faktaa.

heippa.

lopeta märehtiminen kyllä se muija pettää jos on huono suhde.Ja valitettavasti se on tosi asia!

T:zika kokemuksella.